Helle oli uuvuttanut Kesämiehen ja hän päätti lähteä vesille josko siellä olisi vilpoisampi. Pieni ongelma oli siinä, ettei hänellä ollut venettä. Muisti sitten isänsä vanhan puisen soutuveneen jääneen erääseen Päijänteen pieneen lahteen. Eihän se mikään tervahöyry ollut mutta paremman puutteessa sai kelvata.
Kesämies rasvasi polkupyöränsä kitisevät ketjut tummelilla jota oli saanut Martta-Tädiltä. Martta asui Einarinsa kanssa maalla, eläkkeellä oli ollut jo kotvan aikaa. Lypsykarja oli hävitetty ja tummeli käynyt tarpeettomaksi. Martta oli arvellut Kesämiehen sitä tarvitsevan ja oli loput tummelit veljenpojalleen lahjoittanut.
Fillarillaan kesämies polkaisi Halpahalliin ostamaan tervaa ja muitakin tarvikkeita. Ostipa ongenkin tai paremminkin siiman, kohon ja koukun ilman vapaa. Sen voisi tehdä paikan päällä eikä tarvitsi fillaroida vapa sojottaen. Muisti jopa noutaa pallogrillin kannen rivarilta äyskäriksi. Kesämiehellä alkoi jo hiukan keulimaan ajatus onkireissusta eikä nyt puhuta polkupyörästä.
Tuntien kuluttua Kesämies oli rättiväsyneenä veneensä luona. Tai oikeasti se oli hänen isänsä. Vielä hän muisti kun isänsä Tarmo sen osti käytettynä kesällä -69. Isänsä oli saanut palkankorotuksen oltuaan töissä 10 vuotta grillihiilikaivoksella. Olipa Tarmo-isä kerran päässyt matkustamaan lentokoneellakin kun duuniporukka haki työturvallisuusoppia Kiinan kaivoksilta. Tarmokin pääsi mukaan koska oli paikan epäluottamusmies.
Kesämies löysi veneen mutta olihan se melkoisen huonokuntoinen, aivan kuin hän itsekin. Laudat olivat haljenneet monesta kohdasta. Ihmeen pieneltäkin vene näytti. No silloin kesällä 69 Kesämies oli hädin tuskin vaahtosammuttimen kokoinen.
Lähistöllä olleet pari uimaria tulivat katsomaan Kesämiehen touhuja, varottivat lähtemästä vesille kun ukkostakin oli ennustettu pitkästä aikaa. Tuuppasivat kuitenkin rotevina ja avuliaina miehinä veneen vedenrajan tuntumaan.
Tervaa pintaan ja silikonia saumoihin tuumiskeli Kesämies. Tuhtoja hän ei sentään tervannut niin ei housun persaukset värjäytyisi ruskeaksi.
Tappia ei löytynyt joten se piti vuolla puukolla. Samalla tekaisi ongenvavankin.
Parin tunnin aherruksen jälkeen vene oli valmis. Vaikka taivas alkoi näyttämään synkältä ei Kesämies malttanut olla työntämättä venhoa vesille. Hyvinhän purtilo kulkikin ensimmäisillä airon vetäisyillä. Mutta kovasti vain vene vuoti ja muuttui raskaammaksi soutaa. Melkein samaan aikaan kun airo katkesi kuului ensimmäinen ukkosen jyrähdys ja vesisade alkoi. Tappikin pulpahti pois paikaltaan. Jo hädissään Kesämies otti tapin käteensä mutta se luiskahti järveen. Olihan hänellä oma vara”tappi" mukana jonka hän työnsi reikään. Se tuntui turpoavan mutta ei tarpeeksi. Seuraavaksi hän yritti työntää ongenvavan tapiksi mutta se oli hiukan liian paksu. Sitten hän työnsikin sen kärki edellä ja sinnehän se upposi melkein kokonaan kolmimetrinen vapa.
Kesämies äyskäröi pallogrillin kannella vettä pois mutta sitä tuntui tulevan samaa tahtia lisää. Vesisade vain yltyi. Kesämiestä pelotti.
Ehjällä airolla hän alkoi melomaan mutta pääsi vain pari veneen mittaa kun tapiksi työnnetty vavan kärki otti pohjaan kiinni ja vene alkoi vain pyörimään paikallaan.
Onneksi uimarit huomasivat miehen hädän juuri pois lähtiessään. He tyrkkäsivät rannalla olleen lasikuituveneen vesille ja soutivat Kesämiehen luo ja pelastivat hänet ahdingosta vetämällä jo tärisevän miehen veneeseensä.
- Taisi tulla sukellusvene tuosta paatistasi, tuumasi toinen uimareista
- Nii-in, kommentoi Kesämies ääni väristen
Kolmikko saapui rannalle. Sade oli kastellut kaikkien vaatteet. Kesämiehen tupakatkin olivat litimärät.
