Nykytekniikan mukaisesti kytkettynä laitteisiin aina tavoitettavissa, maltoin mennä illalla saunaan riisuuntuen valmiiksi muuten, mutta kylpytakin asensin päälleni vasta rappukäytävässä ja paikantimet sun muut vempeleet taskuun. Ei ollut taattua etteikö piipparit olisi soineet ja hälyttäneet, että netissä on jotain erikoista tapahtunut.
Laitteiden hälyttimet täysille ja saunassa kaikki ovet auki lauteita myöten ja vain varovaisia ripauksia vettä kiukaalle, ettei sihinä olisi peittänyt alleen mahdollisia vempaimien antamia singaaleja.
Neljä minuuttia lauteilla 40 asteessa on melko sopiva aika, sillä pidempi istuminen voisi olla pois elämän tärkeistä hetkistä. Suihkuhuoneessa vettä vatiin ja siitä varovaisesti huljutellen pitkin vartaloa, pesusienikin mummon vanha sukka, ettei mikään ylimääräinen ääni olisi vienyt huomiota teknisestä turvallisuuden tunteesta, vempeleistäni kolmesta puhelimesta kaikkine herkkuineen, grp- paikantimesta ja navigaattorista, jonka mukaan osasin kävellä hissiltä saunaan ja saunakäytävältä takaisin.
Oi ei. Kesken pallien pesun piippasi. Huuhaalla oli tapahtunut jotakin. Peräti kaksi uutta aloitusta. Äkkiä pukuhuoneeseen ja katsomaan, mitä? Ei antanut aihetta toimiin. Joku oli käynyt vain saunassa. Toinen syönyt mustikoita neljän sanan verran.
Takaisin pesulle ja ripeästi valmiiksi. Kotiin oli jo kiire. Näytöt apposen auki kertoivat korutonta kieltä, palstoilla oli elämää, muuta ei tarvinnut. Ikävin rikka rokassa oli naapureiden tiputtama lappu postiluukusta, kutsuivat grillaamaan makkaraa, en ollut vastannut heidän puheluihinsa koska halusin pitää linjat auki muita tärkeämpiä asioita varten.
Tuskallisesti kahden vaiheilla. Yritin vastata yhteen aloitukseen mutta näppäimet olivat jumissa lopullisesti. Mielessä muhi jopa kertomus, mutta näppäimistä kuului vain tuskallista rouskutusta. Näppäimistö nurin ja ravistus, sitten hammastikulla kaivamista. On se ihminen oiva tapaus, pystyy säästämään muruina näppäimistön sisään yhden illan tykötarpeet kahvitteluun, jopa tekaisemaan muruista reissumies annoksen.
Muusta mönjästä puhumattakaan. Mutta eihän sitä maanisessa vaiheessa kykene ajattelemaan, millainen bakteeripesä yksi näppäimistö voi olla.
Pahinta kaikessa, että on yritettävä viettää sosiaalistakin elämää. Onneksi oli nuo vempaimet, kävin pikaisesti näyttäytymässä naapurien grillipaikalla, otin yhden huonosti grillatun makkaran pätkän ja puraisin yhdellä hotkaisulla silmien muljahtaessa kuopissaan, etten hetkeen nähnyt, mitä viestejä oli tullut. Valehtelin naapureille työasioitani ja sen kuinka tärkeä työ minulla oli menossa tietokoneella, joten pääsin poistumaan saatuani matkaevääksi tölkin jotain Sakuvirua, josta sainkin aiheen kehua huuhaalla itävaltalaisesta laatu oluesta ja saksalaisesta expert makkarasta, vaikka makkara jonka puraisin, jäi viimeiseksi iltalehden grillaustestissä 15:sta vaihtoehdosta.
Hyvä että maltoin nukahtaa muutamaksi tunniksi. Kävin toivottamassa kaikille hyvää yötä ainakin viisi kertaa ja jäin siltikin roikkumaan palstalle. Nyt puskana. Yhteen aloitukseen otin kantaa kiukkuisesti ja meinasin paljastaa itseni. Joskus on hyvä olla puskanakin. Se antaa itsetuntoa ja turvallisuutta. Tiedä mitä hulluja tuolla huuhaallakin liikkuu. Kaikki eivät paljasta itseään.
Aamulla herättyäni, vai lienenkö nukkunutkaan kun kävin netissä ainakin kaksi kertaa yön aikana, wessassa muistaakseni en kertaakaan, onhan minulla sanko sängyn vieressä, niin pistin kahvit valumaan ja polkaisin Jopolla huoltikselle jossa kävin laittamassa ilmaa renkaisiin. Matkaa edestakaisin tuli alle kilometri. Mutta palstalla käväisin kertomassa, että kahvi jo höyryää ja juoksin aamutuimaan sellaisen kymmenen kilometriä kertaakaan hengästymättä. Samalla vetäisin astmapiipustani syvät henkäykset ja menin parvekkeelle tupakalle.
Laitteiden hälyttimet täysille ja saunassa kaikki ovet auki lauteita myöten ja vain varovaisia ripauksia vettä kiukaalle, ettei sihinä olisi peittänyt alleen mahdollisia vempaimien antamia singaaleja.
