Olen yli nelikymppinen uskossa oleva luterilainen mies. Tulin uskoon kauan sitten. Naapurissani asuu päälle parikymppinen nainen, joka on ollut uskossa muutaman vuoden. Hän on helluntailainen. Minä suhtaudun häneen kuin hengelliseen sisareeni, kutsunkin häntä pikkusiskoksi. Hän pitää minua uskonelämää paremmin tuntevana vanhempana veljenään. Siskolle olen myös sielunhoitaja; aina, kun häntä joku asia painaa, hän tulee kertomaan siitä ensimmäisenä minulle.
Minä en yritä käännyttää häntä luterilaiseksi, eikä hän yritä käännyttää minua helluntailaiseksi. Me keskustelemme vain niistä asioista, jotka ovat meille yhteisiä, emme teologisista kiistakysymyksistä. Hän on erittäin hieno nuori uskova, ja rohkeasti uskoaan tunnustava.
Voiko näin elää? Voivatko luterilainen ja helluntailainen olla muitakin kuin vihollisia? Syönpä mustan ranskalaistyyppisen taiteilijapäähineeni, jos ei joku tähänkin vastaa, että helluntailainen ei saa olla tekemisissä luterilaisen kanssa, koska luterilainen on lapsikastettu.
Minä en yritä käännyttää häntä luterilaiseksi, eikä hän yritä käännyttää minua helluntailaiseksi. Me keskustelemme vain niistä asioista, jotka ovat meille yhteisiä, emme teologisista kiistakysymyksistä. Hän on erittäin hieno nuori uskova, ja rohkeasti uskoaan tunnustava.
Voiko näin elää? Voivatko luterilainen ja helluntailainen olla muitakin kuin vihollisia? Syönpä mustan ranskalaistyyppisen taiteilijapäähineeni, jos ei joku tähänkin vastaa, että helluntailainen ei saa olla tekemisissä luterilaisen kanssa, koska luterilainen on lapsikastettu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Heh!
Säilyköön barettisi. ;-)
:)
siinä vasta kun ruvetaan tapa uskovaisuudesta puhumaan..ei siinä että kaksi uskovaa yhdessä keskustelee..oli tausta mikä hyvänsä. Eikä ikinä saisikaan ongelma antaa olla kirkollinen tausta.
Meillä ei sen suhteen ole ongelmia. Olemme molemmat sitä mieltä, että luterilainen kirkko on hengetön ja kuollut laitos. Sen sijaan minun sydäntäni sykähdyttää se, että toisella tavalla uskova nuori nainen uskoo sittenkin kristinuskon perusasioista samalla tavalla kuin minä, ja pitää minua uskottuna sielunhoitajanaan.
>>>Meillä ei sen suhteen ole ongelmia. Olemme molemmat sitä mieltä, että luterilainen kirkko on hengetön ja kuollut laitos. Sen sijaan minun sydäntäni sykähdyttää se, että toisella tavalla uskova nuori nainen uskoo sittenkin kristinuskon perusasioista samalla tavalla kuin minä, ja pitää minua uskottuna sielunhoitajanaan.
Lapsikaste on hirveä, kadottava harhaoppi, jonka pelastavaan vaikutukseen luterilaiset luottavat. Luterilainen ei voi olla pelastettu uskova, koska hänet on kastettu lapsena - tai sitten hän lipeää luterilaisesta uskostaan eikä olekaan aito luterilainen.
Jos olette ystäviä, se on teille hyväksi.
Jos rakastutte, suhteenne muuttuu kauniimmaksi.
Jos rakastutte ja olette seksiyhteydessä, se on teidän kaunis asianne.
Jos menette naimisiin, päätös on teidän.
Jos eroatte, menetätte ystävyytenne.
Jos noudatatte tosikkouskovien ohjeita, ette saa olla yhteydessä muuten kuin käännytysmielessä ja juttu koituisi tappioksenne.
Jos rakastatte tai eroatte mutta muututte ateisteiksi, kuka teidät voisi tuomita.
Jos muututte vihamielisiksi toisianne kohtaan, se ei ole hyväksi kummallekaan, ajattelittepa maailmasta miten hyvänsä.
Vastasit nimimerkin "Helluntaimies" kirjoitukseen, mutta ilmeisesti tarkoitit sen minulle? Me emme voi emmekä saa rakastua sillä tavoin, mitä rakkaudella normaalisti ymmärretään. Minä olen naimisissa, hän ei. Korkeintaan välillämme voi olla sisarellista tai veljellistä rakkautta. Ehkä platonistakin.
Kyllä lurterilainen on silloin uskovainen jos hän on ottanut Jeesuksen vastaan omakohtaisena Vapahtajannan ja Pelastajanaan. Minulla on monia hyviä uskon ystäviä myöskin luterilaisen kirkon piirissä, jopa uudestiusyntyneitä ja Pyhällä Hengellä täyttyneitä pappeja. Eivät he luota lapsikasteen armon, vaan julistavat, että ihmisen on tehtävä parannus ja otettava Jeesus vastaan omaan elämäänsä, josko meinaavat päästä taivaaseen. Vaikkakaan lapsikaste ei ole autuuden perusta - kuten ei muuten uskovien upotuskastekaan - niin Jeesus tuntee omansa sieltäkin piiristä kuin helluntailaisistakin. On hienoa, että on kykyä ja halua pitää uskonyhteyttä muissakin piireissä oleviin kuin vain siihen omaan kirkkokuntaan kuuluviin. Todellisuudessahan ei paikkakunnillaan ole kuin yksi uskovista koostuva paikallisseurakunta, nuo kaikki kyltitykset ovat ihmisn tekoja eikä Raamatun mukaisia!
Kuulostaa romanssilta...
Sisko ja veli.
"...emmekä saa rakastua sillä tavoin, mitä rakkaudella normaalisti ymmärretään. Minä olen naimisissa...."
Ei tietenkään jokainen suhde ole eikä läheskään kaikki rakkaus- tai seksisuhteita. Mielestäni rakkaus on ystävyyden korkein muoto eikä rakkaus taasen saa häivyttää ystävyyttä.
Mutta kun tai jos rakkaus tulee, sille ei mahda pirukaan mitään. Ei siinä aviot tai varallisuus tai muut seikat asetu esteeksi.
Noin vain elämässä tapahtuu. Onko se väärin tai oikein, sitä on ulkoupuolisen vaikea mennä repostelemaan.
Ei pitäisi sekoittaa avioliittoa rakkauteen ja ystävyyteen. Jos on lapsia ja asutaan avioliitossa ja josta puuttuu rakkaus, tilanne on vaikea. Lasten ei tulisi saada missään tapauksessa kärsiä.
Itse tiedät parhaiten mitä aiot tai teet.
Jeesuksen todistus!
Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Tottakai pitää olla yhteydessä ja ennen kaikkea totuudessa. Jos olette hylänneet teologiset selitykset ja Raamatun vastaiset ihmisteoriat, ja uskotte VAIN Jeesukseen, niin olette Hänen opetuslapsiaan.
Uskonnot oppeineen ja tapoineen eroittavat ihmiset toisistaan - Jeesus ja Jumalan SANA yhdistävät.