Kalevan uusi päätoimittaja Markku Mantila antaa pakkoruotsille kyytiä, mutta muutamat vanhat toimittajat suoltavat vielä tuota YYA-sopimuksen aikaista jargonia. Niin teki tämä eilinenkin, 12.8.2010, vanha toimittajajäärä sanoessaan suoraan kuinka Suomen ja NL:n välinen YYA -sopimus oli pakkoruotsin PARAS turva kun SUOMI HALUSI NOJAUTUA LÄNTEEN JA AINOA TIE SIIHEN OLI RUOTSI JA SUHTEIDEN VAALIMINEN SINNE! Voi prkle mitä puhetta, mutta olipahan kerrankin edes vähän malliksi rehellinen, oikein kuin tunnustus.
Ruotsin pitäisi antaa tilaa muille kielille
Kolumni 24.1.2010 Markku Mantila
http://www.kaleva.fi/uutiset/ruotsin-pitaisi-antaa-tilaa-muille-kielille/835477
"Kielikeskustelu pyörii liiaksi ruotsin tai paremminkin pakkoruotsin ympärillä.
Maailman käyttökieleksi, uudeksi lingua francaksi, on tullut englanti jo aikoja sitten. Sen suhteen nuoren polven suomalaisilla ei enää ole ongelmaa. Jokainen peruskoulun läpäissyt tulee kielellä vähintäänkin auttavasti toimeen. Ruotsin laita on toisin. Tarve sen käyttämiseen vähenee jatkuvasti. Ja taito häviää samaa tahtia. Enää ei edes ole mitenkään epähienoa puhua ruotsalaisen kanssa englanniksi.
Ruotsin kielestä on huolehdittava, koska Suomessa asuu noin 300 000:n ruotsia äidinkielenään puhuvan ihmisen vähemmistö. Määrä on sattumoisin sama kuin on niiden työperäisten maahanmuuttajien, jotka tarvittaisiin vuoteen 2030 mennessä, jotta suomalainen yhteiskunta toimisi kuten se toimii tänään.
Ja kansainvälisten suhteidemme, erityisesti kaupan, näkökulmasta ruotsi ei ole ollut enää aikoihin ensiarvoisen tärkeä kieli. EU:n jäseneksi liittyminen devalvoi pohjoismaisen yhteistyön merkityksen laakista. Lisäksi kansainvälistyneissä pohjoismaisissa yrityksissä työkielenä on useimmiten niissäkin englanti. Kun omistus on hajautunut ympäri maailmaa, päällekkäisen työn välttämiseksi englanti on ottanut yliotteen kokouksissa, asiakirjoissa ja esitteissä ja muussa materiaalissa. Suomalaisille ruotsia hyödyllisempää olisi englannin lisäksi osata venäjää, japania, espanjaa, kiinaa tai jopa arabiaa. Jos erityisesti BRIC-maissa (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) on taloudellisen kasvun runsaudensarvi tulevaisuudessa, miksi kuluttaa aikaa ja yhteisiä resursseja ruotsiin. Ruotsia pitäisi opiskella niiden, joille kielen taitaminen on ehdottoman välttämätöntä -- ja alusta asti vapaaehtoisesti. "
Ruotsin pitäisi antaa tilaa muille kielille
Kolumni 24.1.2010 Markku Mantila
http://www.kaleva.fi/uutiset/ruotsin-pitaisi-antaa-tilaa-muille-kielille/835477
"Kielikeskustelu pyörii liiaksi ruotsin tai paremminkin pakkoruotsin ympärillä.
Maailman käyttökieleksi, uudeksi lingua francaksi, on tullut englanti jo aikoja sitten. Sen suhteen nuoren polven suomalaisilla ei enää ole ongelmaa. Jokainen peruskoulun läpäissyt tulee kielellä vähintäänkin auttavasti toimeen. Ruotsin laita on toisin. Tarve sen käyttämiseen vähenee jatkuvasti. Ja taito häviää samaa tahtia. Enää ei edes ole mitenkään epähienoa puhua ruotsalaisen kanssa englanniksi.
