suuresti Esko Valtaojaa. Moni ateisti (kuten myös uskova) saisi ottaa oppia hänen tavastaan keskustella "uskon asioista".
Kunnioitan
Kristitty uskovainen
22269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Luin tuon kirjan: "Pihkala-Valtaoja:Nurkkaan ajettu Jumala?", ja pidin sitä hyvänä kirjana. Kuva Valtaojasta muuttui positiivisemmaksi. Miehet vaihtelivat asiallisia ja haastavia kirjeitä keskenään.
säväytti taas viime viikolla aamu-TV:ssa kommenteillaan. Hän jopa oli sitä mieltä, että jokainen saa kasvattaa lapsensa siihen uskoon, mihin itse haluaa. Yleisestihän ateistinen maailma tahtoo, että uskonnon opetus pn lapselle vain pahasta.
"Hän jopa oli sitä mieltä, että jokainen saa kasvattaa lapsensa siihen uskoon, mihin itse haluaa."
Ai jopa oli tuota mieltä että mihin itse haluaa? Itsekästä tuo on. Lapsi ei voi eikä osaa lapsena päättää juuri mistään mitään. Lapselle ei tarvitse opettaa mitään uskontoa, ainoastaan normi elämänarvot eli se mikä on oikein ja mikä väärin ym. Ei mitään uskonnollista pakkosyöttöä. Päättäköön itse kun vanhemmaksi tulee mihin uskoo vai uskooko mihinkään.
"Yleisestihän ateistinen maailma tahtoo, että uskonnon opetus pn lapselle vain pahasta."
Mikä helvetin ateistinen maailma? Esimerkkejä on pilvin pimein miten uskonto myrkyttää lapsen maailman. Mutta et voi sanoa että tuo on yleinen ateistin käsitys.
äly ei riittänyt ymmärtämisen asti....
"Ai jopa oli tuota mieltä että mihin itse haluaa? Itsekästä tuo on. Lapsi ei voi eikä osaa lapsena päättää juuri mistään mitään. Lapselle ei tarvitse opettaa mitään uskontoa, ainoastaan normi elämänarvot eli se mikä on oikein ja mikä väärin ym. "
- Onko se itsekästä kasvattamista, kun pyrkii kasvattamaan lapsensa niin kuin hyväksi näkee. Jos vanhemmista tuntuu, että uskonto on tuonut heidän elämäänsä niin paljon hyvää, eikä lainkaan huonoa, niin olisihan se järjenkin vastaista kasvattaa lapsensa siten kuin näkee huonommaksi.
Mitä tulee arvoihin, niin uskonnollisilla ihmisillä arvot liittyvät kiinteästi uskoonsa. Sinulla ne eivät liity, eikä minulla, mutta siksi meillä onkin oikeus kasvattaa lapsemme siten, kuin me katsomme hyväksi.
Ennenkuin lauotte oikeita mielipiteistänne siitä, miten ihmisten tulisi lapsiaan kasvattaa, ajatelkaa edes hetki millaisen fundamentalistin kuvatuksen se teistä tekee. Valtaoja perusteli sanomansa todella hyvin, ja jos ei ole katsonut Huomenta Suomen lähetystä 9.8., se kannattaa tähystää Mtv3 Katsomossa. 2-osainen tallenne.
"Onko se itsekästä kasvattamista, kun pyrkii kasvattamaan lapsensa niin kuin hyväksi näkee."
Ei varmaankaan mutta tyhmillä ihmisillä on usein vielä tyhmempiä lapsia.
Lasten hankkimiseen pitäisi olla joku "ajokortti".
Mene nyt kertomaan lapselle että raamattu on totta ja jumala on olemassa, vanhemmaksi tultuaan hän saattaa olla hyvinkin katkera siitä miten vanhemmat ovat hänelle valehdelleet. Miksi ei voisi pitää uskontoa täysin erillään kasvatuksessa? Voisihani kertoa monista maailman uskonnosta, että sellaisiakin on ja jotkut ovat uskossa ja jotkut ei. Hyvä kasvatus ei tarvitse uskonnonopetusta. Minä olen siitä hyvä esimerkki.
mielenkiintoista kuunnella, kuinka nasse edustaa ateisteja MTV 3:n aamulähetyksessä.
>> Yleisestihän ateistinen maailma tahtoo, että uskonnon opetus pn lapselle vain pahasta.
niin, että ateisteiksi alkaneet ovat kokeneet perheissään uskonnollisuuteen pakottamista, vai miten ?
Minä en ole pakottanut lapsiani uskomaan Jumalaan, enkä vaatinut heiltä uskonnollista elämää, vaikka
olenkin kertonut omasta uskostani Jeesukseen, koska tiedän, että usko tulee Jumalalta, enkä minä voi
tehdä lapsistani uskovaisia. Mielestäni kuitenkin on hyvä, että he tietävät mitä evankeliumi sisältää, että he sitten etsikkoaikanaan eli Jumalan kutsuessa heitä, tietävät ketä rukoilevat ja kuka Jumala on.
