Tällä palstalla on asetettu toisinaan Brigham Yongin asema Joseph Smithin seuraajana kyseenalaiseksi. Samoin mormoneja on vaadittu esittämään todisteet, jotka osoittavat, että meillä ei ole aukoja. Sen vuoksi esitän muutaman tosiasian.
Pietari, Jaakob ja Johannes palauttivat Melkisedekin pappeuden. Seuraavaksi asetettiin kakstoista apostolia, jotka muodostavat johtavan koorumin kirkossa. V.1835 herra antoi seuraavan ilmoituksen asiasta OL 107:22-24:
22 Melkisedekin pappeudesta kolme johtavaa ylipappia, kirkon valitsemaa, tuohon virkaan nimitettyjä ja asetettuja ja kirkon luottamuksen, uskon ja rukouksen tukemaa, muodostavat kirkon presidenttikunnan koorumin.
23 Kaksitoista matkustavaa neuvosmiestä kutsutaan kahdeksitoista apostoliksi eli Kristuksen erityiseksi todistajaksi koko maailmaan - siten he poikkeavat kirkon muista virkamiehistä kutsumuksensa velvollisuuksista.
24 Ja he muodostavat koorumin, samanarvoisen valtuudessa ja voimassa kolmen aikaisemmin mainitun presidentin kanssa.(OL107:22-24)
Tästä kohdasta ilmenee kahdentoistan asema kirkon ensimmäisen presidenttikunnan suhteen. Siitä voi nähdä, että silloin, kun ensimmäinen presidenttikunta ei ole kirkon johdossa, johto siirtyy kahdelletoitsalle apostolille. Luonnollisesti kahdentoistan koorumin presidentti on silloin kirkon tosiasiallinen johtaja.
V.1843-44 talvella Joseph Smith opetti useita viikkoja kahdentoistan koorumin jäseniä ja antoi heille samat avaimet ja valtuudet, mitkä hänellä oli kirkon johtamiseksi. Siitä ovat kertoneet sekä John Taylor, että Wilford Woodroff.
V. 1844 Joseph Smith murhattiin kesäkuun 27 Carthagon vankilassa. 8 elokuuta kirkko kokoontui konferenssiin, jossa valittiin uusi johto. Sidney Rigdon esitti omat perusteet sille, miksi seuranto kuului hänelle. Samaa esitti moni muukin.
Brigham Yong selitti että avaimet olivat kahdentoista koorumilla ja jos jäsenet halusivat jonkun muun johtavan kirkkoa, niin silloin kyseisen henkilön piti saada virkaan asettaminen apostolien koorumilta. Asian ydin oli, että kukaan ei voinut asettua Joseph Smithin ja kahdentoistan välile.
Jäsenet hyväksyivä äänestyksessä yksimielisesti kahdentoista koorumin kirkon johtoon. Jokaiselle oli selvää, että Brigham Yongista tulisi tosiasiallinen johtaja. Itse asiassa Opit ja liitot luku 136 sisältää ilmoituksen, jonka Brighan Yong sai kahdentoista koorumin presidenttinä.
Myöhemmin, kun ensimmäinen presidenttikunta järjestettiin, Brigham Yong ja hänen neuvonantajat selittivät, että heille ei annettu virkaan erottaessa avaimia, koska he olivat saaneet avaimet silloin, kun Joseph Smith antoi kahdentoistan koorumille.
Nykyisin jokainen apostoli saa asettamisen yhteydessä avaimet kirkon johamiseen, mutta vain virkaiältään vanhimmalla apostolilla on valtuus käyttää sitä. Esimerkiksi Monson sai nykyisen valtuuden silloin, kun hänet asetettiin apostoliksi.
Kun mies saa Melkisedekin pappeuden ja asetettaan joko vanhimmaksi tai ylipapiksi, niin silloin hän saa henkilökohtaisen seurannon sisältävän asiakirjan, jossa valtuuden ketju kulkee takautuvasti Joseph Smithiin ja kolmeen muinaiseen apostoliin. On syystä sanottu, että seuranto MAP-Kirkolla on varmimalla pohjalla, mitä saataa löytää, ollaan pappeuden palautuksesta muuten mitä mieltä tahansa. Ainoa kysymys on vain se, tapahtuiko pappeuden palautus vai ei. Jos se tapahtui, niin silloin valtuuden seuranto on selvä. Ellei pappeutta palautettu, niin silloin seurannon selkeydellä ei ole merkitystä.
