Vaimoni suunnittelee kovaa vauhtia avioeroa. Typeryyttäni en vaatinut aikoinani avioehtoa. Nyt pelkään, että vaimon ja ystävien lisäksi menee kaikki omaisuuskin. Kun myymme asuntomme, saamme juuri ja juuri ehkä lainan kuitattua. Kämpä on ostettu vuosi sitten.
Minä tarvitsen autoa työni vuoksi, joten minun pitäisi siis ilmeisesti ostaa tulevalta ex-vaimolta puolet automme arvosta eron yhteydessä. Eipä ole tuhansia euroja ylimääräistä rahaa tilillä, joten vaimo ilmeisesti saa siitä hyvästä muuta omaisuutta eli kodintekniikan ja huonekalut. Olen maksanut huonekalut ja suurimman osan kodintekniikasta jokaista senttiä myöten itse. Jään vielä todennäköisesti velkaa vaimolle autosta.
Tulevaisuus näyttää siis aika mukavalle. Vaimo kantaa asuntomme sisällön omaan uuteen asuntoonsa ja jatkaa elämistään. Minä omistan auton lisäksi vain vaatteeni ja velat vaimolle. Pitää ruinata edes yksi matto itselle, jotta saa vähän pehmikettä alle, ettei tarvitse vuokrayksiön paljaalla lattialla nukkua.
Elämä on ihanaa!
Kaikki menee?
18
4084
Vastaukset
- M35
Niin, turha tässä nyt on sen avioehdon perään haikailla... mutta toisaalta, oletan ettei teillä kummallakaan suurempia "omaisuuksia" ollut liittoon ryhtyessänne ... joten yhdessä olette hankkineet ne, joten yhteistä ovat. Kai sinä sen avioliiton solmiessasi ymmärsit, että näin asia menee ... ja sen "sopimuksen" vapaaehtoisesti teit.
Se kumpi mitäkin on avioliitos aikana maksanut on lain mukaan täysin yhdentekevää, voidaan tulkita että puoliso on kodin eteen muuta tehnyt. Tuolla muutama keskustelu alempana osituksen periaatteet selitin. Totean vaan, että mitä tahansa voitte tietenkin vaimosi kanssa sopia, mutta jos hän ei siihen suostu, niin suunnilleen jako menee kuten kirjoiti.
Osituksesta nyt sen verran, että aluksi lasketaan "rahana" koko omaisuus (arvioidaan, ellei sopua synny, ulkopuolinen tekee sen) ja tämä potti paperilla laitetaan kahteen "kasaan", sitten molempien potista vähennetään puolet yhteisistä veloista tai henkilökohtaiset velat täysimääräisinä. Sitten lasketaan ns. tasinko, se kumman netto-omaisuus on pienempi maksaa toiselle niin paljon, että "puntit tasan.
Noh, sitten tulee ns. osituksen suorittaminen, eli varsinainen jako. Jos asunto myyty ja velat maksettu, ei se edes osituksessa mukana (koska "kuitattu" ennen ositusta). Auto sitten, maksat tasinkoa autosta vaimollesi, koska osituksessa olet saanut pesästä enemmän varallisuutta. Very simple. Tasingon voit sitten kuitata vaikka irtaimistolla. Huomioi se, että vaimosi ei tarvitse suostua siihen, että jäät velkaa autosta ... joko hankit rahat tai autokin pistetään lihoiksi.
Tsemppiä nyt kuitenkin, ja niin hauskaa vappua kuin näissä olosuhteissa voit viettää.- Tyhjätasku
Suurin osa huonekaluista ja kodintekniikasta tuli hankittua ennen naimisiin menoa ja tietysti minun rahoillani. Avioliittoa on kestänyt peräti vajaat 2 vuotta. Syy eroon selvisi tuossa juuri, kun sain viimein painostettua vaimon avaamaan suunsa. Sehän on yllätys yllätys toinen mies!
