Katselin tänään kaverilistaani ja aloin miettimään, miksi suurin osa ihmisistä edes oli siinä. Monta pyyntöä oli tullut ihmisiltä, jotka oli välinpitämättömiä koulussa mua kohtaan ja oli tosi kusipäitä. Eivätkä vaivautuneet edes vaihtamaan sanan sanaa Facebookissa. Miksi pyytää kaveriksi, kun kerran oltiin eri piireissä koulussa? Olin hyväksynyt heidät, etteivät pahastuisi, mutta tajusin, että minun ei tarvitse selitellä. Klik, klik, pois vain kaikki "kaverit". Jos kyselevät, miksi teit näin, sanon, että hyväksyn vain oikeita kavereita. Oli semmoisia tapauksia, jotka olin itse pyytänyt, kun ajattelin, että tuo voisi olla ihan mukava nykyään. "XX hyväksyi kaveripyyntösi", jee! Ja ei sanaakaan XX:ltä sen jälkeen. Pois kavereista!
Tunnustan, että sorruin siihen ajatteluun, että isot kaveriluvut merkitsee facebookissa, on siis eräänlainen statussymboli. Mutta laatu merkitsee enemmän kuin määrä. Mitä sana "kaveri" oikeastaan tarkoittaa? Kaveri on mun mielestä sellainen, jonka kanssa tulet juttuun ja johon voit luottaa. Oikea kaveri ei hyväksy sua vain kasvattaakseen hirveän kokoista kaverilistaansa ja oikea kaveri muistaa sua Facebookissa ( muutenkin). Kaveri ei ole joku ABC-asemalla nähty satunnaistuttavuus. Kaveri ei ole se korsto Ville-Pekka, joka työnsi sun pään vessanpönttöön ala-asteen ekana päivänä. Voihan Ville-Pekka olla tyystin eri aikuisena kuin 5. luokalla, mutta en usko. Tosi usein koulukiusaaja muuttuu vain työpaikkakiusaajaksi.
Tietenkin jokainen tekee miten tykkää, mutta minä en hyväksy kavereita, joiden nähden en voi jakaa kauhean vapaasti ajatuksiani tai kuviani. Kannattaa miettiä, ennen kuin hyväksyy puolituttua kaveriksi, että voiko tähän tyyppiin luottaa vai kopsaako se mun kuvat ja pistää ne ihmesivustolle. Tietenkin on niitä kaverilistoja ja kaikkia, millä voi säädellä yksityisyyttä, mutta no thanks. Yksityisyysasetukset on nyt kaikissa "vain kaverit" ja hyvä näin, ei hankalia listakikkailuja.
Ei ole toistaiseksi kukaan pistänyt ihmettelyjä siitä, miten kaverilista yhtäkkiä hupeni.
Kertokaapa ajatuksianne.
Tunnustan, että sorruin siihen ajatteluun, että isot kaveriluvut merkitsee facebookissa, on siis eräänlainen statussymboli. Mutta laatu merkitsee enemmän kuin määrä. Mitä sana "kaveri" oikeastaan tarkoittaa? Kaveri on mun mielestä sellainen, jonka kanssa tulet juttuun ja johon voit luottaa. Oikea kaveri ei hyväksy sua vain kasvattaakseen hirveän kokoista kaverilistaansa ja oikea kaveri muistaa sua Facebookissa ( muutenkin). Kaveri ei ole joku ABC-asemalla nähty satunnaistuttavuus. Kaveri ei ole se korsto Ville-Pekka, joka työnsi sun pään vessanpönttöön ala-asteen ekana päivänä. Voihan Ville-Pekka olla tyystin eri aikuisena kuin 5. luokalla, mutta en usko. Tosi usein koulukiusaaja muuttuu vain työpaikkakiusaajaksi.
Tietenkin jokainen tekee miten tykkää, mutta minä en hyväksy kavereita, joiden nähden en voi jakaa kauhean vapaasti ajatuksiani tai kuviani. Kannattaa miettiä, ennen kuin hyväksyy puolituttua kaveriksi, että voiko tähän tyyppiin luottaa vai kopsaako se mun kuvat ja pistää ne ihmesivustolle. Tietenkin on niitä kaverilistoja ja kaikkia, millä voi säädellä yksityisyyttä, mutta no thanks. Yksityisyysasetukset on nyt kaikissa "vain kaverit" ja hyvä näin, ei hankalia listakikkailuja.
Ei ole toistaiseksi kukaan pistänyt ihmettelyjä siitä, miten kaverilista yhtäkkiä hupeni.
Kertokaapa ajatuksianne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toi on niin totta. Mullaki on se 300 kaverii, joista ehk puolet on oikeit "kavereita". Nämä FB-kaverit on vaan sellasii just joide pyyntöö ei kehdannu kieltää. Itse karsin listaani tossa alkuvuodesta rajulla kädellä ja poistin kymmeniä kavereita listalta. Mietein aluksi, että mitä jos joku heistä pahastuu. Sen jälkeen tajusin, ettei meidän suhteemme muutu miksikään vaikka he kiukuttelisivat minulle, sillä meidän suhteemme on aina ollut suhteellisen kuollutta tai muuten vain täynnä negatiivista energiaa.
