Faktaa kasteaiheesta:
Teologian tohtori Jukka Thurén selittää "Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot"- kirjassaan Apostolien tekojen toisen luvun jaetta 38, lainaten Pietarin sanoja kuulijoilleen (sivulla 445) kirkkoraamatun -92 mukaisena:
"Kääntykää Kr. metanoesate 'muuttakaa mielenne'. ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi."
Jakeen selityksessään hän tuo ilmi seuraavaa:
"KR-92:n ilmaus "Jeesuksen Kristuksen nimeen" on anakronistinen: kaksoisnimi "Jeesus Kristus" ei ollut viela vakiintunut. Sen sijaan on voitu kastaa Jeesus-Messiaan nimeen ja huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä - niin kuin Paavali edellyttää vielä Roomassakin meneteltävän..."
Seuraavalla sivulla (sivulla 446) Thurén jatkaa:
"Käännös on sikälikin epätarkka, etta kreikan en/epi toi onomati Jesou (tämä kohta ja 10:48) vastannee heprean `beshem Jeshu^a´- kaavaa.kun taas eis to onoma /. (8:16) näyttää vastaavan sanoja `leshem J.´ Jälkimmäinen tarkoittaa "Jeesuksen omaksi / seurakunnan jäseneksi kastamista, edellinen luultavasti "Jeesuksen nimissä/ Jeesuksen antamin valtuuksin" kastamista: Jeesus menee takuuseen kasteen pätevyydestä ja tehosta. Jeesus-nimi on kastettaessa voitu mainita kahdesti: kasteen toimittaja on "huutanut avuksi" Jeesuksen, Messiaan ja Herran, nimea, ja kastettava on tunnustanut Jeesuksen Herraksi. 9:37 sisältää melko vanhan kastetunnustuksen."
Tämän edellä esitetyn jälkeen Thurén vielä jatkaa:
"Ap t ei tunne Matt 28:19:n trinitaarista kaavaa. Helluntaina Pietari kastaa juutalaisia, jotka kuuluvat Isän Jumalan kansaan. Pyhän Hengen saaminen on ilmiselvä seuraus Jeesuksen omien joukkoon kuulumisesta. Isää ja Henkeä ei siinä tilanteessa tarvinnut mainita. Matteuksen kastekaava on tarkoitettu vasta pakanalahetyksessä käytettäväksi ("Tehkaa kaikki [pakana]kansat opetuslapsikseni...")."
Edellä lainatun Thurénin tekstin lainauksesta käy täysin selväksi, että tekstin kertomalla Jeesus-Messiaan nimeen kastamisella tarkoitetaan todella Jeesuksen nimen ääneen lausumista. Samoin tekstistä käy myös selväksi, ettei Apostolien teksti tunne Matteuksen lähetyskäskyn jatkona esitettyä trinitaarista kastekaavaa, joka kaava onkin syntynyt vasta pakanalähetyksen päästyä vauhtiin.
Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan Jukka Thurén esittääkin, miten tuo kaava syntyi. Se ei suinkaan ole Ylösnousseen Herran sanallinen ilmaisu, vaan se syntyi siinä vaiheessa, kun alkuaan hepreankielinen nasaretilaisevankeliumi (josta tuo kaava puuttui) käännettiin kreikaksi.
Oppineiden toisista teoksista on luettavissa, miten tuohon käännökseen lisättiin myöhemmin nuo nykyiset kastekaavan sanat, kun kaavan tieltä oli ensin poistettu Jeesuksen nimeä merkitsevät sanat "minun nimessäni."
Teologian tohtori Jukka Thurén selittää "Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot"- kirjassaan Apostolien tekojen toisen luvun jaetta 38, lainaten Pietarin sanoja kuulijoilleen (sivulla 445) kirkkoraamatun -92 mukaisena:
"Kääntykää Kr. metanoesate 'muuttakaa mielenne'. ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi."
Jakeen selityksessään hän tuo ilmi seuraavaa:
"KR-92:n ilmaus "Jeesuksen Kristuksen nimeen" on anakronistinen: kaksoisnimi "Jeesus Kristus" ei ollut viela vakiintunut. Sen sijaan on voitu kastaa Jeesus-Messiaan nimeen ja huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä - niin kuin Paavali edellyttää vielä Roomassakin meneteltävän..."