Pietari, Jaakob ja Johannes palauttivat Melkisedekin pappeuden. Seuraavaksi asetettiin kakstoista apostolia, jotka muodostavat johtavan koorumin kirkossa. V.1835 herra antoi seuraavan ilmoituksen asiasta OL 107:22-24:
22 Melkisedekin pappeudesta kolme johtavaa ylipappia, kirkon valitsemaa, tuohon virkaan nimitettyjä ja asetettuja ja kirkon luottamuksen, uskon ja rukouksen tukemaa, muodostavat kirkon presidenttikunnan koorumin.
23 Kaksitoista matkustavaa neuvosmiestä kutsutaan kahdeksitoista apostoliksi eli Kristuksen erityiseksi todistajaksi koko maailmaan - siten he poikkeavat kirkon muista virkamiehistä kutsumuksensa velvollisuuksista.
24 Ja he muodostavat koorumin, samanarvoisen valtuudessa ja voimassa kolmen aikaisemmin mainitun presidentin kanssa.(OL107:22-24)
Tästä kohdasta ilmenee kahdentoistan asema kirkon ensimmäisen presidenttikunnan suhteen. Siitä voi nähdä, että silloin, kun ensimmäinen presidenttikunta ei ole kirkon johdossa, johto siirtyy kahdelletoitsalle apostolille. Luonnollisesti kahdentoistan koorumin presidentti on silloin kirkon tosiasiallinen johtaja.
V.1843-44 talvella Joseph Smith opetti useita viikkoja kahdentoistan koorumin jäseniä ja antoi heille samat avaimet ja valtuudet, mitkä hänellä oli kirkon johtamiseksi. Siitä ovat kertoneet sekä John Taylor, että Wilford Woodroff.
V. 1844 Joseph Smith murhattiin kesäkuun 27 Carthagon vankilassa. 8 elokuuta kirkko kokoontui konferenssiin, jossa valittiin uusi johto. Sidney Rigdon esitti omat perusteet sille, miksi seuranto kuului hänelle. Samaa esitti moni muukin.
Brigham Yong selitti että avaimet olivat kahdentoista koorumilla ja jos jäsenet halusivat jonkun muun johtavan kirkkoa, niin silloin kyseisen henkilön piti saada virkaan asettaminen apostolien koorumilta. Asian ydin oli, että kukaan ei voinut asettua Joseph Smithin ja kahdentoistan välile.
Jäsenet hyväksyivä äänestyksessä yksimielisesti kahdentoista koorumin kirkon johtoon. Jokaiselle oli selvää, että Brigham Yongista tulisi tosiasiallinen johtaja. Itse asiassa Opit ja liitot luku 136 sisältää ilmoituksen, jonka Brighan Yong sai kahdentoista koorumin presidenttinä.
Myöhemmin, kun ensimmäinen presidenttikunta järjestettiin, Brigham Yong ja hänen neuvonantajat selittivät, että heille ei annettu virkaan erottaessa avaimia, koska he olivat saaneet avaimet silloin, kun Joseph Smith antoi kahdentoistan koorumille.
Nykyisin jokainen apostoli saa asettamisen yhteydessä avaimet kirkon johamiseen, mutta vain virkaiältään vanhimmalla apostolilla on valtuus käyttää sitä. Esimerkiksi Monson sai nykyisen valtuuden silloin, kun hänet asetettiin apostoliksi.
Kun mies saa Melkisedekin pappeuden ja asetettaan joko vanhimmaksi tai ylipapiksi, niin silloin hän saa henkilökohtaisen seurannon sisältävän asiakirjan, jossa valtuuden ketju kulkee takautuvasti Joseph Smithiin ja kolmeen muinaiseen apostoliin. On syystä sanottu, että seuranto MAP-Kirkolla on varmimalla pohjalla, mitä saataa löytää, ollaan pappeuden palautuksesta muuten mitä mieltä tahansa. Ainoa kysymys on vain se, tapahtuiko pappeuden palautus vai ei. Jos se tapahtui, niin silloin valtuuden seuranto on selvä. Ellei pappeutta palautettu, niin silloin seurannon selkeydellä ei ole merkitystä.
Vastaukset 40
Vanhimmat
...pelkkää spekulaatiota.
