Tja

Muuan mies ja kesäpaikka!
Pahvinen.Nainen takatuholla
souteli Muuan mies
kesäpaikkaansa kuikuillen. Mykkä
pahvinainen ei ollut antanut
suostumusta aviollisiin aikeisiin,
joten Muuan mies mökötti ja
mielenosoituksellisesti murjaisi
airoilla vuoron perään
vuokraveneen tehden siksakkia.
Lopulta Muuan mies rauhoittui.
Päijänne oli pitkä ja kesäpaikka
jossakin. Aikansa suoraan
soudettuaan rannan suuntaisesti
niin, että jos vene olisi
keikahtanut ja tipauttanut
lastinsa Päijänteeseen, olisi
Muuan mies yltänyt uida maihin
käsipohjaa. Siitä idean saaneena
hän otti pahvisen.naisen
rintsikat ja pikkuhousut pois ja
pujotti tämän kaulan ympäri
puhallettavan niskatuen ja
alemmaksi vartaloon veneen
ainoat pelastusliivit. Jo siinä
vaiheessa meinasi vene
keikahtaa.

Hieman matkaa vielä mentyään
nousi Muuan mies seisomaan ja
asetti peukalot ja etusormet
kiikareiksi tähtäillen kohti
rantoja. Siellähän se oli.
Tuntunoloinen digikuva- mökki
pimeimmässä poukamassa mikä
Päijänteeltä löytyi. Jonne ei
saanut auringonvaloa kuin peilillä
heijastamalla, karmea miehen
korkuinen ruovikko edustalla ja
metsikköä mökkituvan ympärillä.
Ei hyvältä näyttänyt.

Onneksi Muuan mies oli niin
sanotusti ollut oikeaan aikaan
leipätaikinan ääressä ja kun
olutkaan ei ollut vieras juoma,
oli kasvanut hänelle massaa siinä
määrin, että sisulla ja lödellä
hän puski karjuen läpi tiheän
kaislikon ja kas kummaa, lopulta
vene tökkäsimutaiseen
upottavaan rantaan.
Ensimmäiseksi hän kantoi
pahvisen.naisen mökin pihalle ja
asetti hänet jo lähes lahonneen
puukeinun viereen. Sitten kaksi
kapsäkkiä ja aarteista parhain,
osamaksulla ostettu aurinkotuoli.

Siinä hän nyt katseli
paratiisiaan. Ei kovin kummoinen
maa-ala vanhan ajan risuaita
ympärillä, kallellaan oleva tupa
jonka päällä puolen metrin
korkuinen turvekatto kasvaen
vesakon alkuja, pihasaunasta
jäljellä vain peltinen savupiippu,
selvästikin irtolaisten
asuttama...mietti Muuan mies
oliko paikka 300 000 euron
väärti? Oli se, hän päätti.
Purkamatta pakkauksiaan hän
alkoi etsiä aurinkotuolille
muhevaa paikkaa. Aurinko oli
siellä jossain osumatta
kuitenkaan viirullakaanMuuan
miehen tontille. Käyskeli mies
siinä tonttiaan ja huomasi
sentään jonkinlaisen pihagrillin
tapaisen luomuksen jonka
kantena oli iso liuskekivi ja
jonka päällä - bingo! Sikari. Oliko
asuntoesittelijä unohtanut
kokonaisen tosi paksun
kuubalaisen sikarin grillin päälle.
Mikä pelastus, hän oli unohtanut
tyystin sikarit.

Muuan mies keksittyään, että
mikäs olisi parempi paikka
lepoiluun kuin mökin puoli
metrinen turvekatto alkoi hilata
sinne tavaraa. Oluet ja
aurinkotuolin. Upottava olikin
tuo desing- luomus hänen alleen
mutta tuolin hän sinne pystytti.
Sovitteli hieman kuivahta- nutta
sikaria huultensa väliin, siemaillen
olutta ja nauttien. Nauttien niin,
että riisui itsensä alastomaksi.
Kuin tilauksesta pirisi puhelin.
Hänen nettituttunsa Viiva Diplo
oli pummiajelulla Päijänteellä
joidenkin pukumiesten...
hmmm...seuraemäntänä ja pitihän
se kailottaa Muuallekin. Sai mies
idean kysyä Viivalta, oliko tällä
peiliä. Kertoi Viiva hänellä olevan
pienen pyöreän peilin jolla hän
ajottain tarkasteli ala.untuviaan
ja niin Muuan mies sai
puhutettua Viivaimen peilaajaksi,
että hän saisi aurinkoa. Se sopi.
Vene ankkuriin ja pukumiehet
antamaan aurinkoa. Suoraan
tuvan katolle yli ruovikon
heijastaen. Siihen Muuan mies
nukahti.

Myöhemmin kävi siinä pihassa
pyörähtämässä naapurin emäntä
tutustumis mielessä katsellen
ensin pahvista.naista
kummeksuen ja sitten mökin
katolla aurinkotuolissa
röhnöttävää massaa meinaten
jo huutaa, että onpas rouvalla
kiva pallokankaasta tehty
mekko, koska peilaaminen oli
polttanut Muuan miehen ihon
kauttaaltaan pallomaisiksi läikiksi.
Mutta jotain oli tapahtunut
Muuan miehen unessa, sillä
tarkemmin katsottuaan näki
emäntä jonkun tapin nousseen
keskeltä vartaloa, hän ei voinut
olla kirkaisematta ja
pakenematta paikalta.

Siihen Muuan mies heräsi ja
pomppasi ihmettelemään. Mutta
ketään ei näkynyt. Siemaisi hän
olutta, pisti sikarin suuhunsa ja
sytytti. Vaan eipä syttynyt. Siitä
muisti Muuan mies että sikarin
pää oli leikattava
hienotunteisesti. Mutta kun
saksia ei ollut, puraisukin kelpasi.
Niin hän puraisi ja sylkäisi pään
pois. Olipa omituisen makuinen
sikari. Samaan aikaan pihalle
tallusteli emännän isäntä,
tervehti Muuatta miestä ja
raapi takaraivoaan; Tuoda tuoda, tulin tässä
pyytelemään anteeksi ja
siivoamaan kun se meijän
vekara teki pahojaan ja
paskansi tuohon siun
liuskekivelle...vaan näyt jo sen
korjanneenkin pois.
" Ei se mitään, mä jo tässä
ihmettelinkin kun ei syttynyt",
naurahti Muuan mies pökäle
hampaissaan.