on pohjois-koreassakin kännykäitä.
"Sulkeutuneesta Pohjois-Koreasta on viimein tullut matkapuhelinmaa. Pohjois-Korean ensimmäinen kaupallinen 3G-verkko alkoi toimia 2009. Runsaassa vuodessa kännykät ovat yleistyneet niin nopeasti, että käyttäjiä on jo 185 000, kertoo verkkoyhtiö Orascom.
Egyptiläiseen yritysryppääseen kuuluva Orascom Telecom omistaa valtaosan Pohjois-Korean matkapuhelinverkkoa rakentavasta yrityksestä.
Diktatuurisin ottein hallittu Pohjois-Korea salli kännykät ensi kertaa vuonna 2002. Matkapuhelimet kuitenkin kiellettiin nopeasti. Autoritaarinen hallinto ilmeisesti koki ne uhkaksi omalle asemalleen.
Nyt uusi 3G-verkko on teknisesti saatavilla jo noin 60 prosentille pohjoiskorealaisista, Orascom sanoo. Maassa on noin 24 miljoonaa asukasta.
Kännyköiden käyttö on kuitenkin rajoitettua Pohjois-Koreassa. Ulkomaille ei voi soittaa. Maan sisäisissäkin puheluissa on rajoituksia, joiden tarkoitus on ilmeisesti estää ihmisiä verkostoitumasta tai järjestäytymästä.
Matkapuhelinliittymän hankkineet käyttäjät on jaettu ryhmiin yhteiskunnallisen aseman ja asuinpaikan mukaan, eikä käyttäjä voi aina soittaa toiseen ryhmään kuuluvalle ihmiselle.
"Esimerkiksi maakunnasta ei välttämättä voi soittaa pääkaupunkiin", sanoo Pohjois-Korean viestintäteknologiaan perehtynyt tutkija Leonid Petrov Sydneyn yliopistosta.
Pohjoiskorealaisille mahdollisuus henkilökohtaiseen puhelinnumeroon on mullistavaa. Kiinteät puhelinlinjat kuuluvat kommunistivaltiossa tuotantoyksiköille, kuten valtion virastoille, tehtaille ja maatalouskommuuneille. Ihmiset puolestaan kuuluvat näiden yksiköiden alaisuuteen.
Matkapuhelimia myydään Pohjois-Koreassa lähinnä epävirallisilla markkinoilla. Salakuljetus Kiinasta on suurta liiketoimintaa.
Kännyköitä Pohjois-Koreassa voivat ostaa lähinnä ne, jotka saavat tuloja ulkomaanvaluutassa, arvioi tutkija Petrov. Näitä ihmisiä on valtionhallinnossa, asevoimissa ja ulkomaankauppaa käyvissä yrityksissä. Matkapuhelimesta voi joutua maksamaan 200–300 euroa, ja puhelut ovat kalliita.
Pohjois-Korean turvallisuusviranomaiset seuraavat puhelinliikennettä tarkasti. Kielletyistä ulkomaanpuheluista tai niiden yrittämisestä annetaan kovia rangaistuksia.
Maalikuussa Pohjois-Korea teloitti kansalaisen, joka oli kertonut ulkomaille puhelimitse tietoja riisin hinnasta ja muista elinoloista, raportoi eteläkorealainen Free North Korea Radio. "
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Kännykät yleistyvät nopeasti Pohjois-Koreassa/1135259473833?ref=rss
"Sulkeutuneesta Pohjois-Koreasta on viimein tullut matkapuhelinmaa. Pohjois-Korean ensimmäinen kaupallinen 3G-verkko alkoi toimia 2009. Runsaassa vuodessa kännykät ovat yleistyneet niin nopeasti, että käyttäjiä on jo 185 000, kertoo verkkoyhtiö Orascom.
Egyptiläiseen yritysryppääseen kuuluva Orascom Telecom omistaa valtaosan Pohjois-Korean matkapuhelinverkkoa rakentavasta yrityksestä.
Diktatuurisin ottein hallittu Pohjois-Korea salli kännykät ensi kertaa vuonna 2002. Matkapuhelimet kuitenkin kiellettiin nopeasti. Autoritaarinen hallinto ilmeisesti koki ne uhkaksi omalle asemalleen.
Nyt uusi 3G-verkko on teknisesti saatavilla jo noin 60 prosentille pohjoiskorealaisista, Orascom sanoo. Maassa on noin 24 miljoonaa asukasta.
Kännyköiden käyttö on kuitenkin rajoitettua Pohjois-Koreassa. Ulkomaille ei voi soittaa. Maan sisäisissäkin puheluissa on rajoituksia, joiden tarkoitus on ilmeisesti estää ihmisiä verkostoitumasta tai järjestäytymästä.
Matkapuhelinliittymän hankkineet käyttäjät on jaettu ryhmiin yhteiskunnallisen aseman ja asuinpaikan mukaan, eikä käyttäjä voi aina soittaa toiseen ryhmään kuuluvalle ihmiselle.
"Esimerkiksi maakunnasta ei välttämättä voi soittaa pääkaupunkiin", sanoo Pohjois-Korean viestintäteknologiaan perehtynyt tutkija Leonid Petrov Sydneyn yliopistosta.
Pohjoiskorealaisille mahdollisuus henkilökohtaiseen puhelinnumeroon on mullistavaa. Kiinteät puhelinlinjat kuuluvat kommunistivaltiossa tuotantoyksiköille, kuten valtion virastoille, tehtaille ja maatalouskommuuneille. Ihmiset puolestaan kuuluvat näiden yksiköiden alaisuuteen.
Matkapuhelimia myydään Pohjois-Koreassa lähinnä epävirallisilla markkinoilla. Salakuljetus Kiinasta on suurta liiketoimintaa.
Kännyköitä Pohjois-Koreassa voivat ostaa lähinnä ne, jotka saavat tuloja ulkomaanvaluutassa, arvioi tutkija Petrov. Näitä ihmisiä on valtionhallinnossa, asevoimissa ja ulkomaankauppaa käyvissä yrityksissä. Matkapuhelimesta voi joutua maksamaan 200–300 euroa, ja puhelut ovat kalliita.
Pohjois-Korean turvallisuusviranomaiset seuraavat puhelinliikennettä tarkasti. Kielletyistä ulkomaanpuheluista tai niiden yrittämisestä annetaan kovia rangaistuksia.
Maalikuussa Pohjois-Korea teloitti kansalaisen, joka oli kertonut ulkomaille puhelimitse tietoja riisin hinnasta ja muista elinoloista, raportoi eteläkorealainen Free North Korea Radio. "
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Kännykät yleistyvät nopeasti Pohjois-Koreassa/1135259473833?ref=rss
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.