Eipä ole enää yhtään yllätys, miksi vaimo on ollut niin perhanan mustasukkainen viime aikoina. Oli oma lehmä ojassa! Ja kaikkihan on ollut tietysti minun syyni koko ajan. Hienoa! - M35
Tyhjätasku kirjoitti:
Suurin osa huonekaluista ja kodintekniikasta tuli hankittua ennen naimisiin menoa ja tietysti minun rahoillani. Avioliittoa on kestänyt peräti vajaat 2 vuotta. Syy eroon selvisi tuossa juuri, kun sain viimein painostettua vaimon avaamaan suunsa. Sehän on yllätys yllätys toinen mies!
Eipä ole enää yhtään yllätys, miksi vaimo on ollut niin perhanan mustasukkainen viime aikoina. Oli oma lehmä ojassa! Ja kaikkihan on ollut tietysti minun syyni koko ajan. Hienoa!Edelleen, sillä mitä olet ostanut ennen avioliittoa ei ole merkityksellistä. Kun pappi aamenensa sanoo, elätte yhteistalousessa ja kaikki on yhteistä, piste. Mutta mutta, poikkeuksia osituksen suorittamisessa on ... siis poikkeus siihen, miten se "pilkulleen" menisi. Tämä on ns. kohtuullistamispykälä, johon voinet vedota. Sitä voidaan soveltaa, jos osituksen tulos olisi selvästi epäoikeudenmukainen ... etenkin jos avioliitto on kestänyt alle 2 vuotta.
Viimekädessä tuomari tulkitsee ja kohtuullistaa osituksen, jos katsoo sen aiheelliseksi ... mikään automaatti se siis ei ole ... vaan "instrumentti" mikä mahdollistaa poiketa normaalista osituskäytännöstä. Helponta tietenkin olisi jos exäsi kohtuullistaa ihan oma-aloitteisesti ja ymmärtää tilanteen ... oletteko puhuneet tästä?
Oletan, ettei juristin palkaaminen innosta ... mutta ilmaista asiantuntija-apua voi tiedustella vaikka kunnan oikeusaputoimistosta. - Juristi
M35 kirjoitti:
Edelleen, sillä mitä olet ostanut ennen avioliittoa ei ole merkityksellistä. Kun pappi aamenensa sanoo, elätte yhteistalousessa ja kaikki on yhteistä, piste. Mutta mutta, poikkeuksia osituksen suorittamisessa on ... siis poikkeus siihen, miten se "pilkulleen" menisi. Tämä on ns. kohtuullistamispykälä, johon voinet vedota. Sitä voidaan soveltaa, jos osituksen tulos olisi selvästi epäoikeudenmukainen ... etenkin jos avioliitto on kestänyt alle 2 vuotta.
Viimekädessä tuomari tulkitsee ja kohtuullistaa osituksen, jos katsoo sen aiheelliseksi ... mikään automaatti se siis ei ole ... vaan "instrumentti" mikä mahdollistaa poiketa normaalista osituskäytännöstä. Helponta tietenkin olisi jos exäsi kohtuullistaa ihan oma-aloitteisesti ja ymmärtää tilanteen ... oletteko puhuneet tästä?
Oletan, ettei juristin palkaaminen innosta ... mutta ilmaista asiantuntija-apua voi tiedustella vaikka kunnan oikeusaputoimistosta.Osituksen sovittelua käytetään erityisesti lyhyissä avioliitoissa, joissa puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ei näy perheen varallisuudessa. Lakia säädettäessä lyhyenä avioliittona pidettiin alle viiden vuoden avioliittoa. Ehdottomasti vaadit sovittelua eli että kumpikin puoliso pitää eron jälkeen kaiken itse omistamansa omaisuuden eikä kumpikaan maksa tasinkoa toiselle puolisolle. Lähteköön mokoma uskoton pettäjävaimo tyhjin käsin tuosta liitosta! Kysy jos on jotain epäselvää, neuvon mielelläni. Joku oikeudenmukaisuus sentään maailmassa pitää olla...
- Tyhjätasku
M35 kirjoitti:
Edelleen, sillä mitä olet ostanut ennen avioliittoa ei ole merkityksellistä. Kun pappi aamenensa sanoo, elätte yhteistalousessa ja kaikki on yhteistä, piste. Mutta mutta, poikkeuksia osituksen suorittamisessa on ... siis poikkeus siihen, miten se "pilkulleen" menisi. Tämä on ns. kohtuullistamispykälä, johon voinet vedota. Sitä voidaan soveltaa, jos osituksen tulos olisi selvästi epäoikeudenmukainen ... etenkin jos avioliitto on kestänyt alle 2 vuotta.
