Olin äskettäin eräällä kristillisellä leirillä. Yhtenä päivänä kävi opettamassa rukouksesta eräs nuori mies, joka on väitellyt tohtoriksi matematiikassa ja lähtee pian opettamaan yliopistoon Englantiin. Sanoi, ettei ole mitään ristiriitaa opettaa yliopistossa ja samanaikaisesti raamattukouluissa ja julistaa sanaa.
Viisaatkin uskovat!
myös lukeneet uskova
24478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Voihan opettaa matematiikkaa tai mitä vain ja uskoa vaikka joulupukkiin tai sielunvaellukseen. Ei opettaminen estä uskomista huu-haahan eikä huu-haa opettamista.
Matematiikan opetus onkin helppoa, kun ei tarvitse kuin toistaa itse oppimaansa. Taideaineet olisivat paljon vaikeampia opettaa, koska ne edellyttävät oma-alotteisuutta ja luovuutta.
Jos olit äskettäin leirillä, miten olet ehtinyt jopa päivä kirjoitella katkeria vihaviestejäsi tänne?
Onko uskovissa vielä yksi "viisas" henkilö?
Viisauden määritelmiä on erilaisia.
Joidenkin mielestä viisaus on vaikka matemaattista osaamista, joidenkin mielestä viisauteen ei tarvita minkään asian ulkoaoppimista, vaan se asuu meissä jokaisessa, jokaisessa yksittäisessä solussa (solu sisältää dna:n, jonka avulla voi muodostaa uuden yksilön).
Seuraavia linkkejä ei olisi, jos uskonto saisi ihmismielen toimimaan viisaasti:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnollinen_väkivalta
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Hitler kasvatettiin katolilaiseksi, kävi luostarikoulua, oppikoulussa opettajat pitivät häntä lahjakkaana ja älykkäänä, mutta miten kävikään..
Onko ihmisellä oikeasti viisautta, jos hän vain uskoo johonkin, minkä muut ovat keksineet olevan olemassa, vaikka sen olemassaolosta ei ole yhtäkään todistetta? On toki, mutta ei siinä asiassa, että uskoo satujen olevan totta.
uskossa voi valehdella jos jää kiinni niin voi puolustella että minä uskoin!!!
usko on sama kuin tietämättömyys!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko_ja_järki
Usko ja järki ovat kaksi asiaa, joille käsitykset todellisuudesta voivat perustua. James Swindalin mukaan usko on järjen ohella vakaumusten lähtökohta. Järki käsitetään tavallisesti älyllisen, esteettisen, moraalisen tai uskonnollisen tutkimuksen periaatteeksi, joka sisältää jonkinlaisen algoritmisen todistuksen ajatuksen. Usko puolestaan ilmenee vakaumuksena, joka ei ainakaan sillä hetkellä ole todistettavissa järjellä ja on siten eräänlainen luottamuksen ja hyväksymisen asenne.[1] Uskon ja järjen suhde on uskonnonfilosofian keskeisiä ongelmia.[2] Uskon ja järjen suhteesta voidaan erottaa kaksi eriävää näkemystä. Toisen mukaan uskon ja järjen suhde on harmoninen, eli usko ja järki eivät ole ristiriidassa. Toisen näkemyksen mukaan taas usko on järjen vastakohta.
Ihminen ei voi olla uskovainen ja samalla järkevä.
".....usko on järjen vastakohta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko
Usko tarkoittaa 1) tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, 2) luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, 3) uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista[1].....................
Ai jaa ... Taisit murjaista vitsin sillä, viisaita uskovia on olemassakaan.
Matematiikassa ei tarvita muuta kuin muistia ja matemattista ajattelu- ja hahmottelukykyä. Todennäköisesti kyseinen nuori mieshenkilö ei kykenekkään itsenäiseen, kriittiseen ja luovaan ajatteluun, vaan tukeutuu kaavoihin, määräyksiin ja niihin ajatusmalleihin, mitä muut hänen päähänsä tunkevat.
Uskonto ja matematiikka = teet niin kuin säännöt sanovat.
