Miksi ne natsit niin negatiivisesti suhtautuivat Olavi Paavolaisen kirjaan Kolmannen valtakunnan vieraana? Ihan asiallinen kirja on.
Ei Paavolainen minusta mitää hirveän negatiivista Natsi-Saksasta kirjoittanut.
Ei Paavolainen minusta mitää hirveän negatiivista Natsi-Saksasta kirjoittanut.
Vastaukset 14
Vanhimmat
punikkia
Ei Paavolainen vielä silloin Herttaa työnnellyt.
Olavi poika päinvastoin ylistää aika useissa kohdissa natseja. von Blücherkö se oli jooka sanoi että "Paavolainen kirjotti kolmannesta valtakunnasta vahinggollisimman kirjan mitä Suomessa on koskaan kirjoitettu"
Aika suurta ylireagointia. Wipertiähän ei toisaalta natsiksi voi nimittää koska hän ei koskaan ollut NSDAP:n jäsen.
Olavi Paavolainen "Herttaa työnnellyt" he olivat fiksuja ihmisiä, ihmisinä. Hertta vaan oli yli- älykäs ja Paavolainenkin melkein. Paavolainen ei todistetusti ymmärtänyt ns. "hyvän päälle" ensinkään. Jaloviina oli sitten jo miehekkäämmpi "ystävä" Paavolaiselle. Itsekkäiden ihmisten ei yleensäkään kannata arvioida taiteilija- persoonien mielen muutoksia. Ne ovat arvaamattomia.
Miksi Hertta hyysäs näitä alkkiksia kuten Paavolainen ja Leino. Kyllähän hänellä olisi ollut varaa valita tasokkaampiakin!
Joku neuvostoliittolain en juoppo vai?
valitsi, parhaan, hän oli U.K.Kekkonen. Ja Suomi alkoi saada "erikoikohtelua" Neuvostliiton tyhmiltä johtajilta. Se oli Herttaista se. Eipä siitä ainakaan vahinkoa Suomelle ollut, päinvastoin. Hyvä Hertta, hyvä Urkki ! Jotain hyvää kommunisteistakin Suomelle. No Urhoa en laske siihen porukaan ensinkään.
Hertta ajoi Suomen asiaa ???? Ettäkö Urkki kävi "vieressä". Uskomatonta.
Hertta huorasi kovasti. Oppi slaavilaisille tavoille.
Tolisaalt55 pakasakkia kookkpr porukka
Liekkö Lenin setä Hertan oikea isä.
Perkeleen bolsu huorat. Vieläkin saa pimppaa Itäblokin maista, Israelista ja skandinaavi huorilta.
Amerikanjuutalaisilta ja saksalaisilta onkin vaikeampi saada.
käynyt ? Hyöty oli molemminpuolinen, ja nautinto extraa. Eihän tuo suhde ole edes salattu.
Paavolainen oli natsien lumoissa aivan kerrassaan käytyään Saksassa. Ja kun hän kävi NL:ssa, niin ihastus iski sinnekin hyvin voimakkaana. Harmi vann Paavolaiselle kun Talvisota alkoi, niin hän ei voinut kirjoittaa kirjaa Neuvostoliiton Vieraana.
Paavolainen oli todellinen opportunisti ja taisipa olla melkoisen vinoviettinenkin. Hertan kanssa se bunkkasi kun Herta oli niin miesmäinen ja kolho.
Pitääkö paikkansa Olavi Paavolainen, että bunkkasit elämäsi viimeiset vuodet emakkokommari Hertta Kuusisen sängyssä?
Pitää paikkansa! Lue Matti Kurjensaaren kirja Loistava Olavi Paavolainen. Siinä kerrotaan kurja takinkääntäjän osasi ja kurja juopon loppusi!
Lisäksi kopioit tai oikeastaan väärensit kirjaasi, Synkkä yksinpuhelu, kesää 1944 koskevat merkinnät suoraan "Päämajan Sinisistä" viikkotiedotteista. Samaisessa Kurjensaaren kirjassa tuokin kerrotaan. Mattihan oli hyvä ystäväsi, joten miksipä hän kertoisi muun kuin totuuden...
Stilisoit itse Synkän yksinpuhelun uusintapainokset, joita ilmestyi 1960 -luvulla, "vastaamaan vallitsevaa totuutta". Miksikähän teoksen sivumäärä tipahti lähes tuhannesta sivusta lähelle kuuttasataa?
Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu - päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 osat I ja II
WSOY, 1946, yht 977 s., painos: 1
Paavolainen Olavi Synkkä Yksinpuhelu - valitut teokset IV
Otava, 1961, 599 s.
