Tiedättekö tyylin, jolla jotkut kyselevät vastavalmistuneelta, mihin he meinaavat tuolla vähän työllistävällä tutkinnolla työllistyä? Olen filosofian maisterina kuullut kysymyksen useaan otteeseen, monesti negatiivissävytteisenä.
Kysymyksellänne saattaa olla moneen todella voimakkaat vaikutukset: Murehdin itse jo valmiiksi hyvin paljon, miten työllistyn. Joudun puolustelemaan valintojani ("itsepähän alasi valitsi") vaikka olen maisterismies Suomen ylimmällä koulutuksella ja paperit ylimmällä arvosanalla. - "Mutta mihin humanistia tarvitaan". Voisiko joskus epäilyn ja alaspäinvetämisen sijaan tukea toista ihmistä? Tai olla sitten hiljaa, jos parempaan ei pysty.
Minulla on huono itsetunto, jolloin itsepuolustus on joskus hankalaa. Verukkeeksi ilmeisen huonosta alavalinnasta syyllistyn ja syyllistän itseäni lisää. Nakerran ikäänkuin verukkeeksi itseäni sisältä koska olen tehnyt pahan teon - valinnut taipumuksiini sopivan humanistisuuden ja "pehmeät" arvot. Onko tämä mitä sinä sanoja haluat? Saatko hyvää oloa lukiessasi tätä? Olet vahvemmalla sijalla kuin minä, mikä on hyvä jos olemassaolo perustuu kilpailuun. Elämme kuitenkin yhteis- emme yksilökunnassa, jossa yritetään olla parempia kuin muut ja jossa tyydytystä myös tulee tästä. Ok, realismi on tällä hetkellä mitä on joten en lähde tälle sivupolulle. Toki itsekin vertailen itseäni muihin ja saan syyllisyyden sävyttämää mielihyvää jos minulla menee jossakin asiassa paremmin kuin toisella. En kuitenkaan usko, että tämä on todellisinta tyydytystä - se että menee paremmin kuin muilla. Vertailun vuoksi esim. parisuhde antaa ihan eri asteella menevää mielihyvää, joka ei perustu kilpailuun.
Ihmisiä ei pysty muuttamaan, omaa asennettaan kyllä joten en ole pakottamassa ketään muuttumaan empaattisempaan suuntaan. Toivon kuitenkin että ihmiset miettisivät, mitä sanovat kaltaisilleni ihmisille. Tottakai itsekin kysyn joltakulta mitä työtä hän aikoo etsiä, yrittäen välttää toisen lannistamista sillä negatiivistyylisellä kysymisellä "mistäs ihmeestä aiot nyt sitten työn löytää". Tällaisen kysymyksen jälkeen voin olla päiviä masentunut. En usko, että tämä hyödyttää ketään tässä maailmassa.
Ylipäätään ihmisten kannattaa miettiä, mikä osa omasta käytöksestä on automaattista. Esimerkki: Jo hyvin nuorena lapsena poikaporukassa "opittiin" että homot ovat jotain perin huonoa ja ala-arvoista, tietämättä mitä sana edes tarkoitti. Samalla tavalla, jos hra kapitalisti on keksinyt että "humanistit kusee" niin tarvitseeko sitä hokea automaatin tavoin? Ok toisten väheksyntä ja itsen jalustalle nosto on hyväksi nuoruudessa kun identiteetti rakentuu - Nuoruuden jälkeen sama puheenparsi on enemmänkin egon buustausta.
Olisin voinut ryhtyä it-alalle tai taloustieteilijäksi mutta luultavasti koskaan en olisi valmistunut, koska taipumusta noille aloille on. Kaikki ei siis voi pyöriä vain sen mukaan kuinka paljon on rahaa ja mikä myy. Voisin käyttää kulttuurintutkimuksellista ja sosiologista tietoa tuotteiden myyntiin ihmisille: osaan ennustaa ihmisryhmien käytöstä tai "lukea" kulttuuria - Mutta eikö tiede alkaisi kääntyä silloin itseään vastaa, lähelle äärioikeistolaisuutta tyyliin: "No nää ihmiset on tällaista massaa ja ne haluu ostaa tällaista joten mä käytän tietoni tähän ja viilaan linssiin massoja!"
