Ja onko ev-lut kirkoissa jaettu viini ja leipä itseasiassa vain muistoateria, ei Herran ruumis ja veri? Tai avioliitto, onko se vain siunattu vai Jumalan pyhittämä sakramentti?
tietävät vastailkaa,miten asia on..
tietävät vastailkaa,miten asia on..
Ovatko ev-lut papit maallikoita?
unelias
311177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
papit eivät ole maallikoita, vaan ihan oikeita pappeja.
ehtoollinen on ihan oikea sakramentti, eikä mikään "pelkkä muistoateria"
luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi:
kaste ja ehtoollinen. ne ovat molemmat jeesuksen itsensä asettamia.
avioliitto ei siis ole sakramentti. avioliittoon vihkiminen on kirkollinen toimitus, jolla on jumalanpalvelusluonne. siinä korostuu siunaus ja esirukous vihittävän parin puolesta.
asiasta saa lisätietoa esimerkiksi katekismuksesta, jossa on muutenkin keskeistä tietoa kirkon opista.
papit maallikoita? Eivät ole maallikoita, ovat enimmäkseen kaupunkilaisia mullikoita. Vaikka en ole ev-lut. pappi enkä lukkari, niin evankeliumin työntekijät ovat Paavalin mukaan härkiä, joiden suuta ei sovi kiinni sitoa.
...
Kristillinen pappeus ei toteudu luterilaisuudessa, siinä olet oikeassa, mutta tätä asiaa ei jostakin syystä kerrota seurakuntalaisille. Minusta nämä asiat pitäisi kyllä selventää ihmisille, mutta siihen ei ilmeisesti ole mitään halua "piispojenkaan" taholta. Apostolisissa, katolisissa kirkoissa piispan tehtävä on huolehtia, että kirkko opettaa oikein.
Tästä ongelmasta johtuu myös, että esim. luterilainen ehtoollinen tai avioliittoon vihkiminen ovat päteviä toimituksia vain luterilaisten omasta mielestä, yleiskristillisesti niillä ei ole pätevyyttä. Uskon että monet luterilaiset tuntevat tulleensa huijatuksi, mutta teidän pitäisi ottaa itse asia keskusteltavaksi omassa keskuudessanne.
Luterilaisuudessa on kuulemma ns "diffuusi pappeus", eli kaikki ovat "pappeja", mutta mitä se mahtaa tarkoittaa? Se eroaa kuitenkin kirkon virkakäsityksestä selkeästi.
Ainakin Amerikassa luterilaisesta "papista" käytetään sanaa minister, mutta esim. katolinen pappi on priest. Tämäkin kuvastaa asian luonnetta eli pappeuden puuttumista.
Itse ehdotan, että luterilaisuudessa otetaan käyttöön ”papin” asemesta nimike SAARNAAJA, silloin ”piispat” voisivat olla PÄÄSAARNAAJIA ja ”arkkipiispa” esim. YLISAARNAAJA. Nämä nimitykset olisivat oikeammat kuin nykyiset pappeuteen viittaavat, ja muutos menisi varmasti hyvin kaikkien muidenkin uudistusten ohessa.
kirjoitit mm. että:
"luterilainen ehtoollinen tai avioliittoon vihkiminen ovat päteviä toimituksia vain luterilaisten omasta mielestä, yleiskristillisesti niillä ei ole pätevyyttä."
samoin katolilaisten ehtoollinen ja avioliittoon vihkiminen ovat ainoita oikeita ainoastaan katolilaisten omasta mielestä.
sellaista ehtoollista ei olekkaan joka olisi kaikkien mielestä "yleiskristillinen".
ei kannata ottaa noiden roomalaisten jankkaajien juttuja kovin vakavasti, onhan ne tavallaan tahattoman kooomisia =)
ja halusin selvyyttä. Siis ettei jakamattoman kirkon (ja sen jatkumon) perinteen mukaan pappeus tai sakramentit toteudu luterilaisuudessa.
Kiitos kommentistasi.
kirkossa,vuoteen 1054 oltiin kirkossa yhtämieltä pappeudesta ja sakramenteista. Eroja syntyi katolisten irtauduttua ja molempien julistettua toisensa kirkonkiroukseen ja ehtoollisyhteys rikottiin. Silti Katolisessakin traditiossa pappeus jatkui kuten sakramentitkin.
