Ajattelin että, ja jota en tiennyt.
Mielipide Etelä-Suomen Sanomista tältä päivää lapualaiset, olkaa hyvä.
Kirjoittaja Reino Kallio, fil.tri.
Mikä olikaan Lapuan laki?
Talonpoikaissmarssin jälkeen 80 vuotta sitten alkoivat kommunistien kyyditykset eli muilutukset, joita perusteltiin Lapuan lailla. Vaikka Lapuan liikkeen toimintaa voidaan pitää vapaussodan loppuunsaattamisena, niin laillistettu oman käden oikeuden periaate syntyi jo edellisellä vuosisadalla. Se perustui Lapuan pitäjänkokouksen ja Vaasan läänin kuvernöörin C.O. Cronstedtin vuonna 1843 vahvistamaan Lapuan hallitussääntöön ja kylänasetukseen.
Yhteensä 54 pykälää sisältäneen paikallislain pitkä nimi lyhentyi kansan suussa muotoon Lapuan laki. Kovakantinen järjestyssääntö painettiin Wolffin kirjapainossa Vaasassa. Vaikka se aikanaan jaettiin jokaiseen talouteen ja kuulutettiin kaksi kertaa vuosittain kirkossa, se on nykyisin bibliografinen harvinaisuus. Lapuan hallitussääntö ja kylänasetus syntyi puukkojunkkarien varjostamassa ilmapiirissä, ja siksi siinä käsiteltiin väkivaltaa ja organisoitiin toimintaa sitä vastaan.
Hallitussäännön mukaan pitäjänkokouksen oli valittava aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan jokaiseen kylään päällysmies (oltermanni) ja hänelle kaksi apumiestä. Näiden velvollisuus oli pitää alueellaan järjestystä sekä ilmoittaa kaikki rikokset nimismiehelle. Nimismiehet puolestaan partioivat kyläteillä, ja joutuivat itsekin joskus yhteenottoihin nuorten kanssa.
Erikoinen oli hallitussäännön 3§. Jos sen mukaan kylän päällysmiehet tai apumiehet tarvitsivat apua tappelun tai muun siivottomuuden takia, kaikki isännät olivat velvollisia heitä auttamaan. Lapuan laki mahdollisti siten välillisesti yhteisesti toteutettujen kovien otteiden käyttämisen, jotta yleinen järjestys säilyisi. Näin ollen voi jo 1840-luvulla puhua suurlapualaisesta laintulkinnasta, joka hyväksyi voimakeinojen käyttämisen siinä tapauksessa, että vastapuoli tarkotuksellisesti rikkoi lakia. Varsinkin heränneet, jotka luterilaisen maailmankatsomuksensa mukaisesti noudattivat kirjaimellisesti Lapuan lakia, olivat valmiit yhteisvoimin ja väkivaltaisin keinoin palauttamaan järjestyksen. Puukkojunkkareitten ja heränneiden välille syntyikin useita yhteenottoja, jotka jatkuivat 1880-luvulle saakka. Yhdessä niistä sai surmansa Antti Rannanjärvi. Tätä väkivaltaan perustunutta suurlapualaista laintulkintaa kuvastaa sattuvasti Samuli Paulaharjun Härmästä keräämä ja Härmän lakina tunnettu hokema: "Kun laki loppuu, niin korennolla jatketahan."
Lapuan laki oli muutenkin poikkeuksellisen ankara. Se määräsi koko pitäjään öisen ulkonaliikkumiskiellon, joka talvisin alkoi kello yhdeksältä ja kesäisin kymmeneltä. Vuosina 1844-93 tämän pykälän perusteella rangaistiin Lapuan kihlakunnan käräjillä yli 430 henkilöä, pääasiassa nuoria. Lisäksi sakotettiin aiheettomsta hevosajeluista, kuokkavierailuista, luvattomista tansseista, joutilaisuudesta sekä henkikirjoitustrikkeistä niin, että 50 vuodessa Lapuan lain nojalla tuomittujen määrä nousi yli tuhanteen.