Seuraavalla sivulla (sivulla 446) Thurén jatkaa:
"Käännös on sikälikin epätarkka, etta kreikan en/epi toi onomati Jesou (tämä kohta ja 10:48) vastannee heprean `beshem Jeshu^a´- kaavaa.kun taas eis to onoma /. (8:16) näyttää vastaavan sanoja `leshem J.´ Jälkimmäinen tarkoittaa "Jeesuksen omaksi / seurakunnan jäseneksi kastamista, edellinen luultavasti "Jeesuksen nimissä/ Jeesuksen antamin valtuuksin" kastamista: Jeesus menee takuuseen kasteen pätevyydestä ja tehosta. Jeesus-nimi on kastettaessa voitu mainita kahdesti: kasteen toimittaja on "huutanut avuksi" Jeesuksen, Messiaan ja Herran, nimea, ja kastettava on tunnustanut Jeesuksen Herraksi. 9:37 sisältää melko vanhan kastetunnustuksen."
Tämän edellä esitetyn jälkeen Thurén vielä jatkaa:
"Ap t ei tunne Matt 28:19:n trinitaarista kaavaa. Helluntaina Pietari kastaa juutalaisia, jotka kuuluvat Isän Jumalan kansaan. Pyhän Hengen saaminen on ilmiselvä seuraus Jeesuksen omien joukkoon kuulumisesta. Isää ja Henkeä ei siinä tilanteessa tarvinnut mainita. Matteuksen kastekaava on tarkoitettu vasta pakanalahetyksessä käytettäväksi ("Tehkaa kaikki [pakana]kansat opetuslapsikseni...")."
Edellä lainatun Thurénin tekstin lainauksesta käy täysin selväksi, että tekstin kertomalla Jeesus-Messiaan nimeen kastamisella tarkoitetaan todella Jeesuksen nimen ääneen lausumista. Samoin tekstistä käy myös selväksi, ettei Apostolien teksti tunne Matteuksen lähetyskäskyn jatkona esitettyä trinitaarista kastekaavaa, joka kaava onkin syntynyt vasta pakanalähetyksen päästyä vauhtiin.
Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan Jukka Thurén esittääkin, miten tuo kaava syntyi. Se ei suinkaan ole Ylösnousseen Herran sanallinen ilmaisu, vaan se syntyi siinä vaiheessa, kun alkuaan hepreankielinen nasaretilaisevankeliumi (josta tuo kaava puuttui) käännettiin kreikaksi.
Oppineiden toisista teoksista on luettavissa, miten tuohon käännökseen lisättiin myöhemmin nuo nykyiset kastekaavan sanat, kun kaavan tieltä oli ensin poistettu Jeesuksen nimeä merkitsevät sanat "minun nimessäni."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus antoi Matteuksen mukaan oppilailleen lähetyskäskyn, tehdä kaikista kansoista oppilaita hänen nimessään.
Apostolien teoista ilmenee, että juuri Jeesuksen nimessä oppilaat tekivät Jeesukselle uusia opetuslapsia, julistamalla kuulijoille ensin evankeliumia, ja julistuksen jälkeen kastamalla Jeesuksen nimessä ne, jotka olivat valmiit ottamaan julistuksen todesta, eli tulivat uskoon.
Luukkaan evankeliumista ja Apostolien teoista ilmenee, mitä Jeesus antoi oppilailleen julistamisen sisällöksi:
”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että mielenmuutosta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette kaiken tämän todistajia. …”
Näin opetuslapset toimivat ensimmäisinä vuosikymmeninä. He julistivat evankeliumia ja heidän sanomansa vastaan ottaneet he kastoivat Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Kun kristityt myöhemmin näkivät aiheelliseksi laajentaa kasteen toimittamisen kaavaa siten, että myös itse Isä Jumala ja Pyhä Henki tulisivat kasteita toimitettaessa ääneen mainituiksi, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tyytyä kolmen yleisnimen mainitsemiseen, eli Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
Justinus Marttyyrin tekstit nimittäin todistavat, ettei heillä ollut nimeä Isälle Jumalalle. Justinuksen ensimmäisen apologian kohdasta 61: 10 -13 on luettavissa seuraavaa:
”Jotta emme pysyisi pakon ja tietämättömyyden lapsina, vaan tulisimme vapaan valinnan ja tiedon lapsiksi ja jotta saisimme aiemmin tekemämme synnit anteeksi vedessä, syntejään katuvan ja uudestisyntymistä odottavan avuksi kutsutaan nimeltä Jumalaa, kaikkeuden Isää ja Valtiasta.