Kun protestantit erkanivat katolisuudesta, tuo side katkesi, ja näin ollen heidän pappeutensa ei ole sakramentaalista.
otin hiukan selvää,kun asia kiinnosti...
Ja Lutherin tekstejä kun lukee,niin saa kyllä erilaisen kuvan "luterilaisuudesta" kuin se miten tänään ev-lut. srk:ssa opetetaan..
"Ja Lutherin tekstejä kun lukee, niin saa kyllä erilaisen kuvan `luterilaisuudesta` kuin mitä se tänään ev.lut. srk:ssa opetetaan."
Mitä tarkoitat tuolla? Vai oletko fundamentalisti, jonka mielestä kaikki, mitä Luther on kirjoittanut, tulisi ottaa luterilaisuudessa huomioon ja ymmärtää vielä kirjaimellisesti?
"Itse ehdotan, että luterilaisuudessa otetaan käyttöön `papin` asemesta nimike saarnaaja..."
Voihan sitä itse kukin ehdottaa mitä hyvänsä. Sana pappi on kuitenkin ristin, raamatun ja pakanan lailla vanha slaavilainen lainasana, ja ne todistavat ensimmäisten kristinopin vaikutelmien saapuneen kreikkalais-roomalaisesta kulttuuripiiristä slaavien välittäminä.
Pappi tarkoittaa suomen kielessä teologisen koulutuksen ja pappisvihkimyksen saanutta henkilöä.
Mitä väliä sillä on, mitä nimitystä luterilaisesta papista Amerikassa käytetään? Jos Amerikassa käytetään luterilaisesta papista nimitystä `minister` ja katolisesta papista nimitystä `priest`, niin Skotlannissa `minister` on kirkkoherran nimitys. Saksaksi luterilainen pappi on `Pfarrer` ja katolinen pappi `Pastor`. Suomen kielessä molemmista käytetään nimitystä pappi.
En ole koskaan kuullutkaan sellaisesta, että luterilaiset kokisivat Suomessa tulleensa huijatuiksi. Eivät varmaan koe Saksankaan luterilaiset.
Saarnaajaksi sanotaan hengellisenä puhujana toimivaa maallikkoa. Siten saarnaaja ei voi tarkoittaa teologisen koulutuksen ja pappisvihkimyksen saanutta henkilöä.
Siksi ehdotinkin nimitystä saarnaaja, koska kristillinen pappeus ei toteudu luterilaisuudessa, siksi luterilaiset "papit" niin mies- kuin naispuolisetkin, ovat maallikoita. Luterilaiset eivät tunne itseään huijatuiksi, kun he eivät tätä tiedä, tietämättömänä on hyvä olla, vai onko? Asioista voi ottaa myös selvää, jos ei ole sitten täysin sokaistunut Lutherin luomasta opista.
millä perusteella luterilaiset papit ovat maallikoita. Etkö hyväksy luterilaisuutta? Etkö hyväksy luterilaisten pappien saamaa koulutusta? Hyväksytkö vain katolilaisen opin? Miten Suomessa pitäisi mielestäsi pappeja kouluttaa?
nämä eivät ole mielipidekysymyksiä eikä henkilökohtaisella hyväksymisellä ole mitään tekemistä koko asian kanssa,
luterilaisilta on päässyt katkeamaan apostolinen seuranto eli successio, mihin kristillisen kirkon pappeus perustuu,
kirkon perinne on historiallisia dokumentteja eikä se perustu uskomuksiin ja sisäisiin käsityksiin, tietoa on saatavissa jos olet kiinnostunut, luterilaisuus on tosin hylännyt tämän perinteen ns. uskonpuhdistuksessa.
voit aloittaa asian tutkimisen tästä, se on hyvin laaja enkä voi tässä sitä selostaa tarkemmin -- sinä olet ilmeisesti luterilainen, joten vastuu näin tärkeän asian opettamisesta olisi ollut seurakunnallasi, mutta kenen vastuu on jos sitä ei opeteta siellä?
Esitän vastakysymyksen liittyen sanomaasi:
"Mitä tarkoitat tuolla? Vai oletko fundamentalisti, jonka mielestä kaikki, mitä Luther on kirjoittanut, tulisi ottaa luterilaisuudessa huomioon ja ymmärtää vielä kirjaimellisesti?"
ja se tulee tässä:
"Mitä tarkoitat tuolla? Vai oletko fundamentalisti, jonka mielestä kaikki, mitä Jumala on Raamatussa sanonut, tulisi ottaa kristinuskossa huomioon ja ymmärtää vielä kirjaimellisesti?"
