Porsaat lakossa - pakosta!

Porsaat lakossa - pakosta

Olipa kerran suurten vuorten takana pohjoisilla
takamailla maatila. Tuo kaukana pohjoisessa oleva
maatila oli niin iso, että se ulottui mereltä
merelle, nopeimmallakin ratsukolla kesti viisi
auringonkiertämää ajaa tämä maatila päästä päähän.

Maatilaa hoiti isäntä nimeltä Antatyönkuntaja.
Isäntä hoiti siitä merkillistä tilaa, että hän
oli tilan alueella olevien eläinten toimeen
asettama. Tilan tehtävänä oli hoitaa metsän
eläimien yhteisiä, tärkeiksi koettuja asioita.

Tilan eläimet toimittivat tilalle ruokaa niin,
että tilan eläimet ja isäntä saivat pävittäisen
ateriansa. Kukin eläin toimitti tilalle ruokaa
kykynsä mukaan. Eläimet olivat varmoja, että
tilaa hoidettiin kohtuudella niin, että kaikki
tilan eläimet saivat ruokansa, kukin tarpeensa
mukaan, mutta kohtuudella tottakai. Yhteisestihän
tilan isäntä oli valittu ja silloin sovittu
kuinka yhteistä ruokaa jaetaan.

Metsän eläimet luottivat isäntään, olihan hän
heidän puolellaan, ajamassa heidän etujaan.

Tilalla oli monia eläimiä ja kaikilla oli omat
tehtävänsä. Kaikkien tehtävä oli tärkeä. Vasta
yhdessä kaikkien elämien työpanos muodosti
kokonaisuuden, millä saatiin kaikki
metsäneläinten yhteiset asiat hoidettua.

Jostain syystä kuitenkin tilan porsaiden mielestä
heidän tehtävänsä oli tärkeämpi kuin muiden.
Porsaiden tehtävä, mudan tonkiminen oli kyllä
todella hyödyllistä, mutta metsäneläimien
mielestä kaikki hoisivat vaan työnsä ja kaikilla
oli tilalla parempi olla jos tehtävien tärkeyttä
ei erityisesti vertailtaisi.

Kaikkihan työt olivat kuitenkin osa
kokonaisuutta, mikä helpotti metsäneläinten
elämää. Porsaat elivät tiiviisti yhdessä
karsinassaan ja näin suurelle osalle porsaista
heidän karsinansa ja koko maatilan välinen ero
hämärtyi. Osa porsaista alkoi ajatella ikäänkuin
heidän karsinansa olisi koko tilan tärkein
paikka, ainoa paikka jossa tapahtuu tärkeitä
asioita. Eivät muut eläimet siitä heitä
syyttäneet. Olihan se ymmärrettävää, koska
porsaat viettivät paljon aikaa karsinassaan
tonkien mutaa. Ja karsinan ulkopuolellakin he
usein olivat toisten porsaiden kanssa.

Porsaat tonkivat mutaa koska metsäneläimet olivat
huomanneet, että porsaiden tonkimassa mudassa
kylpemisellä oli parantava vaikutus. Porsaat
olivat sitä mieltä, että raskaudeltaan ja
vaativuudeltaan mudan tonkiminen ylittää kaikki
muut tilalla tehtävät työt. Porsaat näkivät
päivittäin miten suuri määrä metsäneläimiä kävi
kylpemässä heidän taidolla tonkimassa mudassaan.
Koska tämä oli ainoa, mitä he pävisin näkivät, he
alkoivat uskoa, että tuskin missään muualla
maatilalla voi tapahtua mitään lähellekään yhtä
hyödyllistä. He alkoivat uskoa lähes osaavansa
tehdä ihmeitä.

Muut tilan elämet evät tästä välittäneet,
ihmettelivät kyllä, sillä hehän tiesivät että
mudan tonkiminen oli yksi työ muiden joukossa.

Porsailla oli johtajana sikopaimen nimeltä
Liikariläättö. Niinkuin kunnon sikopaimenen
kuuluu, hän hoiti porsaitaan ja puolusti heitä,
jos isäntä Antatyönkuntaja oli paimenen mielestä
porsaille liian ankara. Hyvin oli paimen
porsaidensa puolta pitänytkin. Pikkuhiljaa oli
porsaiden saama ruoka-annos suurentunut ja
suurentunut. Keskiverto porsas sai ruokaa lopulta
yli kahden tavallisen tilaneläimen edestä.

Ei muilla tilan eläimillä tai metsäneläimillä
tähän suuremmin ollut sanottavaa. Tiesiväthän he,
että porsaat ovat luontaisesti persoja ruualle.
Olihan porsaiden työ, mudan tonkiminen kaikkia
hyödyttävää. Melkein kaikkihan metsäeläimet
kävivät ajoittain kylpemässä porsaiden tonkimassa
parantavassa mudassa.

Oli tilalla ollut seitsemän vuoden onni,
metsäeläimet toivat tilalle kylliksi ruokaa. Ei
ollut puutetta, jos nyt ei ylenmääräistä
runsauttakaan. Ruokaa kuitenkin riitti niin, että
vaikka kaikkien metsäeläinten yhteisestä tilalle
lahjoittamasta ruuasta olikin kyse niin, ei
metsäneläimiä haitannut vaikka keskiverto porsas
söikin ruokaa yli kahden tavallisen tilan eläimen
destä.

Alkoi kuitenkin näyttää siltä, että hyvät vuodet
olivat takanapäin. Ruokaa ei siis olisikaan
tulevaisuudessa niin yltäkylläisesti, kuin sitä
oli hyvinä vuosina ollut. Tilan eläimillä oli
aina säännöllisin väliajoin tapana hoitajansa
välityksellä pyytää isännältä lisää ruokaa. Tänä
vuonna huonompien aikojen ollessa tulossa, ei
isäntä antanut hoitajille kovin suuria
ruokamäärien lisäyksiä. Lammaspamen ja navetan
karjakko olivat jo saaneet isännältä selkeän
viestin, että ruokaa ei voi antaa kovin paljoa
lisää kerrallaan.

Isäntä selitti, että ruoka pitää riittää kaikille
myös tulevaisuudessa, siksi lisäruokapyyntöjen
tuli olla kohtuullisia. Näin lammaspaimen ja
navetan karjakko saivat vain hitusen lisää
ruokaa. Sikopaimen Liikariläättö ei isännän
puheista piitannut. Porsaiden ja sikopaimenen
mielestä heille kuuluu ruokaa lisää määrän, joka
vastaa tavallisen tilan eläimen puolta ruoka-
annosta. Sikopaimen oli sitä mieltä, että mudan
tonkiminen on niin vaativaa ja tärkeätä, että
porsaille kyllä kuuluu päivittäin tavallisen
tilan eläimen kahden ja puolen päivän ruoka-annos.

Sikopaimen Liikariläättön mielestä isäntä
Antatyönkuntaja oli todella epäreilu, kun ei
sikopaimenen ja porsaiden vaatimuksiin heti
suostunut. Tästäkös porsaat suuttuivat, he
päättivät hakea itselleen oikeutta. Heille kuului
kahden ja puolen tavallisen tilan eläimen verran
ruokaa. Heitä oli loukattu. He päättivät tehdä
jotain tilalla ennenkuulumatonta, he päättivät
lopettaa mudan tonkimisen, kunnes isäntä suostuu
heidän vaatimuksiinsa.

Tänä päivänä tällä pohjoisella tilalla kaukana
vuorten takana on sikolätin edessä sikopaimenen
kirjoittama kyltti, jossa lukee:

PORSAAT LAKOSSA -PAKOSTA