Asemasodan rintamile hakeutui innokkaita homoseksualisteja jotka eivät voineet kotirintamala elää.
Kaupungeissa tosin oli mahdollista harjoittaa homoseksualistisia akteja pimennysmääräyksen takia puistoissa, rappukäytävissä tai jopa bussipysäkeillä.
Ruma Sota
Kansallisessa historiankirjoituksessa viime sodista on annettu melko yksiulotteinen kuva. Sotahistorioitsijoilla on ollut tapana väheksyä yksittäisten ihmisten kokemuksia ja painottaa historian yleisiä merkityksiä. Niinpä tietyt sodan ilmiöt ovat jääneet lähes tyystin vaille huomiota.
Yksilöiden tasolla sodalla on taipumus nostaa esiin ihmisyyden pimeitä puolia, joita emme rauhallisemmissa oloissa juuri näe. Ruma sota kertoo näistä, meillä erityisesti jatkosodan pitkittymisen myötä syntyneistä ilmiöistä, mm. sotilaiden julmuudesta rintamalla, seksuaalisesta väkivallasta, päihteiden käytöstä, rintamakarkuruudesta, sotasensuurista, sotapropagandasta sekä sodan traumatisoimista sotilaista. Ruma sota muistuttaa, että sodan peilissä ihmisellä voi olla pedon kasvot. Sota jättää kansakuntaan haavoja, jotka eivät parane vielä vuosikymmenienkään kuluttua.
Kaupungeissa tosin oli mahdollista harjoittaa homoseksualistisia akteja pimennysmääräyksen takia puistoissa, rappukäytävissä tai jopa bussipysäkeillä.
Ruma Sota
Kansallisessa historiankirjoituksessa viime sodista on annettu melko yksiulotteinen kuva. Sotahistorioitsijoilla on ollut tapana väheksyä yksittäisten ihmisten kokemuksia ja painottaa historian yleisiä merkityksiä. Niinpä tietyt sodan ilmiöt ovat jääneet lähes tyystin vaille huomiota.
Yksilöiden tasolla sodalla on taipumus nostaa esiin ihmisyyden pimeitä puolia, joita emme rauhallisemmissa oloissa juuri näe. Ruma sota kertoo näistä, meillä erityisesti jatkosodan pitkittymisen myötä syntyneistä ilmiöistä, mm. sotilaiden julmuudesta rintamalla, seksuaalisesta väkivallasta, päihteiden käytöstä, rintamakarkuruudesta, sotasensuurista, sotapropagandasta sekä sodan traumatisoimista sotilaista. Ruma sota muistuttaa, että sodan peilissä ihmisellä voi olla pedon kasvot. Sota jättää kansakuntaan haavoja, jotka eivät parane vielä vuosikymmenienkään kuluttua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
huomata , niin homostallarien sodasta johtuvat traumat periytyvät sukupolvesta toiseen ja estävät puhumasta mistään muusta kuin persereiästä.
"Sota jättää kansakuntaan haavoja, jotka eivät parane vielä vuosikymmenienkään kuluttua. "
Joidenkin laskelmien mukaan 7% miespuolisesta populaatiosta on ns. gaykansaa. Koska niin suuri osa suomalaisista palveli tavalla tai toisella sotavoimissa niin on helppo päätellä, että jokaisessa pataljoonassa ( vajaat 1000 miestä) oli eri tehtävissä vahvan puoleinen joukkueellinen homoja.Tämä tarkoittanee, että kevään -44 vahvuisessa divisioonassa heitä oli oli jo pataljoonallinen.
Päättelisin joukossa olleen surkimuksia,palkittuja sankareita ja enemmistön olleen keskitason miehiä, mitä sotapalvelukseen tuli.
homoinstituutista. Homous oli peruste asepalveluksesta vapauttamiselle. Työjoukoissa on 7 % voinut jotain homotaipumuksia omatakin.
Ensinnäkin vuoteen -71 asti homoseksualismi oli peruste vankilatuomiolle. 60-luvulla saattoi , jos oli esittävä taiteilija, julkisesti ilmoittaakin olevansa homo, koska heistä tehdyt rikosilmoitukset johtivat yleensä sakkoihin ja ilmoittajan nöyryytykseen, mutta 30-luvulla homot elivät visusti kaapissa, sillä vaihtoehtona olisi ollut vankeus. Ja suorittivat asevelvollisuutensa, jos saivat kutsun. Kaikki eivät saaneet, sillä rahapulan vuoksi ja jossain määrin poliittisistakin syistä ja nämä kouluttamattomat miehet olivatkin se ryhmä, joka koulutettiin Välirauhan aikana jopa aina pitkiin vankeusrangaistuksiin tuomittuja myöten!
Toiseksi 1941 maamme väestöstä pantiin liikekannalle yli 16%, mikä tarkoitti käytännössä tiettyjä ammattiryhmiä lukuunottamatta lähes kaikkia palveluskelpoisia 1890-luvun alkuvuosien jälkeen syntynyneitä suomalaisia miehiä, joilla ns. "sokeri suli suussa" Tuntemattoman Hietasta siteeratakseni.Tässä joukossa oli työjoukkojakin, mutta nämä olivat yleensä jonkin vamman tai iän takia työjoukoissa, ei erikseen homoseksuaalisuuden. ( Vaikka tietysti tässäkin joukossa oli homojakin.)
