Veera- myrsky Leikkimökillä

Shellin asiakas! kirjoitti:

Leikkisän kesämökin piha-idyllin rikkoi uhkaavat pilvet jotka olivat kerääntyneet idylli taivaalle Viiva Diplon kuherruskuukauden aikana. Hempeilyt ja lempeilyt olivat vaihtuneet arkielämän todellisuuteen, leikkimökin pihapiirin näivettyessä kukkien puutteessa eikä nurmikossakaan ollut kehumista. Sillä pihalaattoja ei ollut vieläkään, laiturina lieteojaan toimi vanha maatunut kaivonkansi ja Hassemkin oli alkanut etääntyä Viivan jatkuvan komentelun alaisena. Ei hän ollut sentään suomeen saakka tullut pelkäksi pihaorjaksi ja panokoneeksi, vaikka viimeiset panot olivatkin olleet perunan panemista yhteen kuokalla köyrittyyn vakoon Horkka- kasvien tunnetusti kuihtuneina samaan vakoon.

Läksipä Viiva Diplo Ali-Veivi paikalliselle kylälle kauppaan, ottaen vanhan maitokärryn pakaten siihen vanhan repun ja lapsensa Bläck-Nicki nuken jonka peitteli vanhalla kankaisella perunasäkillä. Kiroili ohjeita Hassemille ja häipyi hiekkaista tietä näkymättömiin...

Kesti vain hetken kun tontin toispuoleinen naapuri, rehevä rouva, turhan pienissä bikineissään lyllötti pihaan tekemään tarkempaa tuttavuutta tummaan mieheen, ja eihän siinä tarvinnut montaa käsimerkkiä kun Hassem sai tervetuliaistoivotuksia sylin täydeltä ja hieman myöhemmin pihan kunnostusohjeita, sekä hyvän vinkin elävästä työkoneesta. Mersu. Hassem oli oppinut suomea sen verran, että ymmärsi osittain, kuten edellispäivänä toiselle naapurilleen rustaamassa lapussa: "anna minule viisi euko saa palkaksi paskaa minu eukkon tekemä". Jonka piti oikeasti kuulua näin: "anna minulle viisi euroa, saat syödä hyvää pastaa jonka vaimoni Viiva on tehnyt". Hassem nimittäin oli todellisuudessa Nigerialaisia ketju- ja kerjuukirje miehiä.

Sillä aikaa lontoili Viiva paikallisen Kyläkaupan pihaan eksyttyään ennen sitä jo kaksi kertaa kahdelle sivutielle, joten matkaa oli mennyt tarpeeksi kauan Hassemin saadessa touhuta omiaan. Vanha kauppiaspariskunta ja muutama asiakas katsoi hieman ihmeissään uutta tulokasta, ennen näkymätöntä ylimeikattua yliteiniä jonka kaljun peitteenä oli vanha lattiamoppi mummivainaan kirkossa käyttämällä pillerihatulla sidottuna.

Vaati Viiva Diplo ensimmäisenä öylättejä, lehmän läjän näköisiä rieskoja, joita h ä n e n armaksensa Savannin mies oli tottunut syömään. Muutama V- adjektiivi tehosteena ei tehonnut sillä kauppa ei tuntenut öylättejä, etenkään afrikkalaisia, vaan käski kauppias Viivainta menemään ehtoolliselle kirkkoon. Ehkä pappi heltyisi ja antaisi muutaman öylätin? Ja ellei öykyäminen loppuisi alkuunsa, voisi Viiva variksenpelätin suksia saman tien metsään. Kauppias oli sentään jämäkkä ja arvonsa tunteva mies kuten hänen rouvansakin.
Viiva hieman rauhoitti vauhtiaan ja pyysi pilttiä ja maitojauhetta vauvalleen joka kärryihin oli unohtunut. Ryntäsipä kaikki ulos katsomaan oliko lapsi tullut äitiinsä vai isäänsä ja todettuaan maitokärryn äärellä tosi asiat, he puistelivat merkittävästi päitään alkaen mutista keskenään. Puheissa vilahteli sanat avo...hoito...niuvanniemi...kellokoski...nikkilä... ja muutama muukin yksityinen sana ja he ryntäsivät samoin tein sisään ikään kuin jotakin arvokasta olisi unohtunut suojelematta? Omaisuus.

Välähti kauppiaalla, että hänellähän oli varastossaan sekä vanhaksi menneitä, että palautusta odottavia tuotteita, kuten syvän ruskeita banaaneja, vuonna 2008 erääntyneitä jauhoja ja ties mitä. Avuliaasti hän sanoi pakkaavansa kärryn täyteen tuotteita, super hintaan ja täyttävänsä kaikki vaateet joita kesäasukas tarvitsi elääkseen. Samalla hän supatti rouvalleen hinnaston, joka oli tupla normaaleihin.

Joskus iltapäivällä saapui tontille Viiva puoliksi läkähtyneenä maitokärryjen kiskomisesta ja häntä kohtasi kauhistuttava näky. Koko piha, koko tontti oli käännetty. Hyvin suulaana hän kiljaisi, että mitä vittua se Hassem kuvitteli kyntävänsä, ei ainakaan häntä. Johon Hassem naureskeli iloisesti ostaneensa mersun. Mersun? Mikä mersu tuo vitun kaakki oli? Ja kaakkihan se, ikivanha tamma jonka kaksi hai- miestä oli onnistunut myymään Hassemille ja piruuttaan liimanneet mersun keulalogon tamman otsaan. Ravuria siitä kun ei koskaan tullut. Kaupan päälle oli Hassemille annettu aatra ja kehoitus kyntää koko piha nurin leidille valmiiksi kesänsä istuttaa.

Ei ollut Viivalla mielessä istuttamine. Voipuneena hän istahti leikkimökin portaille. Katseli kauheutta kieroin silmin. Idylli oli pilalla. Ei jaksanut enää myrskytä ei huutaa. Osui Viivaimen käteen tummanpunaiset pikkuhousut ja rintaliivit. Joita hän ihmeissään katseli. D-kuppia näkyi olevan mutta ei muistanut ostaneensa. Ilahtui sitten silmittömästi kokeillen rintikoita puseronsa päälle.
- Hassem hei, vittu onks mun rinnat oikeesti kasvaneet näin isoks? huudahti Viiva.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä