Peruskoulun synty, kehittyminen ja tulevaisuus
Urho Somerkivi: Peruskoulu. Synty, kehittyminen ja tulevaisuus.
"Hallituksen esityksen mukaan vain yksi oppilaalle vieras kieli olisi ollut pakollinen ja toinen kieli valinnainen. Tällä kannalla (hallituksen esitys) olivat yleensä myös pedagogiset
asiantuntijaelimet, kuten kouluhallitus, Koulunuudistustoimikunta,, Peruskoulun
opetussuunnitelmakomitea ym. …" "Samaan aikaan käytiin tiedotusvälineissä vilkasta
keskustelua peruskoulun kieliohjelmasta. Pääosa siitä oli RKP:n järjestämää kampanjaa.
…Paasion hallitus jätti paikkansa ja tilalle tuli Koiviston hallitus. Sen opetusministerinä oli
Johannes Virolainen, joka jo aijemmin (yhdessä RKP:n ja LKP:n puheenjohtajien kanssa) oli
ilmoittautunut kahden kielen puoltajaksi. Hallitusneuvotteluissa tehdyn sopimuksen mukaisesti
eduskunta ohjattiin nyt tähän ratkaisuun. RKP oli pannut sen ehdoksi hallitukseen tulolleen.
... Suomalaisessa demokratiassa voi käydä niinkin, että 5 %:n vähemmistö määrää, mitä
95 %:n enemmistön on opiskeltava."
Johannes Virolainen kirjoittaa tästä asiasta kirjassaan Vallankäyttö Kekkosen kaudella:
"Merkittävin kulttuuripoliittinen ratkaisu Koiviston hallituksen aikana oli peruskoulun
puitelain valmistelu ja hyväksyminen. Puuttumatta asiaan muuten, on korostettava, että
Paasion hallitus (opetusministerinä Reino Oittinen) oli ehtinyt jo antaa lakiesityksen
eduskunnalle. Uuden hallituksen aloitteesta esitystä muutettiin siten, että peruskouluun tuli
kaksi pakollista kieltä: englanti ja ruotsi, eikä vaan englanti, kuten Oittinen oli esittänyt."
Jaakko Linnankivi, Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean 1970 jäsen, HS 21.4. 98:
"Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea 1970 esitti ruotsinkieltä valinnaiseksi oppiaineeksi,
että tunteja jäisi muillekin kielille. --- Poliittiset päättäjät runnoivat kuitenkin ruotsin kielen
peruskoulun pakolliseksi oppiaineeksi ja laajensivat ruotsin kielen opiskelun koskemaan koko
ikäluokkaa eli jokaista suomenkielistä oppilasta."
Suunniteltu enemmistöhallitus ei ollut mahdollista ilman Rkp:n mukaan tuloa. Rkp tiesi
maalaisliiton hinkun tähän hallitukseen ja asetti osallistumisensa ehdoksi sen, että ruotsin kieli
säädetään pakolliseksi aineeksi peruskoulussa. Puolueensa puheenjohtajana Virolainen
"runnoi", kuten Linnankivi sanoo, muut hyväksymään Rkp:n vaatimuksen. Palkkioiksi Virolaiselle myönnettiin Ruotsin toiseksi arvokkain kunniamerkki Pohjantähden Ritarikunnan suurristi,
sekä Axel Olof Freudenthal-mitali. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot.)
Johannes Virolaisen kohdalla tulee selkeästi esiin ruskeakielisyys Neuvostoliittoa kohtaan. Tuo
sama piirre, joka on yhteinen sellaisille suomalaisille poliitikoille, jotka ovat aktiivisesti
edistäneet ruotsalaisuutta Suomessa. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot, ja alempana
tässä osassa mainitut poliitikot.)
Boris Salomon, Helsinki, HS 23.5.96: "Suomalaiset valtiovallan edustajat kävivät tutustumassa
DDR:n diktatuurin muuriin, myös "antifasistisen turvavallin" puolelta 1970- luvulla.
---Vastikään auenneessa entisen SED:n arkistossa on mm. löydettävissä seuraava erittäin
salaiseksi luokiteltu arvio suomalaisen johtavan poliitikon Johannes Virolaisen näkemyksestä
muurista DDR:n puolelta isäntiensä kirjaamana, kun Maalaisliiton delegaatio vieraili 1970
DDR:ssä: "Vierailu suojavallillamme Brandenburger Tor´illa ja Friedrichstrassen
rajanylityspaikalla teki delegatioon suuren vaikutuksen. Herra Virolainen totesi, että se mitä
hän lehdistöstä ja viestintävälineistä on saanut tietoonsa, on ristiriidassa täällä nähdyn ja
kuullun kanssa. Erityisesti häneen teki vaikutuksen rajanylityspaikassa vallitseva rauha ja
järjestys, häiriintymätön liikenne sekä suhteellisen suuri ulkomaalaisten määrä (1300-1600),
joka päivittäin saapuu ja lähtee demokraattisesta Berliinistä.".
(lähde: Bundesarchiv, DY A 2/15/142 J)
Urho Somerkivi: Peruskoulu. Synty, kehittyminen ja tulevaisuus.
"Hallituksen esityksen mukaan vain yksi oppilaalle vieras kieli olisi ollut pakollinen ja toinen kieli valinnainen. Tällä kannalla (hallituksen esitys) olivat yleensä myös pedagogiset
asiantuntijaelimet, kuten kouluhallitus, Koulunuudistustoimikunta,, Peruskoulun
opetussuunnitelmakomitea ym. …" "Samaan aikaan käytiin tiedotusvälineissä vilkasta
keskustelua peruskoulun kieliohjelmasta. Pääosa siitä oli RKP:n järjestämää kampanjaa.
