Miten ortodoksit suhtautuvat shamanismiin ja luonnonuskontoihin?Hyväksyttekö vai kiellättekö?Entä "shamaani parantaminen"?Sotiiko nämä näkemykset ortodoksin elämänkatsomusta vastaan?
Miten suhtaudutte?
Meetu
9661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kysyjä tarkoittanee, miten ortodoksinen KIRKKO suhtautuu näihin ilmiöihin. Suorasanaista vastausta taitaa olla jokseenkin mahdoton antaa, sillä sellaista ei ole käsittääkseni olemassa. Kysymys on kuitenkin selkeästi uskonopillinen.
Kirkon historiassa etenkin Karjalassa suomalainen muinaisusko ja ortodoksisen kirkon opetus sulautuivat tietyllä tavoin yhteen, täsmällisemmin kirkollisten tapojen rinnalla eli myös ikivanhoja kansanperinteeseen kuuluvia tapoja, kuten esimerkiksi grobut (haudanpäällisrakennukset) ja itkuvirret. Virallisesti kirkko suhtautui näihin rinnakkaisilmiöihin suvaitsevasti, joskin todennäköisesti asiaan liittyi useinkin se fakta, ettei kirkollinen esivalta yksinkertaisesti kyennyt valvomaan kaikkia uskonnollisia menoja syrjäseuduilla.
Jos palataan kysymyksenasetteluun, olisi hyvä saada hiukan konkreettisemmin selkoa siitä, mihin shamanismin ja luonnouskontojen ominaisuuksiin ja ilmiöihin kysyjä viittaa.
Siis miten suhtaudutte luonnon jumaluuksiin,esim.Tapio?Muut luonnon henget;keijut,haltiat ynnä muut?Entä loveen lankeaminen tai aliseen matkaaminen ja henkioppaat?
...ei tunne näitä asioita. Ts. ne eivät kuulu ortodoksisen uskon piiriin lainkaan. Pahoittelen jos tuotan pettymyksen, mutta näin on asianlaita.
Lisää pohdintoja!!!
Eikös Jumala ja Jeesuskin ole eräänlaisia henkioppaita?Henkiopashan on sellainen jolla ei ole fyysistä muotoa ja näin on Jumalankin kohdalla.En halua ärsyttää tai suututtaa ketään viesteilläni vaan haluan avointa keskustelua asiasta.
Et ole ketään toistaiseksi ärsyttänytkään, luulisin : ).
Henkioppaita...hmm. Voithan sinä sellaista sanaa käyttää jos haluat, ortodoksisuudessa sanaa ei käytetä. Jumalalla ei ole fyysistä muotoa, Jeesuksella on ollut.
Ortodoksisuus ei ole synkretistinen uskonto. Emme me sekoita uskontoja keskenään emmekä pyri luomaan "yleisuskontoa". Sellainen yritelmä on tietääkseni jo olemassa ja sen nimi on teosofia.
Meidän tehtävämme on olla mahdollisimman uskollisia jakamattoman kirkon perinteelle ja kantaa sitä eteenpäin, myös tämän ajan arvojen valintamyymälässä.
"Meidän tehtävämme on olla mahdollisimman uskollisia jakamattoman kirkon perinteelle ja kantaa sitä eteenpäin, myös tämän ajan arvojen valintamyymälässä."
Noi viimeiset sanat etenkin kitetytti aika tarkasti miksi ortodoksinen uskonto on alkanut tuntua oikealta ja tiedon haku seka oppiminen on pikku hiljaa alkanut minunkin kohdalla.
Kiitos, sanoit sen paremmin kun olisin itse voinnut, etenkin toi valintamyymala ;-)
muoto,Hän syntyi maan päälle ihka oikeasta äidistä ihka oikeana ihmisenä. Näin uskon ja näin uskoo kirkkokin.
Siinä mielessä kuin henkioppaat nykyisin ymmärretään esim. teosofisissa ja "new age"-henkisissä ajatusvirtauksissa, lähin vastine kristinuskon puolelta voisi ehkä olla enkelit ja pyhät,mutta varsinaisesti hekään eivät ole henkioppaita.
Oma uskomukseni on että näihin "oppaisiin" liittyy paljon sellaista, mikä aluksi saattaa vaikuttaa viattomalta ja hyvältä mutta lopulta vie ihmispolon jonnekin aivan muaanne kuin oli alunperin tarkoitus.
Ymmärrykseni Raamatullisesta näkemyksestä ja kirkon ajattelusta, tukee ajatusta siitä että usein nämä oppaat ovat pimeyden lähettiläitä joiden ainoana tarkoituksen on johtaa ihminen pois Jumalan tuntemisesta.Suosittelen äärimmäistä varovaisuutta näissä asioissa,monet ovat menettäneet järkensä tai pahempaa..
Toivon etten loukannut sinua ajatuksillani.
Heppu ei loukannut minua.Tätä mä just tarkotinkin avoimella keskustelulla,että tuodaan omia mielipiteitä esille ja otetaan kantaa.Ajatusten vaihtaminen selventää omaa käsitystäni ortodoksisesta uskosta ja elämänkatsomuksesta.Omasta mielestäni terveessä uteliaisuudessa ei ole mitään pahaa,mutta kyllä mä sen tiedän ettei kaikkiin asioihin oo luottamista.
maailmankatsomus on yleisesti panteistinen, joten kirkko ei tue tuota näkemystä,uskoakseni.
Shamanismi on varhaisimpia uskonnollisen elämän muotoja mitä tunnetaan, ja varsin tehokas joissakin tapauksissa psyykkisten ongelmien parantamisessa.
Kristillisestä näkökulmasta katsottuna,oman ymmärrykseni mukaan,olen joskus ollut shamanismissakin mukana,shamanismiiin saattaa liittyä ilmiöitä jotka voitaisiin lukea kuuluvan demonismiin,saatanallisiin henkivaltoihin.
En tiedä kirkon kantaa asiaan,tokkopa shamanismia sinällään on osunut kirkkohistoriassa sen polulle muualla kuin venäjän ja karjalan syrjäseuduilla.
Samankaltaisuutta toki on noituudella ja muulla sen kaltaisella ainakin menetelmien ja uskomusten kanssa,mistä raamatussakin puhutaan.
Uskoisin ortodoksien kunnioittavan luonnonuskonnonharjoittajia noin yleisesti omassa vakaumuksessaan,mutta oma mielipiteeni on ettei shamanismi ja kristillisyys ole elämänkatsomuksia jotka voi sovittaa yhteen.
toivottavasti tästä jotain apua oli.