Porsaat lakossa – pakosta

Kantaaottava kirjoitti:

Olipa kerran suurten vuorten takana pohjoisilla
takamailla maatila. Tuo kaukana pohjoisessa oleva
maatila oli niin iso, että se ulottui mereltä
merelle, nopeimmallakin ratsukolla kesti viisi
auringonkiertämää ajaa tämä maatila päästä
päähän. Maatilaa hoiti isäntä nimeltä
Antatyönkuntaja. Isäntä hoiti siitä merkillistä
tilaa, että hän oli tilan alueella olevien
eläinten toimeen asettama. Tilan tehtävänä oli
hoitaa metsän eläimien yhteisiä, tärkeiksi
koettuja asioita. Tilan eläimet toimittivat
tilalle ruokaa niin, että tilan eläimet ja isäntä
saivat pävittäisen ateriansa. Kukin eläin
toimitti tilalle ruokaa kykynsä mukaan. Eläimet
olivat varmoja, että tilaa hoidettiin kohtuudella
niin, että kaikki tilan eläimet saivat ruokansa,
kukin tarpeensa mukaan, mutta kohtuudella
tottakai. Yhteisestihän tilan isäntä oli valittu
ja silloin sovittu kuinka yhteistä ruokaa
jaetaan. Metsän eläimet luottivat isäntään,
olihan hän heidän puolellaan, ajamassa heidän
etujaan.

Tilalla oli monia eläimiä ja kaikilla oli omat
tehtävänsä. Kaikkien tehtävä oli tärkeä. Vasta
yhdessä kaikkien elämien työpanos muodosti
kokonaisuuden, millä saatiin kaikki
metsäneläinten yhteiset asiat hoidettua. Jostain
syystä kuitenkin tilan porsaiden mielestä heidän
tehtävänsä oli tärkeämpi kuin muiden. Porsaiden
tehtävä, mudan tonkiminen oli kyllä todella
hyödyllistä, mutta metsäneläimien mielestä kaikki
hoisivat vaan työnsä ja kaikilla oli tilalla
parempi olla jos tehtävien tärkeyttä ei
erityisesti vertailtaisi. Kaikkihan työt olivat
kuitenkin osa kokonaisuutta, mikä helpotti
metsäneläinten elämää. Porsaat elivät tiiviisti
yhdessä karsinassaan ja näin suurelle osalle
porsaista heidän karsinansa ja koko maatilan
välinen ero hämärtyi. Osa porsaista alkoi
ajatella ikäänkuin heidän karsinansa olisi koko
tilan tärkein paikka, ainoa paikka jossa tapahtuu
tärkeitä asioita. Eivät muut eläimet siitä heitä
syyttäneet. Olihan se ymmärrettävää, koska
porsaat viettivät paljon aikaa karsinassaan
tonkien mutaa. Ja karsinan ulkopuolellakin he
usein olivat toisten porsaiden kanssa. Porsaat
tonkivat mutaa koska metsäneläimet olivat
huomanneet, että porsaiden tonkimassa mudassa
kylpemisellä oli parantava vaikutus. Porsaat
olivat sitä mieltä, että raskaudeltaan ja
vaativuudeltaan mudan tonkiminen ylittää kaikki
muut tilalla tehtävät työt. Porsaat näkivät
päivittäin miten suuri määrä metsäneläimiä kävi
kylpemässä heidän taidolla tonkimassa mudassaan.
Koska tämä oli ainoa, mitä he pävisin näkivät, he
alkoivat uskoa, että tuskin missään muualla
maatilalla voi tapahtua mitään lähellekään yhtä
hyödyllistä. He alkoivat uskoa lähes osaavansa
tehdä ihmeitä. Muut tilan elämet evät tästä
välittäneet, ihmettelivät kyllä, sillä hehän
tiesivät että mudan tonkiminen oli yksi työ
muiden joukossa.

Porsailla oli johtajana sikopaimen nimeltä
Liikariläättö. Niinkuin kunnon sikopaimenen
kuuluu, hän hoiti porsaitaan ja puolusti heitä,
jos isäntä Antatyönkuntaja oli paimenen mielestä
porsaille liian ankara. Hyvin oli paimen
porsaidensa puolta pitänytkin. Pikkuhiljaa oli
porsaiden saama ruoka-annos suurentunut ja
suurentunut. Keskiverto porsas sai ruokaa lopulta
yli kahden tavallisen tilaneläimen edestä. Ei
muilla tilan eläimillä tai metsäneläimillä tähän
suuremmin ollut sanottavaa. Tiesiväthän he, että
porsaat ovat luontaisesti persoja ruualle. Olihan
porsaiden työ, mudan tonkiminen kaikkia
hyödyttävää. Melkein kaikkihan metsäeläimet
kävivät ajoittain kylpemässä porsaiden tonkimassa
parantavassa mudassa.

Oli tilalla ollut seitsemän vuoden onni,
metsäeläimet toivat tilalle kylliksi ruokaa. Ei
ollut puutetta, jos nyt ei ylenmääräistä
runsauttakaan. Ruokaa kuitenkin riitti niin, että
vaikka kaikkien metsäeläinten yhteisestä tilalle
lahjoittamasta ruuasta olikin kyse niin, ei
metsäneläimiä haitannut vaikka keskiverto porsas
söikin ruokaa yli kahden tavallisen tilan
eläimen destä. Alkoi kuitenkin näyttää siltä,
että hyvät vuodet olivat takanapäin. Ruokaa ei
siis olisikaan tulevaisuudessa niin
yltäkylläisesti, kuin sitä oli hyvinä vuosina
ollut. Tilan eläimillä oli aina säännöllisin
väliajoin tapana hoitajansa välityksellä pyytää
isännältä lisää ruokaa. Tänä vuonna huonompien
aikojen ollessa tulossa, ei isäntä antanut
hoitajille kovin suuria ruokamäärien lisäyksiä.
Lammaspamen ja navetan karjakko olivat jo saaneet
isännältä selkeän viestin, että ruokaa ei voi
antaa kovin paljoa lisää kerrallaan. Isäntä
selitti, että ruoka pitää riittää kaikille myös
tulevaisuudessa, siksi lisäruokapyyntöjen tuli
olla kohtuullsia. Näin lammaspaimen ja navetan
karjakko saivat vain hitusen lisää ruokaa.
Sikopaimen Liikariläättö ei isännän puheista
piitannut. Porsaiden ja sikopaimenen mielestä
heille kuuluu ruokaa lisää määrän, joka vastaa
tavallisen tilan eläimen puolta ruoka-annosta.
Sikopaimen oli sitä mieltä, että mudan tonkiminen
on niin vaativaa ja tärkeätä, että porsaille
kyllä kuuluu päivittäin tavallisen tilan eläimen
kahden ja puolen päivän ruoka-annos. Sikopaimen
Liikariläättön mielestä isäntä Antatyönkuntaja
oli todella epäreilu, kun ei sikopaimenen ja
porsaiden vaatimuksiin heti suostunut. Tästäkös
porsaat suuttuivat, he päättivät hakea itselleen
oikeutta. Heille kuului kahden ja puolen
tavallisen tilan eläimen verran ruokaa. Heitä oli
loukattu. He päättivät tehdä jotain tilalla
ennenkuulumatonta, he päättivät lopettaa mudan
tonkimisen, kunnes isäntä suostuu heidän
vaatimuksiinsa.

Tänä päivänä tällä pohjoisella tilalla kaukana
vuorten takana on sikolätin edessä sikopaimenen
kirjoittama kyltti, jossa lukee: PORSAAT LAKOSSA -
PAKOSTA

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä