Joo eli kun taas jään pohtimaan sitä aikaa jolloin maailma oli vasta laajenemassa "alku"räjähdyksestä, niin täytyihän tuotakin ennen olla aikaa, siis teoreettisesti olisi mahdollista että joku olisi voinut olla tarkkailemassa tätä tapahtumaa ajan ulkopuolella. Vai onko universumilla jotkin rajat jotka avautuivat tuossa pisteessä? Jos universumi oli jo rajaton silloin alussa niin jättää ihmetyttään miten tämä taas tapahtui. Jos kyseessä on syklinen maailmankaikkeus niin sitten menee aivot solmuun kun yrittää miettiä mitä kuinka monta maailmaa tätä meidän maailmaa ennen on ollut ja vielä tulee olemaan.
Se että maailmankaikkeus on syntynyt tarkoittaa että kyseessä täytyy olla "usein" pakosti tapahtuva asia. Tuskin tämän universumin synty oli joku yhden mahdollisen kerran lottovoitto. En kykene ajattelemaan universumia semmoisena "sattumana" että se olisi ainoa tapaus mitä ikinä tulee. Tietysti, jos moinen sattuisi olemaan uniikki tapahtuma, niin tämähän tietysti vetää sitten siihen johtopäätökseen että tällä tapahtumalla oli jokin alulle paneva voima, kutsutaan sitä sitten vaikka täksi jumalaksi. Tästä on kuitenkin pitkä matka vetää johtopäätöksiä yhtään mihinkään persoonalliseen Jumalaan. Kun katselee tätä suunnatonta maailmankaikkeutta niin huomaa ettei se ole luotu meitä varten(ehkä tällä onkin jokin muu tarkoitus). Ehkä joku jumala sitten halusi tosiaan että olisi elämää, mutta ei tosiaan halunnut tätä nimenomaan sattumalta vain pienelle planeetalle. Muutoinhan tämä planeetta olisi vain luotu. Ehkä tämä maailmankaikkeus on vain jonkin tason kokeilu, jota utelias olento suorittelee.
Tai ehkä meillä on jokin kaikkialla samaan aikaan materiaaleissa vaikuuttava voima. Kuin väri, joka heijastuu kappaleesta ihmisten silmiin. Asia jota ei voi kädet silmillä peitellä. Jotain todella yksinkertaista ja kaunista.
Jos maailma on taas syklinen ja ikuinen, tämä tarkoittaa että synnymme materiana ennemmin tai myöhemmin uudestaan, mikä on ainakin itseäni lohduttava ajatus. Ehkä maailmamme on vain suuri leikkikenttä.
Se että maailmankaikkeus on syntynyt tarkoittaa että kyseessä täytyy olla "usein" pakosti tapahtuva asia. Tuskin tämän universumin synty oli joku yhden mahdollisen kerran lottovoitto. En kykene ajattelemaan universumia semmoisena "sattumana" että se olisi ainoa tapaus mitä ikinä tulee. Tietysti, jos moinen sattuisi olemaan uniikki tapahtuma, niin tämähän tietysti vetää sitten siihen johtopäätökseen että tällä tapahtumalla oli jokin alulle paneva voima, kutsutaan sitä sitten vaikka täksi jumalaksi. Tästä on kuitenkin pitkä matka vetää johtopäätöksiä yhtään mihinkään persoonalliseen Jumalaan. Kun katselee tätä suunnatonta maailmankaikkeutta niin huomaa ettei se ole luotu meitä varten(ehkä tällä onkin jokin muu tarkoitus). Ehkä joku jumala sitten halusi tosiaan että olisi elämää, mutta ei tosiaan halunnut tätä nimenomaan sattumalta vain pienelle planeetalle. Muutoinhan tämä planeetta olisi vain luotu. Ehkä tämä maailmankaikkeus on vain jonkin tason kokeilu, jota utelias olento suorittelee.
Tai ehkä meillä on jokin kaikkialla samaan aikaan materiaaleissa vaikuuttava voima. Kuin väri, joka heijastuu kappaleesta ihmisten silmiin. Asia jota ei voi kädet silmillä peitellä. Jotain todella yksinkertaista ja kaunista.
Jos maailma on taas syklinen ja ikuinen, tämä tarkoittaa että synnymme materiana ennemmin tai myöhemmin uudestaan, mikä on ainakin itseäni lohduttava ajatus. Ehkä maailmamme on vain suuri leikkikenttä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olen ymmärtänyt alkuräjähdyksen oikein, niin aika-avaruus syntyi siitä. Sitä "ennen" ei siis ollut aikaa tai siis sitä ennen ei voinut olla. Wikipedia-artikkelin silmäily ei kyllä tukenut tai sulkenut pois käsitystäni. Viisaammat korjatkoot.
"Jos maailma on taas syklinen ja ikuinen, tämä tarkoittaa että synnymme materiana ennemmin tai myöhemmin uudestaan, mikä on ainakin itseäni lohduttava ajatus"
Niin. Ikuisuudessa kaikki mahdollinen tapahtuu äärettömän monta kertaa. Minäkin tulen olemaan joskus Brad Pitt ja saan paljon pimppaa.
Jaa mutta maapallo saastuu kokoajan, ja tietä taivaaseen on vielä, jonkin aikaa helpompaa löytää kuin mitä se myöhemmin tulee olemaan, koska Jeesus on tie, totuus ja elämä. Muuta tietä taivaaseen ei ole.
"Muuta tietä taivaaseen ei ole."
Nähdäkseni sinne on kyllä viimeaikoina kuljeskeltu raketeilla ja sukkuloilla.
"Jaa mutta maapallo saastuu kokoajan, ja tietä taivaaseen on vielä, jonkin aikaa helpompaa löytää kuin mitä se myöhemmin tulee olemaan, koska Jeesus on tie, totuus ja elämä. Muuta tietä taivaaseen ei ole. "
uskovaisilla on usein sellainen kumma käsitys että heidän uskontonsa olisi se ainoa oikea vain siksi että he ovat syntyneet kyseisen uskonnon vaikutuspiirissä. onhan niitä käännynnäisiäkin olemassa mutta taitaa olla aika harvassa ne jotka kristittyjen väkivaltauskontoon vapaaehtoisesti kääntyvät.
aloitukseen voisin kommentoida sen verran että henkilökohtaisesti olen melko vakuuttunut jonkinlaisen "voiman" olemassa olosta. tästä tuskin voi vetää johtopäätöstä jumalasta vaan kyseessä on todennäköisesti jokin painovoiman kaltainen luonnonlaki jota emme vielä tunne.
ehkä lao-tse oli oikeilla jäljillä yrittäessään kuvailla merkillistä voimaa joka on kaikkialla ja ei missään, kuten hänen itsensä väitetään kirjoittaneen.
"Ennen kuin taivas ja maa olivat, oli luonnossa alkuolemus.
Se oli selkeä, se oli mittaamaton.
Se oli itseolevainen, se oli yhtenäinen.
Se oli kaikkialla eikä se sietänyt rajoja.
Sitä täytyy pitää kaikkiallisena Äitinä.
Sen nimeä en tiedä, mutta sanon sitä Taoksi."