…Paasion hallitus jätti paikkansa ja tilalle tuli Koiviston hallitus. Sen opetusministerinä oli
Johannes Virolainen, joka jo aijemmin (yhdessä RKP:n ja LKP:n puheenjohtajien kanssa) oli
ilmoittautunut kahden kielen puoltajaksi. Hallitusneuvotteluissa tehdyn sopimuksen mukaisesti
eduskunta ohjattiin nyt tähän ratkaisuun. RKP oli pannut sen ehdoksi hallitukseen tulolleen.
... Suomalaisessa demokratiassa voi käydä niinkin, että 5 %:n vähemmistö määrää, mitä
95 %:n enemmistön on opiskeltava."
Johannes Virolainen kirjoittaa tästä asiasta kirjassaan Vallankäyttö Kekkosen kaudella:
"Merkittävin kulttuuripoliittinen ratkaisu Koiviston hallituksen aikana oli peruskoulun
puitelain valmistelu ja hyväksyminen. Puuttumatta asiaan muuten, on korostettava, että
Paasion hallitus (opetusministerinä Reino Oittinen) oli ehtinyt jo antaa lakiesityksen
eduskunnalle. Uuden hallituksen aloitteesta esitystä muutettiin siten, että peruskouluun tuli
kaksi pakollista kieltä: englanti ja ruotsi, eikä vaan englanti, kuten Oittinen oli esittänyt."
Jaakko Linnankivi, Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean 1970 jäsen, HS 21.4. 98:
"Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea 1970 esitti ruotsinkieltä valinnaiseksi oppiaineeksi,
että tunteja jäisi muillekin kielille. --- Poliittiset päättäjät runnoivat kuitenkin ruotsin kielen
peruskoulun pakolliseksi oppiaineeksi ja laajensivat ruotsin kielen opiskelun koskemaan koko
ikäluokkaa eli jokaista suomenkielistä oppilasta."
Suunniteltu enemmistöhallitus ei ollut mahdollista ilman Rkp:n mukaan tuloa. Rkp tiesi
maalaisliiton hinkun tähän hallitukseen ja asetti osallistumisensa ehdoksi sen, että ruotsin kieli
säädetään pakolliseksi aineeksi peruskoulussa. Puolueensa puheenjohtajana Virolainen
"runnoi", kuten Linnankivi sanoo, muut hyväksymään Rkp:n vaatimuksen. Palkkioiksi Virolaiselle myönnettiin Ruotsin toiseksi arvokkain kunniamerkki Pohjantähden Ritarikunnan suurristi,
sekä Axel Olof Freudenthal-mitali. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot.)
Johannes Virolaisen kohdalla tulee selkeästi esiin ruskeakielisyys Neuvostoliittoa kohtaan. Tuo
sama piirre, joka on yhteinen sellaisille suomalaisille poliitikoille, jotka ovat aktiivisesti
edistäneet ruotsalaisuutta Suomessa. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot, ja alempana
tässä osassa mainitut poliitikot.)
Boris Salomon, Helsinki, HS 23.5.96: "Suomalaiset valtiovallan edustajat kävivät tutustumassa
DDR:n diktatuurin muuriin, myös "antifasistisen turvavallin" puolelta 1970- luvulla.
---Vastikään auenneessa entisen SED:n arkistossa on mm. löydettävissä seuraava erittäin
salaiseksi luokiteltu arvio suomalaisen johtavan poliitikon Johannes Virolaisen näkemyksestä
muurista DDR:n puolelta isäntiensä kirjaamana, kun Maalaisliiton delegaatio vieraili 1970
DDR:ssä: "Vierailu suojavallillamme Brandenburger Tor´illa ja Friedrichstrassen
rajanylityspaikalla teki delegatioon suuren vaikutuksen. Herra Virolainen totesi, että se mitä
hän lehdistöstä ja viestintävälineistä on saanut tietoonsa, on ristiriidassa täällä nähdyn ja
kuullun kanssa. Erityisesti häneen teki vaikutuksen rajanylityspaikassa vallitseva rauha ja
järjestys, häiriintymätön liikenne sekä suhteellisen suuri ulkomaalaisten määrä (1300-1600),
joka päivittäin saapuu ja lähtee demokraattisesta Berliinistä.".
(lähde: Bundesarchiv, DY A 2/15/142 J)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pakkoruotsin hhistoria on lyhyt, mutta häikäilemätön.
Sillä pakkoruotsitus on ollut alusta lähtien luopioiden "kassakone" ja joille ruotsalaista rahaa on ohjailtu eri muodoissaan.
Minäkin olen saanut osani moneen kertaan ja kiiltävää kaiken lisäksi.
Svenskhövdingen Paavo Lipponen
Den enda talaren som fick stående ovationer på sfp:s partidag på lördagen var ingen sfp-are, utan socialdemokraten Paavo Lipponen.
Den enda talaren som fick stående ovationer på sfp:s partidag i går var ingen sfp-are, utan socialdemokraten Paavo Lipponen. Förvisso inte i den egenskapen, utan som mottagare av Axel Olof Freudenthal-medaljen, sfp:s förnämsta utmärkelse för "särskilda" allmänsvenska förtjänster. Den var han väl värd.
Begrunda hövdingens gärning, står det på medaljen, syftande på Freudenthal. Men orden kunde också syfta på hövdingen Lipponens gärning för svenskan i Finland, som politiker och alltjämt - han leder ju projektet Svenska.nu, som försöker öka intresset för svenskan i Finland.
Lipponens intresse för svenskan är djupt rotat i kulturen, men engagemanget har också haft en politisk dimension, i form av ett gott samarbete med sfp. Han har varit en socialdemokrat med öppet sinnelag.
BJÖRN MÅNSSON
http://www.hbl.fi/text/ledare/2007/6/9/d2939.php