Helsingin Sanomat on yhä selvemmin muuttunut Kepun äänenkannattajaksi, kun ei juurikaan ota kantaa Helsinkiä koskevaan hiilenmustuuteen perustuvaan raippaveroon. Lestadiolainen ja kepulainen päätoimittaja on kuulemma kieltänyt senkin, etteivät helsinkiläiset saa edes yleisönosastolla kertoa mielipidettään hiilenmustasta rangaistuksesta. Kumma ettei asiaan liittyvää nettikeskustelua ole vielä suljettu. Jos maaseudun miljarditukiaisia leikataan 10 eurolla, maaseudun lehdet huutavat pää punaisena vääryyden perään. Meitä helsinkiläisiä ei puolusta HBL:ää lukuun ottamatta kukaan.
Nykyajan lapset, joihin lasken Kataisen ja Kiviniemen, eivät pysty hahmottamaan kokonaisuuksia, kuten Venäjän suuruutta, eivätkä tiedä tähän Helsingin energianhuollon kehitykseenkään liittyviä historioita lainkaan. Siksi kertaan seuraavassa hiilenmustaa historiaa. Kirjoitus on itkähkö, mutta ehä joku jaksaa lukea sen, miten asiat ovat vuosien varrella Helsingissä edenneet.
Helsingin polttoainevalintojen historia
Aikanaan Helsingin Energian edeltäjien vastuulla ollut Helsingin alueen sähkö- ja lämpöenergian saannin huoltovelvoitevarmuus perustui todellakin kivihiileen ja öljyyn. Syykin hiilen valinnalle oli selvä. Puilla ei Helsingin kokoista kaupunkia voida luotettavasti lämmittää ja valaista, koska tarvittava määrä on aivan valtava, ja puiden sekä muun biomassan saanti on erityisesti kylmimpään talviaikaan erittäin epävarmaa. Myös niiden varastointi on erittäin paljon tilaa vievää. Niinpä 60-luvun päättäjät valitsivat Helsingissä tarvittavan energian pääpolttoaineeksi kivihiilen, jota saa monesta eri lähteestä kilpailukykyiseen hintaan ja sen varastoitavuus energiahuollon varmistamiseksi suhteessa muihin polttoaineisiin oli omaa luokkaansa, mikä pätee vieläkin. Kuvaavaa on että jos Helsingin alueen koko energiantarve tuotettaisiin puilla, Uudenmaanläänin kokoinen metsä olisi hakattu paljaaksi noin. 7 vuodessa.
70- ja 80- luvuilla Helsingin alueen energiantarve kasvoi nopeasti ja vihreys nosti ihan aiheellisesti päätään. 90-luvulla valtuustossa päätettiinkin valita Helsingin uusien Vuosaaren voimalaitosten polttoaineeksi sen ajan puhtain ja ylivoimaisesti vihrein polttoaine, maakaasu, jolla nykyisin tuotetaan puolet Helsingin alueen lämmöstä sekä puolet Helsingin Energian hankkimasta/myymästä sähköstä. ERIKOISTA on, että nyt hiilenmusta Helsinki saa maksaa ikivanhasta hiilivalinnastaan myös niin, että MAAKAASULLA TUOTETUN kaukolämmön vero nousee nelinkertaiseksi, mikä tietää kymmenien miljoonien euron lovea Helsingin, eli meidän helsinkiläisten pussiin.
Helsingin energianhuoltovarmuuden turvaamiseksi ei munia aikanaan haluttu laittaa samaan koriin ja siirtyä pelkkään maakaasuun. Toki tuolla ratkaisulla oli taloudellisetkin vaikutuksensa, kun ei oltu ja olla yhden polttoaineen tuottajan armoilla.
On myös niin, että energiantuotantoinvestoinnit ovat erittäin kalliita ja ne tehdään kymmeniksi vuosiksi eteenpäin sillä tietämyksellä, mikä tulevaisuudesta sillä hetkellä on. Kun Helsingin energianhuoltojärjestelmää aikanaan rakennettiin ja tehtiin siihen liittyviä polttoaine- ym. valintoja, ei voitu kuvitella, että politiikka mene tällaiseksi lyhytjänteiseksi joidenkin suhteellisten pienten piirien etuja ajavaksi poukkoiluksi. Ennen vanhaan politiikkaa tehtiin pitkällä aikajänteellä vanhoja päätöksiä kunnioittaen ja koko kansan parasta ajatellen.