Koko MAP-kirkon perusta lepää pelkän amerikkalaisen veijarin huulenheiton varassa. :-)
Voi ihme. Eikö aloituksesta tullut täysin selväksi, että ketjussa on tarkoitus keskustella Brigham Youngin asemasta Joseph Smithin seuraajana?? Ei palautuksesta sinänsä, tai kohta jostain taikakalsareista.
http://hyviauutisia.net/ei-katoliset-uskot/ei-kristilliset/mormonismi/
'Aukkosi' on VÄHINTÄÄNKIN lentotukialuksen mentävä.
Tuossa ei puhuta palautuksesta mitään. Yritetään vain todistella, että luopumusta ei ole tapahtunut. En ielelläni keskustelisi katolilaisuudesta, vaan mormonismista palautuksen mahdollisuudesta. Mutta jos tämä johtaa väitelyyn katolilaisuuden aukoista, niin silloin se tapahtuu sinun vastuullasi.
Itse asiassa luopumuksesta pitäisi käydä oma keskustelu omalla ketjulla.
...aika turhaa on keskustella MAP-kirkon 'suksessiosta' koska sitä ei etenkään historiallisessa mielessä ole olemassakaan. :-)
Ja koko spekulaatio perustuu olemattomiin 'luopumukseen' ja 'palautukseen'.
...agiteeraa 'luopumuksella' ja 'palautuksella' niin asia tottavie kuuluu mitä suurimmassa määrin katolisille!
Jämpti on näin!
he ovat luopumuksesta ja pappeusseuraannosta.
...suksessio on heillä sama kun meillä koska ennen pikku poliittisia erimielisyyksiä olimme sama kirkko.
Ei ortodoksikirkko ole mitään itsekeksittyä, hatustavedettyä humpuukia malliin MAP vaan myöskin historiallisesti aito kirkko siinä missä katolinenkin.
Sitäpaitsi ortodoksikirkko ja katolinen kirkko ovat koko ajan menossa takaisin yhteen. Ehtoollisyhteys tulee pikapuoliin ja ortodoksit myös lainaavat kirkkojaan katolisten diasporaseurakuntien messuihin.
Näkemyksesi kirkon jakaanyumisesta on merkillinen. Tietääkseni historiassa oli kaksi jakoa aiheutanut riita:
1. Paavin asema kristikunnan keskuudessa.
Kuten tunettua, itäinen kirkko ei hyväksynyt Rooman piispan vaatimusta olla koko kirkon johdossa. En pidä tätä "pikkupoliitisena erimielisyytenä", koska kysymystä voidaan verrata Joseph Smithin kuoleman jälkeiseen tilanteeseen, jolloin Smithin seuraajasta oli esiintyi erimmielisyyttä.
Kysymys kuuluu: Miten oli mahdollista, että näin tärkeä asia ei ollut selvillä 1000-luvun alkupuolella, jolloin jako tapahtui, kun ottaa huomioon, että piispojen piti välitää oikeata apostoleilta saatua perimätietoa?
Jäikö joku asia selvitämättä apostolien taholta?
2. Toisena syynä oli läntisen kirkon tekemä lisäys, jonka mukaan Pyhä henki "lähtee Isästä ja Pojasta". Tähän liityy opillinen puoli. Jos läntisen kirkon tekemä lisäys oli väärä, niin silloin Katolisella Kirkolla ei ole säilynyt apostolinen valtuus. Jos katolilainen lisäys oli Hengen innoitama, niin silloin apostolinen seuranto ei ole säilynyt idässä. Apostolinen valtuus ei ole voinut säilyä molemmissa samaan aikaan kun on oltu erimieltä perustavaa laatua olevissa kysymyksissä.
3. Jumalanpalveluksen eriytyminen toisistaan eri muotoisiksi.
Tämä seika on mielenkiintoinen, koska Kristuksen kirkon tunnusmerkkeihin kuuluu, että jumalanpalvelukset ovat samanlaisia kaikkialla. Esimerkiksi Paavali vaati Korintin seurakuntaa noudatamaan joitakin tapoja, koska niin tehtiin muissakin seurakunnissa. Tälläiseen kehitykseen ei pitäisi vaikutaa paikallinen kulttuuri tai kieli.
Mutta ymmärrän syyn: Kirkolla ei ollut apostolien ajan jälkeen yhtenäistä johtoa, joka olisi valvonut kirkon yhtenäisyyttä.
Toisaalta paavikaan ei kyenyt varjelemaan oman kirkonsa yhtenäisyyttä, koska matka Vatikaanista esimerkiksi Puolaan kesti 2kk.