Koetin ylläolevalla huomauttaa siitä tosiseikasta että meidän tulee olla kuuliaisia Jumalalle. Ei se ole fundamentaalisuutta jos kuuntelee Häntä ja koettaa tehdä Hänen tahtonsa mukaan.Raamattu on kirkon tuote ja sitä olisi tulkittava kirkon kokemuksen valossa.Siinä valossa mikä kumpuaa elävästä kokemuksesta ja uskosta,ei filosofioinnista tai teoretisoinnista. Todellinen teologia on elävää uskonelämää,ei pelkkää ajattelua.Ja jos nyt kuitenkin tunnustaudut luterilaiseksi, olisi syytä sitten kuunnella opettajaasi ja hänen tulkintaansa ja pitää kiinni siitä.
Etkö näe mihin omapäisyys uskonasioissa on johtanut?
Jakaantumiseen,hajaantumiseen,lahkolaisuuteen,riitoihin,eriseuroihin jne. Tiedät varmaan raamatunpaikan missä tästä puhutaan.Ja tuosta kohdasta ja uskovien elämästä yleensäkin kirkon tradition valossa voi tehdä sen vakaan johtopäätöksen,että missä oma tahto on luovutettu Jumalan haltuun,siellä Pyhä Henki on saanut vaikuttaa rakentavasti,korjaten,hoitaen ja parantaen.Ja mielestäni tuo Jesuksen käsky keskinäisestä rakkaudesta kuvaa tuota henkeä parhaiten,mutta mitä me näemme?Riitoja hajaantumista,oman korvasyyhyteologian mukaan kulkemista ja irtaantumista yhä kauemmas aidosta kristillisestä perinnöstä,joka ei ole vain sanoja,vaan sydämen viisautta ja rakkauden hedelmiä.
Kunnioitan ja arvostan uskoasi,mutta ilmeisesti minäkin suruton syntinen olen omien halujeni ja himojeni vallassa että katsoin aiheelliseksi puuttua tähän keskusteluun.Pyydän vilpittömästi anteeksi sinua loukkaavia sanojani. Se ei ole tarkoitukseni.Kaipaan vain rakaéntavaa,yhdistävää henkeä kristityiden keskuuteen, että todella toteuttaisimme Hänen taivaallisen tahtonsa.
En tarkoita että Luther olisi samaa kuin Jumala,pois se minusta,mutta sain vain sen käsityksen että tahdoit kyseenalaistaa Lutherin opin auktoriteetin. Jos nyt kerran kuitenkin olet luterilainen,niin eikö olisi johdonmukaista seurata hänen viitoittamaansa tietä Herran tuntemiseen,jonka autenttisuudesta en nyt tässä yhteydessä kommentoi,eikä muutella niitä kohtia mieltymysten mukaan,jotka tuntuvat vaikeilta,epämiellyttäviltä tai vanhanaikaisilta?
Jos on niin kova tarve koko ajan muuttaa kirkkoa ja sen sanomaa, en voi muuta antaa neuvoksi kuin jonkin viisaan kirkkoisän ajalta ennen kirkon hajoamista:
"Jos tahdot muuttaa Kirkkoa,muuta itsesi."
Loukkaavia sanojani anteeksi anoen,
rakkaudella ja siunaten,
unelias
Et itse ole luterilainen, vaan ilmeisesti katolilainen, etkä hyväksy sitä, että luterilaisuus on eronnut katolilaisesta kirkosta omaksi uskonnokseen.
hyvin oleellista.
"omaksi uskonnokseen"
äkkiväärä ajattelu ei aina tuo totuutta esiin, ja sinunkaltaisilla intoilijoilla mustavalkoinen ajattelu hämärtää oleelliset asiat taka-alalle.
ehdotan että mietiskelet seuraavaa tekstiä oikein kovasti:
Kristillinen kirkko on yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen. Kirkko on yksi, koska sillä on yksi Herra ja yhteinen usko. Kirkko on pyhä, koska Pyhä Henki vaikuttaa sen keskuudessa. Kirkko on yhteinen ja yleinen eli katolinen, koska se on lähetetty palvelemaan Jumalan sanalla kaikkia kansoja. Kirkko on apostolinen, koska se elää Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten välittämästä evankeliumista.
