Onko Jumalan armo (armahtaminen) ihmistä kohtaan sama asia kuin se, että kun ihminen lankeaa uskontieltä tavalla tai toisella, niin Jumala on heti kohta paapomassa ja siunaamassa ihmispoloista kaksinkertaisesti kaikilla mahdollisilla tavoilla, kun ihminen vain sanoo, että "Anteeks".
Voiskohan olla, että jos ja kun me jotenkin pilaamme toilailuillamme mahdollisen hyvän työn, jonka Jumala on meissä alkanut ja saanut aikaan, Hän antaakin meidän kulkea lankeemuksesta aiheutuneiden seuraamuksien kanssa meidän ihan rauhassa pätkän matkaa tai pitemmän matkaa taivalta.
Tarkoitan tällä sitä, että esim. jos ihminen ahnehtii liikaa mammonaa varallisuuteensa nähden, hänelle voi käydä huonosti, kun korot nousee, sairaus yllättää, työpaikka menee alta. Kyseisenlaisessa tapauksessa Jumalan armo ei välttämättä tarkoita sitä, että Hän heti auttaa meidät pälkähästä, koska olemme sen ihan itse aiheuttaneet syntiä tekemällä eli ahneudella ja muuten vain tyhmyydellämme. Voisiko olla, että Jumala kyllä antaa anteeksi, mutta Hän myös kasvattaa ja kurittaa meitä kappaleen matkaa tai pitemmän matkaa, ihan vain sen takia, ettemme menisi heti tekemään jotain samanlaista mokaa.
Niin tai jos joku menee rikkomaan avioliittonsa hetken huumassa pettämällä, avioliitto kariutuu, omaisuus puolitetaan, lapset kärsivät ja oireilevat jne. jne. Onko Jumalan armo ja anteeksi antaminen sitä, että Hän kaikki ennalleen asettaa tuosta noin vain, simsalabim vaan? Kyllähän se on niin, että ihminen niittää sitä mitä kylvää ja valitettavasti vielä hyvin pitkään, vaikka kuinka olisi parannuksen tehnyt asioista.
Ei Jumala ole mikään apuautomaatti, joka järjestelee asiamme kuntoon samantien, vaikka huseeraisimme sen minkä ehdimme ja sotkisimme asiamme sen tuhannelle solmulle. Jumalalla olisi toki valta järjestellä asiamme sitä mukaa järjestykseen, kun me ne sotkemme, mutta mitä ihmettä me siitä oppisimme? Emme yhtään mitään.
Jumalan suunnitelmat ja aikataulut eivät täsmää useinkaan sen kanssa, mitä me luulemme - valitettavasti.
Voiskohan olla, että jos ja kun me jotenkin pilaamme toilailuillamme mahdollisen hyvän työn, jonka Jumala on meissä alkanut ja saanut aikaan, Hän antaakin meidän kulkea lankeemuksesta aiheutuneiden seuraamuksien kanssa meidän ihan rauhassa pätkän matkaa tai pitemmän matkaa taivalta.
Tarkoitan tällä sitä, että esim. jos ihminen ahnehtii liikaa mammonaa varallisuuteensa nähden, hänelle voi käydä huonosti, kun korot nousee, sairaus yllättää, työpaikka menee alta. Kyseisenlaisessa tapauksessa Jumalan armo ei välttämättä tarkoita sitä, että Hän heti auttaa meidät pälkähästä, koska olemme sen ihan itse aiheuttaneet syntiä tekemällä eli ahneudella ja muuten vain tyhmyydellämme. Voisiko olla, että Jumala kyllä antaa anteeksi, mutta Hän myös kasvattaa ja kurittaa meitä kappaleen matkaa tai pitemmän matkaa, ihan vain sen takia, ettemme menisi heti tekemään jotain samanlaista mokaa.
Niin tai jos joku menee rikkomaan avioliittonsa hetken huumassa pettämällä, avioliitto kariutuu, omaisuus puolitetaan, lapset kärsivät ja oireilevat jne. jne. Onko Jumalan armo ja anteeksi antaminen sitä, että Hän kaikki ennalleen asettaa tuosta noin vain, simsalabim vaan? Kyllähän se on niin, että ihminen niittää sitä mitä kylvää ja valitettavasti vielä hyvin pitkään, vaikka kuinka olisi parannuksen tehnyt asioista.
Ei Jumala ole mikään apuautomaatti, joka järjestelee asiamme kuntoon samantien, vaikka huseeraisimme sen minkä ehdimme ja sotkisimme asiamme sen tuhannelle solmulle. Jumalalla olisi toki valta järjestellä asiamme sitä mukaa järjestykseen, kun me ne sotkemme, mutta mitä ihmettä me siitä oppisimme? Emme yhtään mitään.
Jumalan suunnitelmat ja aikataulut eivät täsmää useinkaan sen kanssa, mitä me luulemme - valitettavasti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.