Tiedättekö tyylin, jolla jotkut kyselevät vastavalmistuneelta, mihin he meinaavat tuolla vähän työllistävällä tutkinnolla työllistyä? Olen filosofian maisterina kuullut kysymyksen useaan otteeseen, monesti negatiivissävytteisenä.
Kysymyksellänne saattaa olla moneen todella voimakkaat vaikutukset: Murehdin itse jo valmiiksi hyvin paljon, miten työllistyn. Joudun puolustelemaan valintojani ("itsepähän alasi valitsi") vaikka olen maisterismies Suomen ylimmällä koulutuksella ja paperit ylimmällä arvosanalla. - "Mutta mihin humanistia tarvitaan". Voisiko joskus epäilyn ja alaspäinvetämisen sijaan tukea toista ihmistä? Tai olla sitten hiljaa, jos parempaan ei pysty.
Minulla on huono itsetunto, jolloin itsepuolustus on joskus hankalaa. Verukkeeksi ilmeisen huonosta alavalinnasta syyllistyn ja syyllistän itseäni lisää. Nakerran ikäänkuin verukkeeksi itseäni sisältä koska olen tehnyt pahan teon - valinnut taipumuksiini sopivan humanistisuuden ja "pehmeät" arvot. Onko tämä mitä sinä sanoja haluat? Saatko hyvää oloa lukiessasi tätä? Olet vahvemmalla sijalla kuin minä, mikä on hyvä jos olemassaolo perustuu kilpailuun. Elämme kuitenkin yhteis- emme yksilökunnassa, jossa yritetään olla parempia kuin muut ja jossa tyydytystä myös tulee tästä. Ok, realismi on tällä hetkellä mitä on joten en lähde tälle sivupolulle. Toki itsekin vertailen itseäni muihin ja saan syyllisyyden sävyttämää mielihyvää jos minulla menee jossakin asiassa paremmin kuin toisella. En kuitenkaan usko, että tämä on todellisinta tyydytystä - se että menee paremmin kuin muilla. Vertailun vuoksi esim. parisuhde antaa ihan eri asteella menevää mielihyvää, joka ei perustu kilpailuun.
Ihmisiä ei pysty muuttamaan, omaa asennettaan kyllä joten en ole pakottamassa ketään muuttumaan empaattisempaan suuntaan. Toivon kuitenkin että ihmiset miettisivät, mitä sanovat kaltaisilleni ihmisille. Tottakai itsekin kysyn joltakulta mitä työtä hän aikoo etsiä, yrittäen välttää toisen lannistamista sillä negatiivistyylisellä kysymisellä "mistäs ihmeestä aiot nyt sitten työn löytää". Tällaisen kysymyksen jälkeen voin olla päiviä masentunut. En usko, että tämä hyödyttää ketään tässä maailmassa.
Ylipäätään ihmisten kannattaa miettiä, mikä osa omasta käytöksestä on automaattista. Esimerkki: Jo hyvin nuorena lapsena poikaporukassa "opittiin" että homot ovat jotain perin huonoa ja ala-arvoista, tietämättä mitä sana edes tarkoitti. Samalla tavalla, jos hra kapitalisti on keksinyt että "humanistit kusee" niin tarvitseeko sitä hokea automaatin tavoin? Ok toisten väheksyntä ja itsen jalustalle nosto on hyväksi nuoruudessa kun identiteetti rakentuu - Nuoruuden jälkeen sama puheenparsi on enemmänkin egon buustausta.
Olisin voinut ryhtyä it-alalle tai taloustieteilijäksi mutta luultavasti koskaan en olisi valmistunut, koska taipumusta noille aloille on. Kaikki ei siis voi pyöriä vain sen mukaan kuinka paljon on rahaa ja mikä myy. Voisin käyttää kulttuurintutkimuksellista ja sosiologista tietoa tuotteiden myyntiin ihmisille: osaan ennustaa ihmisryhmien käytöstä tai "lukea" kulttuuria - Mutta eikö tiede alkaisi kääntyä silloin itseään vastaa, lähelle äärioikeistolaisuutta tyyliin: "No nää ihmiset on tällaista massaa ja ne haluu ostaa tällaista joten mä käytän tietoni tähän ja viilaan linssiin massoja!"
