Miksi mormonit joutuvat odottamaan temppelissä sinetöintiä vuoden, jos vihityttävät itsensä ensin mormoneihin kuulumattomien sukulaistensa nähden kirkossa ja sitten vasta menevät temppeliin? Ikään kuin rangaistuksena.
Kirkko oikein kehoittaa solmimaan avioliiton heti temppelissä, ja monesti mormoneihin kuulumattomat vanhemmat jäävät rannalle, vaikka yhtä hyvin voisi ensin vihkiä kirkossa. Ei siis ole ihme, että jotkut sitten pitävät mormoneja haitallisena lahkona, kun vanhemmat eivät saa nähdä lapsensa vihkimistä.
Jotkut mormonit ovat ilmeisesti lähteneet keräämään adressia tätä "rangaistusta" vastaan:
http://www.templeweddingpetition.org/enter/4901.html
Kirkko oikein kehoittaa solmimaan avioliiton heti temppelissä, ja monesti mormoneihin kuulumattomat vanhemmat jäävät rannalle, vaikka yhtä hyvin voisi ensin vihkiä kirkossa. Ei siis ole ihme, että jotkut sitten pitävät mormoneja haitallisena lahkona, kun vanhemmat eivät saa nähdä lapsensa vihkimistä.
Jotkut mormonit ovat ilmeisesti lähteneet keräämään adressia tätä "rangaistusta" vastaan:
http://www.templeweddingpetition.org/enter/4901.html
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olet varmaa ymmärtänyt jotain väärin. Temppeliavioliittoon voi mennä, kun molemmat ovat kelvollisia saamaa temppelisuosituksen ja ovat olleet jäseninä vähintään vuoden. Elleivät nämä ehdot täyty, he voivat solmia siviiliavioliiton. Jos toinen on muun kuin MAP-kirkon jäsen, voidaan avioliitto solmia myös tuo kirkon piirissä. Avioliitto voidaan myöhemmin sinetöidä MAP-kirkon temppelissä, kun siihen kuuluvat ehdot täyttyvät. Mistään rangaistuksesta ei ole kysymys vaan kelvollisuudesta.
Puhut tilanteesta, jossa pari omasta tahdosta valitsee avioliittoon vihkimisen esimerkiksi piispan suorittamana toimituksena. Asiaa ei ole täysin selitetty, mutta yksi näkökohta saataa olla se, että kyseiset henkilöt eivät osoita toivottua arvostusta iankaikkista avioliittoa kohtaan.
Kirkossa todellakin opetettaan solmimaan tai sinetöimään avioliitto temppelissä niin pian kuin mahdollista. Suomen kaltaisessa maassa, jossa valtiovalta tunnustaa temppelissä suoritettavan toimituksen, suositellaan solmimaan temppelissä.
Mitä tulee siihen, että morsiusparin omaiset tai ystävät, joilla ei ole voimassa olevaa temppelisuositusta, eivät ole saaneet endaumenttia tai eivät ole jäseniä, se asia on erikseen. Moni solmii avioliiton siviilivihkimisellä maistraatissa, eikä niissä tilaisuuksissa ole poppoota paikalla. Silloinkin häävastaanotto pidetään erikseen, kuten temppelissä suoritetun vihkimisenkin jälkeen on tapana.
Avioliittoon vihkiminen on kirkon johtajien mielestä pyhä toimitus ja niiden taholta on esitetty paheksuntaa sille, että tavallisissa vihkitoimituksissa on suuri yleisö ikään kuin seuraamassa sitä, sanooko pari "tahdon" vai ei.
Niille lähiomaisille, jotka eivät pääse temppeliin seuraamaan toimitusta, järjestetään tutustumistilaisuus kirkon temppeleihin ja niiden tarkoitukseen sopivassa paikassa.