Viimekädessä tuomari tulkitsee ja kohtuullistaa osituksen, jos katsoo sen aiheelliseksi ... mikään automaatti se siis ei ole ... vaan "instrumentti" mikä mahdollistaa poiketa normaalista osituskäytännöstä. Helponta tietenkin olisi jos exäsi kohtuullistaa ihan oma-aloitteisesti ja ymmärtää tilanteen ... oletteko puhuneet tästä?
Oletan, ettei juristin palkaaminen innosta ... mutta ilmaista asiantuntija-apua voi tiedustella vaikka kunnan oikeusaputoimistosta.Ei ole merkitystä ei. Kunhan vain mainitsin tilanteen, jotta vitutukseni määrä tulee ilmi myös mahdollisen materian menetyksen osalta.
Mainitsin juuri asiasta tulevalle ex-vaimolle ja luulenpa, ettei hän ilkeä tässä tilanteessa laittaa kapuloita rattaisiin. Ainakin alustavasti hän sanoi luopuvansa niistä tavaroista, jotka minä olen yksin kämppäämme hommannut.
Ämmillä on tosin taipumuksia heittäytyä hankalaksi viime metreillä varsinkin, jos joku, kaverit tai uusi mies, on syöttämässä ajatuksia niiden päähän. Kannattaa siis varautua pahimpaan. - Tyhjätasku
Juristi kirjoitti:
Osituksen sovittelua käytetään erityisesti lyhyissä avioliitoissa, joissa puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ei näy perheen varallisuudessa. Lakia säädettäessä lyhyenä avioliittona pidettiin alle viiden vuoden avioliittoa. Ehdottomasti vaadit sovittelua eli että kumpikin puoliso pitää eron jälkeen kaiken itse omistamansa omaisuuden eikä kumpikaan maksa tasinkoa toiselle puolisolle. Lähteköön mokoma uskoton pettäjävaimo tyhjin käsin tuosta liitosta! Kysy jos on jotain epäselvää, neuvon mielelläni. Joku oikeudenmukaisuus sentään maailmassa pitää olla...
Mainitsinkin tuossa jo, että puhuin asiasta juuri tulevan ex-vaimon kanssa. Hän suostunee ainakin tällä hetkellä siihen, että vie mukanaan vain sen, mitä on itse ostanut eli ei oikeastaan vaatteitaan lukuunottamatta mitään muuta kuin koiran, astioita, toisen sohvan ja toisen telkkarin. Jotain älyä on siis senkin päässä vielä jäljellä. Toivon mukaan kukaan ei ala syöttää muita ajatuksia hänen päähänsä. Pitää toimia nopeasti.
Onko tosiaan niin, että asia voidaan sopia puhtaasti puolisoiden kesken juuri noin ilman, että verottaja tms. puuttuu peliin? - M35
Tyhjätasku kirjoitti:
Mainitsinkin tuossa jo, että puhuin asiasta juuri tulevan ex-vaimon kanssa. Hän suostunee ainakin tällä hetkellä siihen, että vie mukanaan vain sen, mitä on itse ostanut eli ei oikeastaan vaatteitaan lukuunottamatta mitään muuta kuin koiran, astioita, toisen sohvan ja toisen telkkarin. Jotain älyä on siis senkin päässä vielä jäljellä. Toivon mukaan kukaan ei ala syöttää muita ajatuksia hänen päähänsä. Pitää toimia nopeasti.
Onko tosiaan niin, että asia voidaan sopia puhtaasti puolisoiden kesken juuri noin ilman, että verottaja tms. puuttuu peliin?Ei tuosta tietenkään mitään veroseuraamuksia tule. Täällä yksi kaveri on varoittanut omakohtaisesta tilanteesta, jossa isohko omaisuus ositettiin yhteisetä tahdosta hyvin epäsuhdasti ... verottaja oli tarjoamassa lahjaveroa maksettavaksi. Ei mennyt kulemma läpi.
