Uusia sienireseptejä odotellessa...
Monella on raha tiukalla kun pitää maksella kaikenlaisia laskuja ja hankkia kaikenlaista rompetta mitä ihmiselämään tarvitaan. Jos ei sitä rahaa ole runsaanpuoleisesti niin monet alkavat säästämään ruokamenoissa. Uskovaiset voivat helpommin maksaa kymmenykset, uhrit, annit ym. almut kun säästävät ruokamenoissa.
Vanhoja kuivuneita leivänkannikoita on saattanut jäädä pyörimään leipälaatikon nurkkaan ja niitä känttyjä tähän arkiseen ruokaan voi mainiosti käyttää.
Otamme siis muutamia ruisleipäkänttyjä ja vähän vaaleaa leipää jos sellaista on, mutta kyllä tämä onnistuu tummastakin leivästä ja onpahan terveellisempää.
Elikkä siis kattilaan nämä leivänkäntyt ja päälle vettä, jossa känttyjä hetken keitellään. Jotkut tykkää ensin kuumentaa maitoa ja heittää leivänkäntyt sinne, mutta mielestäni on helpompaa keittää ensin vedessä kun ei tarvitse pelätä pohjaanpalamista yhtä paljon kuin maitoa keitellessä. Kun käntyt on sopivasti keitetty niin lisätään maitoa ja vielä kuumennetaan, maustetaan suolalla ja voinokareella.
Tässä oli vinkkiä niin uskovaiselle kuin ateistille, niin ei suotta viskata hyviä vanhoja leivänkänttyjä roskiin tai biojätteeseen jos eivät satu olemaan homeessa.
Sananl. 17:1
"Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa".
Monella on raha tiukalla kun pitää maksella kaikenlaisia laskuja ja hankkia kaikenlaista rompetta mitä ihmiselämään tarvitaan. Jos ei sitä rahaa ole runsaanpuoleisesti niin monet alkavat säästämään ruokamenoissa. Uskovaiset voivat helpommin maksaa kymmenykset, uhrit, annit ym. almut kun säästävät ruokamenoissa.
Vanhoja kuivuneita leivänkannikoita on saattanut jäädä pyörimään leipälaatikon nurkkaan ja niitä känttyjä tähän arkiseen ruokaan voi mainiosti käyttää.
Otamme siis muutamia ruisleipäkänttyjä ja vähän vaaleaa leipää jos sellaista on, mutta kyllä tämä onnistuu tummastakin leivästä ja onpahan terveellisempää.
Elikkä siis kattilaan nämä leivänkäntyt ja päälle vettä, jossa känttyjä hetken keitellään. Jotkut tykkää ensin kuumentaa maitoa ja heittää leivänkäntyt sinne, mutta mielestäni on helpompaa keittää ensin vedessä kun ei tarvitse pelätä pohjaanpalamista yhtä paljon kuin maitoa keitellessä. Kun käntyt on sopivasti keitetty niin lisätään maitoa ja vielä kuumennetaan, maustetaan suolalla ja voinokareella.
Tässä oli vinkkiä niin uskovaiselle kuin ateistille, niin ei suotta viskata hyviä vanhoja leivänkänttyjä roskiin tai biojätteeseen jos eivät satu olemaan homeessa.
Sananl. 17:1
"Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa".
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kuivettuneet leivät ovat rahanarvoisia ja niistä voi valmistaa maukastakin ruokaa ja voihan ne syöttää vaikka eläimille mutta ei esim linnuille talvella (suolan takia).
Homeinen leipä ei sovellu ravinnoksi, mutta homehan tuleekin yleensä kosteaan, väärin säilytettyyn leipään.
Sananl. 32:1 Siitäkin huolimatta, että eläminen on kallista, se on edelleen hyvin suosittua :)))
Lapsuuskodissa keitettiin leipäressua ja olen tuota itsekin keitellyt, viimeksi tänään. Aika pitkään nuo kaupasta ostetut leivät säilyvät, miten paljon niissä lieneekään säilytysaineita? Ehkä on parempi ettei sitä tiedä (tieto lisää tuskaa) ja varmaan itsekin säilyy paremmin kun niitä kaupan leipiä syö. :P
Vaaleasta leivästä voi sitten valmistaa vaikka leipävanukasta, lapsuuskodissa tuohon laitettiin vanhaa vehnästä, omenansiivuja ja puolukkasurvosta ja sokerilla ja kanelilla maustettu munamaito päälle ja uuniin kypsymään. Maidon kanssa ihan hyvä arkinen jälkiruoka. Ruokareseptejä katsellessani olen huomannut että nykyään jälkiruokien kanssa tarjotaan yleensä vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä tai kermaa, mutta meillä syötiin vehnäsvanukasta ihan vaan maidon kanssa ja aika arkinen jälkiruokahan tuo onkin.