En tiedä miten luovaa ajattelua on se, että yksioikoisesti ajatellaan uskonnon olevan turhaa. Kriittistä se on ja se on hyvä, mutta luovuuden kanssa on niin ja näin. Varmasti uskontoihin liittyy paljon kaikenlaista turhaa, mutta itse koen että niihin liittyy paljon hyvääkin. Jos miettii esim. kotimaatamme. Millainen paikka tämä mahtaisi olla, jos kirkko ei olisi täällä näin vahvasti esillä? Muistuttaisiko elämä Suomessa enemmän vaikkapa itänaapurin oloja?
Kirkko avustaa paljon heikompiosaisia. Diakoniatyön kautta tuhannet ja tuhannet saavat päivittäin ihan konkreettista apua elämäänsä. Onko tämä turhaa? Hoitaisitteko te "Vaatikaa-kirkolta-todisteita" -ryhmän jäsenet apua näille, jos kirkko ei sitä tekisi? Vai onko ajatusmallinne sellainen, että kukin selvitköön omillaan? En tiedä, siksi kysyn.
Suomessa on onneksi paljon muitakin tahoja kuin kirkko, jotka tekevät avustustyötä. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kirkko on yksi suuri auttaja.
Raamattukin puhuu viisaudesta (mitä tässä aiemmissa viesteissä käsiteltiin) vanhoissa teksteissään (1. Kor.), että tämän maailman viisaus on Jumalan silmissä hulluutta. Ja puhe rististä on monelle ihmiselle hulluutta. Että ihminen ei ota luonnostaan vastaan puhetta Jumalasta, koska ihminen ei halua ymmärtää sitä.
Ihan mielenkiintoista, että tuosta vanhasta opuksesta löytyy juttuja ihan näihin samoihin aiheisiin, mitä tälläkin sivustolla 2000-luvulla puhutaan. Eipä ole ihminen näiden parin tuhannen vuoden aikana ainakaan muuttunut ajatuksiltaan mitenkään.
En ole varmaan uskossa kun ajattelen näin, tai sitten tämä ei ole luovaa ajattelua.
Aurinkoista päivää itse kullekin :)
Kerroit, että kirkko avustaa paljon heikompiosaisia. Onko sinulla ihan oikeata tietoa asiasta??
Näin ei kulu ainakaan rahaa kirkolta
" Ensisijainen avun lähde on sosiaalitoimi. Diakonia-avustus ei voi korvata yhteiskunnan vastuuta. Jos avun tarvitsija ei saa hänelle lain mukaan kuuluvaa etuutta, tulee häntä auttaa sen hankkimisessa. "
Eu:lta saatujen ruokatarvikkeiden jakamiseen, ei myöskään kirkon tarvitse käyttää omia varoja.
Kirkosta neuvotaan menemään leipäjonoon tai kääntymään Hurstin puoleen, sekään ei maksa kirkolle mitään.
Eikö tuo ole konkreettista apua, että avun tarvitsijaa autetaan hänelle kuuluvien etuuksien saamisessa? Minä ainakin käsitän sen niin. Jos luet lainaamasi tekstipätkän kaikki kohdat, niin huomaat miten kokonaisvaltaista apu on. Raha on tärkeää, mutta niin on muunkinlainen apu.
Diakoniatyölle on lisäksi varattu tietyt rahat henkilökohtaisia avustuksia varten. Seurakunnat itse päättävät minkä verran näihin avustuksiin varataan. Monissa paikoissa järjestetään myös erilaista toimintaa, jolla on suuri merkitys etenkin ihmisen henkisen ja sosiaalisen puolen kannalta.
Oletko itse saanut henkilökohtaisesti kokea muunlaista käytäntöä? Näin ainakin annat viestissäsi ymmärtää.
Sehän on helppoa tuputtaa uskoa sellaiselle ihmiselle, joka on ahdingossa. Törkeää hyväksikäyttöä!
Kuka nyt on väittänytkään, että luovuutta on ajatella uskontojen olevan turhia :) , mutta enemmän se on omilla aivoilla ajattelemista, kuin sokeasti uskominen kristinuskon satuihin!
Voi kuule, kyllä Suomessa olisi paljon vähemmän ahdistusta, mielenterveysongelmia ja itsemurhia, jos uskonnolla ei sekotettaisi ihmisten päitä! Kristinusko vie itsetunnon ja yllyttää väkivaltaan itseä ja muita kohtaan (henkiseen ja fyysiseen).
