Täällä palstalla olen mm Tapanin antavan ohjeen rukoilemaan onko Mormonin kirja totta jne. You know the story. En ole ateisti ja etsin hengellistä kotia. Siksi tutkiskelen kirkkoja. Tein sen mitä Tapani ehdottaa tekemään. Laitoin raamatun ja mormonin kirjan eteeni ja polvistuin. Kysyin onko nämä totta, tai jos edes toinen saanko siitä varmuuden. Arvatkaapa kummasta kirjasta sain sävärit? En kummastakaan. Eli joko rukoilin "väärin" tai sitten Jumala ei vastaa minulle. Tai on sekin karmea mahdollisuus että sitä ilmoitusta ei noin saa tai sitten kumpikaan kirjoista ei ole Jumalan sanaa.
Jäi vaivaamaan. Ja tosissani tämän tein.
Jäi vaivaamaan. Ja tosissani tämän tein.
Vastaukset 37
Vanhimmat
noita kirjoja, mietiskelitkö niiden sanomaa.
Ehkäpä vika oi siinä, että heitit viestisi Jumalalle puolihuolimattomasti.
Itse olen ateisti joten näkemykseni asiaan on hieman raadollisempi kuin uskovaisilla. Jotta saisit "sävärit" kuten itse asian ilmaisit, niin sinulla pitää olla halu uskoa asiaan josta säväreitä rukoilet. Jos siis kysyt kylmiltäsi ilman, että olet "piiskannut" mieleesi halua uskomaan johonkin, on rukouksesi tulos kuvaamasi kaltainen. Voit herättää halusi uskoa käymällä kyseisen uskontokunnan jumalanpalveluksissa ja tilaisuuksissa, osallistua uskontokunnan rituaaleihin sekä noudattaa uskontokunnan käyttäytymistapoja ja kun tätä olet tarpeeksi kauan tehnyt niin mielesi hiljalleen synkronoituu kyseisen uskontokunnan kanssa synnyttäen sinulle halun kuulua joukkoon, sinun pitää siis tietoisesti tai tiedostamatta taivuttaa tajuntasi uskontokunnan kanssa yhteensopivaksi. Kun halu on synnytetty ja polvistut uudelleen rukoilemaan tuottavat aivosi vastauksena tahtotilasi haluun riittävän määrän hyvänolonhormoneja ja saat "säväreihin" tarvittavan annoksen kehon tuottamia omia mömmöjä tunteaksesi "uskonnollisen totuuden euforian".
Nopeampi tapa päästä samaan euforiseen tunneaistimukseen on stimuloida omaa hermojärjetelmäänsä huumeilla tai vahvoilla kipulääkkeillä, mutta tätä en suosittele koska seurauksena voi olla jonkinlainen haitallinen riippuvuus joka saattaa vaikeuttaa loppuelämääsi varsin kattavasti. Uskontoriippuvuudessa haittavaikutukset yksilön elämään ovat huomattavasti lievemmät, joten jos jonkin tälläisen riippuvuuden itsellesi tahdot kehittää niin uskonto on ehdottomasti suositeltava vaihtoehto.
niin, että kun piiskaa itsensä olemaan uskomatta mihinkään jumaliin tai uskontoon liittyvään, myös se onnistuu varsin aukottomasti.
MIkä tekee tavoitellusta uskosta tavoiteltua ateismia huonomman?
Vastaavasti halu kuulua joukkoon on läheistä sukua halulle irtautua joukosta siten halulle samaistua toiseen joukkoon, sinun tapauksessasi ateisteihin.
Asiat eivät ole niin yksioikoisia, kuin soisit niiden olevan.
Tottakai ihmismieli toimii molempiin suuntiin ja uskonnosta pystyy oppimaan pois aivan samoin. Mieli ei kestä kovin kauaa käyttäytymisen ja ajatusmaailman ristiriitoja, joten mieli taipuu jos tietoisesti tai tiedostamatta pakottaa itsensä käyttäytymään jonkin tietyn kaavan mukaan.