Kysymyksellänne saattaa olla moneen todella voimakkaat vaikutukset: Murehdin itse jo valmiiksi hyvin paljon, miten työllistyn. Joudun puolustelemaan valintojani ("itsepähän alasi valitsi") vaikka olen maisterismies Suomen ylimmällä koulutuksella ja paperit ylimmällä arvosanalla. - "Mutta mihin humanistia tarvitaan". Voisiko joskus epäilyn ja alaspäinvetämisen sijaan tukea toista ihmistä? Tai olla sitten hiljaa, jos parempaan ei pysty.
Minulla on huono itsetunto, jolloin itsepuolustus on joskus hankalaa. Verukkeeksi ilmeisen huonosta alavalinnasta syyllistyn ja syyllistän itseäni lisää. Nakerran ikäänkuin verukkeeksi itseäni sisältä koska olen tehnyt pahan teon - valinnut taipumuksiini sopivan humanistisuuden ja "pehmeät" arvot. Onko tämä mitä sinä sanoja haluat? Saatko hyvää oloa lukiessasi tätä? Olet vahvemmalla sijalla kuin minä, mikä on hyvä jos olemassaolo perustuu kilpailuun. Elämme kuitenkin yhteis- emme yksilökunnassa, jossa yritetään olla parempia kuin muut ja jossa tyydytystä myös tulee tästä. Ok, realismi on tällä hetkellä mitä on joten en lähde tälle sivupolulle. Toki itsekin vertailen itseäni muihin ja saan syyllisyyden sävyttämää mielihyvää jos minulla menee jossakin asiassa paremmin kuin toisella. En kuitenkaan usko, että tämä on todellisinta tyydytystä - se että menee paremmin kuin muilla. Vertailun vuoksi esim. parisuhde antaa ihan eri asteella menevää mielihyvää, joka ei perustu kilpailuun.
Ihmisiä ei pysty muuttamaan, omaa asennettaan kyllä joten en ole pakottamassa ketään muuttumaan empaattisempaan suuntaan. Toivon kuitenkin että ihmiset miettisivät, mitä sanovat kaltaisilleni ihmisille. Tottakai itsekin kysyn joltakulta mitä työtä hän aikoo etsiä, yrittäen välttää toisen lannistamista sillä negatiivistyylisellä kysymisellä "mistäs ihmeestä aiot nyt sitten työn löytää". Tällaisen kysymyksen jälkeen voin olla päiviä masentunut. En usko, että tämä hyödyttää ketään tässä maailmassa.
Ylipäätään ihmisten kannattaa miettiä, mikä osa omasta käytöksestä on automaattista. Esimerkki: Jo hyvin nuorena lapsena poikaporukassa "opittiin" että homot ovat jotain perin huonoa ja ala-arvoista, tietämättä mitä sana edes tarkoitti. Samalla tavalla, jos hra kapitalisti on keksinyt että "humanistit kusee" niin tarvitseeko sitä hokea automaatin tavoin? Ok toisten väheksyntä ja itsen jalustalle nosto on hyväksi nuoruudessa kun identiteetti rakentuu - Nuoruuden jälkeen sama puheenparsi on enemmänkin egon buustausta.
Olisin voinut ryhtyä it-alalle tai taloustieteilijäksi mutta luultavasti koskaan en olisi valmistunut, koska taipumusta noille aloille on. Kaikki ei siis voi pyöriä vain sen mukaan kuinka paljon on rahaa ja mikä myy. Voisin käyttää kulttuurintutkimuksellista ja sosiologista tietoa tuotteiden myyntiin ihmisille: osaan ennustaa ihmisryhmien käytöstä tai "lukea" kulttuuria - Mutta eikö tiede alkaisi kääntyä silloin itseään vastaa, lähelle äärioikeistolaisuutta tyyliin: "No nää ihmiset on tällaista massaa ja ne haluu ostaa tällaista joten mä käytän tietoni tähän ja viilaan linssiin massoja!"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.