Sähkömarkkinoiden avaamisen vaikutukset
Kun sähkömarkkinat vapautettiin, Helsingin Energian kontolle jäi Helsingin alueen lämmöntarpeeseen liittyvä huoltovarmuusvaatimus. Sähkömarkkinoilla se kilpailee muiden toimijoiden kanssa ja Fingrid vastaa siitä, että Helsingissä on aina tarpeeksi sähköenergiaa saatavilla. Tämän sähkömarkkinoiden avautumisen yhteydessä Helsingin kivihiilivoimaloiden rooli muuttui vanhoihin aikoihin nähden hieman toiseksi. Nykyisin kivihiilivoimalat ovat käytössä vain lämmityskaudella, eli noin marraskuusta – huhtikuulle. Nykyisin kivihiilivoimalat tuottavat siis pääasiassa lämpöä helsinkiläisten tarpeisiin ja siinä ohella syntyvä sähköenergia myydään pörssiin, jossa sähköstä on nykyisin talviaikaan huutava pula, kun ollaan sähköntuonnin armoilla.
Nykyisin Helsingin energianhuolto ei siis tukeudu hiileen kuin kylmimpään aikaan. On aika mahdoton ajatus, että Helsinkiin rahdattaisiin maakunnista risuja talviaikaan vaikkapa laivoilla, joita pitäisi avustaa jäänmurtajilla. Kyllä ne risut tuotaisiin Ruotsin malliin sulien vesien takaa esimerkiksi Baltian maista. Siinä mielessä Kepun nyt tekemä aluepoliittinen päätös haukkaisi paskaa.
Nykyajan lapset, joihin lasken Kataisen ja Kiviniemen, eivät pysty hahmottamaan kokonaisuuksia, kuten Venäjän suuruutta, eivätkä tiedä tähän Helsingin energianhuollon kehitykseenkään liittyviä historioita lainkaan. Siksi kertaan seuraavassa hiilenmustaa historiaa. Kirjoitus on itkähkö, mutta ehä joku jaksaa lukea sen, miten asiat ovat vuosien varrella Helsingissä edenneet.
Helsingin polttoainevalintojen historia
Aikanaan Helsingin Energian edeltäjien vastuulla ollut Helsingin alueen sähkö- ja lämpöenergian saannin huoltovelvoitevarmuus perustui todellakin kivihiileen ja öljyyn. Syykin hiilen valinnalle oli selvä. Puilla ei Helsingin kokoista kaupunkia voida luotettavasti lämmittää ja valaista, koska tarvittava määrä on aivan valtava, ja puiden sekä muun biomassan saanti on erityisesti kylmimpään talviaikaan erittäin epävarmaa. Myös niiden varastointi on erittäin paljon tilaa vievää. Niinpä 60-luvun päättäjät valitsivat Helsingissä tarvittavan energian pääpolttoaineeksi kivihiilen, jota saa monesta eri lähteestä kilpailukykyiseen hintaan ja sen varastoitavuus energiahuollon varmistamiseksi suhteessa muihin polttoaineisiin oli omaa luokkaansa, mikä pätee vieläkin. Kuvaavaa on että jos Helsingin alueen koko energiantarve tuotettaisiin puilla, Uudenmaanläänin kokoinen metsä olisi hakattu paljaaksi noin. 7 vuodessa.
70- ja 80- luvuilla Helsingin alueen energiantarve kasvoi nopeasti ja vihreys nosti ihan aiheellisesti päätään. 90-luvulla valtuustossa päätettiinkin valita Helsingin uusien Vuosaaren voimalaitosten polttoaineeksi sen ajan puhtain ja ylivoimaisesti vihrein polttoaine, maakaasu, jolla nykyisin tuotetaan puolet Helsingin alueen lämmöstä sekä puolet Helsingin Energian hankkimasta/myymästä sähköstä. ERIKOISTA on, että nyt hiilenmusta Helsinki saa maksaa ikivanhasta hiilivalinnastaan myös niin, että MAAKAASULLA TUOTETUN kaukolämmön vero nousee nelinkertaiseksi, mikä tietää kymmenien miljoonien euron lovea Helsingin, eli meidän helsinkiläisten pussiin.
