Teille kaikille, jotka periaatteessa haluis olla uskossa ja jotka kyllä tietää et jeesus on olemassa mut joita maailman nautinnot yms kiinnostaa enemmän haluun vaan kertoo et ois erittäin tärkeetä mahdollisimman ajoissa hankkii ees joitain uskovia ystäviä ja käydä siellä seurakunnassa vaikka vain yksin, vaikka miten paljon nolottais.
Itse oon melkein aina halunnu olla uskossa mut kuitenki ryypänny ja menny muidenki nautintojen mukana. Nyt kuitenki toi kaikki lähinnä inhottaa enkä vaan kestä enää hengata samoissa piireissä koska on hirveä tarve uskoo jeesukseen, en tiedä kyllä miksi. Olin tosi suosittu mut en vaan enää edes haluu olla ja sen sijaan haluisin olla muiden uskovien kanssa koska yksin ei vaan kerta kaikkiaan jaksa. Ongelma on vaan se etten tunne ketään uskovia samanikäisiä, enkä oo ikinä käyny seurakunnassa eli ei oo todellakaan helppoo nyt päästä kai uskovaisten piireihin. Nyt oon vaan lähinnä yksin ja onneton koska ei oo ketään kenen kanssa vois jakaa uskonasioita jne.
Toisaalta mulla oli usein ennen säätöö muijien kanssa ja oli paljon yhe illan juttuja, mut nyt tuntuu etten enää ikinä haluu mitään sellasta. Oikeestaan tuntuu siltä et en edes haluu muuta kun uskovaisen tyttöystävän mut seki on ongelmallista kun uskovaiset tytöt tuntuu lähtevän ulos vaan uskovaisten kanssa (pakit on saatu), ja kun nyt oikeestaan kukaan ei tiedä et oon uskossa. No tää meni tällaseks tilittämiseks nyt mut anyway.. Oon kyllä vasta lukiossa mut kuitenki tuntuu tältä. Mitä pitempään siis odottaa uskonratkaisun tekemistä, sitä vaikeemmaks kaikki muuttuu! Ei kannata ajatella niinku mä et "mä nautin ensin elämästä ja sitte tuun uskoon ja pääsen taivaaseen". EI TOIMI! Ei Jumalaa voi tolleen pelata. Se pitää vastata kutsuun sillon kun se tulee, koska vaikka mä nyt yritän kovasti, on tooosi vaikeeta kun tuntuu et en saa pahemmin vastakaikuu rukouksille, ja se on vaan omaa syytä. Pitää vaan nyt olla kärsivällinen..
Itse oon melkein aina halunnu olla uskossa mut kuitenki ryypänny ja menny muidenki nautintojen mukana. Nyt kuitenki toi kaikki lähinnä inhottaa enkä vaan kestä enää hengata samoissa piireissä koska on hirveä tarve uskoo jeesukseen, en tiedä kyllä miksi. Olin tosi suosittu mut en vaan enää edes haluu olla ja sen sijaan haluisin olla muiden uskovien kanssa koska yksin ei vaan kerta kaikkiaan jaksa. Ongelma on vaan se etten tunne ketään uskovia samanikäisiä, enkä oo ikinä käyny seurakunnassa eli ei oo todellakaan helppoo nyt päästä kai uskovaisten piireihin. Nyt oon vaan lähinnä yksin ja onneton koska ei oo ketään kenen kanssa vois jakaa uskonasioita jne.
Toisaalta mulla oli usein ennen säätöö muijien kanssa ja oli paljon yhe illan juttuja, mut nyt tuntuu etten enää ikinä haluu mitään sellasta. Oikeestaan tuntuu siltä et en edes haluu muuta kun uskovaisen tyttöystävän mut seki on ongelmallista kun uskovaiset tytöt tuntuu lähtevän ulos vaan uskovaisten kanssa (pakit on saatu), ja kun nyt oikeestaan kukaan ei tiedä et oon uskossa. No tää meni tällaseks tilittämiseks nyt mut anyway.. Oon kyllä vasta lukiossa mut kuitenki tuntuu tältä. Mitä pitempään siis odottaa uskonratkaisun tekemistä, sitä vaikeemmaks kaikki muuttuu! Ei kannata ajatella niinku mä et "mä nautin ensin elämästä ja sitte tuun uskoon ja pääsen taivaaseen". EI TOIMI! Ei Jumalaa voi tolleen pelata. Se pitää vastata kutsuun sillon kun se tulee, koska vaikka mä nyt yritän kovasti, on tooosi vaikeeta kun tuntuu et en saa pahemmin vastakaikuu rukouksille, ja se on vaan omaa syytä. Pitää vaan nyt olla kärsivällinen..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aikalailla yksinkertaistat asioita.