Tässä vielä ihailit natseja kovastikin:
Paavolainen Olavi Risti ja hakaristi - Uutta maailmankuvaa kohti
Gummerus, 1938
Mitähän tuo "herkkä intellektuelli" tekee tuolla?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_homo-_ja_biseksuaaleista
Lue se alkuperäinen versio. Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu - päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 osat I ja II
WSOY, 1946, yht 977 s., painos: 1
Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä myöhemmin stilisoimia!
Varmaankin juuri kirjan aiheuttaman kovan alkukohun seurauksena hän itse muokkasi myöhempiä painoksia. Ainoastaan vuonna 1946 ilmestynyt kaksiosainen alkuperäisteos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä, ja kaikki muut painokset perustuu Paavolaisen muokkaamaan ja lyhentämään laitokseen.
Synkkä Yksinpuhelu lienee pitkälti pelkkää huiputusta, varsinkin loppua kohti mentäessä. Tuo opportunisti natsien ihailija (lue ensin Kolmannen valtakunnan vieraana) käänsi vikkelästi kelkkaansa kun sota maailmalla alkoi kallistua Liittoutuneiden hyväksi. Kirjan loppuosan tapahtumat ja tilannetiedotukset on suoraan kirjoitettu Päämajan ns. "Sinisistä" tiedotuksista. Tämä kerrotaan ihan suoraan Matti Kurjensaaren kirjassa Loistava Olavi Paavolainen ja Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä.
Haavio kertoo kirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä, kuinka OP unohti välillä pitkiksi ajoiksi kirjoittaa... Siis puheet omakohtaisesta tai henkilökohtaisesta päiväkirjasta saa kyllä unohtaa, etenkin kesän 1944 osuuden. Silloin oli Haavionkin mukaan "muuta tekemistä".
Haavio kertoo ihan sumeilematta kuinka Synkkä yksinpuhelu -kirjan alkuarkkien ollessa jo painossa, Paavolainen kirjoitti loppuosaa suoraan Päämajan Sinisistä. Sellainen "näkijä" meillä oli. Toki Haavion kerrontaa saattaa sävyttää mustasukkaisuus. Tulevalla vaimolla oli luultavasti ollut OP:n kanssa jotain sutinaa hieman aiemmin...
Loppuaikansanhan tuo alkoholisoitunut takinkääntäjä bunkkasi arkkikommunisti Hertta Kuusisen kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Synkkä_yksinpuhelu
Paavo pani puolet petäjäistä... ;=)
Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu
4.12.2006 18:15
http://www.hs.fi/tulosta/1135223449320
http://www.hs.fi/juttusarja/kritiikinklassikot/artikkeli/Olavi Paavolainen Synkkä yksinpuhelu/1135223449320
Helsingin Sanomat
Olavi Paavolaisen sotavuosien odysseia. Helsingin Sanomille Leo Tiainen Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu I–II. Yht. 978 siv. Runsas syväpainokuvitus. – WSOY
>>>Paavolaisen alkuperäiset päiväkirjamerkinnät, joihin teos hänen mukaansa perustuu, eivät ole säilyneet.>Synkkä yksinpuhelu on Olavi Paavolaisen vuonna 1946 kahtena osana julkaistu lähes tuhatsivuinen kirja. Se on kooste Paavolaisen päiväkirjoista lähinnä jatkosodan ajalta. Paavolainen oli sodissa tiedotustehtävissä ja oleskeli lähinnä päämajassa Mikkelissä ja erityisesti viestikeskus Lokissa, jossa hän pääsi seuraamaan kansainvälistä lehdistöä normaalin sotasensuurin ohi. Kirjassa kuvataan myös Paavolaisen käyntejä rintamalla ja Itä-Karjalassa. Kirja alkaa talvisotaa edeltävästä kesästä jatkuen jatkosodan päättymiseen ja rauhantekoon Neuvostoliiton kanssa. Paavolainen asettuu usein vastakkain virallisen sotapropagandan kanssa, vaikka hän toimi Suomen sotavoimien tiedotusosastolla.
Ilmestyessään kirja sai ristiriitaisen ja osittain jopa jyrkän kielteisen vastaanoton. Toisaalta sitä pidettiin, varsinkin vasemmiston keskuudessa, todenmukaisuuteen pyrkivänä yksityisen ihmisen tilityksenä jatkosodan vuosista. Toisaalta monet pitivät sitä liian pessimistisenä, jälkiviisaana ja isänmaan etujen vastaisena. Kirjaa epäiltiin myös suureksi osaksi jälkikäteen sepitetyksi. Varmuutta asiasta ei ole voitu saada, koska Paavolaisen alkuperäiset päiväkirjamerkinnät, joihin teos hänen mukaansa perustuu, eivät ole säilyneet.