Toinen konkelo voi olla varainsiirtovero, jos kyseessä ensiasunto (omalla kohdallani tämä tilanne oli). Mikäli päättäisit ottaa koko velan hoitoosi, ja luonnollisesti puolisosi puolisko siirtyy hallintaasi ... on pieni riski, että verottaja tulkitsee sinun "ostaneen" 50% josta maksat varainsiirtoveron. Tämä hoituu muutamalla sanakäänteellä ositussopimuksessa.
Joten nuku näiden osalta rauhassa yösi...
Silti, kannattaa tehdä kirjallinen osittelusopimus, jossa mm. sitoudutte olemaan moittimatta sitä, ja todistajat mukaan... ei tule mitäään jälkipeliä sitten. Ja muuten saatte tehdä jaon miten lystäätte ... omaisuudestaan luopuminen ei ole rikollista Suomessa ... - Tyhjätasku
M35 kirjoitti:
Ei tuosta tietenkään mitään veroseuraamuksia tule. Täällä yksi kaveri on varoittanut omakohtaisesta tilanteesta, jossa isohko omaisuus ositettiin yhteisetä tahdosta hyvin epäsuhdasti ... verottaja oli tarjoamassa lahjaveroa maksettavaksi. Ei mennyt kulemma läpi.
Toinen konkelo voi olla varainsiirtovero, jos kyseessä ensiasunto (omalla kohdallani tämä tilanne oli). Mikäli päättäisit ottaa koko velan hoitoosi, ja luonnollisesti puolisosi puolisko siirtyy hallintaasi ... on pieni riski, että verottaja tulkitsee sinun "ostaneen" 50% josta maksat varainsiirtoveron. Tämä hoituu muutamalla sanakäänteellä ositussopimuksessa.
Joten nuku näiden osalta rauhassa yösi...
Silti, kannattaa tehdä kirjallinen osittelusopimus, jossa mm. sitoudutte olemaan moittimatta sitä, ja todistajat mukaan... ei tule mitäään jälkipeliä sitten. Ja muuten saatte tehdä jaon miten lystäätte ... omaisuudestaan luopuminen ei ole rikollista Suomessa ...Kiitos informaatiosta!
En aio lunastaa toista puolta asunnosta (ensiasunto), vaan asunto myydään. En näe oikein järkeä maksaa yksin tämän kokoista asuntoa. - Varmistus
Opintolainoista..
Meillä on ositus kesken. Periaatteessa kaikki on muuten minulle selvää, paitsi eksän opntolainojen kohtalo. Itselläni ei lainaa ole liittoon mennessämme ollut, hänellä oli lähes koko laina maksamatta, jota hän on tietty lyhennellyt "meidän rahoillamme" koko liiton ajan.
Lainaa on vielä jäljellä. Siis jos kämppä laitetaan tasan, en suinkaan enää joudu ottamaan osaa hänen opintolainoihinsa maksamalla tasinkoa?
Siis jos meillä on kämpän arvo 100, eli 50 kummallekin, ja hänellä on lainaa 10. Vähennetäänkö tuo 10 hänen osuudestaan, jolloin jako olisi minulle 60/hänelle 40 ja minä maksaisin sitten "enemmän omistavana" hänelle tasinkoa?
Epistä..olen sitä lainaa jo "maksellut" 10 vuotta, enkä haluaisi enää olla missään tekemisissä sen kanssa.. - M35
Varmistus kirjoitti:
Opintolainoista..
Meillä on ositus kesken. Periaatteessa kaikki on muuten minulle selvää, paitsi eksän opntolainojen kohtalo. Itselläni ei lainaa ole liittoon mennessämme ollut, hänellä oli lähes koko laina maksamatta, jota hän on tietty lyhennellyt "meidän rahoillamme" koko liiton ajan.
Lainaa on vielä jäljellä. Siis jos kämppä laitetaan tasan, en suinkaan enää joudu ottamaan osaa hänen opintolainoihinsa maksamalla tasinkoa?