Helsingin energianhuoltovarmuuden turvaamiseksi ei munia aikanaan haluttu laittaa samaan koriin ja siirtyä pelkkään maakaasuun. Toki tuolla ratkaisulla oli taloudellisetkin vaikutuksensa, kun ei oltu ja olla yhden polttoaineen tuottajan armoilla.
On myös niin, että energiantuotantoinvestoinnit ovat erittäin kalliita ja ne tehdään kymmeniksi vuosiksi eteenpäin sillä tietämyksellä, mikä tulevaisuudesta sillä hetkellä on. Kun Helsingin energianhuoltojärjestelmää aikanaan rakennettiin ja tehtiin siihen liittyviä polttoaine- ym. valintoja, ei voitu kuvitella, että politiikka mene tällaiseksi lyhytjänteiseksi joidenkin suhteellisten pienten piirien etuja ajavaksi poukkoiluksi. Ennen vanhaan politiikkaa tehtiin pitkällä aikajänteellä vanhoja päätöksiä kunnioittaen ja koko kansan parasta ajatellen.
Sähkömarkkinoiden avaamisen vaikutukset
Kun sähkömarkkinat vapautettiin, Helsingin Energian kontolle jäi Helsingin alueen lämmöntarpeeseen liittyvä huoltovarmuusvaatimus. Sähkömarkkinoilla se kilpailee muiden toimijoiden kanssa ja Fingrid vastaa siitä, että Helsingissä on aina tarpeeksi sähköenergiaa saatavilla. Tämän sähkömarkkinoiden avautumisen yhteydessä Helsingin kivihiilivoimaloiden rooli muuttui vanhoihin aikoihin nähden hieman toiseksi. Nykyisin kivihiilivoimalat ovat käytössä vain lämmityskaudella, eli noin marraskuusta – huhtikuulle. Nykyisin kivihiilivoimalat tuottavat siis pääasiassa lämpöä helsinkiläisten tarpeisiin ja siinä ohella syntyvä sähköenergia myydään pörssiin, jossa sähköstä on nykyisin talviaikaan huutava pula, kun ollaan sähköntuonnin armoilla.
Nykyisin Helsingin energianhuolto ei siis tukeudu hiileen kuin kylmimpään aikaan. On aika mahdoton ajatus, että Helsinkiin rahdattaisiin maakunnista risuja talviaikaan vaikkapa laivoilla, joita pitäisi avustaa jäänmurtajilla. Kyllä ne risut tuotaisiin Ruotsin malliin sulien vesien takaa esimerkiksi Baltian maista. Siinä mielessä Kepun nyt tekemä aluepoliittinen päätös haukkaisi paskaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei mahtunut tuohon loppukanettini, joka on tässä:
Ihan oikea taka-ajatus tässä kaikessa onkin kait se, että saataisiin Helsinki luopumaan kaukolämmitysjärjestelmästään ja siirtymään sähkölämmitykseen, johon tarvittava sähkö saataisiin kohta rakennettavista ydinmiiluista. Siinä samalla loppuisi se Helsingin piiloverotus, kun sähkönmyynnistä menevät voitot alkaisivat mennä osakeyhtiöiden omistajien taskuun, eivätkä olisi Helsingissä alentamassa sen veroäyriä. Tässä siis loppuisi helsinkiläisiltä sen piiloveron tuoma hyöty ja samalla lisääntyisi sähkölasku, kun yksityinen sähköfirma ottaa sähköstä niin kovan hinnan kuin vain kehtaa.
Mutta hei, kärsitään me nyt sitten niistä päätöksistä, joita Helsingin mennette kaupunginvaltuustot ovat tehneet. Helsingin energia pelaa tuotantomarkkinoilla omistajan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla päästökauppojen ja muiden kilpailutekijöiden puristuksessa ja omistaja päättä sen, miten se antaa firmansa toimia sekä hyväksyy tai hylkää kaikki suuret hankinnat. Kumma, ettei valtio ohjaa samalla tavalla Fortumia, ja käske sen rakentaa ilmaston pelastamiseksi lisää biolaitoksia. Sen sijaan antaa Fortumin pistää miljardeja euroja hiilenmustaan Uralin energiaa! Mari hei, tee jotakin!