minkä takia nämä

Eikös ole oikein, että työn perässä muutetaan? Ei aina voi olla ongella tai pankolla.

Pidetään synnyinpaikkaa pikemminkin lomanpiipahduspaikkana. Pääasia että päästään kaupunkiin kotiin.

old_profile_40407 kirjoitti:

Pidetään synnyinpaikkaa pikemminkin lomanpiipahduspaikkana. Pääasia että päästään kaupunkiin kotiin.

Aloitusviestissäkään ei viitattu synnyinpaikkaan, vaan haluun asua maaseudulla yleensä. Hyvän työpaikan löytyminen synnyinpaikan läheisyydestä ei onnistu aina edes yhdelle ihmiselle, puhumattakaan aviopuolisosta, joka voi lisäksi olla kotoisin eri puolelta maata.

Väitän kuitenkin, että maaseudulla syntyneet pyrkivät hyvin kernaasti viimeistään n. 35-vuotiaina asumaan takaisin maaseudulle. Paikkakunta ja maakuntakin ovat siinä sivuseikkoja. Eniten tällaisia asukkaita saavat tietenkin työpaikka- ja kasvukeskusten ympäristökunnat.

En tiedä, onko tilastokeskus tai joku muu taho tutkinut asiaa, mutta olen melkoisen varma, että maaseudulle omakotitalon rakentaneista tai sinne rivitaloon muuttaneista useimmilla on maaseutulapsuus, jonka jälkeen on asuttu 10-15 vuotta opiskellen ja/tai työkokemusta hankkien yhdessä tai useammassa kaupungissa kerrostalossa. Vain syrjäisissä maaseutukunnissa, joissa rakennetaan yleensäkin vähän ja joissa vuokra-asuntoja on vähän, enemmistö rakentajista on ko. paikkakunnalla syntyneitä. Sellaiset kunnat kuitenkin hukkuvat kasvukeskusten (joita on jokaisessa maakunnassa) ympäristökuntien uudisrakentamisen ja vuokra-asuntotuonnon joukkoon.

Ihan vastaavasti paljasjalkaisten kaupunkilaisten enemmistöllä ei vastaavaa tarvetta ole. Kerrostalo tuntuu varsin luontevalta kodilta. Perhe- ja omakotitalokuumeessakin riittää pieni tontti kaupungin reunalta. Toki poikkeuksia asumismieltymyksissä on suuntaan ja toiseen niin maaseudulla kuin kaupungissakin syntyneissä.

Kaikille maalle haluaville muutto ei ole mahdollinen työpaikan epävarmuuden tai perheongelmien takia koskaan. Suurin maaseudun "paluumuuttoaalto" koettiinkin 1980-luvun taloudellisesti hyvinä vuosina. Suurimmassa osassa maata maaseutukuntien asukasluku kääntyi kasvuun. Siitä se on sitten hiipui nopeasti 1990-luvulla, mutta tilanne on 2000-luvulla jälleen hieman kohentunut. Mikäli se poliitikoiden hehkuttama työvoimapula suurten ikäluokkien siirryttyä eläkkeelle koittaa, maaseudulla saatetaan kokea vielä uusi, merkittävä rakennusbuumi.

volmari kirjoitti:

Aloitusviestissäkään ei viitattu synnyinpaikkaan, vaan haluun asua maaseudulla yleensä. Hyvän työpaikan löytyminen synnyinpaikan läheisyydestä ei onnistu aina edes yhdelle ihmiselle, puhumattakaan aviopuolisosta, joka voi lisäksi olla kotoisin eri puolelta maata.

Väitän kuitenkin, että maaseudulla syntyneet pyrkivät hyvin kernaasti viimeistään n. 35-vuotiaina asumaan takaisin maaseudulle. Paikkakunta ja maakuntakin ovat siinä sivuseikkoja. Eniten tällaisia asukkaita saavat tietenkin työpaikka- ja kasvukeskusten ympäristökunnat.

En tiedä, onko tilastokeskus tai joku muu taho tutkinut asiaa, mutta olen melkoisen varma, että maaseudulle omakotitalon rakentaneista tai sinne rivitaloon muuttaneista useimmilla on maaseutulapsuus, jonka jälkeen on asuttu 10-15 vuotta opiskellen ja/tai työkokemusta hankkien yhdessä tai useammassa kaupungissa kerrostalossa. Vain syrjäisissä maaseutukunnissa, joissa rakennetaan yleensäkin vähän ja joissa vuokra-asuntoja on vähän, enemmistö rakentajista on ko. paikkakunnalla syntyneitä. Sellaiset kunnat kuitenkin hukkuvat kasvukeskusten (joita on jokaisessa maakunnassa) ympäristökuntien uudisrakentamisen ja vuokra-asuntotuonnon joukkoon.