Milenkiintoista on tietenkin, että Katolinen kirkko ja Ortodoksinen kirkko ovat menossa "jälleen yhteen" vuosisataisten erimielisyyksien jälkeen.
tapahtunut? Onko katolinen kirkko täsmälleen sama kuin Kristuksen perustama kirkko?
Ortodoksit käsittääkseni sanovat samaa ja olen taipuvainen kannattamaan heidän näkemystään, heillä perustellummat syyt uskoa niin.
...uskosta, se ei tarkoita että KAIKKI luopuivat uskosta. Koko ajatuskin on täysin älytön!
Jos niin olisi, olisi Jeesus se 'tyhmä mies' joka ei tiennyt mitä lupasi.
...ei ole hävinnyt - eikä häviä - yhtään mihinkään!
Eikä sitä myöskään missään Ameriikoissa ole tarvinnut - EIKÄ TARVITSE - uudelleen 'keksiä'.
ollutkaan kysymys, vaan valtuuden ja valtuuskanavan häviämisestä.
Kysyhän ortodokseilta, mitä mieltä he ovat pappeuden seuraannosta, valtuuskysymyksenä.
...ongelma ratkaistaan hatusta vetämällä - zimzalabim - oikein villin lännen tyyliin.
Erittäin uskottavaa. :-)
Väittää voi mitä tahansa - kyllä maailmaan pulinaa mahtuu! Minäkin voin väittää olevani vaikkapa Tsingis-Kaanin suurvisiiri. Väite ei minusta kuitenkaan sitä tee. Näytöt puuttuvat. Niin puuttuvat muuten herra Smithiltäkin.
Oikea profeetta olisi ollut huomattavasti Smithiä vakuuttavampi.
Smith oli surkea joka alueella - ehkä viriliteetti poislukien.
johtuu erimielisyys paavin asemasta idän ja lännen kirkkojen välillä?
...kädenvääntö.
Rooma - Konstantinopoli maaottelu. :-)
vastaa noin ...
sijoitetaan Jeesus?
Mitä apostoleilta jäi huomaamatta jättäessään kirkon johdon piispoille? Jos oli tarkoitettu, että apostolinen valtuus kirkon johtamiseksi säilyisi piispojen kauta, niin silloin olisi luulut apostolien antaneen selkeät ohjeet piispojen keskinäisistä suhteista jotta ei olisi tullut mitään maantieteeseen liityvää ottelua. välillä.
Toiseksi, apostolien ohjeiten olisi luulut myös säilyneen piispojen tiedossa, jolloin kiistoista olisi vältytty.
Joten on olemassa kome vaihtoehtoa:
1. Apostolit olivat niin sinisilmäisiä, että luottivat piispojen kykyyn hoitaa asioita keskenään ilman ohjeita.
Tämä on epätodennäköistä, koska apostolien sanotaan tienneen piispan viran johtavan riitoihin.
2. Apostolit olivat antaneet ohjeet piispoille, miten yhteiset päätökset tehdään, mutta se oli unohdettu.
Ohjeiten antaminen olisi ollut todennäköinen, mutta apostolisen perimätiedon kadotaminen saataa piispojen kykyyn säilyttää puhdas oppi muilla alueilla kyseenalaiseksi. Sillä miten on mahdollista, että apostolinen oppi olisi säilynyt ja välitynyt puhtaan piispojen kauta nykypolevelle, jos piispat eivät kyeneet niin keskeisessä asiassa, kuin johtajuus ja päätöksen teko säilyttämään muistissa 1000 vuotta.
3. Apostolit olivat selvillä tapahtuvasta luopumuksesta eivätkä sen vuoksi antaneet mitään ohjetta, koska tiesivät, että valtuus katoaisi maan päältä. Niillä ei ollut piispoja asetaessa mielessä, että piispat jatkaisivat apostolien kuoltua niiden työtä. Viimeinen apostolin asettama piispa oli saanut ohjeita vain oman seurakunnan johtamiseksi, mutta ei sen enempää.
Tämä vaihtoehto selitäisi parhaiten niitä ongelmia, joita kristikunnalla on ollut historian saatossa piispojen valta-asemaan suhteen. Kirkko joutui kasvaessaan ja laajetessa ongelmiin, koska apostolista ohjetta ei ollut asian ratkaisemiseksi.
Jokainen valitkoon itselleen mieluisimman vaihtoehdon.