Mitä järkeä on pitää ex-työkavereita, ex-tyttöystäviä, pomoja, koulukavereita tai satunnaisia "tutun tuttuja" listoilla? Ei siitä saa itse mitään että paljastaa heille tietoa sosiaalisessa mediassa. Itsekään et tee mitään sillä tiedolla kun Sami-Lauri käy Porissa ostoksilla tyttöystävän kanssa tai että ex-tyttöystäväsi deittailee sinua paljon paremman statuksen omaavaa karjua :)
Monta kertaa käynyt mielessä poistua koko palvelusta.
"Haluaisko joku Suomi24:sta olla mun FB-Frendi 4ever?"
"Mietein aluksi, että mitä jos joku heistä pahastuu. Sen jälkeen tajusin, ettei meidän suhteemme muutu miksikään vaikka he kiukuttelisivat minulle, sillä meidän suhteemme on aina ollut suhteellisen kuollutta tai muuten vain täynnä negatiivista energiaa."
Tuo on juuri se asia, joka jokaisen, joka miettii just tätä muka-kaverien pahastumista, tulisi tietää. Ihmiset eivät muutu yhtäkkiä kavereiksi, kun hyväksyy niiden pyynnön.
Mietin myös tuota Facebookista poistumista, mut sitten täytyy pyytää kamuilta kaikki sähköpostit ja puh.nrot. Toistaiseksi pysyn naamakirjalaisena, mut sitten kun tulee jotain yksityisyyttä haittaavia uudistuksia tms., I'm out.
Se on kyllä karseeta ku huomaa mite koukussa on itsekin tohon palveluun :) Ooks iki käyny sii "poista käyttäjätili" -tilassa ku sielt tulee niit "käyttäjälle X X tulee sinua ikävä..." - kauheeta moralisointia viel siinäki vaiheessa! Mut joo, ei sielt sillai vaa lähdetä. Kun FB:hen kerran liittyy, sieltä ei pois ole lähtemistä. Tulee mielee joku moottoripyöräkerho :D
Enpä ole tuollaista huomannut. :D No ne kait tekee kaikkensa pitääkseen käyttäjät palvelussaan. Käyttäjä näkee kivan tuotteen mainoksessa fb:ssa, käyttäjä ostaa tämän kivan tuotteen mainostajalta, mainostaja maksaa fb:lle mainostilastaan...sehän se pointti on. Mut tulee kyllä just joku moottoripyöräkerho tai katujengi mieleen...et pääse eroon ikinä. :D
Kyllä siitä pääsee eroon. Tosin eroprosessiin kuuluu velkojen perintää, ruumiinjäsenten ulosmittausta, uhkailua ja lähipiirin piinaamista. Vain rohkeimmat ja kovimmat pääsevät siitä kokonaan eroon.
Ton palvelun maksuttomuus just perustuu noihi mainoksii (no way, sherlock?), jotka on muuten tosi ärsyttäviä. Tämä palvelu on myös saanut minut tajuamaan kuinka paljon todella vihaan ihmisiä. Sukulaiset ja kaverit jakavat milloin mitäkin häröä infoa, joka ei kuuluisi julkiseen levitykseen.
Lisäksi itse sorrun aina silloin tällöin juovuspäissäni "fasettaa", eli naamailen kaikille, jaan noloja linkkejä ja teen tusinan verran toinen toistaan hauskempia tilapäivityksiä. Koita siinä sit olla pokalla naamalla krapula-aamuna ku meet FB:he ja siel vilkkuu punane numero 56 vasemmas ylälaidas =D
Antoisia hetkiä Facebookin seurassa.
itse karsin facebook kavereita jotka ovat ottaneet kaverikseen jonkun entisen koululaisen
Oon ihan samaa mieltä! Jokainen toki tyylillään, mutta minusta on ihan naurettavaa keräillä listoilleen jotain puoliksi tuntemattomia ihmisiä jotka olet kerran tavannut jossain ohimennen... minusta kaveri ei ole sellainen jonka nimen ja naaman muistat mutta jota et juuri sen enempää sitten tunne. Tosi monella vaan tuntuu olevan se ärsyttävä tapa päteä kaveriluvuillaan... mikä on ihan käsittämätöntä. Sana "kaveri" merkitsee varmaan eri asiaa eri ihmisille, mutta minä en koe sellaista ihmistä kaverikseni joka on ollut kanssani samalla luokalla mutta jonka kanssa en ikinä ole pahemmin aikaani viettänyt ja joka mahdollisesti myös katsoi minua nenänvarttaan pitkin syystä tai toisesta. Ei ole mitään mielenkiintoa pitää yhteyksiä ja jakaa kuulumisia tällaisten ihmisten kanssa.