Siis jos meillä on kämpän arvo 100, eli 50 kummallekin, ja hänellä on lainaa 10. Vähennetäänkö tuo 10 hänen osuudestaan, jolloin jako olisi minulle 60/hänelle 40 ja minä maksaisin sitten "enemmän omistavana" hänelle tasinkoa?
Epistä..olen sitä lainaa jo "maksellut" 10 vuotta, enkä haluaisi enää olla missään tekemisissä sen kanssa..Lainat ovat henkilökohtaisi, mutta ne vaikuttavat osituksessa molemman puolison nettovarallisuuteen. Koska osituksessa tasingolla tasataan lopuksi nettovarallisuudet yhtä suuriksi, joudut tavallaan mutkan kautta maksamaan osan exän opintoveloista, JOS hän niin vaatii. Olisiko kannattanut ottaa asioista selvää ENNEN naimisiin menemistä ?
Ohessa laskentaesimerkki osituksesta, kuten huomaat se ei ihan yksiviivaisesti "puolkkiin kaikki", vaikka lopputulema jokseenkin niin menee. Tämä on mukailtu pitkästä keskustelussa Laki&Rikos foorumissa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=551&posting=22000000003010525
Siinä oli tuota "toisen lainaa" käsitelty hieman suuremmassa mittakaavassa, kuten huomaat kun huolella alla olevan luet. Koeta "pelata" omilla numeroilla.
Mutta, muista se kohtuullistaminen ... osituksen pykälistä voidaan poikeata vaikka oikeudessa (vaikkei toinen niin tahdo) jos liitto ollut "lyhyt" (oliko se raja 5 vuotta) ... ja yhdessä voitte tietty sopia osituksen miten vaan. Minulle ei tulisi mieleenkään vaatia exää maksumieheksi opintolainoilleni, vaikka lain mukaan niin voisin menetellä
***************************
Ennen avioliiton solmimista
- mies X: omisti Naikon osakkeita 100 kpl. Ei velkoja
- nainen Y: ennen avioliittoa omisti perityn kesämökin (arvo 1.000), opintolainaa oli kerryttänyt ennen valmistumistaan 700 rahaa.
Naimissa ollessaan (ei avioehtoa)
- Puolisot ostivat asunnon, mutta eivät päässeet sopuun kuinka kovaa tahtia asunto maksetaan. Ostivat osakkeen yhdessä, mutta rahoittivat omissa nimissään olevilla lainoilla. Mies maksoi lainansa rivakasti, osin perityillä rahoilla. Vaimo rauhallista 30 vuoden tahtiaan.
- Perheen auto ostettu osamaksulla
Tilinpäätös ennen ositusta
- yhteisen asunnon arvo 8.000
- miehen osakealkun arvo 2.000
- naisen kesämökin arvo 1.000
- perheen auton arvo 1.000
- naisen opintolainan velkapääoma 500
- naisen nimissä olevan asuntolainan velkapääoma 3.000
- miehen nimissä olevat velat 0
- molempien nimissä olleen auton osamaksusopimuksen jäännösvelka 500
Puolisot omistavat omaisuuden seuraavasti
Mies yksin
2000 Osakkeet
Nainen yksin
1000 Kesämökki
-500 Opintolainan pääoma
-3000 Asuntolainan pääoma
Yhteiset (kumpikin omistaa puoliksi)
8000 Asunto
1000 Auto
-500 Auton osamamaksuvelka
Puolisoiden netto-omaisuus
Mies: 2000 4000 500 - 250 = 6250
eli Osakkeet 0,5Asunto 0,5auto 0,5osamaksu
Nainen: 1000 -500 -3000 4000 500 -250 = 1750
Kesämökki -Opintolaina -Asuntolaina -0,5Asunto -0,5Auto -0,5osamaksu
Yhteinen netto-omaisuus (puolisoiden säästö):
6250 1750 = 8000
Avio-oikeus osan arvo= 8000/2 = 4000
(Puolet yhteisestä nettovarallisuudesta)
Tämän verran pitäisi kummankin puolisolla olla netto-omaisuutta avioliiton päättyessä.
Jos näin ei ole niin varakkaampi puoliso maksaa tasinkoa.