Inhimillisenä instituutiona kirkon ongelmaksi muodostui valta itsessään. Aluksi kristityt olivat käyttökelpoinen syntipukki, mutta suosion kasvaessa (kaupungeissa - sitä kautta tullut sana "pakana") alkoivat vainot. Sitten neljännellä vuosisadalla selvisi, ettei tuhoaminen onnistu. Vainot toimivat toisin ja suosio vain kasvoi.
Keskiajalla maallinen ja kirkollinen valta kulkivat käsi kädessä ja tuo oli ongelma. Vainotusta tuli vainoaja (vaikka toki esim. noitavainoja on liioteltu aivan tolkuttomasti ja lisäksi sijoitettu väärään aikakauteen) ja kirkosta valtio. Taisi olla 1300-lukua, kun (suuruudenhullu) paavi (Innocentius III ellen väärin muista) julisti kuinka kaikkien kuninkaiden on polvistuttava paavin edessä.
Valta vetää puoleensa onnenonkijoita ynnä muita ja paavin valta oli jotain todella tavoittelemisen arvoista.
Kaikki vaihtoehtosi pohjaavat samaan. Ihmiset ovat koiramaisia laumaeläimiä, jotka eivät kykene sosiaaliseen toimintaan ilman keskusjohtoa. Tuohon liittyvä oletus taas on, että jos vain olisi ollut jokin "valtuutusjatkumo" inhimillisyys ei olisi rappeuttanut ja valta ei olisi turmellut.
Vaihtoehto voisi olla myös se, että apostoleilla ei ollut omasta mielestään mitään hallintovalta-avaimia, vaan tehtävänä oli Sanan kuljettaminen. Tässä yhteydessä voi myös muistuttaa siitä vaihtoehdosta, että apostolien mielestä aika oli käymässä vähiin ja siksikään ei ollut tarvetta sen kummemmin pohtia kirkon hierarkiaa tai rakennetta muutenkaan.
Tarjoat vaihtoehtoja, jotka perustuvat oletukseen jostain. Tuon oletuksen tärkein tehtävä taasen näyttää olevan todistaa Joseph Smithin puolesta - että hän olisi palauttanut jotain. Palautuksen kannalta on pakko voida osoittaa luopumus ja rakennelmasi nojaa sekä tuohon että vahvaan auktoriteettiuskoon (jossa elävä ei selviä ilman keskusjohtoa).
...jatkumo on historiallinen jatkumo.
Sitä EI vedetä taikahatusta malliin Joseph Smith.
Edelleen, jämpti on näin!!!!!!
...herra Kemal Ataturkista.
Häneltä tuli vallan erinomainen idea siitä, että uskonto ja politiikka täytyy erottaa toisistaan.
Ja tämä idea kun laitettaisiin toimimaan ( vihdoinkin ) globaalisti, olisi kaikenlaisia ongelmia huomattavasti vähemmän. Koska maailma olisi tähän valmis?
Historiallinen yhteys johonkin ei vielä merkitse valtuuden jatkumoa. Esimerkiksi Luterilaisen kirkon perustana ovat aluperin katoliset seurakunnat, mutta kukaan ei ajatele, että Lut.kirk. olisi sama kuin Katolinen kirkko.
Samoin vanhimmat kristilliset kirkot ovat kehityneet apostolien perustamista seurakunnista olematta kuitenkaan sama Kristuksen kirkko, jota apostolit johtivat. Alkukirkon hajoaminen on historiallinen ja teologinen tosiasia, jota ei voi kiistaa.
"Alkukirkon hajoaminen on historiallinen ja teologinen tosiasia, jota ei voi kiistaa."
Jos ensin edes osoittaisit, että ennen vuotta 100 oli olemassa yhtenäinen alkukirkko. Nyt on vain perusteeton väite, johon on vaikea ottaa kantaa.
suuri tuo yhtenäinen alkukirkko sinusta olisi oltava ja KUKA puhui yhtenäisestä? Tiedät vallan hyvin että jo heti Jeesuksen kuoltua alkoivat apostolit väitellä uskonasioista ja että Pietari oli sillon kirkon johtja= Se mies jonka sana oli "laki". Mitä muuta näyttöä kaipaat. Sanoohan Roomakin että nimen omaan PIETARI antoi johtajuuden avaimet Rooman piispalle ja siksi muka hänestä oli tehtävä kirkon johtaja. Sattuu van olemaan niin että hän sai VAIN piispan avaimet EI koko kirkon johtajan asemaa Pietarilta! Kyllä varmaan muutkin asettivat piispoja ei vain Pietari. MIKSI sitten sanotaan että PIETARI nimen omaan antoi avaimet Rooman piispalle, miksi Pietari olisi ollut niin tärkeä jso mitään alku kirkkoa EI olisi ollut?
