tahdon sinulle sanasen sanoa: Ota waari tuosta Kettulan
»vanhasta waarista.Mutta sina peewelin Peltolan Paawo,
mitä teit sinä Tanun hirsitalkoossa talwella? Sinä klasia
kilistit ja likkoja likistit. Mutta minä sanonsinulle,poikanalli:
ota lumppilan Jallista waari; muutoin tuomitsee
sinua wiimein Matti-pappi, pakanat, Krekilaiset ja Preliläiset;
ja sitten säkki päähän ja helwettiin. Awaa siis ajoissa korwaläpes ja kuule mitä sanon ja saarnaan; silla
minä olen keitetty monessa liemessä, ja tässä rinnassa on
sydän kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Onhan poika
monessakin ollut. Minä olen ollut Helsingissä opissa, wefikopissa,
jalkapuussa ja monessa muussa konttapuussa.
Mutta siitä on paras, etten ole waras, etten ole lokannut
kenenkään kaiwoa, enkä halaillut toisen miehen waimoa".
''Oli minulla kerran morsianpieni, pieni penttu, aika
lunttu, mutta hän karkasi minulta kauas pois. Minä läksin
häntä hakemaan: ha'in Suomen suuren maat ja meret,
Saksat ja Wirot, mutta en löytänyt kullan-kokkoani. Tulin
taasen suureen Suomen-saareen, ja löysinpähänentuolta
Tampereen takaa hietaharjulta. Tuossahan Tettuni pieni!
huusi poika iloissansa, mutta Tettu tuiskahti ja lausui:
"mikä olet sinä? mikä maan-mustettu? mikä terroaan kastettu?"
ja kiepast ensimmäiseen tölliin. Mutta minä, aina
lysti-poika, en tuosta suuriakaan surrut; panin turpaani
tupakkaa ja poikkesin parhaasen kapakkaan, jossaMikko meteli
ja ämmiä weteli".
"Tuoppi olutta ja kaksi korttelia roimaa lippariksi on
kohtuullinen mitta ja määrä wäsyneen miehen kurkkuun ja
päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa
laskettcliwat ja muorin tyttäret nauraa rikosteliwat.
Mutta läksinpä ilolcikistä pois, läksin pitkin katua käymään.
Lauluni remahti, akkunat säpäleiksi sälähti, ja siitäpä liikkeille
Tamperen poroporwarit kaikki. Mutta minä, aina
lysti-poika, mina wiitenä wilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin wasten kuonoa soraa ja santaa. Tulin siitä Poriin,
pantiin pärekoriin ja wedettiin pitkin torii; tulinUuteenkaupunkiin,
siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun,
pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten
kadun haaraan ja siellä kohtasin wiisi nokkelata naaraa..
»vanhasta waarista.Mutta sina peewelin Peltolan Paawo,
mitä teit sinä Tanun hirsitalkoossa talwella? Sinä klasia
kilistit ja likkoja likistit. Mutta minä sanonsinulle,poikanalli:
ota lumppilan Jallista waari; muutoin tuomitsee
sinua wiimein Matti-pappi, pakanat, Krekilaiset ja Preliläiset;
ja sitten säkki päähän ja helwettiin. Awaa siis ajoissa korwaläpes ja kuule mitä sanon ja saarnaan; silla
minä olen keitetty monessa liemessä, ja tässä rinnassa on
sydän kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Onhan poika
monessakin ollut. Minä olen ollut Helsingissä opissa, wefikopissa,
jalkapuussa ja monessa muussa konttapuussa.
Mutta siitä on paras, etten ole waras, etten ole lokannut
kenenkään kaiwoa, enkä halaillut toisen miehen waimoa".