Mies maksaa naiselle 6250 - 4000 = 2250
Tämän jälkeen Naisen nettovarallisuus on:
2250 1750 = 4000
ja miehen 6250 - 2250= 4000
Nyt ositus on suoritettu.
- m37
Avio-oikeus koskee niitä tavaroita, jotka on hankittu avioliiton solmimisajankohdan jälkeen.
Jos pystyt osoittamaan, etta jokin asia on sinun, ennen avioliiton solmimista hankittua, ei puolisollasi ole kyseiseen omaisuuteen avio-oikeutta, eli ei tarvitse jakaa.
Autosta: Osta itsellesi osamaksulla uusi auto. Silloin et ole omistaja. Eli ei voi jakaa omaisuutta joka kuuluu kolmannelle osapuolelle. Jos vaimosi välttämättä haluaa osille, saa hän puolet autovelasta.- M35
Sinähän puhut aivan omiasi, en tiedä minkä maan lakia sovellat ... mutta et ainakaan Suomen ! Naimisiin kun ehdoitta menet, sillä sekunnilla kaikki on yhteistä, poikkeuksena erot esim. lyhyissä avioliitoissa, jolloin osituksen kohtuullistaminen tai sovittelu on mahdollista. MUTTA, periaate on tuo!
Jos auto osamaksulla hankittu, niin siitä on velkaa ... osituksessa se auton velaton osuus jaetaan.
Jos taas myyt nimissäsi olevan auton, ja jemmaat rahat ... ja ostat velaksi uuden ... olet hukannut yhteistä omaisuutta, josta myös pykälät.
Sä oot just niitä miehiä, jotka eron sattuessa sitten täällä ruikuttaa, että mites tässä näin pääsi käymään, kun exän juristi kertoo miten asiat oikeesti on *huokaa* - Kysyjä
M35 kirjoitti:
Sinähän puhut aivan omiasi, en tiedä minkä maan lakia sovellat ... mutta et ainakaan Suomen ! Naimisiin kun ehdoitta menet, sillä sekunnilla kaikki on yhteistä, poikkeuksena erot esim. lyhyissä avioliitoissa, jolloin osituksen kohtuullistaminen tai sovittelu on mahdollista. MUTTA, periaate on tuo!
Jos auto osamaksulla hankittu, niin siitä on velkaa ... osituksessa se auton velaton osuus jaetaan.
Jos taas myyt nimissäsi olevan auton, ja jemmaat rahat ... ja ostat velaksi uuden ... olet hukannut yhteistä omaisuutta, josta myös pykälät.
Sä oot just niitä miehiä, jotka eron sattuessa sitten täällä ruikuttaa, että mites tässä näin pääsi käymään, kun exän juristi kertoo miten asiat oikeesti on *huokaa*Miten käy, jos auton arvo on saman verran kuin autolainaa on jäljellä ja toinen pitää auton lunastaen koko velan itselleen?
Ajatus ei oikein kulje, koska täytyy miettiä niin monia asioita yhtä aikaa. - M35
Kysyjä kirjoitti:
Miten käy, jos auton arvo on saman verran kuin autolainaa on jäljellä ja toinen pitää auton lunastaen koko velan itselleen?
Ajatus ei oikein kulje, koska täytyy miettiä niin monia asioita yhtä aikaa.Ymmärrän ettei ajatus kulje, kun muutakin murehdittavaa. Koetan selventää.
Oletan, että auton hallinta molempien nimissä ja omistajana luonnollisesti rahoitusyhtiö. En jaksa uskoa, että auton arvo saman verran kuin osamaksuvelkaa, koska käsiraha yleensä 10 – 20 % kauppahinnasta, tällä ei tosin ole vastaukseen vaikutusta.
Periaatteessa menettely on yksinkertaista, olette yhteydessä rahoitusyhtiöön ja kerrotte tilanteen (puhelinsoitto riittää), he todennäköisesti neuvovat kääntymään auton myyneen liikkeen puoleen. Siellä osamaksusopimus tehdään kokonaan uudelleen, tosin ex jää pois niin haltijana kuin luoton toisena osapuolenakin olemisesta. Huomaa, myös luottopäätös tehdään uudelleen … katsooko rahoittaja että kykenet suoriutumaan yksin maksuista. Myös, jos olet saanut ”erikoistarjouksen” korolle (vrt. Rinta-Joupin 3,9%), sitä ei rahoittajan tarvitse ”uusia”, vaan rahan hinta voi pompsahtaa vaikka 6,9%.