Tavotellun uskon tai ateismin vertailu on vaikeaa ja lopulta yksilö on itse ratkaisevassa asemassa. On ihmisiä joille uskonto ei sovi, koska usein uskontojen tiukat oppirakennelmat sanelevat melko tarkkaan miten ihmisen tulee käyttäytyä, ajatella, syödä, pukeutua sekä mahdollisia muita ominaisuuksia, jotka aiheuttavat ahdistusta, saattavat heikentää ihmisen itsetuntoa ja henkistä hyvinvointia. Samoin ateismi ei sovi kaikille, koska joillekin ihmisille elämän kilpajuoksu ja rajallisuus aiheuttaa ahdistusta ja he tarvitsevat lupauksen paremmasta tulevaisuudesta ja kuolemanjälkeisestä elämästä jaksaakseen kulkea läpi elämän. Molemmilla on siis puolensa ja haittansa ja jokaisen pitää löytää se mikä sopii itselle parhaiten.
Asiat eivät ole yksioikoisia, siinä olemme samaa mieltä. Nyt kuitenkin avaaja kysyi miksi hänen rukoukseensa ei vastattu, joten tarjosin hänelle ateistisen käsitykseni asiaan.
käsityksen, mutta painottaen sitä, että uskonasioissa saa mitä tilaa.
Halusin korostaa, että sama sitä saa mitä tilaa toimii myös ateismihakuisessa ajattelussa.
Myöskin viittauksesi tiukkoihin oppirakennelmiin ovat täysin subjektiivisia, samoin kuin suhtautuminen elämän iloihin tai rajallisuuteen. Jostakin kumman syystä haluat tuoda esiin uskonnoissa vain negatiivisia asioita ja vastapainona ateismin positiiviset piirteet. Tasapuolisuuden vuoksi ehdotat, että ateismikaan ei sovi kaikille, mutta uskontokaan ei tarjoa silloinkaan ratkaisua.
Uskonnot voivat olla positiivisia jos yksilön uskonnollisuus pysyy "hallussa". Kun uskonnosta tulee riippuvaiseksi olisi syytä hakeutua hoitoon. Valitettavasti, kuten riippuvaiset yleensä, niin uskontoriippuvaisetkaan eivät pysty itse tunnustamaan ongelmaa itselleen.
http://www.breadonthewaters.com/0115_religious_addiction.html
Jos henkilöllä on taipumuksia riippuvuuteen uskontoja tulisi välttää. Myös ihmiset, joilla geneettiset taipumukset riippuvuuksien syntyyn ovat heikommat, voivat lopulta tulla myös riippuvaiseksi. Tämän takia en suosittele abrahamilaisesta perinteestä ammentavia uskontoja kenellekkään, koska niissä oppi on jyrkän musta-valkoista ja syyllistävää mitä ovat omiaan aiheuttamaan voimakkaita tunnereaktioita ja näin altistavat voimakkaammin riippuvuudelle. Budhalaisuus tai Taolaisuus, joissa oppi perustuu oman tien löytämiseen tai itsensä kehittämiseen ovat huomattavasti suvaitsevaisempia uskontoja, joita voin suositella kaikille syvempää hengellistä sisältöä etsiville varauksetta.
Tiedän jotain riippuvuuksista. Omalla kohdallani ne on ollut alkoholista ja lääkkeistä. Mutta takaisin pointtiin. Uskonnollisten asioiden tutkiskelu on minulle siksi tärkeää, että haluan todella tietää, onko tämän kaiken (elämän) takana se kantava ajatus. Aiemmin joku sanoi etten ehkä ole lukenut tarpeeksi raamattua tai mormonin kirjaa. Noh sen verran olen, että raamattu on pelottava kirja, siinä Jumala on välillä aikas rankka kaveri. Mormonin kirjan hiljattain aloitin tarkoituksena lukea se ainakin pintapuolisesti läpi. Mutta vaivaa se että Jumala ei kerro minulle mikä on oikein. Etten vain olisi jo sitten "toivoton" tapaus. Mene ja tiedä.