Sana kulki hitaasti paikasta toiseen tuona aikana joten ei ihme että väärinkäsityksiä syntyi. Ei mikään ihme että kirkko hajaantui ja meni väärään suuntaan ja palautus oli tarpeellinen.
Alkukirkko tarkoittaa siis niitä seurakuntia, jotka Jeesuksen nimeämät apostolit perustivat? Varmaan mukaan lasketaan myös Paavali? Ja sinusta Pietari Rooman piispana antoi avaimet Rooman piispalle - itselleen...
Ja nyt sen hajoamisen osoittaminen kiistattomaksi tosiasiaksi. Tässä oleva esitys "hitaasta sanasta" ei ole kiistattomasti hajoamisen osoittava.
kysymys ole minbusta vaan historia kertoo Paavin ammatin syntyneen nimen omaan Rooman piispasta joak sanoi Petarin antaneen hänelle kirkon johtamisenavaimet, vaikka hän sai vain piispan avaimet. Pietari oli näiden seurakuntien johtaja. Pietarilla kirkon johtajana oli oikeus antaa Piispan avaimet kenelle katsoi parhaaksi.
Tänäänkin on vaarnanjohtaja joka tuolloin puuttui (nähtävsti) joka hoitaa eri seurakuntia. Hän puolestaaan on 70 alainen jotka puolestaan ovat Apostolien alaisia aivan kuten Alkukirkossa.
Ei hitaus sanan kulussa ole kiistton syy vaan se johti eri ryhmien eroamiseen yhteisesistä uskosta.
Sama nähtiin Norjasa sodan aikana. Paikalliset johtajat jotka olivat sodan takia erossa johtajistaan alkoivat johtaa kirkkoa omia teitään. Kirkko Norjassa meni aivan väärään suuntaan. Sodan jälkeen ueampia erotettiin kirkosta, koska he eivät enään tunnustaneet samaa uskoa vaan olivat muuttaneet sitä saarnaten vääriä periaatteita tehden vääriä tekoja jopa sortaen niitä jotka säilyttivät sen oikean uskon.
Eikö tässä ole käynyt pikku kuulohäriö tai sitten jotain muuta. Jos otamme katolisen paavilistan (ja niinhän tässä on tehtävä), ensimmäisenä nimenä listalla on Pietari. Jos siis edelleen väität ensimmäisen paavin saaneen jonkun avaimen Pietarilta, väität Pietarin antaneen Pietarille tuon avaimen.
http://www.catholic.fi/kirkko/paavit.htm
Rinnasteesi taas hämmentää enemmän kuin selventää. Tarkoitit varmaan sodalla toiseksi maailmansodaksi kutsuttua? Norja taisi kuitenkin olla useamman vuoden miehitettynä nukkehallinnon johtaessa maata. Millainen rooli kaikella tuolla on mielestäsi?
tosi hyvä kirjoitus kiitos!
Minua ihmetyttää miksi aikanaan tuli edes epäilystä JSn seuraajasta onhan tuo aivan selvää pässin lihaa.
Muuten mielenkkiintoista Mormonin Kirjassani 107: 24 on ylös alaisin.
Kummalleinen kuoro tuossa toisessa ketjussa toista aitseään. Hohoijaa...
Keskustelun taso on välillä sitä mitä on, joten jos se tässä ketjussa on jo sanottu, mutta kysyisin että asettiko Smith Youngin seuraajakseen, tai antoiko hän ns vihjettä seuraajastaan?
Joseph Smith sai ilmoituksen kautta tietää, miten kirkon profeetta valitaan 12 apostolin joukosta. Kun koko kirkon johtava profeetta kuolee, tuo menettely astuu voimaan. Vain kuolema lopettaa johtoaseman, joten kuollut profeetta ei liioin voi asettaa seuraajaansa. - Tuli mieleen, että se on viisas menettely. Kirkon johtajan surmaaminen ei vie johtamisen valtuutta.
Oliko asia noin selvä?
Miksi sitten oli "pitkähkö" viive ennenkuin B. Young asetettiin kirkon presidentiksi?
Ainakin kirkon hajaanuksesta ja uusien lahkojen perustamisesta Smithin kuoleman jälkeen voisi luulla ettei asia vielä ollut noin selvä.