Kyllä minä ainakin olen uskonut valtaosan elämästäni,mutta ei se ole estänyt nauttimasta maallisista asioista.Kyllä ihmiselle varmasti tulee synnintunto kun on jotain sen arvoista tehnyt.Ja jos sinulle nyt on se tullut,niin sillä selvä sitten.
Minä en ole ainakaan ikinä viskilasista tai parista alkanut parkumaan itselleni enkä muillekkaan.
Jos tälle linjalle lähdettäisiin,niin hyvä ruokakin olisi "maallinen nautinto" jota pitäisi karttaa ja syödä ainoastaan pahanmakuista ja juuri ravinto-arvot täyttävää ruokaa....
Ei uskossa oleminen (toivottavasti)tarkoita sitä,että aletaan orjallisesti toimimaan ja käyttäytymään tietyn joukun etikettien mukaan ja pitämään huonoina ja hyvinä asioina absoluuttisesti samoja arvoja kuin tämä joukko.
Minä ainakin sanoudun siitä porukasta irti......
Tarkoitus ei olekaan kieltää itseltään kaikkia nautintoja niinkuin usein luullaan vaan elää Jumalan mielen mukaisesti. Ja ne asiat jotka Jumala meiltä kieltää on meille itsellemme tavalla tai toisella haitallisia/tuhoisia.
Jumala ei kiellä meiltä nautintoja, päinvastoin. Hän opettaa meitä elämään niin ettemme saastuttaisi nautintojamme esim. esiaviollisella seksillä. Hän on säätänyt monia asioita siksi että saisimme mahdollisimman paljon nautintoa asioista joita Hän on meille lahjoitanut.
Kuten esim. seksistä avioliitossa jossa voimme (pitäisi ainakin pystyä) luottamaan täysin kumppaniimme. (Tiesittekö että seksistä saatava nautinto on vain 14% Fyysistä ja loput 86% henkistä)
Ei ole minusta huono kauppa välttää syntiä josta saa lyhyt aikaisesta nautintoa jos vasta lahjaksi saa jotain pysyvää ja puhdasta.
Mutta pääasiahan tässä asiassa on se että se joka uskoo Jeesukseen ja elää sen mukaan, pääsee taivaaseen ja välttää helvetin tulen johon me luonnostamme ilman Jeesusta (joka on maksanut meidän syntimme ristillä) olemme matkalla.
Ja jo tässä elämässä saa osakseen niin suuren siunauksen ja rauhan että itse en ainakaan vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois.
Melkoista näpräystä alkaa heittämään tarkkoja prosenttilukuja seksin nautinnon osuuksista fyysisen ja henkisen välillä.Se varmasti vaihtelee tapauskohtaisesti,toki henkinen puoli varmasti on useasti vahvempi.
Mielestäni usko ei saa olla sitä,että ihminen tekee ja jättää tekemättä asioita ainoastaan sen takia kun ne on kielletty,lunastaakseen pelastuksen.Silloinhan ihminen olisi "lammas",mielestäni oma järki on suotavaa ja oikeastaan välttämätöntä.
Mielestäni omatunto on tärkeämpi kuin jonkin yhteisön tai joukon omaksumat moraali koodit.
Ei se nyt tietenkään ihan prosentin tarkkaa ole, mutta kyllä se jotain osviittaa antaa siitä, miten tärkeää on, että todella rakastaa kumppaniaan ja että voi luottaa häneen. Ei olekaan tarkoitus omaksua jonkun yhteisön moraalisia koodeja tai käyttäytymis sääntöjä. Ei Jumala meitä siihen kutsu, vaan seuraamaan Häntä henkilökohtaisella tasolla.
