En minä sillä että jotenkin valittaa haluaisin. Ei sitä mahda ihminen koskaan omaan osaansa tyytyväinen olla. Ei ole elämä aina ruusuilla tanssimista kuninkaallisillakaan. Vaikka kuinka satuhäitä vietetään, niin eroon nekin liitot näyttävät lopulta päätyvän. Että paremmalla kantillahan minulla taitavat asiat olla. Vaan silti... on tämä elämä ollut niin tuiki toisenlaista, miksi sen nuorena tyttönä kuvitteli. Riiuuaikoina meidänkin ukko lupasi kuun ja tähdet taivaalta. Vaan kun arki koitti, niin äkkiä siinä puheet muuttuivat.
Olin minä aikanani ajatellut, että iltaoppikouluun menen, kun yhdessä kaupunkiin muutetaan. Vähän sivistystä hankin ja kunnollisen ammatin itselleni. Mutta kun tuli niissä lapsentekohommissa vähän förskottia otetuksi...sitä vain töksähdettiin suoraan keskelle arkea, ja kakkapyykiksihän ne koulukirjat vaihtuivat. Sitten kun penskat olivat niin isoja, että olisi vähän voinut aikaa uhrata omaksi hyväkseenkin, niin sitä jotenkin tunsi itsensä liian vanhaksi koulunpenkille.
Nyt kun on jälkipolven maailmalle saanut, niin jo on ukkokin tuputtamassa, että mene siitä töihin pitkästymästä. Vaan kuka hitto tämmöistä vanhaa akkaa enää mihinkään ottaa! Maalla jokaisella oli omat työnsä. Miehillä miesten työt ja naisilla naisten työt. Sen ihminen taitaa, minkä on kotonaan oppinut. Mitä sitä koulujakäymätön muuta tekee? Eikö ne ole jo siivoushommatkin menneet niin fiineiksi, että pitää jonkun sortin assistentti olla, ennen kuin harjan varteen kelpaa?
Ukkoa en ole arkipäivinä taloustöihin patistellut. Oman osuutensahan se tekee, kun vieraan töissä käy ja perheen elättää. Joskus olen loma-aikana sanonut, kun on ollut tuhat hommaa yhtä aikaa ja vielä pennut siinä jaloissa pyörimässä, että jotakin voisit sinäkin tehdä. Edes lasten perään katsoa. Se kun on vain sohvalla löhönnyt ja sitä iänikuista urheilua televisiosta vahdannut. Mutta vähän se on kuin panisi paskan asialle. Enemmän siinä vain aikaa minulta tuhraantuu, kun saa sen jäljiltä saman homman uusiksi tehdä. Semmoinen poropeukalo se on kotitöissä! Ainoa minkä sille voi uskoa, on mattojen piiskaus. Ehkä se miehille paremmin passaakin, kun saavat siinä vapaasti purkaa aggressioitaan. Onhan se hyödyllisempää kuin jonkun nahkasäkin hakkaaminen punttisalilla!
Siinä tuo ukko heittäytyi melkein marttyyriksi, kun se keksi ostaa tiskikoneen! Hyvä apu se silloin olisi ollut, kun oli vielä koko sakki koossa. Mutta lituuttaa nyt kahden ihmisen muutamaa kippoa koneessa! Pakko oli silti näytellä tyytyväistä. Rupesi niin sääliksi käymään sen naama - melkein itkua väänsi, ettei akka osaa hänen tekonsa suuruutta arvostaa. Olenpahan sitten aina vieraille piruuttani kehaissut, kuinka huomaavainen se on. Tiskikoneenkin osti. Jos se siitä hyvän mielen saa, niin eihän tuo minulta suuri vaiva ole!
Kun tämä meidän entinen pääministerimme – puhemieshän se nykyisin taitaa olla - niitti niistä isyyslomistaan mainetta kuulema ihan ulkomaita myöten, niin tuli sekin asia kerran puheeksi. Ukko kysyi, että olisinko minä halunnut hänet mukaan synnytyksiin. Minä kun nauroin, että ei veikkoste siellä sinua tarvittu. Sanoin vielä, että ei sitä kaikki miehet edes kestä. Pyörtyilevät ja pelkäksi haitaksi ovat.