Vaikuttaa siltä, että luulet vastauksen tulevan kuin apteekin hyllyltä eli vain muodollisen rukouksen kautta. Tässä on se ohje, johon viittasin kokonaisuudessaan:
Moroni 10
3 Katso, minä tahtoisin kehottaa teitä näitä asioita lukiessanne — jos on Jumalan viisauden mukaista, että saatte ne lukea — muistamaan, kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille Aadamin luomisesta aina siihen aikaan asti, kun te saatte nämä asiat, ja pohdiskelemaan sitä sydämessänne.
4 Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.
5 Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.
6 Ja kaikki, mikä on hyvää, on oikeaa ja totta; niinpä mikään, mikä on hyvää, ei kiellä Kristusta, vaan tunnustaa, että hän on.
7 Ja Pyhän Hengen voimasta te voitte tietää, että hän on; sen tähden minä tahdon kehottaa teitä olemaan kieltämättä Jumalan voimaa, sillä hän toimii voiman kautta ihmislasten uskon mukaan, samana tänään ja huomenna ja ikuisesti.
Siinä joitakin ehtoja eli ei ole luvattu, että pelkkä muodollinen rukous takaisi vastauksen saamisen. Tulee kysyä myös lukiessaan eikä vain luettuaan. Tulee pohdiskella sydämessään eli vakaalla mielellä ja vilpittömästi. Myös uskoa Kristukseen edellytetään. - Onko tämä pahin este? Kun lukee Mormonin kirjaa, huomaa, että se kehottaa kaikkeen hyvään ja auttaa uskomaan Kristukseen Häntä kieltämättä, "vaan tunnustaa, että hän on". Ei tule liioin kieltää Jumalan voimaa.
Kuten olen ennenkin täällä maininnut, niin havaintoni oli hyvin samanlainen kuin tässä kerrotaan:
"Kukaan jumalaton mies ei voisi kirjoittaa sellaista kirjaa kuin tämä, eikä kukaan hyvä mies kirjoittaisi sitä, ellei se olisi totta ja ellei Jumala käskisi hänen tehdä niin." Lause on vanhin Jeffrey R. Hollandin puheesta 4.10.2009. Siinä hän kertoo isoisänsä isän yksinkertaisesta lausunnosta. Tuo lausunto vastaa täysin sitä ensivaikutelmaa Mormonin kirjasta, joka sai minut tutkimaan lisää ja liittymään sittemmin MAP-kirkkoon.
niin jossain vaiheessa kasvat ulos kaikista uskonnoista/lahkoista ja oivallat itse.
Minulle nousi mieleen ajatuksia tuosta että vaaditaan uskoa Jeesukseen, ennenkuin voi saada todistuksen Mormonin kirjasta.
Miten Mormonin kirja voi olla sitten todistuksena Kristukselle niille miljardeille ihmisille, jotka eivät ole kristittyjä. Ajattelen ennenkaikkea hinduja ja buddhalaisia ja muita aasialaisia ei-kristittyjä. Jos he eivät usko Kristukseen ja heille annetaan mormonin kirja, kuinka se voi toimia todistuksena Kristuksesta heille? Niin, että kun he lukevat sitä ja rukoilevat sen totuudesta he saavat rukouksiinsa vastauksen että se on totta ja sen sanoman mukaan Jeesus on Kristus. Mutta, he eivät voi tuota vastausta saada jos eivät ensin usko Jeesukseen.
Miten tällaiset vilpittömät ei-kristityt siis voivat mormonin kirjan kautta saada todistuksen Kristuksesta tai ko. kirjan totuudesta?