Kristittyjen yhteys ei ole tapojen eikä inhimillisten perinteiden samanmuotoisuutta. Sitä ei luo myöskään yhteinen tunne. Yhteytemme perusta on yhteinen usko, johon Pyhä Henki liittää meidät sanan ja sakramenttien välityksellä. Historiansa aikana kristillinen kirkko on jakautunut eri kirkkokuntiin ja yhteisöihin. Jeesuksen rukous, että hänen omansa olisivat yhtä, velvoittaa meidät etsimään keskinäistä yhteyttä uskossa ja rakkaudessa.
Kristillinen kirkko toteuttaa tehtäväänsä keskellä ihmiselämää. Jokaista kutsutaan oman seurakuntansa yhteyteen. Yhteinen usko liittää meidät Kristuksen maailmanlaajuiseen kirkkoon, jonka Pyhä Henki kokoaa kaikista kansoista.
täytyy.
Kiitos kommentistasi,mietin sitä ja koitan kurkata peiliin että mikä vialla.
Olen vain niin herkästi kommentoimassa ennenkuin ehdin ajatella loppuun asiaa kaikilta kanteilta.
Mikähän minuakin oikein vaivaa??
No ainakin keskustelua syntyi ja se on hyvä.
Unelias on ottanut esille aivan perustavaa laatua olevan vian, joka liittyy ev.lut.kirkkoon (ja muihinkin protestanttisiin kirkkoihin) ja jota luterilaiset eivät tiedä eikä sitä luterilainen kirkko heille tietenkään kerro. Nyt luterilaisten on kumottava Uneliaan väittämä tai erottava kirkosta jos he aikovat olla rehellisiä asialleen.
P.S. Olen ihmetellyt miksi ortodoksit ovat tästä tärkeästä asiasta vaiti, ehkä he eivät halua ärsyttää luterilaisia pappeja.
Raamattu muuten sanoo että
seurakunnan paimenen tulisi
olla kunnollinen yhden vaimon mies..
Onko katollinen pappeus
nyt aivan varmasti raamatullista
ja kristillistä kun eivät
saa naimisiin mennä?
Minun mielestä ei ole.
Pappi voi olla naimisissa, mutta vain yhden kerran (näin ortodoksisessa kirkossa) tai hänen on annettava naimattomuuslupaus (näin myös ortodoksisessa kirkossa ja katolilaisilla). Kalotolisen kirkon perinne on hieman muuntunut alkuperäisestä.
Silti luterilaisuudessa kristinopin mukainnen pappeus ei toteudu ollenkaan, eikä sitä voi Raamatulla perustella. Tutkikaa kristillisen opin perinnettä, ja mitä kaikkea siitä hylkäsitte, --- kun uskoa "puhdistettiin", siinä meni tärkeimmät asiat hukkaan pesuveden mukana, ja vain keskiajan katolisen maailman paikallisiten ongelmien takia. Lutherushan ei palauttanut katolista oppia alkuperäiseen apostolisen kirkon oppiin, vaan loi omasta päästään oman protestanttisen lahkon.
Miten perustelet seurakunnan jakoa "papistoon" ja "maallikoihin"? Sehän on nikolaiittojen oppia (nikoa - hallita, laos - maallikkokansa). Raamatun mukaan seurakunnan vanhimpien ei tule hallita herroina, vaan olla laumalle esikuvina. Oppi kirkkoherroista, puhumattakaan kardinaaleista ja muista kirkkoruhtinaista on mahdollisimman kaukana alkuperäisestä.
Raamatun mukaan Jeesus on suuri ylimmäinen pappi ja jokainen uskova on pappi. Pappeus mainitaan näissä kolmessa kohtaa: 1Piet.2:9, Ilm.5:10 ja Ilm.20:6. Muuta pappeutta Jumalan seurakunnassa ei ole. Kaikki tähän lisätty on kirkkojen omia ihmisoppeja. Seurakuntavirat ovat Jumalalta, ei kirkolta saatuja palvelusvirkoja (Apt.13:2, 1Kor.12:28). Seurakunnassa kaikki ovat tasavertaisia maallikoita, amatöörejä sanan kirjaimellisessa merkityksessä.