"Mene nyt kertomaan lapselle että raamattu on totta ja jumala on olemassa, vanhemmaksi tultuaan hän saattaa olla hyvinkin katkera siitä miten vanhemmat ovat hänelle valehdelleet."
Mutta juuri tässä on se pointti, missä kannattaa harrastaa toisen osaan asettumisen kykyä. Jos vanhemmat kokevat, ja yleensä uskovat vanhemmat kokevat, että jumalansa on olemassa ja se on hyvä ja moraalisten arvojen peruspilari ja muuta hauskaa. Silloin he tekevät omasta mielestään parhaan mahdollisen päätöksen kasvattaa lastaan kuten hekin ovat lapsuutensa hyväksi kokeneet. Yritin tätä selittää jo edellä, enkä sitä kolmatta kertaa viitsi yrittää sanoa.
"Voisihani kertoa monista maailman uskonnosta, että sellaisiakin on ja jotkut ovat uskossa ja jotkut ei"
Niin varmasti valtaosa, jopa kaikkein hihhuleimmista kertovatkin ja viimeistään siihen törmää 7-vuotiaana koulussa. Kaikkein hihuimmilla sitä vaan seuraa muiden vakaumusten polkeminen maahan, ja toivoisin ettei siihen syyllistytä toiseltakaan puolelta.
"Hyvä kasvatus ei tarvitse uskonnonopetusta. Minä olen siitä hyvä esimerkki. "
Ei tarvitsekaan, ja minäkin olen siitä hyvä esimerkki, mutta muistetaan taas se toinenkin puoli: uskonnon tuominen kasvatukseen ei tee siitä myöskään huonoa kasvatusta. Kasvatukseen liittyy tuhat 1 muutakin asiaa, ja jos uskonnollisuus kotona ei ole haitallista lapselle itselleen elämässä selviytymisen kannalta, sen pitäisi ulkopuoliselle olla täysin se ja sama. Paitsi jos ulkopuolinen haluaa rajoittaa muiden oikeuksia enemmän kuin omiaan. Etenkään siitä ei tulisi syyllistää vanhempia, jotka omien kokemustensa pohjalta haluavat kasvattaa lapsensa hyvin.
>> niin, että ateisteiksi alkaneet ovat kokeneet perheissään uskonnollisuuteen pakottamista, vai miten ?
Miksei olisi riittänyt? Suosittelen kyseistä kirjaa sinunkin luettavaksi, ehkä oppisit jotain. Kukaan ei ole täysin oppinut, aina voi löytää uutta :)
kusipäältä.
Mutta kun ei millään viitsisi keskustella uskovaisten kanssa ns. asiallisesti.. Se kun tarkoittaisi, että pitäisin heidän mielipiteitään ja harhojaan jonkinlaisessa arvossa muka... Tai että ottaisin heidä mielipiteensä ja harhansa jotenkin varteenotettavina argumentteina.
Ei saa olla epärehellinen.
Kun otetaan huomioon uskontojen paljous, niin loogisesti suurin osa niistä(kaikki) on silkkaa kusetusta.
Voisiko joku selittää miksi jonkun toisen kusetettuna olemista pitäisi kunnioittaa? Eikö olisi parempi jos kyseistä henkilöä mieluummin yrittäisi auttaa?
"Kun otetaan huomioon uskontojen paljous, niin loogisesti suurin osa niistä(kaikki) on silkkaa kusetusta. "
en usko että kaikki ovat silkkaa kusetusta, tutustu vaikka kungfutselaisuuteen. ei jumalia eikä muitakaan henkiolentoja vaan filosofiaa ja moraalioppia.
eikä se budhalaisuuskaan sellaisena kuin gautaman itsensä se kerrotaan esittäneen ole mielestäni kusetusta. siinähän on vain kyse siite kuinka asioihin tulee suhtautua ja ainakin itse olen saavuttanut budhan opeilla levolisen mielen.
Mutta voiko niitä edes kutsua uskonnoiksi, jos niissä ei ole jumalia, eikä niissä vaadita uskomista?
hengenvetoon sinäkin kai vaadit uskovilta asiallisuutta sinun uskomuksiasi ruodittaessa. Asiallinen pitää olla ja suvaitsevainen. Niinpä niin.
Ai minä?
Minä en vaadi uskovaisilta yhtään mitään. Minä haluaísin vain elää rauhassa.
Jos hihu haluaa tyrkyttää päävikaisuuttaan ja vittuilla ja uhkailla helvetillä niin leikitään vaan.
Minulla ei ole mitään pyhää mitä KUKAAN pystyisi pilkkaamaan niin että minä loukkaantuisin.
vaikuta. Olet varsin hihhuli uskomuksissasi sinäkin.
Ja mitähän ovat nämä "uskomukseni" joista puhut? Kerro toki reippaasti.