Miksei samaa sukupuolta olevia voitaisi vihkiä avioliittoon? Vaikka seksi samaa sukupuolta olevan kanssa olisi synti, niin eihän avioliitossa ole mikään pakko harrastaa seksiä. Naimisiin voi mennä muistakin syistä kuin seksin takia, esim. rakkaudesta tai taloudellisista syistä. Edes kirkon vihkikaavassa ei kysytä, lupaako vihittävä harrastaa seksiä puolisonsa kanssa, vaan että tahtooko ottaa toisen aviopuolisokseen ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta. Seksin harrastaminen ei ole edes varma todiste rakkaudesta, saati sitten ainoa mahdollinen tapa osoittaa sitä.
Yhden sukupuolen liitot
Majgun
2130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen ikävä kyllä saanut erinäisistä tämän palstan kirjoituksista sellaisen kuvan, että avioliitossa keskeistä on juuri sukupuolielinten yhteensovittelu ja jos sukupuolielimiä sovettelee väärällä tavalla, joutuu helvettiin. itseni on tätä vaikea ymmärtää, koska siinä missä sukupuolielinten yhteensovittelu tuo mieleen lähinnä Korkeasaaren apinat, on ihmiseläimellä potentiaalia antaa ja ottaa vastaan rakkautta myös henkisellä tasolla.
sillä eihän avioliitto mitenkään tarkoita seksiä aviopuolisoiden välillä, vain rakkaussuhde voi sitä tarkoittaa, eikä sellainen vielä edellytä avioliittoa. Avioliitto on juridinen sopimus, jonka maallinen lainsäädäntö on asettanut aviopuolisoiden omaisuuden, perintöoikeuden, lasten oikeusturvan jne. käytännöllisten juridisten asioiden turvaamiseksi. Heteroavioliittokaan ei edellytä mitään seksiä ja puolisot voivat hyvin elää avioliitossa koskaan toisiaan edes koskettamatta. Silti he ovat aviopuolisoita, koska avioliitto on sopimuksena sekä heitä että yhteiskuntaa sitova.
Avioliitto on ollut instituutio jo paljon ennen kristillistä aikaa ja tietenkin paljon ennen luterilaisuutta. Ihmiset ovat solmineet avioliiton ja kristillisellä ajalla se liitto alettiin siunata myös kirkollisesti, kuitenkin sakramenttina avioliittoon vihkiminen on kaikkein uusin keksintö, joka käytännössä alkoi vasta useita satoja vuosia kirkon perustamisen jälkeen, jakautumattoman kirkon ensimmäisen vuosituhannen lopulla.