Tuskin voin vilpittömästi uskoa Kristukseen, jos yritän rukoilla todistusta hänestä. Omat rukoukseni ovat olleet ehkä sitten muodollisia. Voin kyllä vakuuttaa että avoimin sydämmin, etsien ja välillä jopa peloissani rukoilen että olisi rakastava Isä tai joku sen kaltainen. Ette arvaa miten pelottaa kun täälläkin palstalla, ja muilla uskontopalstoilla on ihmisiä jotka ovat niin varmoja uskostaan että täytyyhän se sitten olla Jumala jossain, mutta miksi hän on minut unohtanut, olenko siis valmiiksi hyljätty lammas.
Raamatun ensin, siitä se Jeesukseen tutustuminen lähtee. Sitten lisää myöhemmin MK:sta
Eli voiko Raamatun totuudesta saada vastauksen ilman ennakkouskoa Jeesukseen?
Eikö ole niin, että uskot Jeesukseen jos pidät Raamattua Jumalan sanana? Jos et saa vastausta siihen että Raamattu on totta, niin miksi uskoisit sen sisällön Jeesuksesta?
Onko Aasiassa eri lähetyssaarnaajakeskustelut? Opetetaanko siellä ensin kuinka pitkään Raamattua tutkijoille, ennenkuin siirrytään opettamaan Mormonin Kirjaa?
Tällä tapaa kuin rukoilee ja tutkii hengellisesti tietoisuuteen tulee aineistoa josta voi saada empiirisen kokemuksen ja siten piilotajunnan pohdinnat muuttuvat todellisuudeksi. Hölynpöly ei muutu empiiriseksi totuudeksi vaikka kuinka rukoilisi.
...uskoa. Siitä on kysymys. Jos haluat uskoa johonkin, niin ennenpitkää alat uskoa siihen. Jos haluat uskoa Jeesukseen, niin sitten alat uskoa häneen, ja sitämyötä tulee mahdollisuus uskoa erilaisiin kristillisiin kirkkoihin ja oppeihin. Jos et halua uskoa mihinkään, niin sitten et usko, vaikka Jeesus heittäisi voltin nenäsi edessä.
Voisi iheittää kysymyksen: jos uskoa voi vain siinä tapauksessa että haluaa uskoa, niin mistä johtuu tuo "uskomisen halu" ja miksi kaikilla ei ole sitä?
Siitä voit kuitenkin olla varma, että kaikki uskonnot, opit ja uskonnolliset lässytykset ovat lähtöisin ihmisestä, Jumala ei ole näyttänyt itseään kenellekään - johtuneeko siitä että hän ei ole olemassa vaiko mistä. Suosittelen omakohtaista hengellisyyden kasvattamista ja omatuntosi mukaista hyvään pyrkimistä. Siinä on paras uskonto ja uskoisin, että jossain vaiheessa oivallat oman elämäsikin tarkoituksen (minä en vielä ole päässyt siihen vaiheeseen).
saada vahvistusta tutustumatta ensin asiaan. Logiikka hoi.
aiemmin pystynyt suoraan myöntämään, että hänen uskonsa ateismiin on löytynyt hänen halustaan uskoa ateismiin. Mitä mieltä sinä olet? Toimiiko sama "halu uskoa" -ilmiö myös ateismissa?
Olen lukenut monia uskonnollisia ja spiritualistisiakin kirjoja, joita äitini eläessään antoi luettavaksi toivoen, että olisin kiinnostunut teosofiasta ja ruusuristiläisyydestä. En ole tavannut Mormonin kirjan kaltaista koskaan! Ei edes lähellä sitä olevaa Raamattua lukuun ottamatta. Koraanikin on minulle pääpiirteittäin tuttu.
Tutustuminen Mormonin kirjaan ja Raamattuun voivat saada aikaan uskon Kristukseen. Mormonin kirja on toinen todistus Kristuksesta. Yleensä ennen kuin saa käsiinsä Mormonin kirjan, sitä edeltää se, että kuulee Kristuksesta. Kun kuuntelee lähetyssaarnaajia, niin Pyhä Henki todistaa kuulijalle Kristuksesta.