Se, joka johdattaa kastettavan peseytymään, kutsuu yksin tätä nimeä. Kukaan ei kykene antamaan nimeä sanoin ilmaisemattomalle Jumalalle; jos joku julkenisikin väittää sellaisen olevan olemassa, hän osoittaisi olevansa parantumaton hullu. Tätä pesua kutsutaan valaistumiseksi, koska nämä asiat oppineet ihmiset ovat valaistuneet mieleltään. Niin valaistunut pestään Jeesuksen Kristuksen, Pontius Pilatuksen aikana ristiinnaulitun nimessä sekä Pyhän Hengen nimessä, joka on profeettojen kautta ennalta julistanut kaiken tästä Jeesuksesta.”
Justinoksen toisen apologian kohdassa 6: 1 – 5 kerrotaan lisäksi seuraavaa:
”Kaikkeuden Isällä ei kuitenkaan ole nimeä, koska hän on syntymätön. Nimen antaja on vanhempi kuin se, jota kutsutaan jollakin nimellä. ”Isä”, ”Jumala”, ”Luoja”, ”Herra” ja ”Valtias” eivät ole nimiä, vaan hänen hyvistä töistään ja teoistaan johdettuja puhuttelumuotoja. Hänen Poikansa, jota yksinomaan ja oikeutetusti sanotaan ”Pojaksi”, on Sana, joka oli Jumalan kanssa ja syntyi ennen luomakuntaa, kun tämä
alussa hänen kauttaan loi ja pani kaiken järjestykseen. ”Kristus” hän on siksi, että hänet on voideltu, ja että Jumalan sanotaan panneen kaiken järjestykseen hänen kauttaan.
Tällä nimellä on myös tuntematon merkitys, samoin kuin puhuttelumuoto ”Jumala” ei ole nimi, vaan ihmisluontoon istutettu käsitys vaikeasti selitettävästä asiasta.” Myös ”Jeesuksella”, joka on sekä ihminen että pelastaja, on nimi ja merkitys, Kuten on todettu, hän sikisi ja tuli ihmiseksi Jumalan ja Isän tahdon mukaan uskovien ihmisten vuoksi ja pahojen henkien tuhoamiseksi. …”
Lopuksi:
Ottamatta tässä välissä sen enempää kantaa kastenimen vaihtamisen oikeutukseen, sopii silti toistaa Esko Haavan kirjasta (sivulta 296) muutama virke:
”Apostolisessa tervehdyksessä esiintyy Isä Jumala ja Herra Jeesus ja Pyhä Henki ( 2 Kor 13:13) . Johannes-traditiossa on Hengen asema Isän ja Pojan rinnalla niinikään kiistämätön (Joh 16:7). Ei ole sen vuoksi ihme, että kasteen toimittaminen Jeesuksen nimeen, johon toimitukseen liittyi Pyhän Hengen lahjan saaminen (Apt. 2:38), saattoi vaihtua kasteeksi Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Niin sanotaan tapahtuneen ensiksi Syyriassa, mihin myös Mt:n ja Didakhen yhtäpitävyys asiassa viittaa (Did 7:1).”
On olemassa sanonta jossa huudetaan ymmärryksen perään:
"Järki hoi, äly, älä jätä."
Jonkun kuuluisi myös tuon järjen ja ymmärryksen perään
tämän fakta- aiheen kohdalla huutaa, sillä onhan selvää,
että järki ja äly ovat tämän aiheen kohdalla hänet osattomiksi
itsestään jättäneet.
On näet ilmeisen selvää, etteivät esittämäni faktat ole
alkuunkaan päässeet vielä valaisemaan hänen ymmärrystään.
Väittihän hän näet, täysin esittämieni faktojen vastaisesti
seuraavaa:
"Jeesus sanoi:
Matt. 28:19-20
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni,
kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja
opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen KÄSKENYT
teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka
päivä maailman loppuun asti."
Ja kuitenkin nuo esittämäni faktat osoittivat nimenomaan,
ettei Jeesus ole koskaan sanonut siten, kuten hän tuossa
edellä esitti.
Kerron nyt hänelle faktatietona, että alkuperäinen Matteuksen
evankeliumin lähetyskäsky kuului alkuaan Jeesuksen sanoina
seuraavasti:
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Menkää siis ja tehkää kaikkien kansojen joukosta minulle
opetuslapsia, minun nimessäni opettamalla heitä pitämään
kaiken, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso,
minä olen teidän kanssanne kaikki päivät, maailmanajan
loppuun asti."