Vaikka Lapuan laki oli tarkoitettu puukkojunkkareitten aiheuttaman epäjärjestyksen hillitsemiseksi, tulos oli päinvastainen. Suurpitäjän henkirikollisuusluvut kasvoivat hallitussäännön säätämisen jälkeen kaksin-, jopa kolminkertaisiksi. Samaan aikaan suurpitäjässä aloittivat "häjyilynsä" aikakauden ehkä kuuluisimmat puukkojunkkarit: härmäläiset Antti Rannanjärvi ja Antti Isotalo sekä kauhavalainen Pukkilan Jaska.
Lapuan liikkeen johto oli tarkasti perillä vanhan kyläkulttuurin perinteistä. Siksi liike perusteli oman käden oikeuttaan juuri Lapuan lailla ja käytti sitä iskulauseenaan. Liikkeen keulakuvasta Vihtori Kosolasta tehtiin kunniaoltermanni, ja tämän arvon merkiksi hänelle luovutettiin oltermanninsauva. Lapuan liikkeen kannattajat ja heidän mukanaan heränneet toteuttivat omana aikanaan Lapuan lakia periaatteessa samanlaisiin voimakeinoihin perustuvin menetelmin, kuin oli totuttu toimimaan 1800-luvun puolivälissä ja sen jälkeen.
"Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin lapualaiset niin hyvä- kuin huonompiosaisetkin".
T. minä vaan
Mielipide Etelä-Suomen Sanomista tältä päivää lapualaiset, olkaa hyvä.
Kirjoittaja Reino Kallio, fil.tri.
Mikä olikaan Lapuan laki?
Talonpoikaissmarssin jälkeen 80 vuotta sitten alkoivat kommunistien kyyditykset eli muilutukset, joita perusteltiin Lapuan lailla. Vaikka Lapuan liikkeen toimintaa voidaan pitää vapaussodan loppuunsaattamisena, niin laillistettu oman käden oikeuden periaate syntyi jo edellisellä vuosisadalla. Se perustui Lapuan pitäjänkokouksen ja Vaasan läänin kuvernöörin C.O. Cronstedtin vuonna 1843 vahvistamaan Lapuan hallitussääntöön ja kylänasetukseen.
Yhteensä 54 pykälää sisältäneen paikallislain pitkä nimi lyhentyi kansan suussa muotoon Lapuan laki. Kovakantinen järjestyssääntö painettiin Wolffin kirjapainossa Vaasassa. Vaikka se aikanaan jaettiin jokaiseen talouteen ja kuulutettiin kaksi kertaa vuosittain kirkossa, se on nykyisin bibliografinen harvinaisuus. Lapuan hallitussääntö ja kylänasetus syntyi puukkojunkkarien varjostamassa ilmapiirissä, ja siksi siinä käsiteltiin väkivaltaa ja organisoitiin toimintaa sitä vastaan.
Hallitussäännön mukaan pitäjänkokouksen oli valittava aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan jokaiseen kylään päällysmies (oltermanni) ja hänelle kaksi apumiestä. Näiden velvollisuus oli pitää alueellaan järjestystä sekä ilmoittaa kaikki rikokset nimismiehelle. Nimismiehet puolestaan partioivat kyläteillä, ja joutuivat itsekin joskus yhteenottoihin nuorten kanssa.
Erikoinen oli hallitussäännön 3§. Jos sen mukaan kylän päällysmiehet tai apumiehet tarvitsivat apua tappelun tai muun siivottomuuden takia, kaikki isännät olivat velvollisia heitä auttamaan. Lapuan laki mahdollisti siten välillisesti yhteisesti toteutettujen kovien otteiden käyttämisen, jotta yleinen järjestys säilyisi. Näin ollen voi jo 1840-luvulla puhua suurlapualaisesta laintulkinnasta, joka hyväksyi voimakeinojen käyttämisen siinä tapauksessa, että vastapuoli tarkotuksellisesti rikkoi lakia. Varsinkin heränneet, jotka luterilaisen maailmankatsomuksensa mukaisesti noudattivat kirjaimellisesti Lapuan lakia, olivat valmiit yhteisvoimin ja väkivaltaisin keinoin palauttamaan järjestyksen. Puukkojunkkareitten ja heränneiden välille syntyikin useita yhteenottoja, jotka jatkuivat 1880-luvulle saakka. Yhdessä niistä sai surmansa Antti Rannanjärvi. Tätä väkivaltaan perustunutta suurlapualaista laintulkintaa kuvastaa sattuvasti Samuli Paulaharjun Härmästä keräämä ja Härmän lakina tunnettu hokema: "Kun laki loppuu, niin korennolla jatketahan."