Kullekin kansalla koetetaan julistaa heidän tarpeidensa ja puheenparsiensa mukaan. Lähetyssaarnaajia kehotetaan kuuntelemaan Hengen kuiskauksia. Evankeliumin julistaminen ei ole vain ihmisten toimintaa. Ilman Pyhän Hengen mukana olemista työ ei tuottaisi hedelmiä.
Halu uskoa saattaa olla lähtökohta. Herra ei toimi vastoin tahtoamme. Tämä on kenties paras kohta Mormonin kirjassa siitä, miten usko kehittyy:
Alma 32
26 Nyt, kuten sanoin uskosta — että se ei ollut täydellistä tietoa — aivan samoin on minun sanojeni laita. Te ette voi aluksi tietää niiden olevan täydellisen varmasti totta, sen enempää kuin usko on täydellistä tietoa.
27 Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin että kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani.
28 Nyt, vertaamme sanaa siemeneen. Nyt, jos te annatte sijaa, niin että sydämeenne voidaan kylvää siemen, katso, jos se on oikea siemen eli hyvä siemen, jos te ette epäuskollanne heitä sitä pois, niin että vastustatte Herran Henkeä, katso, se alkaa paisua teidän rinnassanne; ja kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: Tämän täytyy olla hyvä siemen, eli sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana.
29 Nyt, katso, eikö tämä lisäisi teidän uskoanne? Minä sanon teille: Kyllä; mutta se ei ole kasvanut täydelliseksi tiedoksi.
30 Mutta katso, kun siemen paisuu ja itää ja alkaa kasvaa, silloin teidän on sanottava, että siemen on hyvä, sillä katso, se paisuu ja itää ja alkaa kasvaa. Ja nyt, katso, eikö tämä vahvista teidän uskoanne? Kyllä, se vahvistaa teidän uskoanne, sillä te sanotte: Minä tiedän, että tämä on hyvä siemen, sillä katso, se itää ja alkaa kasvaa.
31 Ja nyt, katso, oletteko varmoja, että tämä on hyvä siemen? Minä sanon teille: Kyllä; sillä jokainen siemen tuottaa oman lajinsa mukaan.
32 Sen tähden, jos siemen kasvaa, se on hyvä, mutta jos se ei kasva, katso, se ei ole hyvä; sen tähden se heitetään pois.
33 Ja nyt, katso, koska te olette kokeilleet ja kylväneet siemenen ja se paisuu ja itää ja alkaa kasvaa, teidän täytyy tietää, että siemen on hyvä.
34 Ja nyt, katso, onko teidän tietonne täydellistä? Kyllä, teidän tietonne on täydellistä siinä asiassa, ja teidän uskonne on uinuvaa; ja tämä koska te tiedätte, sillä te tiedätte, että sana on paisuttanut teidän sieluanne, ja te tiedätte myös, että se on itänyt, että ymmärryksenne alkaa valaistua ja että mielenne alkaa avartua.
35 Oi, eikö tämä sitten ole todellista? Minä sanon teille: Kyllä, sillä se on valoa, ja kaikki, mikä on valoa, on hyvää, sillä sen voi erottaa; sen tähden teidän on tiedettävä, että se on hyvää; ja nyt, katso, kun olette maistaneet tätä valoa, onko teidän tietonne täydellistä?
36 Katso, minä sanon teille: Ei; eikä teidän myöskään pidä hylätä uskoanne, sillä te olette vasta osoittaneet uskoanne kylvääksenne siemenen, jotta voisitte kokeilla tietääksenne, oliko siemen hyvä.
37 Ja katso, kun puu alkaa kasvaa, te sanotte: Ravitkaamme sitä hyvin huolellisesti, jotta se juurtuisi, jotta se kasvaisi ja tuottaisi meille hedelmää. Ja nyt, katso, jos te ravitsette sitä hyvin huolellisesti, se juurtuu ja kasvaa ja tuottaa hedelmää.
38 Mutta jos te laiminlyötte puun ettekä huolehdi sen ravinnosta, katso, se ei juurru; ja kun aurinko tulee ja paahtaa sitä, niin koska sillä ei ole juurta, se kuivettuu, ja te vedätte sen maasta ja heitätte sen pois.
