Hei onko jollakin palstan väestä tai Johanneksella tietoa? Löytyykö kirjallisuutta suomeksi katumuksesta, synnintunnustuksesta ja mielenmuutoksesta? Repaleista tietoa sieltä täältä löytyy kyllä, mutta onko jossain kirjassa selkeästi selvitetty asian olemusta. Kipuilen edelleen tämän asian kanssa. Onko esim. suuren paaston aikana hyvä käydä alkupuolella ja loppupuolella synnintunnustuksella? Mikä on viisas menettely?
kyselee - vanharouva-
kyselee - vanharouva-
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen toisaalla täällä luvannut etsiä aiheesta lisää tietoa. Annoit sopivan ärsykkeen toteuttaa lupaukseni. Olet ihan oikeassa siinä, että repaleista tietoa on siellä täällä, on runsaasti selvityksiä siitä, mitä sakramentissa tapahtuu ja mitä siinä tehdään ja missä järjestyksessä. Mutta, jos oikein ymmärrän, kaipaat tekstiä, joka menisi pintaa syvemmälle ja perinpohjaisesti selvittäisi, mitä on katumus.
Aiheesta kirjoitti KP Metropoliitta Emilianos Suomessa oleskellessaan laajan (englanninkielisen) tutkielman, jota valitettavasti ei ole suomennettu. Niin ikään amerikkalaiset ortodoksiteologit Vladimirin seminaarissa ja Holy Crossissa ovat aihetta tuotannossaan käsitelleet, mutta että suomeksi...
Lupaan kahlata koko oman (300 niteen) ortodoksisen kirjastoni läpi, sillä aihe kiinnostaa suuressa määrin myös minua.
Kysymykseesi katumukseen osallistumisesta suuressa paastossa sanoisin vain, että tämä on rippi-isän ratkaistava asia. Uuden Valamon luostarissa veljestö käy synnintunnustuksella viisi kertaa vuodessa: kerran jokaisessa pitkässä paastossa, paitsi suuressa paastossa kahdesti, juuri ensimmäisellä ja viimeisellä paastoviikolla.
Ja onhan toki niin, että katumuksen sakramenttiin saa osallistua niin usein kuin siltä tuntuu, ylärajaa ei ole olemassakaan! : )
Kiitos Johannes, mutta eikö urakka ole melko rankka jos kirjastossa on 300 nidettä.
Tästä kysymyksestä vielä. Luin ennen ort. voitelua, vinon pinon kirjoja ja luen niitä tietty jatkuvasti. Katumusta, synnintunnustusta ja mielenmuutosta käsitellään monissa kirjoissa. Selkeän kokonaiskuvan saaminen on lähes mahdotonta, sillä yksi kirjoittaa yhtä toinen toista.
Synnintunto, katumus, mielenmuutos ja synninpäästö tässä kai se marssijärjestys on. Isä Mitro sanoin "jossain" että samaa syntiä ei voi katua kuin kerran. Kuitenkin me ihmiset teemme niitä samoja syntejä jatkuvasti! Jo tässä on kysymysmerkin paikka, kuinka voi katua aina samoja syntejä, missä on parannus? Ex-arkkipiispamme Johannes painottaa katumusta ja erityisesti mielenmuutosta tärkeimpänä osana synnintunnustusta.
Seurakuntalainen taas neuvoi, ettei yleisessä synnintunnustuksessa kerrota kuin "kepeät" pikkusynnit. Tosin meidän seurakunnassa ei ole mitään yleisiä synnintunnustuksia. Rippi-isä on aina kiireinen tai lomalla eikä häntä saa kiinni kuin juoksemalla.
Siinä sitten tavallinen immeinen on käkenä, eikä ole viisautta toimia "teologisesti" oikein.
Kun saisi syvällistä tietoa olisi helpompaa olla ja elää.