Miksi kirkon pitäisi päästä miehen ja naisen välisen liiton "vahvistajaksi"? Eikö avioliitto ole pyhä ilman erillisiä toimituksia? Oletko ajatellut, millainen oli Iisakin ja Rebekan vihkitoimitus?
Arvostelet luterilaista kirkkoa, ettei sen toimitukset ole päteviä. Raamattu ei edes tunne mitään sakramentteja, pyhiä toimituksia. Koko käsite on perua mistralaisuudesta, Rooman valtionuskonnosta. Hartaan katolisen ja pahoin pelkään myös monen luterilaisen "uskonelämä" on toimitusten perässä juoksemista. Nyt käsi sydämelle - moneenko asiaan seuraavasta toimitusruljanssista löytyy peruse Raamatusta:
Synnyttään lapsi pirskotellaan vedellä. Tässä hänen sanotaan uudestisyntyvän ja täyttyvän Pyhällä Hengellä.
Koska Raamatun mukaan kastettavan tulee myös uskoa, on keksitty kummius - kummit uskovat lapsen puolesta. Uskokaan ei ole niin tärkeää, mutta kirkon jäsen pitää olla.
Pirskottelutoimitus ei ole kait kirkonkaan mielestä vielä pätevä. Se on varmuuden vuoksi vahvitsettava, konfirmoitava. Jokainen tietää, että tässä teatterissa vain aniharva tekee rehellisen lupauksen.
Jeesus asetti ehtoollisen kuolemansa muistoksi. Kirkko on lisännyt siihen Raamatulle vieraita lisämerkityksiä syntien asnteeksisaamisesta aina Jeesuksen uudelleen uhraamiseen.
Kuolevalle toimitetaan usein ehtoolliinen. Hänen annetaan uskoa, että kaikki on sitten kunnossa sen toimituksen jälkeen. Hänelle ei kerrota, että vain Jeesus voi pelastaa, . Ei, kirkko pyrkii hoitamaan kaiken "oikein suoritetuilla" toimituksilla.
Kirkko on varannut toimituksia vielä kuoleman jälkeenkin: ruumis siunataan siunattuun maahan. Katolisten sielunmessu menee jo selkeästi magian puolelle.
"Hänen annetaan uskoa, että kaikki on sitten kunnossa sen toimituksen jälkeen. Hänelle ei kerrota, että vain Jeesus voi pelastaa, . Ei, kirkko pyrkii hoitamaan kaiken "oikein suoritetuilla" toimituksilla. "
En tiedä muista kirkoista, mutta luterilaisessa kirkossa opetetaan jo rippikoulussa, että vain uskomalla Jeesukseen (ja hänen tekoihinsa) voi päästä taivaaseen, ei sillä että noudattaa kymmentä käskyä tai kun käy ehtoollisella.
Nämä uskomukset kuitenkin jostain syystä tuntuvat olevan syvällä suomalaisten mielessä, sillä useimmat rippikoululaiset luulevat niin....ja monille tuntuu olevan vaikeeta muistaa rippikoulun jälkeenkään, että kuinkas sinne taivaaseen taas pääsikään...
Jeesus käski kaste-ja lähetyskäskyssään kastamaan ja opettamaan ihmisiä...konfirmaatio on kasteen vahvistus juuri tämän opetuksen jälkeen, kun henkilö tietää mihin uskoon hänet on pienenä kastettu ja osaa jo itse tehdä valintansa tahtooko uskoa vai ei.
"Ehtoollisen keskeisiä ajatuksia ovat Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman muisto, vakuutus syntien anteeksiantamisesta, yhteys Kristukseen ja toisiin seurakuntalaisiin, ilo, kiitollisuus, Kristuksen tunnustaminen ja iankaikkisen elämän toivo." (lainaus Suomen evankelisluterilaisen kirkon sivulta www.evl.fi , tuolta joittenkin linkkien takaa)
Eli ei niitä syntejä anteeksianneta sen takia, että juo sitä viiniä ja syö leipää.
Hautajaisissa käsittääkseni rukoillaan vainajan sielun puolesta ja häntä suremaan jääneiden lähimmäisten puolesta.
huom! en tiedä miten kyseiset asiat opetetaan muissa kirkoissa, ainoastaan miten ne opetetaan luterilaisessa kirkosta.