Jos auton arvo enemmän kuin osamaksuvelka, maksat puolet erotuksesta puolisollesi (muutamasta liikkeestä arvio riittänee ”markkina-arvon” määrittämiseen) … melko simppeli juttu.
Omalla kohdallani tämä hyvin tuttu esimerkki, myös koron muutoksen osalta. Meinasimme tehdä ”erillissopimuksen”, eli ositussopimuksessa sitoudun autovelan hoitoon, ja saan hallintaoikeuden autoon erillisellä ”luovarilla” exältä (eli, saan myydä ilman hänen lupaansa). Eli, autoliike tai rahoittaja ei olisi tiennyt junailusta mitään.
Näin ei menetelty, koska exän juristi (ja aivan oikein) valaisi tilannetta, osamaksusopimus nääs menee ositussopimuksen ohi. Eli, ellen kykene tai jaksa maksaa … niin toinen osamaksusopimuksen allekirjoittanut pääsee maksumieheksi, riippumatta omista sopimuksistamme. Nyt jotkut pohtivat, että eihän noin voi käydä … ellei autoa maksa niin omistaja (rahoitusyhtiö) ottaa sen haltuunsa, ja yleensä hinta kattaa velan. Tai, jos ajan auton metsään, niin vakuutus korvaa. Paitsi, jos sen tekee kaatokännissä eikä vakuutus korvaa latin latia … Tämä muuten oli omaisuuden suhteen ainoa asia koko erossa, mistä pieni kina saatiin aikaiseksi.
No, loppu hyvin kaikki hyvin … nykyinen menopeli mukavampi ja ripeämpi kuin ”ruumisauton” mallinen kärry ;-)) - Kysyjä
M35 kirjoitti:
Ymmärrän ettei ajatus kulje, kun muutakin murehdittavaa. Koetan selventää.
Oletan, että auton hallinta molempien nimissä ja omistajana luonnollisesti rahoitusyhtiö. En jaksa uskoa, että auton arvo saman verran kuin osamaksuvelkaa, koska käsiraha yleensä 10 – 20 % kauppahinnasta, tällä ei tosin ole vastaukseen vaikutusta.
Periaatteessa menettely on yksinkertaista, olette yhteydessä rahoitusyhtiöön ja kerrotte tilanteen (puhelinsoitto riittää), he todennäköisesti neuvovat kääntymään auton myyneen liikkeen puoleen. Siellä osamaksusopimus tehdään kokonaan uudelleen, tosin ex jää pois niin haltijana kuin luoton toisena osapuolenakin olemisesta. Huomaa, myös luottopäätös tehdään uudelleen … katsooko rahoittaja että kykenet suoriutumaan yksin maksuista. Myös, jos olet saanut ”erikoistarjouksen” korolle (vrt. Rinta-Joupin 3,9%), sitä ei rahoittajan tarvitse ”uusia”, vaan rahan hinta voi pompsahtaa vaikka 6,9%.
Jos auton arvo enemmän kuin osamaksuvelka, maksat puolet erotuksesta puolisollesi (muutamasta liikkeestä arvio riittänee ”markkina-arvon” määrittämiseen) … melko simppeli juttu.
Omalla kohdallani tämä hyvin tuttu esimerkki, myös koron muutoksen osalta. Meinasimme tehdä ”erillissopimuksen”, eli ositussopimuksessa sitoudun autovelan hoitoon, ja saan hallintaoikeuden autoon erillisellä ”luovarilla” exältä (eli, saan myydä ilman hänen lupaansa). Eli, autoliike tai rahoittaja ei olisi tiennyt junailusta mitään.