Kirkko oppi hajaannuksesta mikä tapahtui Josephin kuoleman jälkeen ja Brigham Youngin kuoltua apostolien koorumin presidentistä on tullut automaatttisesti uusi kirkon johtaja profeetan kuollessa.
Tilanne oli kirkossa uusi eikä seurannosta oltu puhuttu avoimesti ennen Joseph Smithin kuolemaa. Sen vuoksi kaikki jäsenet eivät olleet valmiita hyväksymään Brigham Yongia johtoon. Yongin kuoltua tilanne olikin jo toinen. Asiasta oli kokemusta ja B.Y. myös puhui avoimesti kahdentoistan koorumin asemasta.
Mitä tulee viiveseen uuden presidenttikunnan järjestämisessä, niin v.1844-48 välillä tärkeintä oli päästä pois Nauvoosta vainon vuoksi. Piti keskittyä länteen lähtöä varten, jonka vuoksi ei ollut aikaa harkita uuden presidenttikunnan järjestämistä.
Tosin John Taylor ja Wilford Woodroff toimivat edellisen profeetan kuoltua 2-3 vuotta kahdentoistan koorumin presidenttinä ennen kuin järjestivät uuden johdon. Lorenzo Snow oli ensimmäinen, joka valitiin kirkon presidentiksi välitömäksi edellisen kuoltua. Tämä johtui siitä, että Wiford Woodroff oli sanonut ennen kuolemaansa, että ei ollut enää Herran tahto, että annetaisiin kulua pitkä aika kirkon presidentin kuoleman ja uuden presidenttikunnan järjestämisen välillä. Näyttää siltä, että kirkkoon kohdistelulla vainolla oli vaikutusta pitkiin ajanjaksoihin, jolloin kahdentoistan koorumi toimi kirkon johtavana elimenä. Lorenzo Snown astuessa johtoon kirkon asema oli jo vakiintunut.
*Mitä tulee viiveseen uuden presidenttikunnan järjestämisessä, niin v.1844-48 välillä tärkeintä oli päästä pois Nauvoosta vainon vuoksi. Piti keskittyä länteen lähtöä varten, jonka vuoksi ei ollut aikaa harkita uuden presidenttikunnan järjestämistä.*
Ei kuulosta siltä että oli selvänä tilanne kenellekään - 4 vuotta ja ei ollut aikaa todeta että B.Y. on Jumalan tahdosta profeetta???? Jos tilanne olisi ollut 12 Apostolille selvä, niin eipä tuo seuraajan asettaminen olisi vienyt päivää kahta enempää.
Uuden profeetan henkilöllisyys ei ole kirkossa aina itsestään selvä. Toisinaan apostolit ovat paastoneet saadakseen ilmoituksen tai vahvistuksen sille, että virkaiältään vanhin apostoli on Jumalan valitsema profeetaksi.V.1844-47 ei ollut aikaa sellaiseen, koska piti keskittyä Nauvoosta poistumiseen.
Toinen asiaan vaikutanut tekijä saatoi olla myös se, että B.Y. ei vältämättä pitänyt itseään sopivana kirkon presidenttiksi, mutta koskaei tullut ilmoitusta, jossa joku toinen olisi kutsuttu ottamaan vastaan kyseisen viran, niin silloin Brigham Yong joutui ottamaan vastuulisen aseman itselleen.
Kirkon opin mukaan profeetan kuoltua Herra voi kahdentoistan koorumin presidentin kauta kutsua joku muu kirkon johtoon, jolloin kyseinen henkilö saisi kaikki johtamiseen kuuluvat valtuudet kahdentoistalta kättenpäällepanon kauta. Mutta silloin kun kahdentoistan koorumin presidentti erotettaan kirkon presidentin virakaan kätten päällepanolla, hänelle ei anneta avaimia kirkon johtamiseen, koska ne oli annettu apostoliksi asettamisen yhteydessä.
Toinen huomioon otettava asia on se, että kahdentoistan koorumin pitää olla yksimielinen uuden presidentin henkilöstä, jonka vuoksi he ovat paastoneet ja rukoilleet saadakseen todistuksen asiasta.
Kukaan kirkon presidenteistä ei ole pyrkinyt kyseiseen virkaan itse, vaan heidät on kutsuttu ja aseteetu siihen.
Ei ollut kolmeen-neljään vuoteen aikaa rukoilla ja paastota?