- Hei, et kai sä tervannut veneen tuhtojakin, sun housujen persaukset ovat aivan ruskeat, kyseli uimarimies
- En tervannut, vastasi Kesämies
Kesämies rasvasi polkupyöränsä kitisevät ketjut tummelilla jota oli saanut Martta-Tädiltä. Martta asui Einarinsa kanssa maalla, eläkkeellä oli ollut jo kotvan aikaa. Lypsykarja oli hävitetty ja tummeli käynyt tarpeettomaksi. Martta oli arvellut Kesämiehen sitä tarvitsevan ja oli loput tummelit veljenpojalleen lahjoittanut.
Fillarillaan kesämies polkaisi Halpahalliin ostamaan tervaa ja muitakin tarvikkeita. Ostipa ongenkin tai paremminkin siiman, kohon ja koukun ilman vapaa. Sen voisi tehdä paikan päällä eikä tarvitsi fillaroida vapa sojottaen. Muisti jopa noutaa pallogrillin kannen rivarilta äyskäriksi. Kesämiehellä alkoi jo hiukan keulimaan ajatus onkireissusta eikä nyt puhuta polkupyörästä.
Tuntien kuluttua Kesämies oli rättiväsyneenä veneensä luona. Tai oikeasti se oli hänen isänsä. Vielä hän muisti kun isänsä Tarmo sen osti käytettynä kesällä -69. Isänsä oli saanut palkankorotuksen oltuaan töissä 10 vuotta grillihiilikaivoksella. Olipa Tarmo-isä kerran päässyt matkustamaan lentokoneellakin kun duuniporukka haki työturvallisuusoppia Kiinan kaivoksilta. Tarmokin pääsi mukaan koska oli paikan epäluottamusmies.
Kesämies löysi veneen mutta olihan se melkoisen huonokuntoinen, aivan kuin hän itsekin. Laudat olivat haljenneet monesta kohdasta. Ihmeen pieneltäkin vene näytti. No silloin kesällä 69 Kesämies oli hädin tuskin vaahtosammuttimen kokoinen.
Lähistöllä olleet pari uimaria tulivat katsomaan Kesämiehen touhuja, varottivat lähtemästä vesille kun ukkostakin oli ennustettu pitkästä aikaa. Tuuppasivat kuitenkin rotevina ja avuliaina miehinä veneen vedenrajan tuntumaan.
Tervaa pintaan ja silikonia saumoihin tuumiskeli Kesämies. Tuhtoja hän ei sentään tervannut niin ei housun persaukset värjäytyisi ruskeaksi.
Tappia ei löytynyt joten se piti vuolla puukolla. Samalla tekaisi ongenvavankin.
Parin tunnin aherruksen jälkeen vene oli valmis. Vaikka taivas alkoi näyttämään synkältä ei Kesämies malttanut olla työntämättä venhoa vesille. Hyvinhän purtilo kulkikin ensimmäisillä airon vetäisyillä. Mutta kovasti vain vene vuoti ja muuttui raskaammaksi soutaa. Melkein samaan aikaan kun airo katkesi kuului ensimmäinen ukkosen jyrähdys ja vesisade alkoi. Tappikin pulpahti pois paikaltaan. Jo hädissään Kesämies otti tapin käteensä mutta se luiskahti järveen. Olihan hänellä oma vara”tappi" mukana jonka hän työnsi reikään. Se tuntui turpoavan mutta ei tarpeeksi. Seuraavaksi hän yritti työntää ongenvavan tapiksi mutta se oli hiukan liian paksu. Sitten hän työnsikin sen kärki edellä ja sinnehän se upposi melkein kokonaan kolmimetrinen vapa.
Kesämies äyskäröi pallogrillin kannella vettä pois mutta sitä tuntui tulevan samaa tahtia lisää. Vesisade vain yltyi. Kesämiestä pelotti.
Ehjällä airolla hän alkoi melomaan mutta pääsi vain pari veneen mittaa kun tapiksi työnnetty vavan kärki otti pohjaan kiinni ja vene alkoi vain pyörimään paikallaan.
Onneksi uimarit huomasivat miehen hädän juuri pois lähtiessään. He tyrkkäsivät rannalla olleen lasikuituveneen vesille ja soutivat Kesämiehen luo ja pelastivat hänet ahdingosta vetämällä jo tärisevän miehen veneeseensä.
- Taisi tulla sukellusvene tuosta paatistasi, tuumasi toinen uimareista
- Nii-in, kommentoi Kesämies ääni väristen
Kolmikko saapui rannalle. Sade oli kastellut kaikkien vaatteet. Kesämiehen tupakatkin olivat litimärät.
- Hei, et kai sä tervannut veneen tuhtojakin, sun housujen persaukset ovat aivan ruskeat, kyseli uimarimies
- En tervannut, vastasi Kesämies
Vastaukset 6
Vanhimmat
hauska tarina;)
kun sai taas nauraa.=)))))) Hyvää huuhaata kerrassaan.
ja kolme kertaa eläköön, HARMITTOMII KESÄTARINOITA.
tullut paljon hyviä kirjoituksia.
ei vaan kuulu tänne osioon vaan kirjat ja novellit palstalle, joten nämä jutut tullaan poistamaan, joten kehoitan näiden kirjoittajia siirtymään sinne palstalle!
venejuttu;)