Vähän kuivettunutta vehnästä uudistettiin siten kun leikattiin vehnänen siivuiksi ja siveltiin voilla ja ripoteltiin päälle sokeria ja annettiin hetken olla kuumassa uunissa. Tai tehtiin köyhiä ritareita...
Olen joskus vuosien varrella syyllistynyt sorsien ruokkimiseen vaalealla leivällä, eipä tullut tuo liika suolapitoisuus mieleen, mutta se oli minulta sellaista kertaluontoista hommaa. Sorsat eivät yhtään valittaneet leivän laadusta tai suolapitoisuudesta vaan ahnehtivat niin että pelotti että ne tukehtuvat.
Niin, elämä on kyllä aika suosittua ja monet käyttävät siihen paljon rahaa - ehkä yrittävät elää kuin viimeistä päivää kun ei ole kellään huomisesta varmaa tietoa missä sitä ollaan viettämässä?
meilläkin oli ja "köyhät ritarit" aika yleisiä.
Pakastuskin sopii leiville kohtalaisen hyvin ja sillä tavoin ei jää kuivettumaan.
Pelkästä ohrasta valmistetut leivät on minun mielestä kaikista parasta leipää, mutta sillä on myös lyhin säilyvyysaika. harvasta kaupasta puhdasta ohraleipää saakaan mutta puhdasta kotitekoista usein syön.
Kesällä sorsat ei pienestä suolamäärästä välitä mutta pienet talvilinnut voi pakkasella kuolla jos saavat liikaa suolaa (ne joutuvat silloin syömään kylmää lunta janoonsa enemmän kuin kestävät).
ohraleipä on todellakin maukasta!
Pakastimeen minä yleensä ylimääräiset leivät laitan, mutta hiljattain sulatin pakastimen ja sieltä tuli otettua leipää sulamaan vähän enemmän niin nyt on ollut materiaalia leipäressuun.
Tuo ohraleipä alkoi kiinnostaa? Osaatko sanoa, minkälaista ohraleipää teillä on valmistettu? Tuleeko siihen vettä vai piimää tai jotakin mausteita vai ihanko vaan suolaa mausteeksi? Ellei se ole suuri salaisuus niin resepti olisi erittäin tervetullut! :)
Äitini tekemiä ohrarieskoja olen aina syönyt ja edelleenkin syön mutta nykyisin satunnaisesti silloin kun tavataan.
Itsekin niitä joskus lapsena kokeilin tehdä mutta reseptit ei minun päähäni ole tallentuneet.
Noin 2 senttiä paksuja ne on ja samanmakuisia ei löydy mistään kaupasta.
"Äitien tekemää ruokaa" :)
Huomasin että netistä löytyy monenlaista ohraleivän ohjetta, jotakin ryynirieskaa olen joskus tehnyt mutta se ei ollut kovin herkullista. Ohrarievää olen ostanut kaupasta ja se oli aika hyvää.
Taidanpa huomenna ostaa kaupasta ohrajauhoja ja kokeilla jonkinlaista ohraleipää tehdä. Pidän itse myös perunarieskasta ja kestileivästä joita joskus tulee tehtyä. Karjalanpiirakat on kanssa hyviä, meidän äiti tekee tosi hyviä karjalanpiirakoita. Itse en ole vuosiin viitsinyt ruveta noita tekemään ja luulenpa että rypytystaito on ruostunut pahemman kerran.
Syvennyin liian paljon keskustelupalstaan paistaessani ohrarieskoja ja ne paloivat. Kävi yhtä köpelösti kuin joskus elokuvissa kun sankari nostaa uunista savuavan paistoksen. Ohrarieskat savusivat kun otin ne uunista. Noudatin kyllä paistoaikaa ja -lämpöä mutta uuni oli kai liian äkäisen kuuma. Puolet rieskoista meni suoraan biojätteeseen ja toinen puoli oli kivikovaa, kovempaa kuin näkkileipä.
Otan osaa, mutta ei yhdestä epäonnistumisesta kannata lannistua.
Pitääpä joskus kysäistä äidin reseptiä... hän kuiteskin paistaa aina rieskat leivinuunissa, jossa lämpötiloja ei voi edes säätää muuten kuin kokemuksella.
Onko Pe.kun äiti ja muu perhekunta Pe.kun kanssa samassa "uskossa"?
lapsena söimme tuota sapuskaa silloin tällöin, tosin aina ruisleivästä. Olen tehnyt sitä aikuisiässä muutaman kerran itsekin, suoraan maitoon. Vedessä keittäminen vie makua.