En jaksa uskoa että apostolit pitävät useiden kuukausien paastosessioita.
Tästä saa myös sellaisen mielikuvan, ettei se Profeetta niin tärkeä virka ole. Hyvin hoituu homma apostoleilla ilman erillistä kolmen hengen kirkon presidenttikuntaa ja Profeetta-Presidenttiä. Kirkkoa vainotaan ja pitää valmistautua massiviseen jäsenten ja kirkon muuttoon, niin mitä tähän profeettaa edes tarvitaan? Tällainen kuva syntyy tekstistäsi.
No, tietyssä mielessä nuo "hajaannuksen vuodet" jolloin tapahtui myös paljon luopumista olivat enemmän alkukirkon organisaation mukaisia, eihän uudessa testamentissakaan ole 12 3 apostolia vaan vain 12 joista pietari (jaakob ja johannes) johdossa.
Valitettavasti seuraava on englanniksi koska tätä instituuttiopasta ei netistä suomenkielellä löydy.
http://institute.lds.org/content/languages/english/Institute of Religion Materials/Student Manuals/Religion 341-343, Church History in the Fulness of Times Student Manual~eng.pdf
Luvusta 24 "Nauvoo under apostolic leadership"
The Twelve met in council the day after they were sustained as the
presiding authority of the Church. In that meeting and in several others in
succeeding weeks, they began to set in order the organization and affairs of the
Church. They first freed themselves from many financial duties by appointing
Bishops Newel K. Whitney and George Miller to the office of trustee-in-trust.
Amasa Lyman was called to the Quorum of the Twelve Apostles, and William
Smith, as the oldest living son of Joseph Smith, Sr., was appointed Church
Patriarch. Wilford Woodruff was sent to England to preside over the Church in
Europe, and Parley P. Pratt was called to New York as president, publisher, and
immigration agent in the Eastern states and provinces. Lyman Wight went to
Texas, in accordance with a previous assignment from Joseph Smith, to locate
potential sites for settlements. John Taylor was reassigned to edit the Times and
Seasons, while Willard Richards continued as Church historian and recorder.
Church organization in the United States and Canada was expanded.
Both countries were organized into districts, each presided over by a high
priest. This provided needed administration for hundreds of scattered
branches. Brigham Young, Heber C. Kimball, and Willard Richards
supervised this organization, and by October eighty-five presiding high
priests had been called and charged to build up stakes as large as Nauvoo.2
In Nauvoo and surrounding settlements, teachers in the Aaronic Priesthood
were urged to visit the homes of the Saints regularly, and deacons were
assigned to assist the bishops in the care of the poor. (Until the 1850s these
Aaronic Priesthood offices were held primarily by adults.)
Öhöm, oli siis aikaa heti kutsua esim. uusi partriarkka, uusi apostoli ja New Yorkin lähetysjohtaja mutta EI ollut aikaa kutsua Ensimmäistä Presidenttikuntaa ja Profeettaa?????????
Kun ottaa huomioon nuo vaikeat ajat, joissa pyhät elivät tuohon aikaan, niin tuskin oli mahdollista pitää säännöllisesti kokoontumisia, joissa olisi voitu tehdä yhteisiä päätöksiä.
Pidän hyvin mahdollisena, että jo alkukirkon aikana oli kolme johtavaa apostolia kahdentoista muun apostolin lisäksi. Pietari (Keefas), Jaakob ja Johannes olivat johtoasemassa, kuten tästä selviää:
Gal. 2:9
Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen.
Käden antaminen voi tarkoittaa asettamista apostolin virkaan ja valtuutta olla pakanoiden apostoleita.
... 'Apostoleja' MAP-kirkolla mukamas on koskaan ollut?
< Nauraa KIPPURASSA >
P.S. Minä olen ehdottomasti Tsingis-Kaanin Suurvisiiri. Ken on toista mieltä asiasta niin oitis kaula poikki!!! :-D
...väittää olevani Tsingis-Kaanin suurvisiiri.
Esittämäni väite ei kuitenkaan tee minusta historiallisesti OIKEATA Tsingis-Kaanin suurvisiiriä.
Aivan sama logiikka pätee näihin MAP-kirkon niinsanottuihin 'apostoleihin'... Voi hyvää päivää....
< nauraa hysteerisesti kippurassa >
Kyllä ne ihan oikeat APOSTOLIT olivat aivan muualla kuin jossakin ihme MAP-kirkossa!