Lapuan laki oli muutenkin poikkeuksellisen ankara. Se määräsi koko pitäjään öisen ulkonaliikkumiskiellon, joka talvisin alkoi kello yhdeksältä ja kesäisin kymmeneltä. Vuosina 1844-93 tämän pykälän perusteella rangaistiin Lapuan kihlakunnan käräjillä yli 430 henkilöä, pääasiassa nuoria. Lisäksi sakotettiin aiheettomsta hevosajeluista, kuokkavierailuista, luvattomista tansseista, joutilaisuudesta sekä henkikirjoitustrikkeistä niin, että 50 vuodessa Lapuan lain nojalla tuomittujen määrä nousi yli tuhanteen.
Vaikka Lapuan laki oli tarkoitettu puukkojunkkareitten aiheuttaman epäjärjestyksen hillitsemiseksi, tulos oli päinvastainen. Suurpitäjän henkirikollisuusluvut kasvoivat hallitussäännön säätämisen jälkeen kaksin-, jopa kolminkertaisiksi. Samaan aikaan suurpitäjässä aloittivat "häjyilynsä" aikakauden ehkä kuuluisimmat puukkojunkkarit: härmäläiset Antti Rannanjärvi ja Antti Isotalo sekä kauhavalainen Pukkilan Jaska.
Lapuan liikkeen johto oli tarkasti perillä vanhan kyläkulttuurin perinteistä. Siksi liike perusteli oman käden oikeuttaan juuri Lapuan lailla ja käytti sitä iskulauseenaan. Liikkeen keulakuvasta Vihtori Kosolasta tehtiin kunniaoltermanni, ja tämän arvon merkiksi hänelle luovutettiin oltermanninsauva. Lapuan liikkeen kannattajat ja heidän mukanaan heränneet toteuttivat omana aikanaan Lapuan lakia periaatteessa samanlaisiin voimakeinoihin perustuvin menetelmin, kuin oli totuttu toimimaan 1800-luvun puolivälissä ja sen jälkeen.
"Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin lapualaiset niin hyvä- kuin huonompiosaisetkin".
T. minä vaan
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hallintojohtaja sanoi, että Lapualla ei noudateta lakia, vaan Lapuan lakia. Tuoshan olisi mahdollisuus tutkintapyyntöön, koska kyseinen johtaja oli varatuomari ja lakinainen. Ei se tuollaisia lehdistön sivuille laita, jos ei olisi faktatietoa. Missä Lapualla on sitten rikottu lakia? Kyllä aika vahvaa tekstiä oli ja nyt pitäisikin tutkia esim. poliisin, että puhdistuisi kaupungin maine ja hallintojohtajahan pitäisi avata sanaisen arkkunsa. Se olisi kaikkia kuntalaisia, sekä viranhaltijoita, että luottamushenkilöitä kohtaan oikein.
Syytä olisi monella muullakin avata "sanaisen arkkunsa" (symboliikkaa?), mutta eipä ole kuulunut muilta kuin ylimielinen inahdus kaupunginjohtajalta, ettei mitään ongelmia ole.
että Lapuan Laki yhä vallitsee täällä. Päätöksiä tehdään kuinka sattuu kulloinkin vaatimaan ja lakimies koittaa saada sen sitten edes jotenkin lain mukaiseksi. Siinä voi olla kova homma. Edellisen lakimiehen kerrotaan lähteneen pois, kun sillä oli niin paljon työtä. Senkin niska taipui vaikka mihinkä, totuutta kierrettiin ja kaarrettiin lakimiehen taidoilla, mutta näköjään pää tuli sillekin.
Särkelä saisi tosiaan avata sanaisen arkkunsa.
Pelko Särkelän "avautumisesta" saattaa pitää vastapuolen kommentit varovaisina.
Mitä mahtoi edellinen lakimies ajatellut, kun tuli toimeksianto johdolta haastaa lapualaisia vastustajia käräjille kaasupöttijupakassa?
Lapuan onni oli, että vastustajat osoittautui vahvemmaksi kuin valtuusto ja kaupunginhallitus.
Kuinkahan laillisesti se simpsiökauppakin mahtoi mennä ?