Pakistan on yksi Lähi-Idän epävakaimmista ja fanaattisimmista valtioista. Sen hallinto on läpikotaisin korruptoitunut ja kulloinkin valtaa käyttävä eliitti laiminlyö täydellisesti maansa kansalaisten asioista huolehtimisen. Maan vähäisistä tuloista eliitti kavaltaa suurimman osan, sillä on suuria talletuksia länsimaissa, ja osuuksia huomattavista teollisuusyrityksistä. Pakistanilla on myös ydinase, jonka kehittäminen on niellyt runsaasti varoja muuten puutteessa elävän kehitysmaan kansantaloudesta. Kansalle kerrotaan että armeija on niin vahva ja se on voimakas. Tätä tarvitaan jotta maa yleensä pysyisi kasassa, tämä on saatu aikaiseksi luomalla yhteinen vihollinen joka yhdistää kansalaiset "uhan" edessä. Tämä vastapuoli on Intia, joka on myös ydinasevalta. Pakistanin kevytmielinen sotaisa politiikka ja retoriikka on ollut monesti vähällä sytyttää maailmanpalon, johon sisältyy monia arvaamattomia seurauksia. Kynnys ydinaseen käyttöön kansallisen kunnian puolustamisen nimissä on matala. Miksi tälläistä maata kohtaan tuntisi sympatiaa, maata joka on useasti vaarantanut ihmiskunnan eloonjäämisen maapallolla?
Julkisuudessa on kerrottu kansalaisten laimesta innosta avustaa tulvakatastrofin uhreja. Syitä tähän ei kannata kaukaa etsiä. Ensinnäkin Pakistanin oma hallinto ei ole tehnyt juuri mitään itse uhrien auttamiseksi. Se on ottanut lähinnä passiivisen sivustakatsojan roolin ja odottaa nyt ulkomailta tulevaa apua. Sitä on tulossa odotettua vähemmän, sillä pelkästään Haitin jaloilleensaattamiseen on sitoutettu miljardeja. Tällä välin Pakistan ei aio leikata aseohjelmiensa budjetteja vaan viedä hankinnat loppuun vaikka kansa näkee nälkää. Pakistan kalistelee aseita kun sen lapset tuupertuvat katuojaan aliravittuina.
Jotta pu menisi edes osittain perille, paikallisia asejengejä tulee saada myötämieliseksi, toisin sanoen lahjomalla, ja antamalla jakelu heidän valvottavakseen. Tässä yhteydessä materiaalit väistämättä siirtyvät katukauppaan jolloin vain varakkailla on mahdollisuus siihen. Apu ei mene perille, vaikka kuinka haluttaisiin. Suomessa lippaaseen menevä avustuseuro ei päädy Pakistaniin, vaan se jää avustusjärjestön organisaatiossa matkan varrelle, keräyskuluihin, sen johtohenkilöiden matkailuun ja järjestön tomitilojen pönkittämiseen. Jos haluat auttaa, mene mukaan ystävätoimintaan tai käy naapurin seniorin puolesta kaupassa. Se on apu mikä menee perille.
Julkisuudessa on kerrottu kansalaisten laimesta innosta avustaa tulvakatastrofin uhreja. Syitä tähän ei kannata kaukaa etsiä. Ensinnäkin Pakistanin oma hallinto ei ole tehnyt juuri mitään itse uhrien auttamiseksi. Se on ottanut lähinnä passiivisen sivustakatsojan roolin ja odottaa nyt ulkomailta tulevaa apua. Sitä on tulossa odotettua vähemmän, sillä pelkästään Haitin jaloilleensaattamiseen on sitoutettu miljardeja. Tällä välin Pakistan ei aio leikata aseohjelmiensa budjetteja vaan viedä hankinnat loppuun vaikka kansa näkee nälkää. Pakistan kalistelee aseita kun sen lapset tuupertuvat katuojaan aliravittuina.
Jotta pu menisi edes osittain perille, paikallisia asejengejä tulee saada myötämieliseksi, toisin sanoen lahjomalla, ja antamalla jakelu heidän valvottavakseen. Tässä yhteydessä materiaalit väistämättä siirtyvät katukauppaan jolloin vain varakkailla on mahdollisuus siihen. Apu ei mene perille, vaikka kuinka haluttaisiin. Suomessa lippaaseen menevä avustuseuro ei päädy Pakistaniin, vaan se jää avustusjärjestön organisaatiossa matkan varrelle, keräyskuluihin, sen johtohenkilöiden matkailuun ja järjestön tomitilojen pönkittämiseen. Jos haluat auttaa, mene mukaan ystävätoimintaan tai käy naapurin seniorin puolesta kaupassa. Se on apu mikä menee perille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen aivan samaa mieltä.Ei voisi vähemmän kiinnostaa avun anto sotivalle maalle.Hoidetaan ensin kotimaan mummot ja papat
Joo. Miksi antaa apua kansakunnalle, joka ei takaa sitä, etteikö apu valuisi talebaneille tai hyökkäyksiin Intian parlamenttiin tai hotelleihin, kuten todistetusti on tapahtunut ?
Muutama päivä sitten jonkun suomalaisen avustusjärjestön edustaja totesi, että keräysvaroilla pyritään ostamaan mahdollisimman paljon paikan päällä jo olevia tarvikkeita. Tuo kuulostaa pöyristyttävältä, kun ajattelee miten sivistysmaissa valtio hoittaa homman. Mikäli Suomessa tapahtuisi suhteellisesti ottaen yhtä suureen väestönosaan vaikuttava katastrofi, niin valtio pakkolunastaisi kaiken maassa olevan avustustarvikkeen, kuten esim ruuan, teltat, polttoaineen yms.
Tuo lausuntohan osoitti, että Pakistanissa on olemassa ruokaa, mutta valtio vain ei täytä velvoitettaan.
ei ole lähi-itää, eikä kovinkaan köyhä maa. Omistaa ihan omat ydinaseet. Voisi myydä muutaman pommin kunnon hintaan pommia tarvitseville. Siitä saisi kyllä tuohta avustusrahastoon ja hyvässä lykyssä omista pommeista palautustakin ;o)
on luonnonvaroiltaan niin köyhä ettei se kiinnosta amerikkaa jos olisi öljyä olisi toinen meininki.