Teini-iästään lähtien Jukka oli ollut Etsijä isolla alkukirjaimella. Rippikouluun hän vielä meni koska niin tekivät kaveritkin ja pienellä paikkakunnalla häntä olisi muutoin katsottu hieman kieroon. Eikä hänellä ollut mitään syytä olla menemättäkään. Tosin ei hän siellä mitään Jeesuksesta oppinut; kunhan vilkuili tyttöjä ja yritti keksiä toinen toistaan nokkelampia koiruuksia kavereilleen.
Kutsu alkoi kuulua todenteolla kun Jukka oli kuudentoista. Hän kiinnostui maailman uskonnoista ja kävi uskontotunneilla lukiossa elämänkatsomuksellista sanaharkkaa opettajansa kanssa. Opettaja joka oli saanut koulutuksensa teologisessa tiedekunnassa oli helisemässä kun Jukka alkoi kysellä hindujen Bhagavad Gitan opetuksista, latasi jokaista opettajan esittämää raamatunlausetta vastaan kymmenen zen-mestarien viisautta ja tenttasi opettajaa kristosofiasta ja H.P.Blavatskyn roolista teosofisessa liikkeessä.
Pikimmiten Jukka erosi kirkosta. Syyt olivat paitsi hengelliset myös poliittiset: tuttu pastori pyrki kristittyjen listoilla eduskuntaan ja möläytteli julkisuudessa sammakoita suustaan, sellaisia kuten ”susiparit tuomitaan kadotukseen”, ”homojen on tehtävä parannus” tai ”raskauden keskeytys on murha”. Jukka ei halunnut olla missään tekemisissä tuollaisen tuomitsevuuden kanssa. Hän ei yksinkertaisesti rehellisenä ja oikeudentuntoisena ihmisenä voinut allekirjoittaa tuollaista typeryyttä.
Kului vuosia. Jukka kiinnostui hindulaisuudesta ja matkusti jopa intiaan. Hän tunsi hengenheimolaisuutta krishna-liikkeeseen ja luki läpi kaikki käsiinsä saamat A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhubadan kirjat. Erityisesti ”Ajaton Viisaus” kului hänen käsissään. Teosofiaa hän ei ollut myöskään koskaan kokonaan jättänyt taakseen. Varsinkin teosofisesta liikkeestä noussut ajattelija Jiddu Krihnamurti vaikutti suuresti koko Jukan maailmankuvaan.
Eräänä päivänä sitten Jukka jutteli vanhan lappeenrantalaisen kaverinsa kanssa hindulaisuudesta. Kaveri lausahti merkityksellisen lauseen, jonka ansiosta Jukka näki hindulaisuuden uudessa valossa: ”Niin Jukka, minäkin sympatisoin jossain määrin hinduja. Niitten elämänfilosofia on niin rakkaudellinen, ihmistä lähellä ja kaunista kaiken kaikkiaan, mutta minä en yksinkertaisesti YMMÄRRÄ siitä höhkäsen pölläystä. Jo pelkästään se termistö on niin vaikeaa että minulla menee kieli solmuun. Se ei vaan jotenkin kuulu meikäläiseen kulttuuriin, en minä tälle tunteelleni mitään voi.”
Joitakin vuosia myöhemmin Jukka tapasi työmatkallaan vanhan lukioaikaisen kaverinsa Mikan, joka oli pamahtanut ”hellariuskoon”. Kahden viikon komennuksellaan Jukka kyseli Mikan uskoontulosta, ja Mika kertoi miten jokunen vuosi aikaisemmin oli pettänyt uskovaista vaimoaan. Vaimo sai tietää, kun Mika lopulta tunnontuskissaan tunnusti tekonsa. Avioliitto ajautui kriisiin. Koko perhe-elämä oli hajota, kunnes eräänä päivänä vaimo sai houkuteltua Mikan helluntaikokoukseen, jossa hän vihdoin sai ottaa Jeesuksen elämäänsä. Mika vaikutti onnelliselta.