Mitä tulee siihen omaan järkeen, niin siihen ihminen yrittääkin yleensä turvautua. Omaan viisauteensa. Mutta siksikin kannattaa antaa Jumalan johdattaa elämäänsä ja kysyä Häneltä suuntaa asioihin, koska Hän tietää paremmin mitä me todella tarvitsemme ja mikä on meille hyväksi, kuin me itsekkään.
Käskyt Hän sääti siksi, että ne suojelevat meitä. Kaikki asiat jotka Hän on meiltä kieltänyt on meille vahingollisia tavalla tai toisella.
Ei ole parempaa kuin se, että pystyy sanomaan täydestä sydämmestä Jumalalle että "tässä on elämäni, tee sillä mitä tahdot" sillä Jumalan käsissä se on parhaimmassa huostassa.
Pystyisimpä selittämään paremmin näitä juttuja, mutta vajanainen on minun astiani. Tiedän vain omasta kokemuksesta, että parempaa päätöstä ei voi tehdä kuin ottaa pelastus vastaan ja alkaa seurata Herraa.
Ensin voi tuntua, että eihän tässä ole mitään järkeä, mutta kun alkaa tuntemaan Jumalaa niin huomaa, ettei missään muussa olekaan niin paljon järkeä kuin tässä. Tämä maailma on vedetty meidän silmillemme jotta emme näkisi totuutta.
1.Kor.3:19 Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: -- Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa.
"Mitä tulee siihen omaan järkeen, niin siihen ihminen yrittääkin yleensä turvautua. Omaan viisauteensa. Mutta siksikin kannattaa antaa Jumalan johdattaa elämäänsä ja kysyä Häneltä suuntaa asioihin, koska Hän tietää paremmin mitä me todella tarvitsemme ja mikä on meille hyväksi, kuin me itsekkään."
-itse haluan nähdä asian pikemminkin niin päin että ihmisen on mahdollista saavuttaa vaikka jumalan kautta järkeä ja ajattelu kykyä,älyä.On inhottava ajatella että on täysin johdateltavissa.
Tarkoitan vähän tilannetta jossa on kaksi ala-asteen oppilasta ja opettaja selittää heille jakolaskua,jossa viivan alapuolisen luvun ja tuloksen paikkaa voi vaihtaa ja tuloksen oikeellisuus säilyy.Toinen oppilaista kuuntelee tämän ja opettelee 2.luokkalaisen aivoillaan tämän ulkoa ja toinen koittaa tilannetta eri luvuilla ja eri tilanteissa ja oivaltaa itse käytännön,jota opettaja opetti,mutta oppilas myös omakohtaisesti "koetteli" ja havaitsi opettajan opin hyväksi.
Sä oot kyllä aivan väärillä jäljillä jos luulet et uskovaiset välttää tiettyja asioita vaan sen takia et niin lukee raamatussa tai että ei tee jotain vain koska se on nautinnollista. Jos päästää Jeesuksen elämäänsä niin hänestä tulee osa sua ja siten myös sä muutut.
Ja se nimenomaan on se "omantunnon ääni" kun Jeesus automaattisesti antaa meidän tietää miten meidän tulisi elää koska Jumala tietää kyllä mikä meille on parasta ja haluaa antaa meille myös sen. Niin hän on luvannut. Kaikki on nimenomaan siis kiinni siitä miltä itsestä tuntuu, ei siitä mitä muut tai raamattu sanoo, vaikka siitäkin on erittäin suuri apu uskossa vaeltaessa.
Eli uskossa eläminen ei, jos todella on uskossa, ole mitään orjallista elämistä, koska siitä tulee osa sinua ettet edes halua(isi) tehdä mitään mikä on väärin Jumalan silmissä. Eikä siihen tarvita mitään hirveitä ponnisteluja, koska se on Jumalan työ ihmisessä, jonka seurauksena ei enää halua ikäänkuin automaattisesti tehdä tiettyja asioita.