Olisikin ollut erikoista, jos pelkkä todistamaton homous olisi noina vuosina estänyt jonkun joutumisen etulinjaan. Kaatuihan Talvisodassa mm. talollinen, joka oli pitänyt siskoaan eukkonaan ja siittänyt tämän kanssa jälkikasvuakin istuen tietysti asiasta jokusen vuoden kuritushuoneessa. Sotaan hänkin kelpasi ja aivan etulinjaan maaten nyt muiden joukossa sankarihaudassa.
Off topic: "Kaikki kenen suussa VOI sulaa" taisi olla Lahtisen repliikki.
Sinänsä sanonta kuvasi hyvin vuoden 1941 LKP:n laajuutta.
Muuten, vain nykyiset lainkohdat tunteville: Sotavuosina ja pitkään sen jälkeenkin rikoslaki tunsi ns. kuritushuonekäytännön, eli törkeistä rikoksista annettiin kovennettua vankeutta.
Ruma Sota -kirjassa kerrotaan mm. Tom of Finland -nimellä tunnetun Touko Laaksosen mieskokemuksista Helsingissä, missä hän linja-autoa odotellessaan hiplasi toista sotilasta, oliko peräti saksalainenkin vielä.
Kun Mannergeimista puhutaan, niin usein nostetaan esiin tämä mies, joka tuskin palveli siellä "Kikkelin päämajassa"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tom_of_Finland
kirjoittajakurssi näyttää päättyneen. Evästys on ollut selvä. Spämmätkää kaikki vanhat homoväitteet armeijan upseereista!
Tosiasia on, että upseerien valinta ja koulutus karsi lähes 100 % mahdolliset homot. Toisaalta se porukka käsitti silloin lähinnä äärivasemmiston kulttuuriväkeä, kuten nykyäänkin. Ei sieltä upseereiksi pyritty, eikä olisi otettukaan.
Kotirintamalta pyrki kyllä asemasodan aikana upseereita rintamapalvelukseen karriäärimielessä. Jos esikunnassa palveleva kapteeni halusi ylennyksen, oli oltava rintamalla pataljoonan komentaja tai vastaava.
"Ruma sota" kerää negatiivisia asioita yhteen. Paljolti on kyse tarinatasosta, sillä esimerkiksi Sari Näre ja Jenni Kirves tietävät kovin vähän sotahistoriasta ja sotilasasioista vielä vähemmän. Kyse onkin lähinnä äärivasemmiston yrityksestä mustamaalata armeijaa yleistämällä yksittäisiä tapahtumia. Yritykseksi se jääkin.
"Tosiasia on, että upseerien valinta ja koulutus karsi lähes 100 % mahdolliset homot."
Miten tuo seulonta toteutettiin käytännössä. Jotain tieteellistä faktaa? Seulontamenetelmiä?
Kerro lisää!! Ketkä tämän valinnan ja seulonnan suorittivat. Kero vaikka 3 menetelmää jolla homo paljastui kiitos!
tietysti sukupuolisen käyttäytymisen perusteella. Joku tunnusti sen itse päästäkseen helpompiin hommiin. Kaveripiirissä tieto tietysti levisi.
Homoja ei pantu johtajakoulutukseen sen enempää kuin esimerkiksi rikollisia. Homoushan oli määritetty rikokseksi.
Tässä kirjassa käsitellään sodan sitä puolta, mikä joskus vain vilahtaa muissa kirjoissa. Eräänä usein mainittuna lähteenä Ruma sota -kirjassa on Sotasavotta -kirja.
SKS keräsi 1970 -luvun alussa (1972?) yli 12 000 tarinaa talteen ja niistä valittiin eri aloilta muutamia satoja tähän kirjaan. Matti Kuusi kertoo kirjan esipuheessa kuinka sodassa 1% ajasta oli sotimista ja siitä on luultavasti kirjoitettu jo aivan tarpeeksi tarkasti. Kun "sota-ajasta" oli 99% jotain muuta kuin sotimista, niin siitä haluttiin kerätä muistitietoa mukana olleilta. Kirja on erittäin mielenkiintoinen kuten Ruma sota -kirjakin.
Ruma sota - Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia
Näre, Sari - Kirves, Jenni
http://www.johnnykniga.fi/products/show?isbn10=951-0-32917-7
Kansallisessa historiankirjoituksessa viime sodista on annettu melko yksiulotteinen kuva. Sotahistorioitsijoilla on ollut tapana väheksyä yksittäisten ihmisten kokemuksia ja painottaa historian yleisiä merkityksiä. Niinpä tietyt sodan ilmiöt ovat jääneet lähes tyystin vaille huomiota.
Yksilöiden tasolla sodalla on taipumus nostaa esiin ihmisyyden pimeitä puolia, joita emme rauhallisemmissa oloissa juuri näe. Ruma sota kertoo näistä, meillä erityisesti jatkosodan pitkittymisen myötä syntyneistä ilmiöistä, mm. sotilaiden julmuudesta rintamalla, seksuaalisesta väkivallasta, päihteiden käytöstä, rintamakarkuruudesta, sotasensuurista, sotapropagandasta sekä sodan traumatisoimista sotilaista. Ruma sota muistuttaa, että sodan peilissä ihmisellä voi olla pedon kasvot. Sota jättää kansakuntaan haavoja, jotka eivät parane vielä vuosikymmenienkään kuluttua.
Kirjan työryhmään kuuluvat tutkijat Sari Näre, Jenni Kirves (o.s. Janatuinen), Ilkka Levä, Ville Kivimäki, Tuomas Tepora, Jussi Turtiainen ja Atte Oksanen.