Jukka kiinnostui helluntailaisuudesta ja alkoi pitää aktiivisemmin yhteyttä ystäväänsä Mikaan.
Eräänä päivänä Mika soitti ja kutsui Jukan helluntaiherätyksen kokoukseen...
To Be Continued...
Kutsu alkoi kuulua todenteolla kun Jukka oli kuudentoista. Hän kiinnostui maailman uskonnoista ja kävi uskontotunneilla lukiossa elämänkatsomuksellista sanaharkkaa opettajansa kanssa. Opettaja joka oli saanut koulutuksensa teologisessa tiedekunnassa oli helisemässä kun Jukka alkoi kysellä hindujen Bhagavad Gitan opetuksista, latasi jokaista opettajan esittämää raamatunlausetta vastaan kymmenen zen-mestarien viisautta ja tenttasi opettajaa kristosofiasta ja H.P.Blavatskyn roolista teosofisessa liikkeessä.
Pikimmiten Jukka erosi kirkosta. Syyt olivat paitsi hengelliset myös poliittiset: tuttu pastori pyrki kristittyjen listoilla eduskuntaan ja möläytteli julkisuudessa sammakoita suustaan, sellaisia kuten ”susiparit tuomitaan kadotukseen”, ”homojen on tehtävä parannus” tai ”raskauden keskeytys on murha”. Jukka ei halunnut olla missään tekemisissä tuollaisen tuomitsevuuden kanssa. Hän ei yksinkertaisesti rehellisenä ja oikeudentuntoisena ihmisenä voinut allekirjoittaa tuollaista typeryyttä.
Kului vuosia. Jukka kiinnostui hindulaisuudesta ja matkusti jopa intiaan. Hän tunsi hengenheimolaisuutta krishna-liikkeeseen ja luki läpi kaikki käsiinsä saamat A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhubadan kirjat. Erityisesti ”Ajaton Viisaus” kului hänen käsissään. Teosofiaa hän ei ollut myöskään koskaan kokonaan jättänyt taakseen. Varsinkin teosofisesta liikkeestä noussut ajattelija Jiddu Krihnamurti vaikutti suuresti koko Jukan maailmankuvaan.
Eräänä päivänä sitten Jukka jutteli vanhan lappeenrantalaisen kaverinsa kanssa hindulaisuudesta. Kaveri lausahti merkityksellisen lauseen, jonka ansiosta Jukka näki hindulaisuuden uudessa valossa: ”Niin Jukka, minäkin sympatisoin jossain määrin hinduja. Niitten elämänfilosofia on niin rakkaudellinen, ihmistä lähellä ja kaunista kaiken kaikkiaan, mutta minä en yksinkertaisesti YMMÄRRÄ siitä höhkäsen pölläystä. Jo pelkästään se termistö on niin vaikeaa että minulla menee kieli solmuun. Se ei vaan jotenkin kuulu meikäläiseen kulttuuriin, en minä tälle tunteelleni mitään voi.”
Joitakin vuosia myöhemmin Jukka tapasi työmatkallaan vanhan lukioaikaisen kaverinsa Mikan, joka oli pamahtanut ”hellariuskoon”. Kahden viikon komennuksellaan Jukka kyseli Mikan uskoontulosta, ja Mika kertoi miten jokunen vuosi aikaisemmin oli pettänyt uskovaista vaimoaan. Vaimo sai tietää, kun Mika lopulta tunnontuskissaan tunnusti tekonsa. Avioliitto ajautui kriisiin. Koko perhe-elämä oli hajota, kunnes eräänä päivänä vaimo sai houkuteltua Mikan helluntaikokoukseen, jossa hän vihdoin sai ottaa Jeesuksen elämäänsä. Mika vaikutti onnelliselta.
Jukka kiinnostui helluntailaisuudesta ja alkoi pitää aktiivisemmin yhteyttä ystäväänsä Mikaan.
Eräänä päivänä Mika soitti ja kutsui Jukan helluntaiherätyksen kokoukseen...
To Be Continued...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.