"Penkkivelli" on toinen lapsuudesta mieleen tuleva eväs: mukiin kauraryynejä, maitoa ja sokeria. Hyvää sekin!
Sieniä ei ole. Toissa päivänä töistä tullessa pysähdyin eräälle kanttarellipaikalleni, josta löysin vaivaiset 3 pientä sientä. Toki poimin ne, ja kotiin tultua valmistin välittömästi pikku, pikku muhennoksen. Uudet perunat, pavut ja porkkanat kasvimaalta ja siinäpä se oli, syksyn ensimmäinen muhennosateria!
Itsekin joskus lapsena söin sitä, silloin kun kukaan ei ollut parempaa ruokaa ehtinyt laittamaan, mutta tuo nimitys ei ollut tuttu ja jotain "kuutamopuuroa" myös itse tehtiin vaan en reseptiä muista ihan heti.
http://www.adressit.com/myrkkysienet
"Penkkivelli" on minulle ihan outo nimitys, vaikka olen syönyt kauraryyniä, maitoa ja sokeria - en kuitenkaan mukista vaan lautaselta, ihan hyvä yhdistelmä. Itse vielä lisään vaniljasokeria.
Mitähän ihmiset laittavat "mansikkamaitoon"? Omassa lapsuuskodissa laitettiin siihen vain mansikoita, sokeria ja maitoa, mutta erään ystäväni lapsuuskodissa tuohon sekoitukseen vielä murennettiin tummaa leipää jatkeeksi.
tuo nimi "penkkivelli" peräisin, en tiedä. Se on nimenomaan lasten välipala.
mansikkamaidion jatkeeksi, niin sehän silloin ruokaisempi. Ennenvanhaan mansikkamaito oli aina metsämansikoista, ja kyllä oli hyvää.
Metsämasikat ovat katoava luonnonvara, koska karjaa ei enää laidunneta metsissä. Siksipä viljelen metsämansikoita kivikasvipenkissäni. Jokusen dl olen saanut satoa.
Metsämansikat oli kyllä tosi hyviä, vaan enpä ole moniin vuosiin niitä maistanut. Hyvä idea sinulla viljellä niitä kasvipenkissä. Muistan kauan sitten lapsuudessa kun metsämansikoita etsittiin aholta jossa kasvoi myös muutamia kissankelloja.
on ihania muistoja kesäisistä aamuista, jolloin äiti oli ahkeroinut ison ämpärillisen metsämansikoita meille lapsille aamuylläriksi. Silloin ei ymmärtänyt, kuinka iso työ hänellä siinä oli.
Osa mansikoista syötiin, ja loput keitettiin hilloksi. :)
On ollut tosi hyvä mansikkapaikka kun äitisi on sangollisen niitä löytänyt.
Nyt muistan itse sellaisen lapsuusmuiston kun olin sisarusteni kanssa mansikassa metsäisellä laitumella jossa oli vasikoita. Olimme jättäneet mansikkasangon hetkeksi odottamaan ja joku vasikoista käytti tilaisuutta hyväkseen ja popsi mansikat suihinsa. :) Ei ollut tuohesta senkään suu.
istutukset onnistuvat? Ajattelin istuttaa noita metsämansikoita kesäpaikan tontille. Hiukan noita tontilla kasvaakin, eli edellytykset kai olisi?
rönsyjä on jokaisessa monen metrin verran, ja mansikoitakin olen saanut. Rönsyt olisi tietysti pitänyt poistaa heti, mutta aivan parissa viikossa ne ovat kasvaa sujahtaneet, kun en ole joutanut niitä poistamaan.
Onnea kokeilulle!
Miten tämä alotus liittyy helluntaisuudesta keskusteluun?
Kyllä tuo aloitus sopii helluntailaisuudesta keskusteluun siinä missä moni muu tavallisen elämän asioita kosketteleva kirjoitus.
Kun säästää ruokamenoissa niin helluntailainen voi osallistua varoillaan moneen hyvään asiaan.
”Uskovaiset voivat helpommin maksaa kymmenykset, uhrit, annit ym. almut kun säästävät ruokamenoissa”.
Sananl. 17:1
"Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa".
Sananl. 32:1 Siitäkin huolimatta, että eläminen on kallista, se on edelleen hyvin suosittua
ns.pekun sananlasku..
vaan kuinkas sitten laulussa lauletaan---ah august-ah august..sina onnellinen mies.....kukkaisten alle sun
kulkee ties???
tuossa ei tainnut pekun sananlasku pittaa paikkaansa..vai kui
Kai helluntailaisetkin syövät? Vai eivätkö he syödessään olekaan helluntailaisia?