Ihan vastaavasti paljasjalkaisten kaupunkilaisten enemmistöllä ei vastaavaa tarvetta ole. Kerrostalo tuntuu varsin luontevalta kodilta. Perhe- ja omakotitalokuumeessakin riittää pieni tontti kaupungin reunalta. Toki poikkeuksia asumismieltymyksissä on suuntaan ja toiseen niin maaseudulla kuin kaupungissakin syntyneissä.

Kaikille maalle haluaville muutto ei ole mahdollinen työpaikan epävarmuuden tai perheongelmien takia koskaan. Suurin maaseudun "paluumuuttoaalto" koettiinkin 1980-luvun taloudellisesti hyvinä vuosina. Suurimmassa osassa maata maaseutukuntien asukasluku kääntyi kasvuun. Siitä se on sitten hiipui nopeasti 1990-luvulla, mutta tilanne on 2000-luvulla jälleen hieman kohentunut. Mikäli se poliitikoiden hehkuttama työvoimapula suurten ikäluokkien siirryttyä eläkkeelle koittaa, maaseudulla saatetaan kokea vielä uusi, merkittävä rakennusbuumi.

Naapureiksini ja samalla ystävikseni on osunut vuosien saatossa useitakin maaseudulla syntyneitä pariskuntia, jotka ovat tavanneet ja avioituneet Helsingissä opiskellessaan, jääneet tänne töihin ja asiunaan ja tänne perustaneet myös perheensä. Kaikilla näillä on kesäpaikat kotitilojensa yhteydessä tai vanhempiensa alun perin perustamalla kesämökillä. Sinne nämä myös suunnittelevat eläkeasuntoaan, kunhan siihen ikään ennättävät.

Minusta keskusta voisi voimakkaammin ajaa sellaista lakimuutosta, joka tekisi mahdolliseksi muuttaa kesäasunnon ympärivuotiseksi asunnoksi, niin moni kuihtuva kunta alkaisi saada runsaasti varakkaita eläkeläisiä, jotka toisivat vanhempiensa kotikuntaan helsinkiläisasuntonsa myynnistä koituneet varat ja alkaisivat sijoittaa niitä siellä "uuden" eläkekotinsa laajentamiseen ja kunnostukseen.

Vai pelkäävätkö kepukuntien kepuvaltuutetut, että nämä "paluumuuttajat" ovatkin vaihtaneet puoluetta ja pyrkisivät vaikuttamaan uuden kotikuntansa valtasuhteisiin?

Minun tuttuperheistäni ei nimittäin ainutkaan ole Helsingissä säilynyt keskustan kannattajana, vaan joukossa on kokoomuslaisia, vihreitä ja demareita, yksi rkp:läinenkin.

Transit_mies kirjoitti:

Naapureiksini ja samalla ystävikseni on osunut vuosien saatossa useitakin maaseudulla syntyneitä pariskuntia, jotka ovat tavanneet ja avioituneet Helsingissä opiskellessaan, jääneet tänne töihin ja asiunaan ja tänne perustaneet myös perheensä. Kaikilla näillä on kesäpaikat kotitilojensa yhteydessä tai vanhempiensa alun perin perustamalla kesämökillä. Sinne nämä myös suunnittelevat eläkeasuntoaan, kunhan siihen ikään ennättävät.

Minusta keskusta voisi voimakkaammin ajaa sellaista lakimuutosta, joka tekisi mahdolliseksi muuttaa kesäasunnon ympärivuotiseksi asunnoksi, niin moni kuihtuva kunta alkaisi saada runsaasti varakkaita eläkeläisiä, jotka toisivat vanhempiensa kotikuntaan helsinkiläisasuntonsa myynnistä koituneet varat ja alkaisivat sijoittaa niitä siellä "uuden" eläkekotinsa laajentamiseen ja kunnostukseen.

Vai pelkäävätkö kepukuntien kepuvaltuutetut, että nämä "paluumuuttajat" ovatkin vaihtaneet puoluetta ja pyrkisivät vaikuttamaan uuden kotikuntansa valtasuhteisiin?

Minun tuttuperheistäni ei nimittäin ainutkaan ole Helsingissä säilynyt keskustan kannattajana, vaan joukossa on kokoomuslaisia, vihreitä ja demareita, yksi rkp:läinenkin.