Luterilaisuus on kummallinen sekoitus kristinuskoa ja katolisuutta. Monista asioista voi kuulla opetettavan aivan Raamatun mukaisesti -onhan kirkossakin uskovia. On merkillistä että toisaalla samoista asioista opetetaan räikeää harhaoppia -ja ihan viralliselta taholta. Sinulle olisi terveellistä perehtyä kirkon opetuksiin Raamatun pohjalta.
Voisit vaikka tutkia mitä on uudestisyntyminen -syntyykö vauva uudelleen siten, että "kasteen sakramentti" suoritetaan oikein? Mitä Raamattu sanoo "kasteen armosta" tai mitä katekismukseen viitteeksi laitetut raamatunkohdat Jes. 43:1 ja Mark. 10:13–16 liittyvät kasteeseen?
http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/35.html
Oikaisit minua muutamista väitteistäni. Olet sitä mieltä, ettei kirkko opettaisi syntien anteeksisaamista ehtoollisella. Katekismuksessaan ev.lut. kirkko kuitenkin opettaa, että synnit saadaan anteeksi ehtoollisella, siinä vaiheessa kun pappi lausuu [maagiset] sanansa:
http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/38.html
Myönsit, että asia kyllä on sitkeästi kansan mielessä kuten sanoin. Enkä ihmettele sitä yhtään. On merkillistä, että uskova ihminen voi olla kirkon jäsen, sehän vaatii itse asiassa kirkon opetusten hylkäämistä. Perinne on toinen luonto, kirkkoon kuuluminen on niin itsestään selvää, ettei sitä kyseenalaisteta. Jeesus varoitti useaaan otteeseen eksytyksestä. Hän tuskin teki sitä turhaan, siihen on olemassa todellinen vaara. Tohtorin arvo jumaluusopissa ei ole tae ymmärryksestä. Eksymistä ei voi välttää omaan ymmärryksean luottaen. Eksymistä ei voi välttää vetäytymällä jonkin organisaation selän taakse. Sen voi välttää vain pysymällä Totuudessa (2Tess.2:10), joka on Jumalan Sana (Joh.17:15-17).
Joitakin kirkon oppeja on tarkasteltu mm. seuraavassa linkissä. Tutki rehellisesti ja tee sitten johtopäätöksesi:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Luterilainen kirkko
Siunausta Jeesuksen nimessä
[email protected]
Heh, olipas tuo viimeinen linkki hauskaa luettavaa. Eipä taida sen kirjoittaja tietää mitä luterilaisessa kirkossa oikeasti opetetaan, on vain vetänyt omat johtopäätöksensä ja tulkintansa lukemastaan.
"Ehtoollisen keskeisiä ajatuksia ovat Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman muisto, vakuutus syntien anteeksiantamisesta, yhteys Kristukseen ja toisiin seurakuntalaisiin, ilo, kiitollisuus, Kristuksen tunnustaminen ja iankaikkisen elämän toivo." (www.evl.fi sivustolta poimittu kirkollisen sanaston kohdalta) Tuo katkelma selittänee hieman paremmin sen mitä luterilaisessa kirkossa ehtoollisesta opetetaan, nimenomaan tuo "vakuutus syntien antamisesta". Tuo sama lukee katekismuksessakin, hieman erilailla lausuttuna tosin, ja sen kyllä luulisi huomaavan jos jaksaa lukea kyseisen kappaleen huolella ja ajatuksella.
"On merkillistä, että uskova ihminen voi olla kirkon jäsen, sehän vaatii itse asiassa kirkon opetusten hylkäämistä."
Sanoit näin, mutta itse olen ainakin uskova ihminen ja kirkon jäsen, joka uskoo kirkon opetuksiin, enkä ole huomannut minkäänlaista ristiriitaa kirkon ja raamatun välillä.
Entäs, jos olisin jättänyt sen linkin pois?
Mitä tarkoitat?
Jätetään pois tuo linkki Petrin sivulle. Otetaan vaikka se Katekismuksen opetus kasteesta:
http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/35.html
Mieti jokaista lausetta erikseen, voidaanko niin kirjoittaa rehellisesti Raamattuun perustuen. Laitan pohdinnan tueksi muutamia kysymyksiä. Siis, mihin perustuu:
* oppi sakramenteista, pyhistä toimituksista?
- antiikin mysteeriuskonnoissa oli vastaavia saloja
* väite, että Jumala kutsuu ihmistä kasteessa?
