Anu Partanen kirjoittaa USA:n ja Suomen uskonnollisuuden ilmentymistä. Otteita:
"Yhdysvalloissa uskontoon – mihin tahansa uskontoon – uskotaan jopa niin vahvasti, että sosiologi Phil Zuckerman kirjoitti taannoin kirjan siitä ihmeestä, että Tanska ja Ruotsi voivat olla moraalisia maita, vaikka ne eivät ole uskonnollisia maita. Suuri joukko amerikkalaisia kun arvelee, että ilman uskoa ei voi olla moraalia. Sen takia paikallisten poliitikkojenkin on aina näyttäydyttävä kirkossa."
- Hän ihmettelee myös Ylen toimintaa.
" Viime pääsiäisen alla sain sähköpostiini muistutuksen suomalaisesta tavasta lähestyä asiaa. Ylen pressitiedote kertoi juhlakauden ohjelmista. Laskin lyhyestä tiedotteesta seitsemän eri nimikettä, jotka kertoivat jollakin tavalla Jeesuksesta ja kristittyjen pääsiäismenoista. Seitsemän. Julkisella, koko kansan rahoittamalla kanavalla. Suomessa on toki valtionkirkko, mutta silti moinen yhden uskon pakkosyöttö koko joukolle valtion kanavalla tuntui... kiusalliselta.
Suomalaisena tiedän, että suomalaisten luterilaisuus on useimmiten laimeaa sorttia eikä sinänsä kovin uhkaavaa ei-luterilaisille. Mutta newyorkilaisena pidän yleläistä ajatusta kristinuskon yleispätevyydestä heinähattulaisuutena, sellaisten ihmisten käytöksenä, jotka eivät ole kohdanneet elämässään tarpeeksi erilaisuutta."
http://www.hs.fi/juttusarja/partanen/artikkeli/Uskon asioita/1135259528345
- Minäkin ihmettelen Ylen toimintaa. Ohjelmat laaditaan ikäänkuin kaikki suomalaiset olisivat kristittyjä. Viime pääsiäisenä sentään tapahtui sellainen virkistävä poikkeus, että Brianin elämä näytettiin televisiossa. Ateistin mieltä lämmitti...
"Yhdysvalloissa uskontoon – mihin tahansa uskontoon – uskotaan jopa niin vahvasti, että sosiologi Phil Zuckerman kirjoitti taannoin kirjan siitä ihmeestä, että Tanska ja Ruotsi voivat olla moraalisia maita, vaikka ne eivät ole uskonnollisia maita. Suuri joukko amerikkalaisia kun arvelee, että ilman uskoa ei voi olla moraalia. Sen takia paikallisten poliitikkojenkin on aina näyttäydyttävä kirkossa."
- Hän ihmettelee myös Ylen toimintaa.
" Viime pääsiäisen alla sain sähköpostiini muistutuksen suomalaisesta tavasta lähestyä asiaa. Ylen pressitiedote kertoi juhlakauden ohjelmista. Laskin lyhyestä tiedotteesta seitsemän eri nimikettä, jotka kertoivat jollakin tavalla Jeesuksesta ja kristittyjen pääsiäismenoista. Seitsemän. Julkisella, koko kansan rahoittamalla kanavalla. Suomessa on toki valtionkirkko, mutta silti moinen yhden uskon pakkosyöttö koko joukolle valtion kanavalla tuntui... kiusalliselta.
Suomalaisena tiedän, että suomalaisten luterilaisuus on useimmiten laimeaa sorttia eikä sinänsä kovin uhkaavaa ei-luterilaisille. Mutta newyorkilaisena pidän yleläistä ajatusta kristinuskon yleispätevyydestä heinähattulaisuutena, sellaisten ihmisten käytöksenä, jotka eivät ole kohdanneet elämässään tarpeeksi erilaisuutta."
http://www.hs.fi/juttusarja/partanen/artikkeli/Uskon asioita/1135259528345
- Minäkin ihmettelen Ylen toimintaa. Ohjelmat laaditaan ikäänkuin kaikki suomalaiset olisivat kristittyjä. Viime pääsiäisenä sentään tapahtui sellainen virkistävä poikkeus, että Brianin elämä näytettiin televisiossa. Ateistin mieltä lämmitti...
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei ole toivettakaan päästä pressaksi tai varmaan mihinkään muuhunkaan korkeaan virkaan, jos ei johonkin uskonlahkoon kuulu. On varmaan ihan sama mikä se uskonto on, kunhan vaan jollain on päänsä sekoittanut.
Kössönöm
Sehän on iloinen asia, että USA:ssa kunnioitetaan kristinuskoa noin hyvin. Suomessakin tulisi lisätä kristillisiä ohjelmia sekä yleisradioon, että televisioon. Mielestäni jokainen ohjelma tulisi aina aloittaa ja päättää rukouksella. Kristinusko luo terveen ja raittiin moraalisen pohjan yhteiskunnalle ja siksi sitä pitäisi tukea valtion verovaroin mahdollisimman paljon.
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=255842
vaikka osalla taas menee puurot ja vellit sekaisin :)
Laidasta laitaan pyöritään. Tässä kuitenkin mielestäni melko hyvä kirjoitus.
"Hyvää hanukkaa
Otsoveli | 22.8.2010 17:03
>>>Miten jonkun sellaisen toivottaminen toiselle, joka ei kerran merkitse toiselle mitään, olisi epäkorrektia ja lähtökohtaisesti jotenkin loukkaavaa toista kohtaan? Jos jotain, niin pahimmillaan se on toiselle yhdentekevää, kun asia ei kerran häntä kiinnosta.
Ja pysyy. Ei tätä maata luovuteta saatanalle ja ateismille!