Kesäasunnon muutaminen ympärivuotiseksi asunnoksi on käsittääkseni mahdollista ilman lainmuutostakin. Rakennetaanhan useimmat uusista loma-asunnoista ympärivuotisiksi alunperinkin samalla kun vanhoja kesämökkejä puretaan ja tilalle pystytetään ns. talviasuttavia, sillä pelkkä eristyksen lisääminen ja laajentaminen on harvemmin toiminnallisesti ja kustannuksellisesti järkevää. Mutta pelkkiin muutostöihinkin rakennuslautakunnat ovat kaiketi suhtautuneet myönteisesti.

Paljon puhetta on kyllä ollut siitä, että lähivuosina voimaan astuva uusi EU-jätevesilainsäädäntö ei hyväksy vakituisiin eikä ympärivuotisiin sisävessoilla varustettuihin asuntoihin perinteistä likakaivojärjestelmää. Nähtäväksi jää, kuinka määräyksiä ryhdytään toteuttamaan vanhojen asuntojen osalta, mutta uusien ja uusittavien asuntojen osalta tämä huomioidaan rakennuslupia myönnettäessä jo nyt.

Maalaiskunnille on vain iloinen asia, että tähän asti vuosittain jopa kuukausikaupalla niiden tuottamia palveluja käyttäneet loma-asukkaat alkavat maksaa myös veroja. Enpä ole ennen törmännyt ajatukseen, että asiaa jotenkin jarrutettaisiin. Päinvastoin monet kunnat pyrkivät toimimaan eräänlaisina asunnonvälittäjinä niin, että perikunnat myisivät tyhjinä olevia taloja, ellei niillä ole sellaisella itselleen tarvetta. Sellaiseen muuttajat ovatkin usein varsin hyvätuloista väkeä etsiessään vanhaa maalaistaloa esimerkiksi lapsensa ratsastus- tai autoharrastusta varten.

volmari kirjoitti:

Aloitusviestissäkään ei viitattu synnyinpaikkaan, vaan haluun asua maaseudulla yleensä. Hyvän työpaikan löytyminen synnyinpaikan läheisyydestä ei onnistu aina edes yhdelle ihmiselle, puhumattakaan aviopuolisosta, joka voi lisäksi olla kotoisin eri puolelta maata.

Väitän kuitenkin, että maaseudulla syntyneet pyrkivät hyvin kernaasti viimeistään n. 35-vuotiaina asumaan takaisin maaseudulle. Paikkakunta ja maakuntakin ovat siinä sivuseikkoja. Eniten tällaisia asukkaita saavat tietenkin työpaikka- ja kasvukeskusten ympäristökunnat.

En tiedä, onko tilastokeskus tai joku muu taho tutkinut asiaa, mutta olen melkoisen varma, että maaseudulle omakotitalon rakentaneista tai sinne rivitaloon muuttaneista useimmilla on maaseutulapsuus, jonka jälkeen on asuttu 10-15 vuotta opiskellen ja/tai työkokemusta hankkien yhdessä tai useammassa kaupungissa kerrostalossa. Vain syrjäisissä maaseutukunnissa, joissa rakennetaan yleensäkin vähän ja joissa vuokra-asuntoja on vähän, enemmistö rakentajista on ko. paikkakunnalla syntyneitä. Sellaiset kunnat kuitenkin hukkuvat kasvukeskusten (joita on jokaisessa maakunnassa) ympäristökuntien uudisrakentamisen ja vuokra-asuntotuonnon joukkoon.

Ihan vastaavasti paljasjalkaisten kaupunkilaisten enemmistöllä ei vastaavaa tarvetta ole. Kerrostalo tuntuu varsin luontevalta kodilta. Perhe- ja omakotitalokuumeessakin riittää pieni tontti kaupungin reunalta. Toki poikkeuksia asumismieltymyksissä on suuntaan ja toiseen niin maaseudulla kuin kaupungissakin syntyneissä.

Kaikille maalle haluaville muutto ei ole mahdollinen työpaikan epävarmuuden tai perheongelmien takia koskaan. Suurin maaseudun "paluumuuttoaalto" koettiinkin 1980-luvun taloudellisesti hyvinä vuosina. Suurimmassa osassa maata maaseutukuntien asukasluku kääntyi kasvuun. Siitä se on sitten hiipui nopeasti 1990-luvulla, mutta tilanne on 2000-luvulla jälleen hieman kohentunut. Mikäli se poliitikoiden hehkuttama työvoimapula suurten ikäluokkien siirryttyä eläkkeelle koittaa, maaseudulla saatetaan kokea vielä uusi, merkittävä rakennusbuumi.

Itse olen Helsingin Kalliossa syntynyt ja siellä parikymmentä ensimmäistä vuotta eri osoitteissa asunut. Edelleen asun Helsingissä, mutta kantakaupungin ulkopuolella omakotialueella reilun tuhannen neliön tontilla. Minulle tontin koko riittää mainiosti, varsinkin kun sitä yrittää pitää kuosissa. Tällainen asuinpaikka voisi olla missä tahansa hyvänsä, mikä seikka pakottaa aika ajoin lähtemään Stadin ytimeen kiviseinien ystävälliseen syleilyyn.

