alkuperäisenä ja yksinkertaisena elämäntapana, on ratkaisu teidän kaikkien ongelmiin. Voit luoda omat eettiset arvostuksesi, ilman "asiantuntijoiden" ja "auktoriteettien" opastusta. Poistamalla elämääsi vaikeuttavat kärsimykset, joita aiheuttavat turhat halut ja toiveet, tulet oman itsesi "herraksi". Ja kaikki tämä ilman jumalia tai ateisteja.
Buddhalaisuus
jogunenko
4175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jooh, buddhalaisuus vois muuten olla ihan hyvä, mutta itselle ei sopis elää ilman haluja ja toiveita. Ihan ihailtavaa kuitenkin jos joku kykenee moiseen mielenlujuuteen. Vaihtoehtoja onneks löytyy uskonnoistakin. :D Suomessa ei buddhalaisuutta taida muuten hirveesti esiintyä?
itse määritellä TURHAT toiveet ja halut. Suomessa on erilaisia buddhalaisia kultteja, mutta taitavat olla autoritäärisesti johdettuja. Yleensä nämä "kolme jalokiveä": buddha, dharma ja sangha, eli oppi-isä, itse oppi ja yhteisö, ovat "johtotähtenä" buddhalaisella tiellä. Mielestäni näistä YHTEISÖ on liiaksi korostettu, koska se antaa joillekin "auktoriteeteille" mahdollisuuden tyydyttää vallanhimoaan. Suosittelen Yrjö Seppä-sen (-län ?) kirjaa "Buddhalainen vaihtoehto". Siinäkään ei kannattane takertua zen-sanaan (välillä vaikuttaa muoti-ilmiöltä), vaan mieluummin oivaltaa kiinalaisen chan-buddhalaisuuden yksinkertainen ydin.
"buddhalaisuus vois muuten olla ihan hyvä, mutta itselle ei sopis elää ilman haluja ja toiveita"
Väitän, että tässä on suuri väärinymmärrys aiheen suhteen. Toki buddhalaisia on moneen junaan kuten jokaista muutakin kuppikuntaa. Mutta itse en ole sitä ymmärtänyt noin, ettei saisi olla haluja ja toiveita. Oleellista on, ettei niiden anneta hallita omaa elämää. Kun mietit asiaa, niin siinä on todella iso ero.
"Ihan ihailtavaa kuitenkin jos joku kykenee moiseen mielenlujuuteen"
Tämä varmaan voisi olla länsimaiselle nykyihmiselle muutenkin pätevä juttu, edes pieni mielenlujuus edes joskus... Olen huomannut lähestyneeni buddhalaista maailmankuvaa ihan muista lähtökohdista käsin. Ja mitä enemmän olen tajunnut, etteivät halut ja toiveet säätele elämääni, eivät aiheuta syviä masennuksia tai muuta ikävää ja turhaa, sen helpompaa on ollut. En tosin hössötä asioista yleensä siten, kuin salonkikelpoiseen työpaikan kahvipöytäkeskusteluun kuuluu, mutta kun se meidän itsekunkin hössöttäminen ei kauheasti auta... En edes toistaiseksi ole huomannut, että asia olisi vaatinut mitään ihmeellistä mielenlujuutta - mutta en siis olekaan kovin "ansioitunut" buddhalainen. ;D
Miksi tartuin viestiisi? Siksi, että näen asian ihan päinvastoin kuin sinä. Oma kokemukseni on, että olen viimeisinä vuosina onnistunut elämään paljon elämäniloisempaa elämää kuin keskivertokaverini - vaikka vastoinkäymisiä on ollut ihan siinä kuin jollain toisellakin. Olematta siis vakaumuksellinen buddhalainen, olen vain muuta tietä sattunut soveltamaan vastaavia ajatuksia. Eipä silti, kukin tyylillään, mutta kun opettelee päästämään pakkomielteistä (sitä ne valitettavasti monilla monesti ovat) irti, saa yllättäen tosi paljon enemmän.
itse määritellä TURHAT halut ja toiveet, pääasia lienee etteivät ne aiheuta kärsimystä. Ja jokainen voi buddhalaisuudessa nähdä asiat "päinvastoin". Esim. Y. S. kirjoitti muistaakseni jotain tämän suuntaista: -- kun on löytänyt oman "buddhaluontonsa", ja oppinut elämään sen (oman perimmäizen itsensä) kanssa, voi "irrottautua" koko buddhalaisuudesta. - Ja tämähän on kammottava ajatus, näissä järjestäytyneissä yhteisöissä (lahkoissa yms. ) toimiville "johtajille".
Nämä "muut tiet", jotka mainitsit, johtavat usein sylttytehtaalle. Tätä yksinkertaista oppia on käytetty perustana sadoissa "elämän-filosofiaa" käsittelevissä kirjoituksissa, vähintään kahden ja puolen vuosituhannen ajan.