Haluan rohkaisuna muille ihmisille kertoa, kuinka suuri rukouksen voima saattaa olla. Tästä on esimerkki omassa perheessäni, nimittäin isoäitini ihmeparantuminen, josta saan nyt hänen luvallaan kertoa.
Syksyllä 1994 isoäitini, ikänsä erittäin terveenä ollut tuolloin 74-vuotias, meni rutiininomaisiin verikokeisiin kuntoutuksen yhteydessä. Ei kestänyt kauan, kun lääkäri soitti ja sanoi, että maksa-arvot ovat hälyttävän koholla. Siitä hänet sitten passitettiin monenlaisiin tutkimuksiin. Maksa oli pahasti vioittunut, kukaan lääkäri ei ollut nähnyt sellaista maksaa aikaisemmin. Kokeiden tuloksia läheteltiin monille erikoislääkäreille. Haimassa näkyi pahanlaatuisia muutoksia ja sappitiet olivat tukossa. Lääkärit olivat ymmällään kaikista näistä vioista. Selvää diagnoosia ei saatu. Syöpääkään se ei kuitenkaan ollut, vaikka sitä epäiltiin. Huomionarvoista on myös, että isoäitini ei tuntenut itseään sairaaksi tippaakaan. Kaikki olivat ymmällään.
Isoäitini tuli hyvin surulliseksi. Hän on aina ollut erittäin elämänhaluinen ihminen, uskonut korkeampaan ja iloinnut arjen pienistä asioista. Hän yksinkertaisesti rakastaa elämää. Sisareni odotti tuolloin ensimmäistä lastaan, ja isoäitini iloitsi kovasti myös isomummoksi tulemisestaan. Olin itsekin tuolloin vain 10-vuotias, isovanhempien nuorin lapsenlapsi ja hyvin läheinen heidän kanssaan.
Joulukuun alussa kokeita oli otettu jo monia, ja tulokset näyttivät huolestuttavilta. Koitti päivä, jolloin jokin tutkimus sairaalassa olisi taas edessä. Isoäitini huokaisi, istui aamulla sänkynsä viereen ja risti kätensä. Hän sanoi Jumalalle, että "En minä uskalla pyytää paranemista, mutta jos saisin vielä tämän tulevan joulun viettää nuorimman lapsenlapseni (eli minun) kanssa niin enempää en pyydä". Sitten mummo luki miettien jokaista sanaa Isä Meidän- rukouksen.
Yhtäkkiä tuolloin isoäidin makuuhuone täyttyi kirkkaasta valosta, joka teki mummolleni mahdottomaksi nähdä mitään. Hän ehti vain ajatella, että nyt hän varmasti halvaantuu. Tuo valo täytti koko huoneen, ja valon kärki meni lopulta nuolen tavalla isoäitini ruumiin läpi. Sitten se haihtui pois. Mummo tunti olonsa kuitenkin helpottuneeksi ja rauhalliseksi. Hän palasi tiskaamaan astioita ja meni sitten rauhallisin mielin tutkimuksiin sairaalaan.
Juuri muutamia päiviä ennen joulua oli sitten aika kuulla tutkimusten tulokset. Niiden perusteella aloitettaisiin hoito. Äitini lähti isoäidin mukana lääkärin luokse, ja he olivat myös varustautuneet siihen, että mummo saattaisi joutua jäämään kokonaan sairaalaan. Tunnelma oli jännittynyt. Itse olin vielä niin nuori, että minulle ei tuosta kerrottu mitään. Lääkäri pyysi äitiä ja mummoa istumaan. Hän katsoi heitä vakavasti ja sanoi: "Kuulkaa hyvä rouva, olen vertaillut näitä kokeita ja tutkimuksia useiden kollegoideni kanssa. Mutta nyt on niin, että kukaan meistä ei osaa tätä selittää. Nämä viimeiset tutkimukset osoittavat, että te rouva olette aivan terve". Äitini nousi tuolloin seisomaan ja sanoi, että mitä ihmettä te sanotte. "Äitinne on terve. Teillä ei ole syytä huoleen". Mummoni kysyi sitten lääkäriltä, että saako hän mitään lääkettä. Lääkäri sanoi, että "Te ette tarvitse mitään lääkettä. Kaikki arvot ovat normaalit, ja olette terve. Hyvää joulua, rouva". Isoäitini kiitti sillä hetkellä Jumalaa ja ymmärsi kaiken niin hyvin kuin ihminen pystyy ymmärtämään käsittämättömän.