''Oli minulla kerran morsianpieni, pieni penttu, aika
lunttu, mutta hän karkasi minulta kauas pois. Minä läksin
häntä hakemaan: ha'in Suomen suuren maat ja meret,
Saksat ja Wirot, mutta en löytänyt kullan-kokkoani. Tulin
taasen suureen Suomen-saareen, ja löysinpähänentuolta
Tampereen takaa hietaharjulta. Tuossahan Tettuni pieni!
huusi poika iloissansa, mutta Tettu tuiskahti ja lausui:
"mikä olet sinä? mikä maan-mustettu? mikä terroaan kastettu?"
ja kiepast ensimmäiseen tölliin. Mutta minä, aina
lysti-poika, en tuosta suuriakaan surrut; panin turpaani
tupakkaa ja poikkesin parhaasen kapakkaan, jossaMikko meteli
ja ämmiä weteli".
"Tuoppi olutta ja kaksi korttelia roimaa lippariksi on
kohtuullinen mitta ja määrä wäsyneen miehen kurkkuun ja
päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa
laskettcliwat ja muorin tyttäret nauraa rikosteliwat.
Mutta läksinpä ilolcikistä pois, läksin pitkin katua käymään.
Lauluni remahti, akkunat säpäleiksi sälähti, ja siitäpä liikkeille
Tamperen poroporwarit kaikki. Mutta minä, aina
lysti-poika, mina wiitenä wilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin wasten kuonoa soraa ja santaa. Tulin siitä Poriin,
pantiin pärekoriin ja wedettiin pitkin torii; tulinUuteenkaupunkiin,
siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun,
pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten
kadun haaraan ja siellä kohtasin wiisi nokkelata naaraa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: ''anna sen pojan olla alallansa; hän ei ole mikään rakkari eikä
mikään pikiprakkari". Mutta kolmas kysyi: "mikä sitäpoikaa
waiwaa?" ja neljäs sanoi: "häntä pitäis auttaa ajallansa".
No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin
minä, mutta wiides tuuppasi wihaiscsti nyrkillänsä ja ärjähti:
"mene Helsinkiin!" Menin minä Helsinkiin, pantiin
syömään kruunun wellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja
huikeasti selkään hutkittiin: "mene nyt, mene tiehes, sinä wasarcm-poika!" Läksin taasen tietä käymään, minä weitikka,
aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkcennahkainen
tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin
pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeesen, astuin ylös Kuninkalan
saarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!"
"Tahdon minä kuulutuksen kuuluttaa. Pitäjän lukkari
ja läänin kuppari, aikowat ahkerasti awioliittoon, wiettäwät
huomenna haansa, huomenna jälkeen kaalin. He
liittykööt yhteen ja istukoot kiinni kuin Tattarin-Paawalin
piki ja tcrwa! — Seuraawat talot nyt käsketään tämän
kautta päiwätyöhönpappilaan:Milä, Allila,W-Seppälä,
Pimppala ja Alawcsi. Toltti lautoja, lciwiskä traaksipiikin
rautanauloja, mies talosta, kaksi parhaasta paikkaamaan
pappilan pienempätä sikaruuhta. — Kiialan haasta on karannut
yksi wanha ruuna, iso, suuri, mustanpruuni, kello
kaulassa, umpiraudassa, wähäläntä,lybytläntä, typpihäntä".
"Mutta ei nyt mitään muuta tällä erällä, waan että
lammas on laakea eläin, ei hän puske eikä potki, mutta
kas kun härkä pääsee wallallensa, hän puuhaa puuta, kuopii
maata ja puhaltaa sen tulen palawata lokaa ja rapaa
paimenta roasten naamaa ja napaa. — Ia sitten oli taa- sen ammcn plottis! jokainen menköönomaan koppiins,minä
menen kiwimuuriin". — Sehän oli saarna. Simeoni. Sellaista jumalatonta sinä osaat, mutta
osaatko lukea, juupeli?
Lauri. Se wasta kysymys: osaako pappi lukea.
''Minä osaan lukea ja weisaan enkä koskaan kesken seisaa;
niin pitkä wirsi kuin nawetan seinähirsi". Mutta papin
tulee messuta, eikä weisata. Minä messuan ja pikku-Eero
wastaa.