Tässä yhteydessä tulee mieleen kertomus liikemiehestä, joka itse ei kuulunut kirkkoon, mutta vaimo ja tytär kuuluivat. En muista koko tarinaa, mutta kun tytär oli menossa naimisiin ja tuli keskustelu vihkipaikasta, isä esitti jonkin sellaisen ehdon, joka olisi pakotanut tytön solmimaan avioliiton temppelin ulkopuolella. Tytär vastasi: "Isä, sinulla on ollut 20 vuotta aikaa valmistautua tätä päivää varten."
Monessa tapauksessa tilanne on edellä esitetyn kertomuksen kaltainen: Lähiomaisilla on ollut aikaa ja mahdollisuus valmistautua odotettua päivää varten ottamalla evankeliumi vastaan, mutta tarjolla olluta aikaa ei ole käytetty hyväksi.
Onhan se erikoista, jos jotkut jäsenet ovat ottaneet asiakseen painostaa kirkon johtoa muutamaan sääntöä, mutta Amerikassa kaikki on mahdollista, joten ei mitään uutta auringon alla.
Pitää tietysti ymmärtää etteivät kaikki sukulaiset halua liittyä kirkkoon ja kyllä se varmasti varsinkin vihkiparin vanhemmille on kovin outo tilanne, ettei heitä katsota "kelvollisiksi" osallistumaan lastensa vihkitilaisuuteen koska eivät halua liittyä MAP-kirkkoon. Ymmärrän täysin nämä tunteet enkä henkilökohtaisesti näe mitään väärää siinä jos aviopari päättää suorittaa siviilivihkimisen ensin, jolloin vanhemmilla ja suvulla on mahdollisuus olla paikalla ja menevät sitten myöhemmin, vaikka vuoden päästä, temppeliin sinetöitäviksi.
Minusta ei ole myöskään mitään outoa siinä jos kirkon jäsenet ilmaisevat halunsa muuttaa tiettyjä tapoja ja säännöksiä, eivät kaikki ohjeet ja käytännöt ole Jumalalta tullutta ilmoitusta vaan ainoastaan toimintatapoja joiden onkin hyvä aina tarpeen noustessa muuttua.
Saksassa jossa siviilivihkiminen on pakollaista ei tietääkseni odoteta vuotta, mutta mieluiten tehdään molemmat samana päivänä.
Saksassa on eri tilanne. Siellä valtiovalta ei tunnusta kirkkojen vihkimisoikeutta. Ainoastaan siviilivihkiminen on siellä laillisesti pätevä, joten sinetöinti luonnollisesti suoritetaan sen jälkeen. Ennen Suomessa oli smanlainen tilanne, kun valtiovalta ei tunnustanut ulkomailla suoritettua vihkimistä, niin silloin avioliittoon vihkiminen suoritettiin ensin Suomessa ja sen jälkeen mentiin Sveitsiin tai Ruotsiin sinetöittäväksi.
Kyllä minäkin ymmärrän vanhempien tilanteen, enkä tuomitse niitä. Sen sijaan pidän outona jos jäsenet pyrkivät muutamaan sääntöjä. Se lähinnä osoitaa, että ei uskota tai luoteta kirkon presidenttiin ilmoituksen saajana ja profeettana. Olen myös eri mieltä siitä, että "kaikki ohjeet ja käytännöt (eivät) ole Jumalalta tullutta ilmoitusta". Kirkkoa ei voi johtaa muulla tavalla kuin saamalla ilmoitusta.
Luopumus alkukirkosta alkoi juuri siitä, että lähdettiin muutamaan sääntöjä "tarpeen noustessa".
Kirkossa on varsin paljon puhtaasti hallinnollisia käytäntöjä joiden noudattaminen toisella tapaa tai muuttaminen ei mitenkään vaikuta korotukseen pääsemiseen. Varmasti saadaan innoitusta hyviin hallinnollisiinkin tapoihin, mutta niitten muuttaminen ja muovaaminen kasvavan kirkon tarpeiden mukaan ei ole luopusta. Sitten, jos lähdettäisiin tielle ettei mennä ollenkaan temppeliin sinetöitäviksi oltaisiin luopumuksen tiellä.
Ja on ihan varmasti myös käytänteitä jotka ovat toimivia vailla innoitustakin ja tällaisten muuttamisessa varsinkaan ei ole mitään väärää.