39 Nyt, tämä ei johdu siitä, ettei siemen ollut hyvä, eikä siitä, ettei sen hedelmä olisi haluttavaa, vaan se johtuu siitä, että teidän maanne on hedelmätön ettekä te ravitse puuta; sen tähden te ette voi saada siitä hedelmää.
40 Ja siten, jos te ette ravitse sanaa, odottaen uskollisesti sen hedelmää, te ette voi koskaan poimia elämän puun hedelmää.
41 Mutta jos te uskollanne ravitsette sanaa, niin, ravitsette puuta, kun se alkaa kasvaa, hyvin uutterasti ja kärsivällisesti, odottaen siitä hedelmää, se juurtuu; ja katso, se on oleva puu, joka versoo ikuiseen elämään.
Tuo on mielenkiintoisesti ajateltu, mutta pyytäisin tarkennusta siitä mitä ovat "piilotajunnan pohdinnat", jotka sinun mielestäsi muuttuvat todellisuudeksi. Jos tarkoitat sitä, että piilotajunnassamme oleva valmius uskoa aktivoituu, niin olen samaa mieltä. Piilotajunnassa ja tämänhetkisen muistimme ulottumattomissa ovat kokemuksemme taivaassa Jumalan henkilapsina. Kun kuulemme aitoa Jumalan sanaa oikeassa Hengessä esitettynä, saatamme tunnistaa sellaista, joka on kätkössä. Mielestäni taiteellisessa elämyksessä on samoja piirteitä.
Ei ollut kyse etteikö tutustuisi asiaan vaan uskooko Jeesukseen. Ei pelkkä tutustuminen ole ehtona MK:ssa vaan usko.
Uskooko Jeesukseen ja miksi - koska Raamattu sanoo niin (tai MK).
Jos Raamattu/MK on totta --> Jeesus on Kristus.
Oli kyse siitä että saadakseen uskon Jeesukseen olisi ensin saatava usko/todistus siitä että Jeesuksesta kertovat kirjat on totta.
ateismi tarkoittaa uskopuutetta jumaliin tai niiden olemassaoloon.
ateismissa ei ole mitään uskon/opinkappaleita joihin uskoa.
Ateisti uskoo (= luulee tässä tapauksessa), ettei Jumalaa ole. Agnostikko on rehellisempi ja sanoo, ettei tiedä.
uskovainen uskoo (=luulee tässä tapauksessa) että Jumala on. Agnostikko on rehellisempi kuin uskovainen ja sanoo ettei tiedä. Ateistina olen rehellinen koska sanon etten usko, koska minulla ei ole uskoa jumaliin. Ateismini on siis uskon puuutetta (uskonpuute persoonallisen jumalan olemassaoloon)
Ateismi on uskoa (= luuloa), ettei Jumalaa ole. Uskon puute Jumalan olemassaoloon ei merkitse, ettei olisi kysymys uskosta (= luuolosta), ettei Jumalaa ole.
Saat ihan rauhassa luulla että Jumala on olemassa. Minulla ei ole sitä mitä vastaan. Minulta nyt puuttuu usko jumalien olemassaoloon ja määrittelen oman kantani näin. Saat rauhassa määritellä oman uskosi (=luulosi) kuten haluat. Kannatan sananvapautta ja vapautta uskoa (=luulla) ja olla uskomatta ja luulematta.
Usko uskonnollisena käsitteenä tarkoitta muuta kuin luuloa:
Alma 32
21 Ja nyt, kuten uskosta sanoin — usko ei ole täydellistä tietoa jostakin; sen tähden, jos teillä on uskoa, te toivotte sellaista, mikä ei näy mutta on totta.
Hepr. 11
1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Raamatun kohdasta puutuu tuo olennainen: "...mutta on totta." Ellei uskoksi sanottu ole totta, on kysymyksessä luulo.
ja uskontoa.