Tätä tekstiä nimitetään jopa Matteuksen evankeliumin
lähetyskäskyn "esinikealaiseksi tekstimuodoksi" siitä
syystä, koska esimerkiksi kirkkoisä Eusebius lainasi
Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyä tässä muodossa
omiin teksteihinsä kokonaista 21 kertaa.
Hänen tulisi päästä nyt älyämään ja ymmärtämään, ettei tuo
alkuperäinen teksti puhu mitään opetuslapsien tekemisestä
kastamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Sen sijaan se puhuu opetuslapsien tekemisestä juuri
opettamalla.
Tämä ei silti tarkoita, etteikö kastaminen olisi kuulunut
jo alusta asti opetuslasten tekemisen aktiin. Jo näet
Jeesuksen lihassa vaelluksen päivinä "Jeesus teki
opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes, vaikka
Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa",
kuten Johanneksen evankeliumi kertoo.
Helluntain Hengen vuodatuksen jälkeen alkuseurakunta
jatkoi uusien opetuslasten tekemisen yhteydessä myös
kastamista. Nyt kaste vain toimitettiin Isän Jumalan
kuolleista herättämän ja Herraksi asettaman Herran,
eli Herran Jeesus Messiaan nimeen.
Lyhyt johdatus alkukirkon kastekäytäntöä koskeviin, kirkkohistoriassa julkituotuihin faktoihin.
MITÄ KIRKKOHISTORIA KASTEESTA TODISTAA?
Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa mainiosti luterilais-protestanttinen Christensen-Göransson:in Kirkkohistorian ensimmäinen osa:
Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet 30-64) selostetaan:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen. ... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa annettiin synnit anteeksi, ja
otettiin kastettu Messiaan pelastettujen joukkoon.
... Koska pelastus kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä luku selostaa:
"Katekumenaattia (kastekoulua) pidettiin välttämättömänä valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen.
Se, joka saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää kristittynä, pääsi kasteelle.
... Sen jälkeen kun kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan, Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä tapahtui yleensä upottamalla.
... ...Kaste tapahtui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen Jeesuksen nimeen.
Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti ei voida sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan."
Vanhakatolisen kirkon ajasta (vuosiväli 140 - 311) voimme lukea seuraavaa:
"Katekumenaatti
Kirkon voimakkaasta kasvusta huolimatta ei luovuttu ajatuksesta, että kirkko on Jumalan pyhä kansa. Tämän osoitti toisen vuosisadan jälkipuoliskolla katekumenaatin laajeneminen, joka aiheutui juuri pyrkimyksestä varmistaa uskovien eettinen ja opillinen
puhtaus.
Ainoastaan ne hyväksyttiin katekumenaattiin, jotka olivat sopivalla tavalla osoittaneet tarkoittavansa totta kääntymyksellään, sekä viettivät muutoin moraalisesti moitteetonta elämää.
Itse katekumenaatti kesti yleensä kolme vuotta, jolloin pantiin suurta painoa eettiselle opetukselle.
Ainoastaan ne voitiin kastaa, jotka olivat katekumeenina oloaikanaan eläneet kirkon ohjeiden mukaisesti.
Vasta muutaman viikon ajan ennen kastetta, joka jatkuvasti tapahtui pääsiäisenä, opetettiin itse kristinuskoa, ja sitä jatkettiin kastetta seuraavalla viikolla opetuksella kasteesta ja ehtoollisesta kristinuskon keskeisinä osina.
Kaste
Kaste käsitettiin, kuten aikaisemminkin teoksi, joka vapautti pahojen henkien vallasta sekä lahjoitti syntien anteeksiantamuksen ja Pyhän hengen. Kastettujen tuli elää pyhää elämää Kristusta seuraten ja laupeuden tekoja tehden. He olivat Kristuksen sotilaita,
joiden tuli taistella syntiä, perkelettä ja pahoja henkiä vastaan."
Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan uskonto (vuodet 311- 395), luemme:
"Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska kaste toimitettiin pääasiassa aikuiskasteena.
... Sitä mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä, lapsikaste yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi, joskin sen menot liitettiin lapsikasteeseen.
...(tällöin tuli tavaksi) ... ettei varsinaista upotuskastetta (immersio) enää noudatettu. Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin vedellä, tai kaadettiin hänen päähänsä vettä (aspersio)."
