Mongoolit

Jos Rooman valtahegemonian katsotaan alkaneen 146 eKr ja kestäneen yhtenäisenä valtiona vuoteen 395 niin Rooma pysyi pystyssä noin 540 vuotta. Suomen historiaan suhteutettuna kahta aikajanaa vertailemalla siis tämä vuosi olisi Theodosiuksen kuolinvuosi ja Cracchusten toiminta olisi tapahtunut samoihin aikoihin kuin Viipurin Pamaus, jos pieni ajallinen epätarkkuus sallitaan! Rooman muuttuminen keisarikunnaksi olisi näin ollen kalibroitavissa epätarkkuudet salllien Nuijasodan aattoon ja Vlaviusten Dynastia Suureen Pohjansotaan.
Suomi olisi saanut autonomien ja toisella aikajanalla Septimius Severus olisi hallinnut Roomaa sotilaskeisarina ja kun täällä olisi saatu aikaan Kalevala niin Roomassa olisi juuri hankkiuduttu eroon puppelikeisari Eleagabaluksesta. Itsenäisyytemme Vapaussotineen olisi samoilla kohdin kuin toisella aikajanalla Diocletianuksen luopuminen vallasta ja II Maailmansota sattuisi yhteen Konstantinuksen vallantayteyden kanssa. Lähelle osuvat myös toisaalta WRC-iasku ja Adrinopolin Cannaetakin tuhoisempi ja itseasiassa Rooman Imperiumin selkärangan paljossa katkaissut sotilaallinen katastrofi.
Jos lasketaan, että Rooman suurvallan todellinen rakentaminen joskus 350 paikkeilla, jolloin se alkoi tosimielellä olla naapuriensa riesa ( Siihen asti sen armeija oli rökittänyt pääasiassa vuoristolaisheimojen lähettämiä laidunrosvoja ja vahvistanut kaupungin hegemoniaa aivan lähiympäristössä) niin Italian valtaamiseen kului 80 vuotta ja runsaat 120 vuotta kului Karthagon tuhoamiseen ja Välimeren Alueen kiistattoman hegemonian saavuttamiseen.Tämän voidaan siis katsoa toteutuneen 146 eKr. Tämän jälkeiset valtaukset olivat suurelta osin aiempien sotien luoman tilanteen hyödyntämistä ja oikeastaan vain Britannia, Daakia ja Eufratin itäpuoliset alueet olivat jotain muuta. Nämä valloitukset eivät monistakin syistä olleet niitä hyödyllisempia vaikka tuottivatkin kohtuullisen sotasaaliin ja tarjosivat osin ruunsaitakin luonnonvaroja.

Mongolit loivat nopeasti todellisen suurvallan, mutta Kiina menetettiin muutama vuosikymmen Kublain kuoleman jälkeen ja Kultainen Orda kaatui muutamaksi pieneksi kaanikunnaksi, joista Krimin Kaanikunta päätyi ottomaanien vasalliksi ja kaksi muuta joutui Iivana Julman kouriin kuten myös Sibirin Kaanikunta, jonka nitisti kasakka-atamaani Jermak seikkailijoineen. Timur Lenkin jälkeen mongolit eivärt olleet enää merkittävä tekijä ja kuvaavaa ko. herrasmiehen touhuille oli nimenomaan Kultaisen Ordan paha runteleminen, mikä johti ennenpitkää Moskovan hallitsijoiden kasvavaabn röyhkeyteen ja lopuksi irtisanoutumiseen mongoleista ilman, että nämä kykenivät tekemään asiassa paljon mitään.