Kirkon "apu" on monessa asiassa vain sotkenut ihmisten asioita lisää tai muuten aiheuttanut tuhoja kulttuureille ja eri maiden maatalouksille. Kirkko käyttää hyväkseen heikossa jamassa olevia ihmisiä imagomainontaan ja käännytystyöhön. Avustus on ns. terveellä pohjalla, kun se ei ole sidoksissa mihinkään uskonlahkoon. Avustus on silloin hyvää, kun se auttaa ihmisiä auttaman itse itseään, eikä passivoi elämässä.
Raamattu on pääosin silkkaa väkivaltaa ja alistamista. Raamatun jutut on lainailtu vähän sieltä ja täältä eri filosofien ajatelmista ja kulttuurien tarustoista, sekä mielikuvituksen antimista. Lisänä mainittakoon, että aikalailla henkisesti tasapainottomat ja persoonallisuushäiriöiset ovat tuupanneet oman panoksensa raamattuun ja koko uskontoon.
Kirkkoa ei tarvita mihinkään.
En oikein ymmärrä mitä hyväksikäyttöä sellainen on, jossa autetaan toista ihmistä ja johon ko. ihmisen osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Joillekin kaikki kirkkoon liittyvä tuntuu olevan vain sellainen kammottava mörkö, jota pelätään. Varmaan ProtuPortto sitten haluaa ojentaa auttavan kätensä tässä asiassa näiden ahdingossa olevien puolesta. Tai sitten käy ihmeessä katsomassa omalla paikkakunnallasi millaista tuo mainitsemasi "törkeä hyväksikäyttö" on. Tiedät sitten paremmin mistä puhut.
Katsos kun jumalaa ei ole, eikä pelastusta, eikä taivasta tai helvettiä. On vain tämä yksi elämä. Se, että levitetään omaa diibadaabaa hädänalaisten muutenkin sekaiseen kuuppaan on todel-lakin hyväksikäyttöä!
Siitäpä seurakunta saa taas "menestystarinan" ja uuden, ahkeran ja aivopestyn käsikassaran, joka avustaa taas uusien kirkollisveronmaksajien värväämisessä.
Minulla on hyvä omatunto ja tiedän mitä itse olen tehnyt minuakin huonommassa tilanteessa olevien auttamiseksi. Sinä varmaan vaan makselet kirkollisverosi ja ai että kun se ane tekee mielen autaaksi. Näinkö? Otapa siinä tapauksessa selvää, mihin se aneesi on mennyt...
tarvitaan oivalluskykyä, abstraksia ajattelua ja loogista päättelykykyä erittäin paljon. Matemaatikkojen äo on yleensä huomattavan korkea.
Mikäli matemaatikon tiedot varsinaisista luonnontieteistä ovat heikot, tai hän on psyykkisesti epävakaa, niin matemaatikko voi pitää jumalaa vakavasti otettavana aksioomana. Suuri Gödelkin oli uskovainen, ja myös mielisairas.
Aloitus kirjoitus on valetta ja huijausta.
""nuori mies, joka on väitellyt tohtoriksi matematiikassa""
Tällä hetkellä Suomessa voi suorittaa seuraavat tohtorintutkinnot:
elintarviketieteiden tohtori (ETT)
eläinlääketieteen tohtori (ELT)
farmasian tohtori (FaT)
filosofian tohtori (FT)
hallintotieteiden tohtori (HTT)
hammaslääketieteen tohtori (HLT)
kasvatustieteen tohtori (KT)
kauppatieteiden tohtori (KTT)
kuvataiteen tohtori (KuT)
liikuntatieteiden tohtori (LitT)
lääketieteen tohtori (LT)
maatalous- ja metsätieteiden tohtori (MMT)
musiikin tohtori (MuT)
oikeustieteen tohtori (OTT)
psykologian tohtori (PsT)
sotatieteiden tohtori (ST)
taiteen tohtori (TaT)
tanssitaiteen tohtori
teatteritaiteen tohtori (TeT)
tekniikan tohtori (TkT)
teologian tohtori (TT)
terveystieteiden tohtori (TtT)
valtiotieteiden tohtori (VTT)
yhteiskuntatieteiden tohtori (YTT).