Edellä esitettyä selventäbä kommentti:
Edellä esitetty luterilais-protestanttisesta kirkkohistoriasta lainattu teksti puhuu niin selvää kieltä, ettei ole aihetta muuta kuin lisätä: ”vetäkää itse oikeat johtopäätökset.”
No, tietysti on myös niitä, jotka vetävät tästäkin kirkkohistorian tekstistä `väärät johtopäätökset´, pönkittääkseen perättömiä harhatulkintojaan.
Tahalliset väärintulkinnat ovatkin asia erikseen, niihin ei ole aihetta mitenkään puuttua.
Sen sijaan tahattomien väärintulkintojen eli erehdysten estämiseksi on hyvä vielä muistuttaa kansainvälisesti tunnustettujen alkuajan seurakuntien tutkijoiden esiin tuomista tosiasioista, joista usein ollaan tietämättömiä. Yksi tällainen tutkija on Kurt Aland joka on kirjoittanut suomennettuna seuraavanlaista faktaa:
"Alkuseurakuntaan kuuluikin kahdenlaisia jäseniä. Toiset olivat omakohtaisen kääntymisen ja sitä seuranneen kasteen kautta seurakuntaan liitettyjä varsinaisia jäseniä.
Tämän sisärenkaan lisäksi kuului seurakunnan läheiseen yhteyteen kuitenkin niitä, joita ei vielä ollut kastettu. Sellaisia olivat mm. pienet lapset, koska `sellaisten on Jumalan valtakunta`.
Kuitenkin vasta kasteen ja ehtoolliselle osallistumisen kautta heistä aikanaan tuli seurakunnan täysvaltaisia jäseniä.
Kasteelle he tulivat sen jälkeen kun olivat saaneet opetusta ja kun katsottiin, että pikkulapsille luettu erityinen viattomuuden ja puhtauden aika oli ohi."
(Kurd Aland, Die Stellung der Kinder in der frühen christlichen Gemeinde und ihre Taufe. München 1967)
Koska et kasteen ja uskon julistajat alatte ymmärtämään mitä ne "uskoon tulemiset"ja "kasteen ottamiset" todellisuudessa olivat?
Teidän väärennetyssä raamatussa ei kerrota, että sillä pakko uskoon ja pako kasteelle julistajalla oli raamattu toisessa ja miekka toisessa kädessä! He, jotka ottivat murhaajan harhaopin vastaan saivat elää ja sielulliselle Jumalallisuuden uskolliset tapetti ja osa niistä tapetuista syötiin tappajan toimesta. Se on pyhän ehtoollisenne ja pyhän kasteenne historiaa totuutena!
Oli hyvä kirjoitus. Minä sain siitä siunausta!
Vuonna (2005) ilmestyi merkittävä suomenkielinen teologian oppikirja, nimeltään: "Johdatus varhaisen kirkon teologiaan."
Kirjan on kirjoittanut yhteistyössä kolme suomalaista teologia, eli seuraavat:
Gunnar af Hälström, systemaattisen teologian ja patristiikan professori Joensuun yliopistossa, joka on myös dosentti Helsingin ja Turun yliopistoissa, sekä Åbo Akatemiassa.
Anni Maria Laato, latinan kielen lehtori Åbo Akatemiassa, joka on toiminut sekä tutkijana että opettajana Åbö Akatemin systemaatisen teologian laitoksella, sekä opetustehtävissä Turun yliopiston uskontotieteen laitoksella sekä Turun
Katedraalikoulussa.
Juha Pihkala, Tampereen hiippakunnan (nykyään jo entinen) piispa, joka on myös dogmatiikan dosentti Helsingin yliopistossa.
Kirjan luvussa 4.4 "Sakramentit" käsitellään sivuilla 241 - 247 alaotsikkoa "Kaste."
Kirjan tekstistä poimitut lyhennetyt lainaukset puhukoon puolestaan:
"KASTE
Alussa oli sanoma. Siihen vastattiin uskolla ja katumuksella. Heti tämän jälkeen seurasi kaste (kr. baptisma. lat. baptismus).
Järjestys näkyy selvästi Uudessa testamentissa, esimerkiksi ensimmäisen helluntain yhteydessä (Ap. t. 2) ja etiopialaisen hoviherran kääntymis- kertomuksessa (Ap. t. 8).
Kastettavan kannalta kaste oli vastaus sanomaan, jonka oli vastaanottanut.