Ruotsin kielestä on huolehdittava, koska Suomessa asuu noin 300 000:n ruotsia äidinkielenään puhuvan ihmisen vähemmistö. Määrä on sattumoisin sama kuin on niiden työperäisten maahanmuuttajien, jotka tarvittaisiin vuoteen 2030 mennessä, jotta suomalainen yhteiskunta toimisi kuten se toimii tänään.
Ja kansainvälisten suhteidemme, erityisesti kaupan, näkökulmasta ruotsi ei ole ollut enää aikoihin ensiarvoisen tärkeä kieli. EU:n jäseneksi liittyminen devalvoi pohjoismaisen yhteistyön merkityksen laakista. Lisäksi kansainvälistyneissä pohjoismaisissa yrityksissä työkielenä on useimmiten niissäkin englanti. Kun omistus on hajautunut ympäri maailmaa, päällekkäisen työn välttämiseksi englanti on ottanut yliotteen kokouksissa, asiakirjoissa ja esitteissä ja muussa materiaalissa. Suomalaisille ruotsia hyödyllisempää olisi englannin lisäksi osata venäjää, japania, espanjaa, kiinaa tai jopa arabiaa. Jos erityisesti BRIC-maissa (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) on taloudellisen kasvun runsaudensarvi tulevaisuudessa, miksi kuluttaa aikaa ja yhteisiä resursseja ruotsiin. Ruotsia pitäisi opiskella niiden, joille kielen taitaminen on ehdottoman välttämätöntä -- ja alusta asti vapaaehtoisesti. "
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mantila on järkijätkä, se on tiedetty entuudestaankin.
Mantila oli ennen Kalevan pestiä Vaasassa Pohjalaisen päätoimittaja ja Rkp vihasi häntä kuin ruttoa, koska Mantila arvosteli Rkp:tä ja maan kielipolitiikkaa ja salli kielipoliittisen keskustelun. Varsinkin Rkp:tä kiukutti Pohjalainsen Tekstaten-palsta, johon alusta alkaen tuli pakkoruotsinvastaisia kommentteja ja tulee edelleen.
Täällähän tämä juttu onkin:
Kaleva Muuten 12.8.2010
http://www.kaleva.fi/uutiset/ruotsin-opiskelulle-on-perusteita-ilman-pakkoakin/865950
Ruotsin opiskelulle on perusteita ilman pakkoakin
Tiedän, että liikun nyt miinakentällä, jossa kannattaisi varoa jokaista askelta. Ruotsin kielen opiskelun puolustaminen suomenkielisessä Suomessa on asia, jolla korkeintaan hankkii itselleen vihamiehiä.
Loppumaton puhe "pakkoruotsista" on yhtä kaikki kummallista. Miksi ei puhuta "pakkomatematiikasta", "pakkohistoriasta" tai "pakkoliikunnasta"?
Koulua käydään, jotta pärjättäisiin elämässä. Kieliä opiskellaan, jotta selvittäisiin kanssakäymisestä muiden kuin omaa kieltä puhuvien kanssa.
Unohdetaan nyt hetkeksi se, että Suomi on virallisesti kaksikielinen maa. Ja että Suomesta löytyy pitäjiä, joissa suomella tulee heikosti jos lainkaan toimeen.
Ruotsin kielen opiskelulle löytyy muutoinkin hyviä perusteita.
On maailman luonnollisin asia, että koulussa opiskellaan naapurimaiden kieliä. Tältä kannalta on sääli, että venäjän opiskelu on Suomen kouluissa niin heikoissa kantimissa.
On suuri erehdys luulla, että englannilla pärjää kaikkialla. Toki ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset osaavat lähes aina englantia - usein paremmin kuin me suomalaiset - mutta on aivan eri asia kommunikoida kielellä, joka on edes toiselle osapuolelle äidinkieli.