En minua ainakaan ikinä ole painostettu toimimaan tietyllä tavalla. Kukaan ei ole sanonut mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Kaikki mitä tein oli annoin elämäni Jeesukselle.
en oikeastaan ole missään määrin väärillä jäljillä,minähän tämän omatunnon merkityksen tähän keskusteluun toin alunperin.
On uskovaisia ja "uskovaisia",jälkimmäiset autuuttavat itsensä käyttäytymällä ryhmän paineen mukaan ja tekemällä vasten tahtoaan asioita joita he kuvittelevat Jumalan tahtovan.....
Asia ei ole totta tai tarua sen mukaan miten haluaa nähdä asian. Se on joko totta tai ei. Halusipa tai ei. Toinen asia on sitten mihin me uskomme. Kannattaa miettiä että uskooko johonkin tai onko uskomatta johonkin sen pohjalta kuulostaako se kivalta.
Jumala kyllä muuttaa meitä itseämme kun olemme Häntä lähellä. Ja niin luonnostamme alamme elämään enemmän Jumalan mielen mukaisesti. Mutta Jumala vaikuttaa kaiken tämän meissä ja ilman Häneltä tulevaa voimaa ei me siihen pystyttäisi. Itsessämme meissä ei ole tarpeeksi voimaa elää oikein.
Minä henkilökohtaisesti uskon todeksi kaiken sen mitä raamatussa sanotaan enkä rupea erittelemään kohtia joihin uskon, ja joihin en. Sittenhän tekisin itselleni oman uskonnollisen sekoituksen johon kuuluisi vain kaikki asiat joihin haluan uskoa ja mitkä kuulostaa kivalta. Ei ollenkaan mitään tuomiota. Kaiken sen jättisin pois.
Jotkut uskoo Jumalaan mutta ei raamattuun, mutta juuri raamattuhan Jumalasta todistaa!
Jotkut taas ei tiedä mihin uskoo, eivätkä jaksa miettiäkkään moista. Tai jos uskovatkin niin mielipiteet menee massan mukana eikä itse ajatella.
Uskotaan tieteen vajanaisiin selityksin alkuräjähdysestä joka tuli mistä? uskotaan siis tyhjästä syntymiseen (koska energiaa ja materiaa ei synny tyhjästä, näin tiedekin todistaa)ja sitten sanotaan että on tyhmää uskoa Jumalan luoneen kaiken (alkuräjähdyskinhän on voinut kuulua luomistyöhön). Ja se on vielä kaiken lisäksi epämuodikastakin.
1.Kor 1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
Tuo,että otetaan itselle mieleisiä palasia uskonnosta(ja raamatusta)on tyypillistä protestanttisille kirkoille,myös luterilaisille,raamattu on niin paljon muuttunut matkan varrella,että kellään meistä ei voi olla aitoa raamatun mukaista uskontoa.Sen sijaan henkilökohtainen suhde Jumalaan on mahdollinen.Ja niitä suhteita on voi olla yhtä monta kuin ihmisiäkin.Mielestäni kaikki luterilaiset elävät "valmiiksi helpotetussa" uskossa,eikä missään nimessä edusta absoluuttista jumalan tahtoa.
Et vastannut kysymykseeni,kumpi oppilaista mielestäsi oli järkevämpi?
En tiennyt että siihen piti vastata. Mielestäni jälkimmäinen. Koska eihän meidän uskomme saa jäädä tiedon tasolle vaan sen on tapahduttava myös käytännössä. Jos haluaa päästä taivaaseen niin ei riitä että uskoo Jumalan olemassa oloon. Niinhän riivajatkin uskoo. Pitää myös elää sen mukaan.
Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
Raamattu on muuttunut matkan varrella vähän, mutta kyllä sieltä on luettavissa vielä selvästi Jumalan tahto meidän elämäämme. Sanoja on vaihtunut toisiin mutta sanoma ei ole muuttunut. Oli löydetty ikivanha raamatun kirjoitus ja kun sitä oli verrattu nyky raamattuun niin niillä oli ollut hyvin vähän eroa ja nekään erot joita löydettiin eivät muuttaneet tekstin sanomaa.