Sinä jouluna 1994 oli perheessäni poikkeuksellisen iloinen ja kiitollinen joulumieli.
Nyt tästä on kulunut melkein 16 vuotta, ja tänään meillä oli Herran suunnattomasta armosta onnellinen päivä, kun isoäitini täytti kunnioitettavat 90 vuotta. Hän on ollut lähestulkoon kokonaan terveenä kaikki nämä vuodet ihmeparantumisestaan lähtien. Elämänsä ensimmäiset vakituiset lääkkeensäkin hän sai vasta 88-vuotiaana. Isoäitini elämänhalu ja energia on niin suunnatonta, että perässä ei tahdo pysyä. Hän matkustelee edelleen, lenkkeilee ja ui. Hänellä on laaja ystäväpiiri, ja hän hyväksyy jokaisen ihmisen omanlaatuisenaan eikä yritä väkisin muuttaa ketään.
Minulle isoäiti on kallio, johon voin aina turvautua. Suunnaton apu oman vaikean teini-ikäni aikana ja aikuisuuden haasteissa. Yhdessä olemme rukoilleet monen asian puolesta. Ja suurin osa niistä on toteutunut. Vuonna 2006 äidilläni oli rintasyöpä, josta hän myös parani lääketieteellisen hoidon ja minun sekä isoäidin rukousten avulla. Olin jo aikuinen, kun isoäitini kertoi minulle tämän tarinansa, elämänsä parhaan joululahjan ensimmäistä kertaa. Silloin ensimmäistä kertaa koin Jumalan suuren armon käytännössä. En voisi kuvitella elämääni ilman isoäitiä ja kaikkia näitä vuosia ilman häntä. Joka ilta kiitän Jumalaa tästä asiasta. Nykyisin iltarukouksessani pyydän aina Jumalaa muistamaan ihmisiä ihmeteoillaan, jotta mahdollisimman moni tuntisi rukoilun suuret mahdollisuudet ja Jumalan mittaamattoman armon.
Syksyllä 1994 isoäitini, ikänsä erittäin terveenä ollut tuolloin 74-vuotias, meni rutiininomaisiin verikokeisiin kuntoutuksen yhteydessä. Ei kestänyt kauan, kun lääkäri soitti ja sanoi, että maksa-arvot ovat hälyttävän koholla. Siitä hänet sitten passitettiin monenlaisiin tutkimuksiin. Maksa oli pahasti vioittunut, kukaan lääkäri ei ollut nähnyt sellaista maksaa aikaisemmin. Kokeiden tuloksia läheteltiin monille erikoislääkäreille. Haimassa näkyi pahanlaatuisia muutoksia ja sappitiet olivat tukossa. Lääkärit olivat ymmällään kaikista näistä vioista. Selvää diagnoosia ei saatu. Syöpääkään se ei kuitenkaan ollut, vaikka sitä epäiltiin. Huomionarvoista on myös, että isoäitini ei tuntenut itseään sairaaksi tippaakaan. Kaikki olivat ymmällään.
Isoäitini tuli hyvin surulliseksi. Hän on aina ollut erittäin elämänhaluinen ihminen, uskonut korkeampaan ja iloinnut arjen pienistä asioista. Hän yksinkertaisesti rakastaa elämää. Sisareni odotti tuolloin ensimmäistä lastaan, ja isoäitini iloitsi kovasti myös isomummoksi tulemisestaan. Olin itsekin tuolloin vain 10-vuotias, isovanhempien nuorin lapsenlapsi ja hyvin läheinen heidän kanssaan.