Kirkon teologian kannalta kaste oli paljon enemmän. Oli tarpeen kertoa kastettavalle, mitä kaikkea kaste ja sen jälkeen nautittava eukaristia ovat.
Syntyi kaste- eli katekumeeniopetuksen tarve (katekumeenilla tarkoitettiin kasteoppilasta).
Koska opetus vei aikaa, kristillisen sanoman vastaanottamisen ja kastehetken väliin jäi jatkuvasti kasvava ajanjakso.
Uskosta suoraan kasteeseen johtanut tie piteni vuosisatojen kuluessa niin, että 200-luvulla mainitaan peräti kolmevuotinen opetusjakso ennen kastetta. …
Kasteopetuksen kesto ja sisältö vaihtelivat, mutta varsinkin 300- luvulta alkaen kuva käytännöistä on melko selkeä.
Opetukseen tuli ilmoittautua henkilökohtaisesti.
Kastepäivän lähestyessä opettaja, tuolloisen terminologian mukaan usein piispa, ilmoitti ja selitti oppilaille paikallisen kaste-tunnustuksen. Näitä kastetunnustuksia on säilynyt useita. Paikkakunnittain niissä on pieniä eroavaisuuksia, mutta useimmiten ne noudattavat kolminaisuuden mukaan jäsenneltyä kolmijakoista kaavaa, jossa keskimmäinen eli Kristusta koskeva osio on laajin.
Tunnustuksen opetus tunnettiin lännessä nimellä traditio symboli, mikä termi on juurtunut myös moderniin tutkimukseen.
Kasteoppilaat tunnustivat oppimansa tunnustuksen ulkoa ja julkisesti ennen kastetta. Tästä tilanteesta käytetään nimitystä redditio symboli ("tunnustuksen palautus").
Vallalla ollut upotuskaste korosti kuolemisen ja henkiin virkoamisen tematiikkaa, vaikka symboliikka ontui; eihän Kristus hukkunut.
Entisen elämän loppu ja uuden alku tarkoitti myös, että entiset synnit pyyhittiin kasteessa pois uutta elämää estämästä. Veden puhdistava vaikutus korostui kasteteologiassa.
"Me astumme veteen täynnä syntiä ja saastaa, mutta nousemme siitä sydämessämme hedelmiä, nimittäin pelko, ja hengessämme toivo Jeesukseen", kertoo Barnabaan kirje (11.11) toisen vuosisadan alkupuolella.
Justinos Marttyyri kertoi kasteesta samaan tapaan:
Ne, jotka vakuuttuvat ja uskovat sanomamme ja opetuksemme olevan totta ja lupaavat elää niiden mukaisesti, opetetaan rukouksen ja paaston yhteydessä pyytämään Jumalaa antamaan heidän entiset syntinsä anteeksi. Me rukoilemme ja paastoamme heidän kanssansa.
Sitten saatamme heidät paikkaan, jossa on vettä, ja he syntyvät uudesti samalla tavalla kuin mekin synnyimme uudesti. Jumalan, kaikkien Isän ja Herran nimessä, ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä he vastaanottavat peson vedessä. Sillä Kristus sanoi: "Jos ihminen ei synny uudesti, hän ei pääse taivasten valtakuntaan" (Joh. 3:3).
Kaikille on selvää kuinka mahdotonta on kerran jo syntyneille palata äitinsä kohtuun uudelleen. Profeetta Jesaja selitti, kuten jo sanoimme, kuinka ne jotka ovat tehneet syntiä ja sitten katuneet vapautuvat synneistänsä.
Näin hän sanoo: "Peseytykää, puhdistautukaa (Justinos lainaa Jes. l: 16-20) - - Tämä on se syy, miksi me kastamme siten kuin teemme, apostolien opetuksen mukaan."
Apologia, luku 61
Pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumat vaikuttivat huomattavasti enemmän kasteteologiaan kuin Kristuksen oma kaste. Varhaiskirkko ei ollut yksimielinen siitä, milloin kristillinen kaste asetettiin, mutta Kristuksen kastetta tarjottiin yhtenä vaihtoehtona.
Kun kirkkojen ja kastekappeleiden aika 300-luvulla tuli, siirtyi kaste luonnosta sisätiloihin, mutta veden runsaus näyttää edelleen olleen toivottavaa.
Sitä mukaa kuin toisen, kolmannen ja useamman sukupolven kristittyjä kastettiin, yleistyi myös lapsikastekäytäntö.