Molemmat vierusnaapurini ovat maalta tulleita, Etelä-Pohjanmaalta ja Savosta. He ovat aikoinaan tulleet opiskelun ja työn perässä Helsinkiin ja asuneet aluksi kerrostaloissa lähiössä, mutta hankkiutuneet myöhemmin omakotiasujiksi Helsinkiin! Tässä ollaan möllötelty vuosikymmenet hyvässä yhteisymmärryksessä, enkä ole havainnut heidän pyrkivän muuttamaan muualle. Heillä eläkeikä lähestyy, ehkä sitten? Molemmilla naapuriperheillä on yhteyksiä synnyintiloihinsa, joissa he viettävät pääosan lomistaan. En kuitenkin uskaltaisi lyödä vetoa, että he lopullisesti jättäisivät Helsingin.

Minulle on epäselvää, miten eläkeläisten palvelut hoituisivat pienissä köyhissä kunnissa, jos jonkinmoinen eläkeläisten massamuutto maalle olisi tosiasia?

old_profile_40407 kirjoitti:

Itse olen Helsingin Kalliossa syntynyt ja siellä parikymmentä ensimmäistä vuotta eri osoitteissa asunut. Edelleen asun Helsingissä, mutta kantakaupungin ulkopuolella omakotialueella reilun tuhannen neliön tontilla. Minulle tontin koko riittää mainiosti, varsinkin kun sitä yrittää pitää kuosissa. Tällainen asuinpaikka voisi olla missä tahansa hyvänsä, mikä seikka pakottaa aika ajoin lähtemään Stadin ytimeen kiviseinien ystävälliseen syleilyyn.

Molemmat vierusnaapurini ovat maalta tulleita, Etelä-Pohjanmaalta ja Savosta. He ovat aikoinaan tulleet opiskelun ja työn perässä Helsinkiin ja asuneet aluksi kerrostaloissa lähiössä, mutta hankkiutuneet myöhemmin omakotiasujiksi Helsinkiin! Tässä ollaan möllötelty vuosikymmenet hyvässä yhteisymmärryksessä, enkä ole havainnut heidän pyrkivän muuttamaan muualle. Heillä eläkeikä lähestyy, ehkä sitten? Molemmilla naapuriperheillä on yhteyksiä synnyintiloihinsa, joissa he viettävät pääosan lomistaan. En kuitenkin uskaltaisi lyödä vetoa, että he lopullisesti jättäisivät Helsingin.

Minulle on epäselvää, miten eläkeläisten palvelut hoituisivat pienissä köyhissä kunnissa, jos jonkinmoinen eläkeläisten massamuutto maalle olisi tosiasia?

Meillä on kummallakin eri tarkastelunäkökulma, jotka eivät kumoa toisiaan: minä puhun kokemukseni perusteella tuntemistani maalla syntyneistä perheistä, jotka ovat jo muuttaneet takaisin maalle ja sinä parista perheestä, jotka ovat syntyneet maaseudulla, mutta eivät ilmeisesti ole aktiivisesti hakeneet työtä kotiseudultaan ja siis jatkavat asumistaan pääkaupunkiseudulla.

Kuten totesin, poikkeuksia on molempiin suuntiin eikä kaikille muutto ole edes mahdollinen. Tähän pitää tietenkin lisätä, ettei se aina tunnu edes järkevältä, vaan palkkataso ja ilmapiiriltään hyvä, mieluisa työpaikkakin kääntää puntarin tiettyyn suuntaan.

Ainakin henkilökohtaiselta osaltasi vahvistat väitteeni normitapausten osalta todeksi. Syntyperäisenä kaupunkilaisena sinulle riittää mainiosti se pieni omakotitontti lähellä kaupunkia. Valtaosa maalla syntyneistä haaveilee maaseudun 1500-2000 neliön kaavatonteista.

Eläkeläisten palvelujen järjestäminen sinänsä ei ole pienissä, köyhissä kunnissa tietääkseni ongelma. Kotiinhan ne palvelut nykyään tavallisesti tuodaan kustannustehokkaasti. Sen sijaan erikoissairaanhoidon kalleus ongelma ja iän myötä syövät sun muut yleistyvät. Dementiahoito on myös kallista. Siksi kaiketi Helsinkikään ei ole innostunut ajatuksesta, että myös muut kuin egyptiläiset ja venäläiset isoäidit saisivat muuttaa viimeiseksi vuosiksi lastensa luokse asumaan, kuten on toivottu.