Ukolle en ääneen sanonut, mutta mieleen mäjähti vuosien takaa yksi juttu. Se oli semmoinen, kun oli silmäneula tipahtanut lattialle ja jäänyt mattoon pystyyn tököttämään. Tietenkin minä sukkasillani astuin sen päälle ja se mennä sujahti jalkapöydästä läpi. Jotenkin somasti osui justiinsa varpaanluitten väliin! Minä känkkäsin ukon luo ja sanoin, että jos vetäisisit penteleen irti. Sillä naama valahti vitivalkoiseksi ja silmät muljahtivat ympäri! Siihen äijä pyörtyä pätkähti. Semmoista sitten vielä synnytykseen raahaamaan! Johan minua huvitti sekin, että jos meidän isä olisi ollut mukana synnytysvalmennuksessa...siellä akkojen kanssa olisi puhissut ja puhkunut kuin iso paha susi hengitystekniikkaa opettelemassa! Yksikseni sitä hihittelin ja ukko loukkaantuneena kysymään, että mikä se nyt niin hauskaa on. Minä sanoin, että semmoisia naisten juttuja vain ajattelin, et sinä niistä tajua.
Vaikka en minä tiedä, olisinko minä sitä muutenkaan mukaan huolinut. Hömpötykseltä tuntuu joskus tämä nykyajan meininki. En minä kieltämään mene, etteikö sillä jotakin vaikutusta voisi olla isän ja lapsen suhteeseen. Vaan en minä silti kaikkea ymmärrä. Niin kuin en sitäkään, että synnytyskivuista on tehty joku sairaus, jota pitäisi lääkitä. Suureellisesti puhutaan naisen oikeudesta! Kautta ihmiskunnan historian ovat naiset synnytyspolttonsa kestäneet. Mikä se näistä nykynaisista on yhtäkkiä niin herkkätuntoisia tehnyt? Sitten samat akat heiluvat nyrkkeilysaleilla ja armeijaankin jo tuppautuvat. Ehkä ne pian alkavat vaatia kivuttomia iskuja kehiin ja tuskattomia luoteja sodankäyntiin!
Olin minä aikanani ajatellut, että iltaoppikouluun menen, kun yhdessä kaupunkiin muutetaan. Vähän sivistystä hankin ja kunnollisen ammatin itselleni. Mutta kun tuli niissä lapsentekohommissa vähän förskottia otetuksi...sitä vain töksähdettiin suoraan keskelle arkea, ja kakkapyykiksihän ne koulukirjat vaihtuivat. Sitten kun penskat olivat niin isoja, että olisi vähän voinut aikaa uhrata omaksi hyväkseenkin, niin sitä jotenkin tunsi itsensä liian vanhaksi koulunpenkille.
Nyt kun on jälkipolven maailmalle saanut, niin jo on ukkokin tuputtamassa, että mene siitä töihin pitkästymästä. Vaan kuka hitto tämmöistä vanhaa akkaa enää mihinkään ottaa! Maalla jokaisella oli omat työnsä. Miehillä miesten työt ja naisilla naisten työt. Sen ihminen taitaa, minkä on kotonaan oppinut. Mitä sitä koulujakäymätön muuta tekee? Eikö ne ole jo siivoushommatkin menneet niin fiineiksi, että pitää jonkun sortin assistentti olla, ennen kuin harjan varteen kelpaa?
Ukkoa en ole arkipäivinä taloustöihin patistellut. Oman osuutensahan se tekee, kun vieraan töissä käy ja perheen elättää. Joskus olen loma-aikana sanonut, kun on ollut tuhat hommaa yhtä aikaa ja vielä pennut siinä jaloissa pyörimässä, että jotakin voisit sinäkin tehdä. Edes lasten perään katsoa. Se kun on vain sohvalla löhönnyt ja sitä iänikuista urheilua televisiosta vahdannut. Mutta vähän se on kuin panisi paskan asialle. Enemmän siinä vain aikaa minulta tuhraantuu, kun saa sen jäljiltä saman homman uusiksi tehdä. Semmoinen poropeukalo se on kotitöissä! Ainoa minkä sille voi uskoa, on mattojen piiskaus. Ehkä se miehille paremmin passaakin, kun saavat siinä vapaasti purkaa aggressioitaan. Onhan se hyödyllisempää kuin jonkun nahkasäkin hakkaaminen punttisalilla!