Kysymyksellänne saattaa olla moneen todella voimakkaat vaikutukset: Murehdin itse jo valmiiksi hyvin paljon, miten työllistyn. Joudun puolustelemaan valintojani ("itsepähän alasi valitsi") vaikka olen maisterismies Suomen ylimmällä koulutuksella ja paperit ylimmällä arvosanalla. - "Mutta mihin humanistia tarvitaan". Voisiko joskus epäilyn ja alaspäinvetämisen sijaan tukea toista ihmistä? Tai olla sitten hiljaa, jos parempaan ei pysty.
Minulla on huono itsetunto, jolloin itsepuolustus on joskus hankalaa. Verukkeeksi ilmeisen huonosta alavalinnasta syyllistyn ja syyllistän itseäni lisää. Nakerran ikäänkuin verukkeeksi itseäni sisältä koska olen tehnyt pahan teon - valinnut taipumuksiini sopivan humanistisuuden ja "pehmeät" arvot. Onko tämä mitä sinä sanoja haluat? Saatko hyvää oloa lukiessasi tätä? Olet vahvemmalla sijalla kuin minä, mikä on hyvä jos olemassaolo perustuu kilpailuun. Elämme kuitenkin yhteis- emme yksilökunnassa, jossa yritetään olla parempia kuin muut ja jossa tyydytystä myös tulee tästä. Ok, realismi on tällä hetkellä mitä on joten en lähde tälle sivupolulle. Toki itsekin vertailen itseäni muihin ja saan syyllisyyden sävyttämää mielihyvää jos minulla menee jossakin asiassa paremmin kuin toisella. En kuitenkaan usko, että tämä on todellisinta tyydytystä - se että menee paremmin kuin muilla. Vertailun vuoksi esim. parisuhde antaa ihan eri asteella menevää mielihyvää, joka ei perustu kilpailuun.
Ihmisiä ei pysty muuttamaan, omaa asennettaan kyllä joten en ole pakottamassa ketään muuttumaan empaattisempaan suuntaan. Toivon kuitenkin että ihmiset miettisivät, mitä sanovat kaltaisilleni ihmisille. Tottakai itsekin kysyn joltakulta mitä työtä hän aikoo etsiä, yrittäen välttää toisen lannistamista sillä negatiivistyylisellä kysymisellä "mistäs ihmeestä aiot nyt sitten työn löytää". Tällaisen kysymyksen jälkeen voin olla päiviä masentunut. En usko, että tämä hyödyttää ketään tässä maailmassa.
Ylipäätään ihmisten kannattaa miettiä, mikä osa omasta käytöksestä on automaattista. Esimerkki: Jo hyvin nuorena lapsena poikaporukassa "opittiin" että homot ovat jotain perin huonoa ja ala-arvoista, tietämättä mitä sana edes tarkoitti. Samalla tavalla, jos hra kapitalisti on keksinyt että "humanistit kusee" niin tarvitseeko sitä hokea automaatin tavoin? Ok toisten väheksyntä ja itsen jalustalle nosto on hyväksi nuoruudessa kun identiteetti rakentuu - Nuoruuden jälkeen sama puheenparsi on enemmänkin egon buustausta.
Olisin voinut ryhtyä it-alalle tai taloustieteilijäksi mutta luultavasti koskaan en olisi valmistunut, koska taipumusta noille aloille on. Kaikki ei siis voi pyöriä vain sen mukaan kuinka paljon on rahaa ja mikä myy. Voisin käyttää kulttuurintutkimuksellista ja sosiologista tietoa tuotteiden myyntiin ihmisille: osaan ennustaa ihmisryhmien käytöstä tai "lukea" kulttuuria - Mutta eikö tiede alkaisi kääntyä silloin itseään vastaa, lähelle äärioikeistolaisuutta tyyliin: "No nää ihmiset on tällaista massaa ja ne haluu ostaa tällaista joten mä käytän tietoni tähän ja viilaan linssiin massoja!"
Vastaukset 10
Vanhimmat
voi voittaa tänäänkin :0 Kyllä se vielä joskus osuu.
Kusipäinen palsta
Ja kouluammuskelijoiden tukimaa; Pojat on parempia kuin tytöt joten heille enemmän palkkaa; Minä olen parempi kuin sinä koska olen parempi kuin sinä.