Joulukuun alussa kokeita oli otettu jo monia, ja tulokset näyttivät huolestuttavilta. Koitti päivä, jolloin jokin tutkimus sairaalassa olisi taas edessä. Isoäitini huokaisi, istui aamulla sänkynsä viereen ja risti kätensä. Hän sanoi Jumalalle, että "En minä uskalla pyytää paranemista, mutta jos saisin vielä tämän tulevan joulun viettää nuorimman lapsenlapseni (eli minun) kanssa niin enempää en pyydä". Sitten mummo luki miettien jokaista sanaa Isä Meidän- rukouksen.
Yhtäkkiä tuolloin isoäidin makuuhuone täyttyi kirkkaasta valosta, joka teki mummolleni mahdottomaksi nähdä mitään. Hän ehti vain ajatella, että nyt hän varmasti halvaantuu. Tuo valo täytti koko huoneen, ja valon kärki meni lopulta nuolen tavalla isoäitini ruumiin läpi. Sitten se haihtui pois. Mummo tunti olonsa kuitenkin helpottuneeksi ja rauhalliseksi. Hän palasi tiskaamaan astioita ja meni sitten rauhallisin mielin tutkimuksiin sairaalaan.
Juuri muutamia päiviä ennen joulua oli sitten aika kuulla tutkimusten tulokset. Niiden perusteella aloitettaisiin hoito. Äitini lähti isoäidin mukana lääkärin luokse, ja he olivat myös varustautuneet siihen, että mummo saattaisi joutua jäämään kokonaan sairaalaan. Tunnelma oli jännittynyt. Itse olin vielä niin nuori, että minulle ei tuosta kerrottu mitään. Lääkäri pyysi äitiä ja mummoa istumaan. Hän katsoi heitä vakavasti ja sanoi: "Kuulkaa hyvä rouva, olen vertaillut näitä kokeita ja tutkimuksia useiden kollegoideni kanssa. Mutta nyt on niin, että kukaan meistä ei osaa tätä selittää. Nämä viimeiset tutkimukset osoittavat, että te rouva olette aivan terve". Äitini nousi tuolloin seisomaan ja sanoi, että mitä ihmettä te sanotte. "Äitinne on terve. Teillä ei ole syytä huoleen". Mummoni kysyi sitten lääkäriltä, että saako hän mitään lääkettä. Lääkäri sanoi, että "Te ette tarvitse mitään lääkettä. Kaikki arvot ovat normaalit, ja olette terve. Hyvää joulua, rouva". Isoäitini kiitti sillä hetkellä Jumalaa ja ymmärsi kaiken niin hyvin kuin ihminen pystyy ymmärtämään käsittämättömän.
Sinä jouluna 1994 oli perheessäni poikkeuksellisen iloinen ja kiitollinen joulumieli.
Nyt tästä on kulunut melkein 16 vuotta, ja tänään meillä oli Herran suunnattomasta armosta onnellinen päivä, kun isoäitini täytti kunnioitettavat 90 vuotta. Hän on ollut lähestulkoon kokonaan terveenä kaikki nämä vuodet ihmeparantumisestaan lähtien. Elämänsä ensimmäiset vakituiset lääkkeensäkin hän sai vasta 88-vuotiaana. Isoäitini elämänhalu ja energia on niin suunnatonta, että perässä ei tahdo pysyä. Hän matkustelee edelleen, lenkkeilee ja ui. Hänellä on laaja ystäväpiiri, ja hän hyväksyy jokaisen ihmisen omanlaatuisenaan eikä yritä väkisin muuttaa ketään.
Minulle isoäiti on kallio, johon voin aina turvautua. Suunnaton apu oman vaikean teini-ikäni aikana ja aikuisuuden haasteissa. Yhdessä olemme rukoilleet monen asian puolesta. Ja suurin osa niistä on toteutunut. Vuonna 2006 äidilläni oli rintasyöpä, josta hän myös parani lääketieteellisen hoidon ja minun sekä isoäidin rukousten avulla. Olin jo aikuinen, kun isoäitini kertoi minulle tämän tarinansa, elämänsä parhaan joululahjan ensimmäistä kertaa. Silloin ensimmäistä kertaa koin Jumalan suuren armon käytännössä. En voisi kuvitella elämääni ilman isoäitiä ja kaikkia näitä vuosia ilman häntä. Joka ilta kiitän Jumalaa tästä asiasta. Nykyisin iltarukouksessani pyydän aina Jumalaa muistamaan ihmisiä ihmeteoillaan, jotta mahdollisimman moni tuntisi rukoilun suuret mahdollisuudet ja Jumalan mittaamattoman armon.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jumalausko rappeuttaa aivotoiminnan totaalisesti. Olet ihka elävä todiste tästä. Et välttämättä itse tätä huomaa.