- Raamatussa kastettiin vain jo Jeesuksen vastaanottaneita
* oppi kasteen armosta?
- olen usein kuullut kehoituksen uskoa "kasteen armoon", onko
tämä kirkon asettama uskon kohde Jeesuksen rinnalle/tilalle?
* päättely: imeväiset tulee kastaa koska Jeesus siunasi lapsia?
- eikö näiden asioiden yhteys ole aika keinotekoinen?
* oppi kummiudesta
- onko Raamatussa mitään siihen viittaavaa?
* väite kaste tekee ihmisestä Kristuksen opetuslapsen?
- Raamatussa opetuslapseksi tullut otti kasteen?
* oppi kristillisestä kirkosta?
- vanhassa käännöksessä puhutaan järjestään seurakunnasta
- kirkolla ymmärretään yleisesti maallistunutta kirkkolaitosta
miksiköhän tuo sana on lisätty uuteen käännökseen?
* oppi siitä, että vauva uudestisyntyy kasteessa?
- Raamatussa uudestisyntymä on Jumalasta, sanan kautta
* oppi siitä että usko saadaan kasteessa
- Raamatussa uskon saaneet ottivat kasteen
En epäile, ettetkö voisi olla aidosti Jeesukseen uskova. Haluan vaan herätellä sinuakin tutkimaan Sanaa ja miettimään missä olet mukana ja mitä oppeja kannatat. Jeesus varoitti useaan otteeseen lopun aikana tulevista eksytyksistä, jotka voivat viedä mukanaan jopa valitut.
Toivon, että miettisit näitä. En vaadi, että uskoisit minua, mutta ole rehellinen Raamatulle. Älä anna perinnäissääntöjen hämätä.
Siunausta
Uuden testamentin opettamassa
seurakunnassa ei ole papistoa
lainkaan. Raamattu ei tunne
myöskään käsitettä maallikko.
Seurakunnan Tiedotuskeskus
http://wwnet.fi/users/veijone/ind98c.htm
Kirkossa on pappisvirka evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista varten (Kirkkolaki 5 luku 1 §).
Papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen toimittaminen ja pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi.
Pappisvirka saadaan papiksi vihkimisessä, jonka toimittaa piispa. Pappisvirkaan vihittäväksi hyväksymisestä päättävät piispa ja tuomiokapituli.
Papiksi vihittävän tulee olla 1) jumalaapelkäävä ja kristillisestä vakaumuksesta tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen, 2) suorittanut yliopistossa sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt pappisviran kelpoisuusvaatimukseksi; sekä 3) terveydeltään pappisvirkaan kykenevä. (Kirkkojärjestys 5 luku 2 §)
Vihkimyksen edellytyksenä on, että henkilö on kutsuttu toimittamaan papinvirkaa (ns. vokaatio). Papiksi voidaan vihkiä seurakuntaan, kirkon erityistehtäviin tai tuomiokapituleihin, kirkon lähetysjärjestöihin tai tietyin edellytyksin muun kristillisen yhteisön palvelukseen sekä mikäli henkilö toimii teologisen tieteen opettajana tai uskonnonopettajana.
Luterilaiset papithan eivät toimi katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa ja päinvastoin, koska virkakysymyksestä ei ole yksimielisyyttä. Yli kirkkokuntien rajojen on tavallaan turha huudella toisten virkojen epäkelpoisuutta. Sama kuin huutaisimme ruotsalaisille, että ette ole oikeita suomalaisia, koska ette osaa suomea (tai jotakin muuta yhtä tarpeetonta). Luther oli katolinen eikä hän halunnut kirkostaan eroon. Hänet erotettiin mielipiteittensä tähden. Kannattaa tutustua Lutherin opetuksiin pappeudesta ja oman aikansa kirkon väärinkäytöksistä. Ehkä sitten ymmärtää paremmin luterilaista pappeutta. Nyt ajat ovat toiset, mutta historialle emme mahda mitään. Turha jatkaa enää entisiä kärjistyksiä ja vastakkainasetteluja, minusta.
Muuan katolinen pappi totesi kerran, että luterilaiset papit ovat vanhojen kirkkojen näkökulmasta lähinnä diakoneja.
Toisaalta hän oli sitä mieltä,että kirkko saa vihkimyksessä sitä mitä Jumalalta pyytää...