Neljä minuuttia lauteilla 40 asteessa on melko sopiva aika, sillä pidempi istuminen voisi olla pois elämän tärkeistä hetkistä. Suihkuhuoneessa vettä vatiin ja siitä varovaisesti huljutellen pitkin vartaloa, pesusienikin mummon vanha sukka, ettei mikään ylimääräinen ääni olisi vienyt huomiota teknisestä turvallisuuden tunteesta, vempeleistäni kolmesta puhelimesta kaikkine herkkuineen, grp- paikantimesta ja navigaattorista, jonka mukaan osasin kävellä hissiltä saunaan ja saunakäytävältä takaisin.
Oi ei. Kesken pallien pesun piippasi. Huuhaalla oli tapahtunut jotakin. Peräti kaksi uutta aloitusta. Äkkiä pukuhuoneeseen ja katsomaan, mitä? Ei antanut aihetta toimiin. Joku oli käynyt vain saunassa. Toinen syönyt mustikoita neljän sanan verran.
Takaisin pesulle ja ripeästi valmiiksi. Kotiin oli jo kiire. Näytöt apposen auki kertoivat korutonta kieltä, palstoilla oli elämää, muuta ei tarvinnut. Ikävin rikka rokassa oli naapureiden tiputtama lappu postiluukusta, kutsuivat grillaamaan makkaraa, en ollut vastannut heidän puheluihinsa koska halusin pitää linjat auki muita tärkeämpiä asioita varten.
Tuskallisesti kahden vaiheilla. Yritin vastata yhteen aloitukseen mutta näppäimet olivat jumissa lopullisesti. Mielessä muhi jopa kertomus, mutta näppäimistä kuului vain tuskallista rouskutusta. Näppäimistö nurin ja ravistus, sitten hammastikulla kaivamista. On se ihminen oiva tapaus, pystyy säästämään muruina näppäimistön sisään yhden illan tykötarpeet kahvitteluun, jopa tekaisemaan muruista reissumies annoksen.
Muusta mönjästä puhumattakaan. Mutta eihän sitä maanisessa vaiheessa kykene ajattelemaan, millainen bakteeripesä yksi näppäimistö voi olla.
Pahinta kaikessa, että on yritettävä viettää sosiaalistakin elämää. Onneksi oli nuo vempaimet, kävin pikaisesti näyttäytymässä naapurien grillipaikalla, otin yhden huonosti grillatun makkaran pätkän ja puraisin yhdellä hotkaisulla silmien muljahtaessa kuopissaan, etten hetkeen nähnyt, mitä viestejä oli tullut. Valehtelin naapureille työasioitani ja sen kuinka tärkeä työ minulla oli menossa tietokoneella, joten pääsin poistumaan saatuani matkaevääksi tölkin jotain Sakuvirua, josta sainkin aiheen kehua huuhaalla itävaltalaisesta laatu oluesta ja saksalaisesta expert makkarasta, vaikka makkara jonka puraisin, jäi viimeiseksi iltalehden grillaustestissä 15:sta vaihtoehdosta.
Hyvä että maltoin nukahtaa muutamaksi tunniksi. Kävin toivottamassa kaikille hyvää yötä ainakin viisi kertaa ja jäin siltikin roikkumaan palstalle. Nyt puskana. Yhteen aloitukseen otin kantaa kiukkuisesti ja meinasin paljastaa itseni. Joskus on hyvä olla puskanakin. Se antaa itsetuntoa ja turvallisuutta. Tiedä mitä hulluja tuolla huuhaallakin liikkuu. Kaikki eivät paljasta itseään.
Aamulla herättyäni, vai lienenkö nukkunutkaan kun kävin netissä ainakin kaksi kertaa yön aikana, wessassa muistaakseni en kertaakaan, onhan minulla sanko sängyn vieressä, niin pistin kahvit valumaan ja polkaisin Jopolla huoltikselle jossa kävin laittamassa ilmaa renkaisiin. Matkaa edestakaisin tuli alle kilometri. Mutta palstalla käväisin kertomassa, että kahvi jo höyryää ja juoksin aamutuimaan sellaisen kymmenen kilometriä kertaakaan hengästymättä. Samalla vetäisin astmapiipustani syvät henkäykset ja menin parvekkeelle tupakalle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
;)
aina vaan paranee. Juttua riittää ja vieläpä mielenkiintoista luettavaa.
Äijällä kihahtanut vähän hattuun,kun puskat kehuneet
kuka sä oot påååååå?puska kans hihihihiihhhhh kehu pois on niin hyvä kirjoitus.oot kade.
Juttuhan on helvetin hyvä.
Vai luetko sinä mieluummin tappeluita?
nehän tunnistaa sut tuosta----eku vetoa ettet enää koskaan pääse niiden grillijuhliin
enää sellaisia naapureita, jotka Grillaisivat. Itse järjestin niitä vielä kymmenen vuotta sitten. Mutta kuokkavieraiden runsaan määrän johdosta jouduin lopettamaan touhun jo kolmen kesän jälkeen.
se niin Gauhiaa.