-vanharouva-
Minulla on Valamon luostarin julkaisut Arkkimandriitta Nektarios Andonopouloksen Paluu ja Ioann Krestjankinin Katumuksesta. Andonopoulos kirjoittaa katumuksesta Tuhlaajapoika-vertauksen pohjalta ja mainitsee mm. seuraavaa:
"Monet tulevat synnintunnustukselle innoissaan psykologisten tai muiden ongelmien ahdingossa. He tunnustavat syntinsä kyynelin ja lupauksin, että tästä eteenpäin he eivät enää palaa syntiin, että ovat päättäneet muuttaa elämäntapansa jne. Tällaisella ei ehkä ole tekemistä mielenmuutoksen kanssa, sen on saatava meidät epäilemään. Sillä mielenmuutos ei ole ilotulitusta. Tarvitaan aikaa, vaivannäköä, harjoittelua ja kilvoittelua Jumalan armon alaisena. Se toteutuu kärsivällisyydessä ja salaisesti ihmisen sielussa."
Krestjankin puolestaan käsittelee kymmentä käskyä ja autuuden lauseita ja kuinka niitä vastaan voidaan rikkoa. Jotkut kohdat kuvastavat kutkuttavasti neuvostoelämää, mutta ne voi myös lukea miettimällä, että miten tämä asia meidän elämässämme ja yhteiskunnassamme.
Esimerkiksi toisen käskyn kohdalla "Jonotamme tuntitolkulla voidaksemme ostaa joitakin herkkuja, vaatteita tai kenkiä, ja sitten valitamme, ettei meillä riitä aikaa rukoukseen eikä evankeliumin lukemiseen.".
Kannattaa varmaan aloittaa "Paluusta", jos saat sen käsiisi. "Katumuksesta" on tiukkaa tekstiä, ja sitä lukiessa saattaa äkkiseltään vaipua epätoivoon tyyliin "ei ole syntiä, mitä en olisi tehnyt".
Kristus nousi kuolleista!
Hyvä Vanharouva!
Ei voi antaa mitään ohjetta kuinka usein katumuksen mysteerioon pitää osallistua, ei edes suuren paaston aikana. Kysymykseesi en osaa sanoa muuta kuin että niin USEIN kuin itse haluat, itse tiedät tarpeesi. Sinähän kadut silloin tekojasi joita haluat pyytää anteeksi ja samalla toivot hengellistä ohjausta. (Jos munkit käyvät muutaman kerran vuodessa niin se ei ole mikään ohjesääntö).
On totta että me ihmiset toistamme itseämme, teemme saman synnin aina uudestaan ja uudestaan. Mutta kun pappi on lukenut synninpäästörukouksen, on saatu anteeksianto. Kirkkoisät sanovat että on synti katua anteeksiannettuja syntejä. Mutta kun teemme saman synnin UUDESTAAN, on taas asiaa papin luo. Syntiä me teemme sanoin, teoin ja ajatuksin. Sen tarkoituksena on saattaa meidät pois Jumalan tahdonmukaisesta elämästä. Katumuksen mysteeriossa saamme "välineet" palata Jumalan viitoittamalle tielle. Oman käsitykseni mukaan mielenmuutos on juuri sitä, että kun tajuamme asiat jotka erottavat meidät Jumalasta ja kun hengellisen ohjauksen ja katumuksen kautta haluamme kilvoitella on kyse mielenmuutoksesta.
Mata antoi Sinulle hyvän lukuvinkin. Jos Sinulla on vaikeuksia saada kirkkomme kirjallisuutta niin harkitse olisiko Valamon kirjakerho yksi ratkaisu (kirjat kun tulevat postilaatikkoosi). Luostari julkaisee hyviä kirjoja. S-osoite: [email protected]
Kaikkea hyvää!
Kassialma
Entäs sitten jos joku menee synnintunnustukselle vilpillisellä mielellä eli väittää katuvansa vaikka ei oikeasti kadukaan, vaikuttaako synninpäästö silloinkin anteeksiantamuksen? Tai sellaisessa tapauksessa, että synninpäästön kuultuaankaan ei kykene uskomaan syntejään anteeksiannetuiksi?
Eli pointtina kysymyksessä on se, vaikuttaako katumukseen sakramenttiin osallistuminen syntien anteeksiantamuksen "ex opere operato" läntistä termiä käyttääkseni, vai edellyttääkö anteeksiantamuksen saaminen todellista katumusta ja todellista uskoa?
Kristus nousi kuolleista!
En ymmärrä miksi pitäisi osallistua katumuksen mysteerioon, jos ei ole uskoa ja katumusta, eikä usko anteeksiantamukseen. Eikö ihminen toimi silloin itseään ja omaatuntoaan vastaan jos hän tekee jotain mihin ei itse usko?
Kassialma