Suomen kielestä emme saa maailmankieltä, vaikka täällä pidettäisiin löylynheiton tai ilmakitarasoiton MM-kisat joka viikko. Olkaamme ylpeitä kauniista äidinkielestämme, mutta opetelkaamme vieraita kieliä.
Ruotsin kielen alamäki Suomessa ajoittuu 1990-luvun suuriin mullistuksiin: kommunistileirin hajoamiseen ja Suomen EU-jäsenyyteen. Kahtiajakautuneessa Euroopassa Suomi halusi pitää hajurakoa neuvostoblokkiin pohjoismaisen identiteetin kautta. Pohjoismaiden neuvosto kiinnosti poliitikkoja, kun muutakaan ei ollut tarjolla. Ruotsin kielelle löytyi Suomesta ystäviä.
EU-Suomessa asiat ovat toisin. Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen lähtijöistä ei synny kilpailua. Länsinaapurista ollaan kiinnostuneita vain maaotteluiden ja prinsessahäiden yhteydessä.
Tämä on sääli, sillä muut pohjoismaat ovat kaikesta huolimatta yhteiskuntajärjestelmältään, kulttuuriltaan ja ajatusmaailmaltaan meitä lähimpänä.
EU normalisoi Suomen aseman Euroopassa. Se on hyvä se. Mutta pesuveden mukana meni paljon arvokastakin. Niihin kuuluu motivaatio opiskella ruotsia.
On hikinen urakka yrittää selittää suomalaiselle peruskoululaiselle, miksi hänen pitäisi tarttua ruotsin kirjaan. Vaikeuskerroin kasvaa, mitä etäämmäksi länsirajasta tai rannikkoseuduista mennään. Jos kieltä ei kuule arkielämässä, on sen pänttäämiselle vaikea löytää kipinää.
Tästä huolimatta pakko on joskus hyvä suunnannäyttäjä. Itse kävin koulut itärajalla, missä ruotsia kuuli vain opettajan aukoessa suutaan. Usein teki mieli tunkea Lär dig svenska -opus lähimpään suonsilmään. Mutta kun perusteet tuli itkun kanssa hankittua, on oppiminen myöhemmin ollut helppoa.
Myönnettäköön, että ilman motivaatiota vieraan kielen lauserakenteet tarttuvat huonosti päähän. Mutta motivaatio voi syntyä myös pärjäämisellä ylioppilaskirjoituksissa. Nyt se tie on katkaistu ruotsin osalta, mikä on eräs keskeisiä syitä ruotsin alamäkeen Suomessa.
Parhaat oppimistulokset saadaan, kun vieraan kielen oppiminen aloitetaan mahdollisimman varhain. Rannikkoseutujen kielikylpyluokissa suomenkieliset lapset oppivat ruotsia luonnollisessa ympäristössä, ilman pakkoa ja pelottelua. Mallin soisi leviävän muuallekin Suomeen.
Vanhempien lasten kohdalla on motivaatio löydettävä harrastusten tai mielenkiinnon kohteiden kautta. Tuntuu mukavalta, kun ymmärtää mitä Eva Dahlgren laulaa. Ja on aivan eri asia lukea Stieg Larssonia alkuperäisasussa, ilman käännöksen laimennusta.
Ylönen Seppo
Pakkoruotsia pitää opettaa hurreille koska suomen ruotsilla ei pärjää edes Tukholmassa.
Kuulkas nyt, pakkoruotsi suurin suojelija Neuvostoliitto HAJOSI, Berliinin muuri kaatui, Saksat yhdistyi, Suomi liittyi EU:hun ja EUROON. Ja kohta Suomi on NATOSSA. Suomen ja Ruotsin tiet erkanevat koko ajan. Suomi menee eteenpäin, ja hyvä niin.