Kyselijät ovat vain realisteja. Humanisteja on liikaa työpaikkoihin nähden ja sitten näitä korkeasti koulutettuja ei ns paskaduunit kiinnosta joten päätyvät pahimmillaan yhteiskunnan eläteiksi. Surullinen tilanne sillä heillä olisi paljon annettavaa työmarkkinoilla.
Kyselijät ovat tavallaan realisteja tässä maailmantilanteessa.
Mielestäni on myös paljon kyse siitä, että humanisteja ei arvosteta, koska he eivät "tee rahaa". Jos haluaisin aloittaa yrityksen, jossa työtä tehdään pienillä käsillä, saisin ilmeisesti enemmän arvostusta, koska tekisin rahaa. Maailmalla on meneillään oikeistobuumi, jolloin tottakai pehmeät arvot yritetään lakaista edes hieman syrjään. Kiinassakin toisinajattelija sai 11v linnaa. Tuskin oli oikeistolainen tai kokoomuslainen. Oikeistolainen toisinajattelija ja taiteilija, onko sellaista? Janoan esimerkkejä!
Ex-pääministerimme voisi sanoa, että "päätetään nyt yhdessä ettei kukaan hae enää opiskelemaan filosofioita ja historioita ja sosiologioita, koska heistä ei ole mitään hyötyä". Tämä haiskahtaa itseasiassa jo siltä, että punavihreätä väkeä yritetään pestä pois, koska he tiedostavat varsin hyvin, mitä kapitalisti tekee. Kapulat rattaista voisi nähdä toisin ja käyttää hyödyksi. Ei tarvitse odottaa mallia jenkeistä tai Ruotsista, missä varmasti osaavat hyödyntää maisterinsa.
Psykologini sanoi minulle joskus myös tuon "mites työt", mikä onkin kaikunut korvissa jo vuosia. Siitä on seurannut enemmän syyllisyyden ja masennuksen tunteita kuin tsemppiä näyttää - tämä on pointtini. Alan pian itsekin uskoa, että maisteritutkinto on tosiaan syvältä. En minä mitään akateemista siivousta halua tehdä, paitsi väliaikaisesti. Et sinäkään haluaisi vaihtaa siivoukseen. Kyllä koulutukselle/uhrauksilleni on saatava vastinetta. Opintolainani on iso.
Olen ollut nyt 15 kk työtön. Teen mitä tahansa, jos työn tarjoat. Voin kyllä elellä edelleen kortistossa, mutta eihän se yhteiskuntaa hyödytä. Jos siis humanisteja yritetään sulkea pois niin kalliiksi tulee sekin = korvaukset, kurssit, lääkkeet...
Toivoa minulle kuitenkin antaa se, että tällainen nykymeno ei voi kauan jatkua.
"ja sitten näitä korkeasti koulutettuja ei ns paskaduunit kiinnosta joten päätyvät pahimmillaan yhteiskunnan eläteiksi"
Tällainen haiskahtaa syyllistämiseltä. Johtaako se mihinkään siihen hyvään, mitä tähän maailmaan haluat?
Juurihan itse totesin, miten huono olo syyllistämisestä tulee. Haluat, että korkeakoulutetutkin menisivät esim. siivoamaan - kyllä väliaikaisesti mielelläni menen. Mutta en minä ainakaan saa energiaa mennä mainitsemiisi paskaduuneihin. Syyllistämisesi herättää mussa vastareaktion - ja puolueet ovat syntyneet.
Tämä mekanismi ei toimi. Negatiivisuutta omalla tavallaan. Minä uskon positiivisuuteen, vaikka välillä kaltaisesi ihmiset sitä koettelevatkin, ankaran yliminän lisäksi ..
Koska veropakolaisten etujen ajajat ajavat vain loiseliitin etuja.
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=49959&nodeid=41539&contentlan=1&culture=fi-FI
"Mehiläishoidon ja hunajatuotannon sekä tuotteiden markkinoinnin kehittäminen."
Jep. Hieno tavoite, jos vain mehiläiset eivät sitä ennen kuole sukupuuttoon loisen takia. Mutta mikä on loisen takia. Helppohan vaikeat asiat on laittaa biologian piikkiin ja itse kadota vähin äänin.
http://www.youtube.com/watch?v=LfZj3EZFfwo
Ruotsiin vaan, sieltä löytyy töitä!
http://areena.yle.fi/ohjelma/85610a6e4d0ad1a8eee8fee23598d650