Ateisteilla on tapana hämärtää tätä, koska se nakertaa heidän itse itselleen rakentamaansa tiedon kuorta.
myös sinussa, tätä samaa mainitsemaasi "oppi on jyrkän musta-valkoista ja syyllistävää mitä ovat omiaan aiheuttamaan voimakkaita tunnereaktioita..."
Vaikka ateistit väittävät, ettei heillä ole mitään "oppia", on selkeästi havaittavissa tiettyjä hyväksyttyjä ajattelulinjoja ja toisteltavia teesejä.
Voi ehkä näin ollakin joidenkin kohdalla. Omalta kohdaltani voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että samanlaisia hormoniperäsiä onnen ja euforian tunteita kuin mitä MAP-kirkossa ollessani tunsin, en ole kirkon jättämisen jälkeen tuntenut. Ainakaan minun kohdallani tuollaiset voimakkaat tunnereaktiot ateismin kohdalla eivät siis pidä paikkaansa. Ajatukseni ovat kirkkaammat ja näkemykseni selkeämpiä kun käsityksiäni ei enää sumenna yksipuolinen absoluuttinen ylempää saneltu dogmi, jota ei voi kyseenalaistaa ja jonka viitekehykseen kaikki maailmankaikkeuden tapahtumat on väkisin sovitettava. Se, että olet tulkinnut kirjoitusteni pohjalta, että tuollaisia tunnereaktioita olisi, on vain seurausta, että toisinaan olen käyttänyt melko aktiivisia ja voimakkaitakin ilmauksia, passiivisten ilmausten sijaan, teksteissäni kun olen halunnut painottaa jotain. Tekstipohjaisen kommunikoinnin perusteella ei itseasiassa pysty tekemään minkäänlaisia päätelmiä kirjoittajan tunnetilasta, joten näiden perusteella tehtyjen arvioiden merkitys ja suhde todellisuuteen on mitätön.
Toki ateisteilla on yhteistä se, että heidän näkemyksensä mukaan jumalista ei ole sellaisia todisteita joiden perusteella sellaisiin uskominen olisi perusteltua, joten ateistien käsitykset ja perustelut omalle vakaumukselleen tältä osin varmasti ovat samankaltaisia. Mitään kirkko-organisaationkaltaista keskusjohtoista dogmaa ei kuitenkaan tietääkseni missään ole vaikka se kirrkouskovaisen mielestä voi tuntua ajatuksena omituiselta.
tulleena on koominen: "ei enää sumenna yksipuolinen absoluuttinen ylempää saneltu dogmi"
Lähtökohtana on ajatus, ettei jumalaa ole, sillä suljetaan pois pienikin mahdollisuus "yliluonnollissiin" ilmiöihin. Ilmiöitä ei voi olla olemassa, koska niitä ei voi todistaa ... ? Ateisti ei voi kyseenalaistaa tuota annettua faktaa, tai hän ei ole ateisti ... pahimman laatuista yksisilmäisyyttä edustavaa uskoa.
Sitä kutsutaan myös tieteelliseksi realismiksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mielikuvitus
Antropologi Maurice Blochin mukaan uskonnot ovat ihmisen mielikuvituksen tuote. Ihminen on ainut uskontoa harjoittava eläin, koska eläimistä ainoana ihmisellä on riittävästi mielikuvitusta. Mielikuvitus on todennäköisesti kehittynyt ennen uskontoa, koska uskonto vaatii kyvyn kuvitella jotain, mikä ei ole läsnä hetkessä.
käyttämälläsi logiikalla niinkin, että ateistit ovat mieikuvituksetomia yksilöitä, ehkä myös joukkona.
Sinänsä vaarallista, koska monet tieteen parissa työskentelevistä väittävät olevansa ateisteja = mielikuvituksettomia.
Kuinka voi tehokkaasti tehdä tiedettä, jos ei näe mahdollisuuksia, joita lähteä kartoittamaan ja tutkimaan, vaan seurailee ainoastaan varmoja jälkiä.
LMAO! :DD
Leave Me Alone, Okay!
Niinpä.