Gallup:
1. Minkä ikäisenä muutit pois kotoa ja mihin muutit?
2. Minkä vuoksi muutit?
(Työpaikka, opiskelupaikka, puolison kanssa yhteen, huonoja oloja pakoon jne)
Oma vastaus:
1. 20 vuotiaana. Opiskelija-asuntoon vuokralle.
2. Tuli riittävä ikä ja muutimme yhteen avopuolison kanssa.
1. Minkä ikäisenä muutit pois kotoa ja mihin muutit?
2. Minkä vuoksi muutit?
(Työpaikka, opiskelupaikka, puolison kanssa yhteen, huonoja oloja pakoon jne)
Oma vastaus:
1. 20 vuotiaana. Opiskelija-asuntoon vuokralle.
2. Tuli riittävä ikä ja muutimme yhteen avopuolison kanssa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
1. 21 vuotiaana. yksin muutin vvo:n 46 neliön kaksioon.
2. Muutin lähemmäksi työpaikkaa.
19 ja työn perässä naapurikaupunkiin. Eka asunto oli yli 30 neliön yksiö yksityiseltä. Jouduin muuttamaan pois asunnon mentyä myyntiin, seuraava asunto oli kaksio omakotitalon yläkerrassa puolen vuoden sisällä.
Minä olen muuttanut tosi monta kertaa elämäni aikana! Nyt muutin sen takia,koska halusin isomman asunnon,jossa on makuuhuone ja pelkkiin muuttokuluihin jouduin hakemaan toimeentulotukea!
Nykyinen asuntoni on 40 neliön kaksio,josta tykkään tosi paljon. Jotta vuokran saan maksettua,niin pitäisi olla vähintään 2 ihmistä,kun yksin asun. Muutin myös sen takia,koska en enää pärjää yksin ja tarvitsen paljon tukea/apua.
Toivon mukaan työpaikka ei vaihdu,kun olen selvittänyt työasioita.
Kun muutin ensimmäisen kerran pois vanhempien helmoista,niin muutin yksiöön ja ostin huonekaluja. Vanhemmat auttoivat silloin sen takia,kun olin vielä opiskelija. Taisin täyttää silloin 20 vuotta,kun muutin yksiöön.
Oli 16 v. Muutin naapurikaupunkiin silloisen poikakaverini kämppään. Silloin oli vielä näitä omakotitalojen yläkertoja, joita kannatti antaa vuokralle. Kylmä vesi tuli, kaatolavuaari ja yhteinen vessa omistajien kanssa. Ei pesutiloja, joten peseydyttiin uimahallissa ja pyykit pestiin kavereiden asuntoloiden pyykkituvilla ja kotona käydessä.
Kotoa läksin vanhempien jatkuvien riitojen vuoksi ja siksi, ettei tuolloin saanut mitään työttömyysavustuksia. Työpaikka löytyi uudelta paikkakunnalta noin viikossa. Siitä lähtien olen elättänyt itseni. Välillä palasin ”kotiin” (n. 3 kk), joskin maksoin ruokarahaa, kunnes avioiduin.
Maailma on paljon muuttunut. Eivät enää nykynuoret lähde tuollaisilla ehdoilla omilleen. Pitää olla paljon enemmän…
Omat lapseni muuttivat eri tavoin. Esikoinen 19 v, kun oli käynyt lukion ja sai avokumppanin kanssa asunnon. Seuraavat asuivat soluasunnoissa noin 18 v., joskin kävivät päivittäin luonani syömässä ja viettämässä vapaa aikaa. Yksinhuoltajana kun on laitettava lapset maailmalle siksi, että heidän taloudellinen tukensa on silloin parempi. Eivät muutoin olisi saaneet sitä koulutusta, mitä halusivat.
1.Muutin samana päivänä kun täytin 18 yksin asuvan kaverin luokse pieneen yksiöön.
2.Huonoja kotioloja pakoon. Onneksi pääsin pois, takaisin en ole kaivannut.
1. 20-vuotiaana soluasuntoon
2. Opiskelun vuoksi
1. 18v.
2. alivuokralais huone 1967 ( koko asunto oli 3 huonetta keittiö ja kylpyhuone jossa myös WC pönttö ei pesukonetta.) 180 km päähän pitemmälle ei oikein päässyt
3. irtisanouduin kotipiian osasta.
18-vuotiaana silloisen poikaystävän kanssa yhteiseen asuntoon. Muutin huonoja oloja pakoon. Ei ollut edes omaa huonetta. Sain sossusta rahaa ja 400e oli tosi iso summa. Ekaa kertaa elämässä pystyin ostamaan jotain kivaa.
lähdin 17 vuotiaana puutarhakouluun, sisäoppilaito Kempeleellä, ja sieltä vuoden kuluttua suoraan töihin, oma huone ja yhteiskeittiö kolmen muun kanssa.
2-kymppisenä Ruotsiin.