Jumalan tahto meidän elämäämme on aika yksin kertainen. Me ihmiset teemme asioista vaan niin monimutkaisia. Ei tarvitse kuin pitää kaksi käskyä. Käytäntö on vaan vaikeampaa. Mutta siihen Jumala kasvattaa jos me niin sydämmestämme haluamme.
Matteus 22:
37 Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.
38 Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
40 Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Seurakunnan yhteys on todella arvokasta. Kehotankin sinua haukeutumaan seurakunnan yhteyteen mitä pikemmin vaikka se tuntuisikin ensin hankalalta. Jos seurakunnassa mihin menet, ihmiset ovat oikeasti Jumalaa lähellä niin he ottavat sinut vastaan.
Voimaa uskossa vaeltamiseen saat myös rukouksesta ja raamatun lukemisesta jotka ovat uskossa kasvamisen kaksi tuki pilaria.
Helppoo ei aina oo mutta joka kestää loppuun saakka, pelastuu.
Muista vaan että vaikka miten tyhmiä valintoja tahansa tehneenä voi valita uudelleen ja "tästä lähtien" elää Jumalalle.
Tärkeintä ei ole missä olemme, vaan mihin suuntaan menossa. Ja koska pelastuksemme perustuu armoon (joka kyllä pitää ottaa vastaan) eikä tekoihin niin voimme aina tulla takaisin Isän luo.
Siunausta sinulle veli. Rukoilin puolestasi.
Heippa!
mä ite sain antaa elämäni Jeesukselle kun tulin ekalle lukioon (nyt käyn toista vuotta). oon kasvanu sellasessa perheessä missä on kerrottu pienestä pitäen Jeesuksesta ja aikasemmin käytiin srk:ssakin. jossain vaiheessa mä sain paljon ei-uskovia kavereita eikä kukaan mein perheestä enää käynyt niin usein srk:ssa. mä kyllä tiesin mikä totuus oli mutta mua pelotti... mun ihana serkku pyysi mua monta kertaa nuorteniltaan mutta mä keksin aina jotain typeriä tekosyitä niin etten lähteny. sitten kerran kun Herra taas kutsu mua, lähdin ja kun sain jättää kaiken Jeesukselle mä vaan itkin ja itkin... oli niin uskomattoman hyvä olla!!! kaiken oli saanu anteeksi. ja siitä hetkestä lähtien mä oon saanu kulkee mun Rakkaimpani kanssa joka päivä. mun kaverit on hieman vaihtuneet mutta oon saanu ihania veljiä ja sisaria Herrassa mun elämään ja vaikkei kaikki aina oo ruusuilla tanssimista ja välillä täytyy taistella tosi lujasti Jeesus on kuitenkin kaikki se millä oikeesti on väliä!
ihanaa lukee toi sun juttus! ihanaa että sulla on niin ikävä Jeesuksen syliin. tietkö? Hän on sun kanssa! näkee sun taistelun! kantaa sua sylissään! eikä päästä susta irti jos niin haluat!
uskonelämä ei tosiaankaan oo aina helppoo... päin vastoin mutta Jeesus auttaa meitä aina joka tilanteessa! oo luja ja rohkea! ja kirjottele mulle vaikka mailia jos sua huvittaa!
siunausta!
ps. srk-yhteys on tosi tärkeetä...rukoillaan että löytäisit kavereita sieltä
[email protected]
..mut viesti tulee aina takasin ja ilmottaa et ei onnistunu.. Väärä osoite? Mut kiitti kuitenkin rohkaisusta! Tossa sun tarinassa oli tosi paljon yhteistä mun kanssa. Oon itsekin lukion toisella.
kummallista... kyllä sen osoitteen pitäis olla oikee... mutta ehkä se johtuukin siitä että mun "postilaatikko" on ihan täynnä... mä tyhjennän sitä... josko se sitten toimis :)
mukavaa jos kirjottelet... toivottavasti onnistuu... :)
siunauksia!
Kyllä elämästä saa nauttia, ei se ole syntiä.
kunhan ei satuta ketään.