Siinä tuo ukko heittäytyi melkein marttyyriksi, kun se keksi ostaa tiskikoneen! Hyvä apu se silloin olisi ollut, kun oli vielä koko sakki koossa. Mutta lituuttaa nyt kahden ihmisen muutamaa kippoa koneessa! Pakko oli silti näytellä tyytyväistä. Rupesi niin sääliksi käymään sen naama - melkein itkua väänsi, ettei akka osaa hänen tekonsa suuruutta arvostaa. Olenpahan sitten aina vieraille piruuttani kehaissut, kuinka huomaavainen se on. Tiskikoneenkin osti. Jos se siitä hyvän mielen saa, niin eihän tuo minulta suuri vaiva ole!
Kun tämä meidän entinen pääministerimme – puhemieshän se nykyisin taitaa olla - niitti niistä isyyslomistaan mainetta kuulema ihan ulkomaita myöten, niin tuli sekin asia kerran puheeksi. Ukko kysyi, että olisinko minä halunnut hänet mukaan synnytyksiin. Minä kun nauroin, että ei veikkoste siellä sinua tarvittu. Sanoin vielä, että ei sitä kaikki miehet edes kestä. Pyörtyilevät ja pelkäksi haitaksi ovat.
Ukolle en ääneen sanonut, mutta mieleen mäjähti vuosien takaa yksi juttu. Se oli semmoinen, kun oli silmäneula tipahtanut lattialle ja jäänyt mattoon pystyyn tököttämään. Tietenkin minä sukkasillani astuin sen päälle ja se mennä sujahti jalkapöydästä läpi. Jotenkin somasti osui justiinsa varpaanluitten väliin! Minä känkkäsin ukon luo ja sanoin, että jos vetäisisit penteleen irti. Sillä naama valahti vitivalkoiseksi ja silmät muljahtivat ympäri! Siihen äijä pyörtyä pätkähti. Semmoista sitten vielä synnytykseen raahaamaan! Johan minua huvitti sekin, että jos meidän isä olisi ollut mukana synnytysvalmennuksessa...siellä akkojen kanssa olisi puhissut ja puhkunut kuin iso paha susi hengitystekniikkaa opettelemassa! Yksikseni sitä hihittelin ja ukko loukkaantuneena kysymään, että mikä se nyt niin hauskaa on. Minä sanoin, että semmoisia naisten juttuja vain ajattelin, et sinä niistä tajua.
Vaikka en minä tiedä, olisinko minä sitä muutenkaan mukaan huolinut. Hömpötykseltä tuntuu joskus tämä nykyajan meininki. En minä kieltämään mene, etteikö sillä jotakin vaikutusta voisi olla isän ja lapsen suhteeseen. Vaan en minä silti kaikkea ymmärrä. Niin kuin en sitäkään, että synnytyskivuista on tehty joku sairaus, jota pitäisi lääkitä. Suureellisesti puhutaan naisen oikeudesta! Kautta ihmiskunnan historian ovat naiset synnytyspolttonsa kestäneet. Mikä se näistä nykynaisista on yhtäkkiä niin herkkätuntoisia tehnyt? Sitten samat akat heiluvat nyrkkeilysaleilla ja armeijaankin jo tuppautuvat. Ehkä ne pian alkavat vaatia kivuttomia iskuja kehiin ja tuskattomia luoteja sodankäyntiin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulli miksi kirjoitat naisena ,,,,,kun kuitenkin joitain ristiriitaisuuksia ilmaisuissa !!!!!!!
kirjotus, vaikka mun ei olekkkaan:DDDDDDD
Voisitkos kehittää ihan ikioman nimmarin, jookos:)
varattu nimimerkki tuolla aloittajallakaan.
Joten älä pidä tuota nimeä kuin "kippeetä pillua".
menemällä ilta-apukouluun ja sitten ilta-ala-asteelle jne.
.