Uskonpuhdistaja Jouko Piho 1/2

Iltalehden Uskontopalstalla Jouko Piho kirjoitti tänään näin :

Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan.

Monet uskovat ovat kuitenkin kaikkien lopullista pelastumista eli universalismia vastaan sanoen sen vesittävän klassisen kristinuskon.

Universalismi ei vesitä klassista kristinuskoa mitenkään, paitsi siten, että universalismi romuttaa katolisen kirkon harhaopin ikuisesta kadotuksesta.

Universalismi oli laajasti hyväksytty oppi varhaisessa kirkossa. Ensimmäisten viiden vuosisadan aikana oli kuusi teologista koulua, joista neljä eli Aleksandria, Antiokia, Kesarea ja Edessa opettivat universalismia, yksi eli Efeso annihilationismia eli tyhjiin raukeamista ja yksi eli Karthago ikuista rangaistusta. Monet kirkkoisät ja huomattavat oppineet ovat kannattaneet kaikkien pelastumisen oppia kautta vuosisatojen.

Rangaistusaika kestää vain Jumalan säätämän ajan. Sana rangaistus on kreikaksi ”kolasis”, minkä alkumerkitys on hedelmäpuiden karsinta. Jumalan rangaistus ei siis ole mieletön, mihinkään tähtäämätön, pelkkä kosto. Jumalan rangaistuksella on tarkoitus ja päämäärä. Rangaistus on korjaava, opettava ja ojentava.

Rangaistuskärsimys ei kuitenkaan pelasta ihmistä, vaan kadotettukin tarvitsee pelastuakseen Jumalan armoa ja Jeesuksen sovintoveren anteeksiantavaa voimaa. Rangaistuksen merkitys on siinä, että se täyttää Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimukset sekä siinä, että se saa aikaan ihmisissä mielenmuutosta.

Universalismin julistaminen ei vie pohjaa evankeliumin julistamiselta. On tärkeää julistaa evankeliumia, koska kadotukseen joutuminen on joka tapauksessa hirvittävä kohtalo, mitä ei vähennä se, että sieltä voisi päästä joskus pois. Kadotettu menettää eli kadottaa paljon. Helvettiin joutuva ei pääse osalliseksi Kristuksen morsiusjoukosta eikä hän voi toimia Kristuksen pappina ja kanssahallitsijana. Mutta ennen kaikkea kadotettu menettää yhteyden Jumalaan eikä hän pääse taivaaseen, vaan joutuu ties kuinka pitkiksi ajoiksi kokemaan helvetin kauhuja.

Jumala ei ole kuitenkaan sadisti. Kun rangaistukset ovat täyttyneet ja tehneet tehtävänsä, Jumala voi ja tahtoo armahtaa luotujaan, koska Jumala ei pidä vihaa iäti, mutta Jumalan armo kestää iankaikkisesti. Jumala ei kuitenkaan pelasta ketään väkisin, vaan Jumala vaikuttaa ihmisissä mielenmuutosta niin, että jokainen haluaa lopulta pelastua omasta vapaasta tahdostaan.

Raamattu on täynnä kohtia, jotka puhuvat siitä, että Jumala tahtoo ja voi pelastaa lopulta kaikki. Kaikki tulee lopulta asetetuksi ennalleen, mistä tulee myös tämän opin nimitys ”apokatastasis”-oppi. Kaikkien polvet kumartuvat lopulta Jeesuksen edessä ja kaikki tunnustavat, että Jeesus on Herra. Tuo tunnustus ei ole pakotettu, vaan sydämestä lähtevä, koska kukaan ei voi sanoa, että Jeesus on Herra, paitsi Pyhässä Hengessä ja koska tuossa kohdassa käytetään kreikan sanaa ”eksomologesetai”, mikä tarkoittaa tunnustamista ylistämällä ja kunnianosoituksilla.

Tämä koko asia on jollain tavoin myös Jumalan salaisuus, jota ei ole yksityiskohtia myöten meille ilmoitettu.
Tämä asia on myös vaikea ymmärtää, joten kypsymättömät ihmiset käsittävät helposti koko idean väärin.
Niinpä Origenes, joka muutoin kannatti apokatastasis-oppia, saattoi toisten ihmisten joukossa puhua hänkin ikuisen helvetin puolesta, koska hän ei halunnut, että kukaan ymmärtämätön ihminen käsittäisi Jumalan armon väärin.