Mikä turkanen näitä nykyihmisiä vaivaa? Että miehet muka kriisissä... Hevon paskat, sanon minä! Ensin ruikutettiin, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Kun se sitten rupesi puhumaan ja pussaamaan, niin eiköhän keksitä, että nyt on äijä kriisissä. Miehuutensakin menettänyt, kun hempeilemään herkeää! Olla tässä mieliksi kaiken maailman psykologinplantuille! Ei silti että minä niitä koskaan niin tosissani olisin ottanut. Niillähän on taipumus vääntää pieninkin rautalangan pätkä piikkilangan vänkkyräksi. Kamppaavat jalat alta terveeltä mieheltä ja sanovat sitten, että voi voi kun on tullut pahoja ruhjeita!
Puhuttiin sitä mekin muijan kanssa nuorina siitä tasa-arvosta. Mutta ei se koskaan kurkku suorana kailottanut niin kuin nämä nykyajan feministit. Nehän vissiin kohta sikiävätkin omassa liemessään. Ettei meikäläisiä sitten enää siihenkään hommaan tarvita. Ennen lopullista läpimurtoa vielä yrittävät kestää miestä siimahäntöinä koeputkessa! Kävisivät jumalauta joskus navetassa katsomassa, miltä näyttää apaattinen lehmä, kun ei saa sonnilta terveisiä enää muuten kuin keinosiementäjän kautta.
Minä heti alkuun muijalle sanoin, että pidä veikkonen tasa-arvosi. Niin pidän minäkin. Heilutteli se joskus tiskiharjaa minun nokkani edessä ja pälpätti, että kun ei kukaan muu tässä huushollissa jälkiä korjaa. Kerran minä tempaisin sen harjan siltä kädestä ja sanoin, että mitä tuossa meuhaa, osaan sitä minäkin tiskata. Silloin se rääkäisi, että etkä tiskaa - säret perintöastiat! Sen jälkeen minä en ole keittiöhommiin tuppautunut. Eikä sekään ole liiemmin pyydellyt.
Sattui tässä muutama aika sitten käymään hyvä mäihä raveissa. Pätkähti totosta sen verran voittoa, että menin ja ostaa pärskäytin muijalle tiskikoneen. Se taas motkottamaan, että olisi sitä tämän kokoisen perheen astiat käsinkin pessyt. Silloin minä karjaisin, että on se perkele, kun ei rouvalle mikään passaa! Vähän se säikähti ja sanoi, jotta hyvää kai minä olin tarkoittanut. Kiitti sitten ja oikein halasi päälle. Ja tyytyväinenhän tuo on siihen ollut. Joskus minä käyn nurkan takana naurun tirskauttamassa, kun se vieraille kehuu, että meidän isä se on semmoinen - tiskikoneenkin ihan pyytämättä osti!
Eihän sitä meikäläinen paljon niitä kotihommia hallitse. Mattoja muija kumma kyllä antaa joskus piiskata. Nykyisin ei muuta saakaan piiskata. Lapsiin ei saa sormella koskea. Muistan minä omasta lapsuudesta, miten tuppiremmi viuhusi, kun oli poikasena jotakin vilunkia tehnyt. Mutta ajat ovat muuttuneet. Siinä on mukana muututtava niin lasten kuin aikuistenkin.
Semmoinen koti-ihminenhän se minun muija on. Nuorena tyttönä kun maalaistalosta minun völjyyni lähti, niin oli tottunut päivät pitkät kotinurkissa yhtä jos toistakin puuhastelemaan. Vaan eihän sitä kaupungissa niitä navettatöitä ole, ja maanviljelyskin rajoittuu muutamaan kukkapurkkiin. Niinpä sitten kun lapset lensivät pois pesästä, minä sille ehdottelemaan, että etkö sitä voisi sinäkin aikasi kuluksi jotakin työtä hankkia. Sanoin, että menisit vaikka johonkin kauppaan myymään tai jos ei omissa nurkissa siivoamista riitä, niin mene muitten nurkkia koluamaan. Saisitpahan tuosta vähän omaa rahaa eikä tarttisi aina valitella, että on niin nöyryyttävää joka penniä ukolta ruinata. Vaan eihän se suostunut. Siellä se kotona köyryää ja mitä lie touhuaa. Vätkyttää sitten joskus, että niin tulee aika pitkäksi, kun en minäkään paljon seuraa ehdi pitämään. No mitenkä minä, kun minulla niitä töitä onneksi vielä riittää!
Vaan siitä minä olen sisimmässäni ristinmerkkejä tehnyt, että penskat syntyivät siihen aikaan, kun äijät vielä ajettiin huis helvettiin siitä hössäkästä. Mitä kauempana synnyttävästä naisesta pysyi sitä parempi. Siitä asiasta on muijakin sanonut, että ei siellä kertaakaan minua kaivattu, kyllä akat sen homman osaavat ilman pyörtyileviä ukkojakin. Ei se ole synnyttäminen miesten hommaa...
Pakko on myöntää, että en minä kauheasti ole siihen lasten kasvattamiseenkaan puuttunut, mutta tolkun muljakkeitahan noista on tullut ilmankin. Kyllä ne vieläkin, vaikka aikuisia ovat, niin ainakin isänpäivänä muistavat. Ja tyttö lähettelee omatekoisia kortteja joka syntymä- ja nimipäiväksi. Että eivät nuo niin kaukaisia ole. Paremminkin läheisemmiltä tuntuvat nyt, kun ovat kotoa poissa.