Suomessa ei ollut töitä eikä mitään helkutin sosiaaliturvaa.
Jos vanhemmat olivat hengissä niin mistään oli turha pyytää mitään.
Ensin kimppakämppään, sitten poikamiesparakkiin (saatanan suomaiset varastivat kaiken irtoavan) ja sitten yhden svedu kanssa yhteen huoneeseen. Oli lavuaari. WC oli käytävässä ja kerrostalossa oli yksi yhteinen TV-huone.
Elin hieman levotonta elämää.
Sukkuloin välillä Ruotsin, Tanskan ja Norjan välillä.
Norjassa olin hetken postin jakelijana. Olematon palkka ja asunto-ongelma häätivät takaisin Ruotsiin.
Muutaman vuoden jälkeen aloin arvostamaan vakiintuneempaa elämää ja sitä että aamuisin vierestä löytyy sama, tuttu ihminen.
Norjalaiset olivat silloin yhtä köyhiä (melkein) kuin suomalaisetkin.
1. Muutin 19-vuotiaana kirjoitusten jälkeen. Kaksioon miesystävän kanssa. Olisin muuttanut jo aiemmin, muttei ollut taloudellisesti mitenkään mahdollista.
2. Puolison kanssa yhteen/pois kotoa. Päivääkään ei ole ollut ikävä kotiin.
muutin heti 18v opiskelija soluun ankeita koti-oloja 'pakoon'.En saanut olla kotona niin kuin kotona pitäisi saada olla,ei saanut tuoda kavereita,ei saanut olla iltaisin tai öisin missään(tykkäsin laulaa karaokea)Kävin töissä,ostin omia ruokia enkä ollut mielestäni kenenkään tiellä,mutta en olisi saanut itsenäistyä vaan olla äidin mieliksi joten otin itse selville asioista ja muutin soluun kun muuhunkaan ei ollut varaa.Pääsin soluunkin vain kun pääsin kouluun.
Mulla oli yks kattila,pari lautasta,sänky eikä yhtään mitn muuta kun lähdin kotoa.
Siskoni kiikutti mulle yks yö vanhat verhonsa ikkunaan kun asuin maantasalla ja kaikki näki mun 'cribsiin' ;)
Ei mulla ollu ees ylimäärästä lakanaa jonka olisin voinu ripustaa ikkunaan.
Kaikki rahat meni vuokraan ja oli aika rankkaa.Porukoilla oli 2 telkkaria,mutten uskaltanu pyytää toista itselleni kun kerta omillaan piti tulla toimeen
Nyt olen kohta 32 vee ja 7v lapsen äiti ja todellakaan en koskaan unohda mitä jouduin kokemaan ja aion auttaa omaa lastani kun hän itsenäistyy ja muuttaa kotoa pois ja annan vaikka omat tavarani jossei ole varaa ostaa hälle omia
20-vuotisena Ruotsiin.
Umpimähkään, ei mitään yhteyksiä.
Tiesin että töitä löytyy.
Omaisuus mahtui jenkkikassiin eikä tullut täyteenkään.
Saattelimme omat penskamme maailmalle omien huoneidensa kamat mukanaan hoitaen kuljetuksetkin.
Alle 10-vuotisina olin aloittanut opastuksen osakesäästämiseen ja heidän lähtiessään annoin rahaa saman verran kuin he olivat onnistuneet saamaan kokoon sijoituksista ja kesätöistä.
16 olin just täyttäny, opiskelija-asuntoon, soluun, olosuhteitten pakosta (ei mahdollisuutta opiskella kotipaikkakunnalla). Turhan aikasin jouduin lähtemään kotoa. :(
17 vuotiaana kouluun, sisäoppilaitos, ja sieltä suoraan töihin. 27 takaisin kotiin vanhempia auttamaan. 40 avioon ja omaan 42 neliön mummonmökkiin
30-vuotiana
Kun vihdoinkin sain vuosien odotuksen jälkeen kaupungilta vuokra-asunnon.
Eikö meistä jokainen asu kotona, vai mihin sitä pitäisi muuttaa?
1. Minkä ikäisenä muutit pois kotoa ja mihin muutit?
2. Minkä vuoksi muutit?
(Työpaikka, opiskelupaikka, puolison kanssa yhteen, huonoja oloja pakoon jne)
Oma vastaus:
1. 18 v. työpaikan mukaan 210 km päähän lapsuuskodista.
2. alivuokralaishuone. 1967 kotona surkeat olot väkivaltaa suoranaista hakkaamista
Huone 9 neliötä ja vuokra oli 1/3 kk tulostani lopuilla tuloilla näin nälkää.
1. Omat lapseni 20v. kumpikin alle 1km päähän
2. Vuokra yksiöt. Heitä ei kotityöt kiinnostaneet millään lailla..
Hankien heille asunnot tutun kautta maksoin vuokratakuun ja kk vuokran..
21 VUOTIANA