Ei usko rappeuta kenenkään aivotoimintaa. Eikö olisi sinunkin parempi hyväksyä se tosiasia, että on niitä, jotka uskovat ja niitä, jotka eivät usko eikä loukata tahallaan kumpiakaan? Ateisteja on vain 1,9 prosenttia maailman ihmisistä, ja heidän lukumääränsä on koko ajan vähenemään päin. Ei ole mitään sellaista tutkimusta, jonka mukaan "Jumalusko rappeuttaa aivotoiminnan totaalisesti". Jos olisi, niin kyllä siitä muutkin kirjoittaisivat kuin vain sinä.
""Ei usko rappeuta kenenkään aivotoimintaa. ""
Jumalausko nimenomaan rappeuttaa aivotoimintaa TODISTETTAVASTI.
"Jumalusko nimenomaan rappeuttaa aivotoiminnan TODISTETTAVASTI."
Miten perustelet tuon väitteesi? Ei riitä pelkästään se, että sinä väität noin käyvän.
Vuonna 2008 ateisteja oli 2,2 prosenttia maailman ihmisistä, vuonna 2010 ateisteja on 1,9 prosenttia eli 138,5 miljoonaa. Jos sama kehitys jatkuu, niin vuonna 2026 ateisteja on 0 prosenttia.
uskontokasvatuksen haitta on, että siinä opetetaan kritiikitöntä uskomista. Kasvattaja jopa kieltää lasta "pilkkaamasta", millä uskovainen kasvattaja tarkoittaa kriittisten kysymysten esittämistä. Näin lapsi oppii uskomaan satuja osaamatta aikuisenakaan kyseenalaistaa niitä, ja tuollainen asenne voi luonnollisesti jumiuttaa aivojen käyttöä laajemminkin.
Uskovaisten älykkyystaso on keskimäärin alempi kuin ateistien. Syy-seuraussuhde on vaikeampi
selvittää. Molempi on mahdollista, eli lapsen suurempi älykkyys johtaa herkemmin ateismiin, tai lapsen varhainen uskonnollinen indoktrinaatio johtaa heikompaan älyyn.
Uskovainen on tyypillisesti kykenemätön älylliseen pohdintaan uskontonsa opeista, jolloin hän ei myöskään tajua niiden älyttömyyttä.
jopa kieltää lasta "pilkkaamasta", millä uskovainen kasvattaja tarkoittaa kriittisten kysymysten esittämistä."
Mitä sinä tarkoitat kriittisillä kysymyksillä? Luulisi, että kriittisiä kysymyksiä voi ilman muuta esittää, mutta ei pilkata.
"Näin lapsi oppii uskomaan satuja."
Miksi puhut uskontojen yhteydessä saduista vai ovatko uskonnot sinulle satuja?
"Uskovaisten älykkyystaso on keskimäärin alempi kuin ateistien."
Missä tutkimuksessa noin sanotaan?
"Syy-seuraussuhde on vaikeampi selvittää. Molempi on mahdollista, eli lapsen suurempi älykkyys johtaa herkemmin ateismiin, tai lapsen varhainen indoktrinaatio johtaa heikompaan älyyn."
Kun indoktrinaatio tarkoittaa jonkin poliittisen tai muun käsityksen iskostamista mieleen, niin tuskin siitä on kysymys, jos ateistiperheen lapselle annetaan uskonnoton kasvatus ja teistiperheen lapselle uskonnollinen kasvatus.
"Uskovainen on tyypillisesti kykenemätön älylliseen pohdintaan uskontonsa opeista, jolloin hän ei myöskään tajua niiden älyttömyyttä."