Sanoo se vaimokin välillä, kun sitä oikein lirkuttelee, että on se mukavaa, kun mies on sentään mies. Kyllä miehelle pitää edes karvat kasvaa! Sitten se sormillaan nypläilee minun muutamaa rintakarvaani. Voi kun se tuntuu hyvältä! Oikein miehinen olo tulee...
Puhuttiin sitä mekin muijan kanssa nuorina siitä tasa-arvosta. Mutta ei se koskaan kurkku suorana kailottanut niin kuin nämä nykyajan feministit. Nehän vissiin kohta sikiävätkin omassa liemessään. Ettei meikäläisiä sitten enää siihenkään hommaan tarvita. Ennen lopullista läpimurtoa vielä yrittävät kestää miestä siimahäntöinä koeputkessa! Kävisivät jumalauta joskus navetassa katsomassa, miltä näyttää apaattinen lehmä, kun ei saa sonnilta terveisiä enää muuten kuin keinosiementäjän kautta.
Minä heti alkuun muijalle sanoin, että pidä veikkonen tasa-arvosi. Niin pidän minäkin. Heilutteli se joskus tiskiharjaa minun nokkani edessä ja pälpätti, että kun ei kukaan muu tässä huushollissa jälkiä korjaa. Kerran minä tempaisin sen harjan siltä kädestä ja sanoin, että mitä tuossa meuhaa, osaan sitä minäkin tiskata. Silloin se rääkäisi, että etkä tiskaa - säret perintöastiat! Sen jälkeen minä en ole keittiöhommiin tuppautunut. Eikä sekään ole liiemmin pyydellyt.
Sattui tässä muutama aika sitten käymään hyvä mäihä raveissa. Pätkähti totosta sen verran voittoa, että menin ja ostaa pärskäytin muijalle tiskikoneen. Se taas motkottamaan, että olisi sitä tämän kokoisen perheen astiat käsinkin pessyt. Silloin minä karjaisin, että on se perkele, kun ei rouvalle mikään passaa! Vähän se säikähti ja sanoi, jotta hyvää kai minä olin tarkoittanut. Kiitti sitten ja oikein halasi päälle. Ja tyytyväinenhän tuo on siihen ollut. Joskus minä käyn nurkan takana naurun tirskauttamassa, kun se vieraille kehuu, että meidän isä se on semmoinen - tiskikoneenkin ihan pyytämättä osti!
Eihän sitä meikäläinen paljon niitä kotihommia hallitse. Mattoja muija kumma kyllä antaa joskus piiskata. Nykyisin ei muuta saakaan piiskata. Lapsiin ei saa sormella koskea. Muistan minä omasta lapsuudesta, miten tuppiremmi viuhusi, kun oli poikasena jotakin vilunkia tehnyt. Mutta ajat ovat muuttuneet. Siinä on mukana muututtava niin lasten kuin aikuistenkin.
Semmoinen koti-ihminenhän se minun muija on. Nuorena tyttönä kun maalaistalosta minun völjyyni lähti, niin oli tottunut päivät pitkät kotinurkissa yhtä jos toistakin puuhastelemaan. Vaan eihän sitä kaupungissa niitä navettatöitä ole, ja maanviljelyskin rajoittuu muutamaan kukkapurkkiin. Niinpä sitten kun lapset lensivät pois pesästä, minä sille ehdottelemaan, että etkö sitä voisi sinäkin aikasi kuluksi jotakin työtä hankkia. Sanoin, että menisit vaikka johonkin kauppaan myymään tai jos ei omissa nurkissa siivoamista riitä, niin mene muitten nurkkia koluamaan. Saisitpahan tuosta vähän omaa rahaa eikä tarttisi aina valitella, että on niin nöyryyttävää joka penniä ukolta ruinata. Vaan eihän se suostunut. Siellä se kotona köyryää ja mitä lie touhuaa. Vätkyttää sitten joskus, että niin tulee aika pitkäksi, kun en minäkään paljon seuraa ehdi pitämään. No mitenkä minä, kun minulla niitä töitä onneksi vielä riittää!
Vaan siitä minä olen sisimmässäni ristinmerkkejä tehnyt, että penskat syntyivät siihen aikaan, kun äijät vielä ajettiin huis helvettiin siitä hössäkästä. Mitä kauempana synnyttävästä naisesta pysyi sitä parempi. Siitä asiasta on muijakin sanonut, että ei siellä kertaakaan minua kaivattu, kyllä akat sen homman osaavat ilman pyörtyileviä ukkojakin. Ei se ole synnyttäminen miesten hommaa...
Pakko on myöntää, että en minä kauheasti ole siihen lasten kasvattamiseenkaan puuttunut, mutta tolkun muljakkeitahan noista on tullut ilmankin. Kyllä ne vieläkin, vaikka aikuisia ovat, niin ainakin isänpäivänä muistavat. Ja tyttö lähettelee omatekoisia kortteja joka syntymä- ja nimipäiväksi. Että eivät nuo niin kaukaisia ole. Paremminkin läheisemmiltä tuntuvat nyt, kun ovat kotoa poissa.
Sanoo se vaimokin välillä, kun sitä oikein lirkuttelee, että on se mukavaa, kun mies on sentään mies. Kyllä miehelle pitää edes karvat kasvaa! Sitten se sormillaan nypläilee minun muutamaa rintakarvaani. Voi kun se tuntuu hyvältä! Oikein miehinen olo tulee...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Narri taas naruttaa naisia !!