Temppeli on kuitenkin pyhä paikka, jonne pääsemiseksi edellytetään ensinnäkin kirkon jäsenyys ja toiseksi kelvollisuus. Se on tullut ilmoituksen kauta jo Joseph Smithille, eikä sille ole syytä tehdä muutoksia.
"Ja on ihan varmasti myös käytänteitä jotka ovat toimivia vailla innoitustakin ja tälläisten muuttamisessa varsinkaan ei ole mitään väärää."
Oletko kuulut sanonnan, jonka mukaan hyvin toimivaa käytäntöä ei pidä mennä muutelemaan...? Sellaista ei pidä korjata, mikä ei ole rikki.
MIELESTÄNI on erittäin harmillista, jos jommankumman koko suku ja ystävät suljetaan vihkiseremonian ulkopuolelle eikä mm. isä voi saattaa tytärtään alttarille. Suomessa mormonipiirit ovat pienet ja varmaan tämä kysymys tulee esiin huomattavasti useammin kuin Amerikassa, mormonismin kotimaassa, joissa "kaikki" kuuluvat kirkkoon. Täällä ei niin ole ja mielestäni on eräänlainen kiristyskeino, jos täällä edes esitetään, että muiden pitäisi liittyä kirkkoon ja olla jopa endowmenttinsa saanut. Asiaan voitaisiin miettiä joku hyvä ratkaisu. Muuten olen sitä mieltä, että nuo JS:n saamat ilmoitukset ovat kovasti tarkoitushakuisia. Tilaustyötä. Missä ja milloin muutoin annettu? Kirtlandissako?
annettin 2.8.1833. Opit ja liitot 97:15-17:
"Ja jos minunkansani rakentaa minulle huoneen Herran nimessä eikä salli minkään epäpuhtaan tulla sen sisälle, jottei se saastu, minunkirkkauteni on lepäävä sen yllä;
niin, ja minä itse olen siellä, sillä minä tulen sinne, ja kaikki puhdassydämiset, jotka tulevat sinne, saavat nähdä Jumalan.
Mutta jos se saastutetaan, minä en tule sinne, eikä minun kirkkaiuteni ole siellä; sillä minä en tule epäpyhiin temppeleihin.
Sitten seuraa lupaus kirkolle:
Ja nyt katso, jos Siion tekee tämän, se menestyy ja levittäytyy ja tulee sangen kirkkaudelliseksi, sangen suureksi ja sangen pelottavaksi.(OL97:18)
Näissä jakeissa on Herran itse asettanut ehdot temppelistä saatavalle siunauksille. Temppelissä ei soiteta häämarssia, eikä siellä ole minkäänlaista morsiamen saatamista sinetöintialttarille. On myös huomattava, että Jumalalle rakennettua temppeliä on aina pidetty pyhänä. Esimerkiksi Daavid ei saanut rakenuttaa temppeliä, vaan oikeus siihen annettiin Salomolle. Jeesus opetti temppelin kunnioitusta ajamalla kaupiaat esipihalta poi kaksi kertaa. Se osoittaa, että temppeli ei ole sovelias muuhun käyttöön, kuin mitä varten se on aluperin rakenettu ja myös, että temppelin alueella ei voi olla kuka tahansa tekemässä mitä huvitaa.
Käsitykseni mukaan skulaiset ovat suhtautuneet asiaan ymmärryksellä ainakin Suomessa. Tiedossani ei ole tapausta, jossa jäsen olisi omaisten taholta joutunut ryöpytyksen kohteeksi siksi, että ei ole pääsyt seuraamaan vihkitoimitusta temppeliin.
Kyse ei ole siitä, että sukulaisten täytyisi päästä temppeliin.
Kyse on siitä, miksi kirkko "kiristää" jäseniä langettamalla vuoden odotusrangaistuksen sinetöinnille, jos kelvollinen pariskunta päättää mennä ensin siviiliavioliittoon niin että vanhemmat voivat osallistua vihkiseremoniaan.
syrji mormoneja, ethän?