Näin ei menetelty, koska exän juristi (ja aivan oikein) valaisi tilannetta, osamaksusopimus nääs menee ositussopimuksen ohi. Eli, ellen kykene tai jaksa maksaa … niin toinen osamaksusopimuksen allekirjoittanut pääsee maksumieheksi, riippumatta omista sopimuksistamme. Nyt jotkut pohtivat, että eihän noin voi käydä … ellei autoa maksa niin omistaja (rahoitusyhtiö) ottaa sen haltuunsa, ja yleensä hinta kattaa velan. Tai, jos ajan auton metsään, niin vakuutus korvaa. Paitsi, jos sen tekee kaatokännissä eikä vakuutus korvaa latin latia … Tämä muuten oli omaisuuden suhteen ainoa asia koko erossa, mistä pieni kina saatiin aikaiseksi.
No, loppu hyvin kaikki hyvin … nykyinen menopeli mukavampi ja ripeämpi kuin ”ruumisauton” mallinen kärry ;-))Auto on hankittu pankkilainalla, joka on molempien nimissä. Lainassa on takaisinmaksuturva, joka tietysti korotti lainan määrää suhteutettuna auton hintaan. Luulisin, että tilanne on tällä hetkellä auton myyntiarvon ja lainan suhteen 50-50.
- M35
Kysyjä kirjoitti:
Auto on hankittu pankkilainalla, joka on molempien nimissä. Lainassa on takaisinmaksuturva, joka tietysti korotti lainan määrää suhteutettuna auton hintaan. Luulisin, että tilanne on tällä hetkellä auton myyntiarvon ja lainan suhteen 50-50.
hmmm ... onko lainalla takaajat, vai onko auto lainan vakuutena (en itse tiedä, autoa kun en koskaan ole pankkilainalla ostanut)?
Joka tapauksessa, te molemmat olette siis auton omistajia. Joten sikäli auton voi jättää myymättä tai myydä. Kyse siis pelkästään siitä, miten pankkilainan hoidatte.
Jälleen, mars pankkiin ... uusi laina kehiin. Käytännössä sinä otat uuden lainan (uusi lainapäätös pankilta) jolla vanha maksetaan pois, mistä exäsi saa "kuitin" (vanhat lainapaperit "mitätön" leimalla). Voi olla, että joudut maksamaan uudelleen lainanavausmaksut. - Kysyjä
M35 kirjoitti:
hmmm ... onko lainalla takaajat, vai onko auto lainan vakuutena (en itse tiedä, autoa kun en koskaan ole pankkilainalla ostanut)?
Joka tapauksessa, te molemmat olette siis auton omistajia. Joten sikäli auton voi jättää myymättä tai myydä. Kyse siis pelkästään siitä, miten pankkilainan hoidatte.
Jälleen, mars pankkiin ... uusi laina kehiin. Käytännössä sinä otat uuden lainan (uusi lainapäätös pankilta) jolla vanha maksetaan pois, mistä exäsi saa "kuitin" (vanhat lainapaperit "mitätön" leimalla). Voi olla, että joudut maksamaan uudelleen lainanavausmaksut.Lainalla on takaajat. Takaajat tulevat minun puoleltani, joten sen suhteen ei tule ongelmia.
Käytännössähän käy todellakin niin, että minä otan auton eli joudun ottamaan sen uuden velan. Olen pankin jäsenasiakas, joten avausmaksuista sai muistaakseni alennusta tai ne sai jopa kokonaan pois.
- kaisa
Avioero on aina kova juttu, niin tunnetasolla ja varsinkin kun siihen liittyy raha-asiat siitä tulee varsin kimurantti juttu. Sinuna kääntyisin mitä pikimmin jonkun asiantuntijan puoleen kasvotusten. Olet saanut kyllä näköjään paljon hyviä neuvoja varmaan asiantuntijoilta (kerrankin hyvä keskustelu sinun asian tiimoilta), mutta on niin isoista asioista kysymys, että en minä ainakaan tekisi mitään ratkaisuja pelkästään näiden neuvojen pohjalta. Toivottavasti voit viettää Vappua kuitenkin hauskoissa merkeissä ja TERKKUJA kaikille keskusteluun osallistuneille kirjoittajille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2195973
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263734- 822587
- 392121
- 331902
- 451868
- 1071765
- 211656
- 271502
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!331458