Luulenpa, että viimeistään murrosikäisenä itse kukin perhetaustastaan riippumatta on pohtinut tai ainakin yrittänyt pohtia uskontojen oppeja myös älyllisesti. Vai tarkoitatko älyllisenä pohdintana esimerkiksi sellaista netissä ollutta uskontunnustuksen pilkallista repostelua, jota Vapaa-ajattelijoiden sihteeri harjoitti?
Oletko lukenut niistä sellaisten tutkijoiden kuin Hamerin, Koenigin ja Persingerin tutkimuksista, joiden mukaan geeni altistaisi uskonnollisuudelle? Hamerin tutkimuksista on kirjoitettu myös Tieteen Kuvalehdessä otsikolla Geeni altistaa uskonnolle ( 1/2006 s. 72 - 73 ) .
tuosta samasta geenistä, että uskovaiset parantelevat vaivojaan pyhän lehmän kusella ja paskalla?
Mirkan moneen kertaan esittämiä juttuja, joilla ei ole mitään tekemistä tämä palstan aiheen kanssa. Ihmetellä täytyy sitä, että jonkun aikuisen ajatukset ovat jatkuvasti eläinten eritteissä, joista vielä käyttää niiden alatyylisiä nimityksiä. ( Alatyyliä ovat mm. kirosanat ja sellaiset sanat kuin kusi ja paska. )
ja kiemurtelet kuin limainen liero vaikka itse otit sen idioottigeenin puheeksi.
Vastaa kysymykseen pyhän lehmän VIRTSASTA ja ULOSTEESTA.
"Väistelet ja kiemurtelet kuin limainen liero vaikka itse otit sen idioottigeenin puheeksi. Vastaa kysymykseen pyhän lehmän VIRTSASTA ja ULOSTEESTA."
En väistele enkä kiemurtele. Lainasin Tieteen Kuvalehden artikkelia "Geeni altistaa uskonnolle" siinä tarkoituksessa, että sinäkin voisit lukea, mistä siinä on kysymys. Ei ole olemassa mitään "idioottigeeniä" paitsi sinun kielenkäytössäsi.
Kysymyksesi kuuluu näin:" Johtuuko tuosta samasta geenistä, että uskovaiset parantelevat vaivojaan pyhän lehmän kusella ja paskalla?"
En ole tuommoisesta mistään lukenut, että "uskovaiset parantelevat vaivojaan pyhän lehmän kusella ja paskalla." Kun sinä kerran väität, että tuommoista jossakin tapahtuu, niin sinun se kuuluu antaa linkki. Ei muiden tarvitse etsiä linkkiä sinun väitteidesi tueksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_lehmä
... lehmän eri tuotteita – maito, juusto, voi, virtsa ja lanta – käytetään uskonnollisissa seremonioissa.
http://www.mediuutiset.fi/rytmis/article281665.ece?s=r&wtm=mediuutiset/-04052009
... lehmän virtsa kykenee parantamaan sairauksia maksataudista liikalihavuuteen ja jopa syöpään.
Hindut eivät ole ateisteja, vaan kuuluvat uskovaisten suureen joukkoon aina kun haluat antaa prosenttilukuja, miten paljon maailmassa on uskovaisia ja vähän ateisteja.
Herra päättä jollakin ihmeellä vahvistaa Sanansa ja osittaa että Hän On.
itse näen suurempia ja pienenpiä ihmeitä jatkuvasti. Olen myös parantunut rukouksen kautta.
Ateisteilla ei ole muuta keinoa kuin yrittää syöltää sontaa meidän päällemme. Tälläkin palstalla monet ateistit tekeytyvät kristityiksi muka pilkaamaan ateisteja. Yrittävät niin halpamaisesti kiilottaa omaa kuvaansa.
Mutta ateismi on yski aikamme perkeleen suurista valheista.
syntymää myös elämämme todellinen täyttymys Jeesuksessa jää saavuttamatta, tämän uudestisyntymisen lisäksi on tärkeää myös nimen säilyä Jeesuksen elämän kirjassa tämän lyhyen elämämme aikana täällä maan päällä, että pääsemme Jumalan Paratiisiin.
This made my day. Voimia isoäidillesi