ELI, MATEMATIIKAN TOHTOREITA MEILLÄ EI OLE.
mutta uskova tietenkin uskoo, jos joku kusettaja sanoo väitelleensä tohtoriksi matematiikassa
uskovilla on kummallinen titteleiden arvostus ,,, lutterinkin kehuvat olleen joku professori ... pää voi olla pipi, vaikka olisi kuinka paljon titteleitä
Suomessa on paljonkin matematiikasta väitelleitä tohtoreita; he ovat filosofian tohtoreita. Lukekaa viestiketjun aloittanut viesti tarkemmin, niin huomaatte, ettei ko. henkilö ole väittänytkään olevansa matematiikan tohtori, vaan väitellyt tohtoriksi matematiikasta.
Mutta tekevälle sattuu. Parjata voi mistä asiasta tahansa, jos niin haluaa.
Iloista päivää itse kullekin :)
Miksi kirjoitat paskaa ja valheita tänne?
Meinaatko edistäväsi jotenki uskontoasi valheillasi?
Hyvä Tero!
Ilmeisesti kommenttisi on tarkoitettu minulle. Mitä tarkoitat paskalla ja valheilla? Ilmeisesti kirjoittamani tekstin sisältö sai sinut reagoimaan noin. Minä nyt vain satumaan elämääni tällä lailla ja ajatukseni vain ovat tuon suuntaisia. Ilmeisesti koet minut jotenkin uhkana itseäsi kohtaan?
Käsittääkseni tässä maassa on uskonnon vapaus ja ihmisiet saavat vapaasti uskoa mihin haluavat tai olla vapaasti uskomatta, eikö?
Kirjoitin lähinnä siksi, koska minua tietyssä mielessä huvittaa nuo kommentit, joissa väitetään uskovien olevan sokeita, kaavoihin kangistuneita, vailla luovaa omaa ajattelua. Toisaalta nuo kommentit eivät huvita lainkaan, vaan saavat aikaan ihmestystä. Mikä saa muut ihmiset ajattelemaan noin? Kokevatko he uskonnon jotenkin elämää rajoittavana ja kahlitsevana tekijänä? Ja sen takia heidän mielestään uskovat ihmiset ovat sellaisia surkimuksia mitä ovat. Toisaalta ne kertovat myös siitä pahasta olosta ja vihasta, joka kumpuaa noista teksteistä.
Itse en koe olevani millään lailla rajoittunut henkilö. Minulla on perhe, jonka kanssa koetan viettää mahdollisimman paljon aikaa. Murkkuikäisten lasteni kanssa väännetään ihan tavallisista asioista, kotiintuloajoista, netissä oloajoista, rahan käytöstä... Harrastan liikuntaa yksin ja perheen kanssa. Piirtelen, katson telkkaria, syön ja juon (joskus oluttakin tai viiniä (hui, ei kai nyt uskova...)), käyn teatteriharjoituksissa, rämpytän kitaraa, pesen pyykkiä, luen iltasatuja nuorimmille lapsilleni, kuskaan lapsiani omiin harrastuksiinsa...
Elän omaa elämääni, kuten kuka tahansa muukin. Mutta... minä olen pelottava ja hyljeksittävä kummajainen, josta ei ole mihinkään, koska minulla on uskoni. Jeesus ja raamattu tekevät minusta ääliön, mikäli on uskominen täällä olevia kirjoituksia.
Minulla ei ole mitään ongelmia ateistiystävieni kanssa. Tai muulla lailla uskovien kanssa. Ei meillä ole tarvetta muuttaa toistemme ajatuksia. Eikä meillä ole tarvetta mitätöidä toisiamme, vaikka he miten asioista ajattelisivatkin.
""Jeesus ja raamattu tekevät minusta ääliön ""
Olen täysin samaa mieltä. Terveet ihmiset eivät tarvitse tuekseen mitään mielikuvitus hemmoja.
Et vastannut millään tavalla Teron kysymykseen.
Voin kertoa sinulle, että ateisti ei pidä ystävinään uskovia.
viisautta on sekä maallista sekä taivaallista, mutta eivät ole toisiaan poissulkevia, sen sijaan nöyryys ja ylpeys toimivat toisiaan poissulkevasti, mutta eivät ole yhteydessä viisauteen, muttoin kuin nöyryyden ja taivaallisen viisauden suhteen, sillä molemamat ovat sydämen asennetta puolin ja toisin anoen ja saaden ja vastaanottaen.
Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.
Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.
Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.
Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.