Ajatelkaa

Venäjä on Venäjä ja Suomi on Suomi.
Suomella menee oikein hyvin, mutta onhan Venäjäkin parantanut "juoksuaan". Venäjän nousu ainakin taloudellisesti vie aikansa, ei maata rakenneta parissa vuosikymmenessä. Venäjän taloudellinen ja sosiaalinen kasvu on lähialueiden etujen mukaista, myös Suomen. Mitä merkillistä on Suomen elinolojen tai Venäjän elinolojen vertaamisessa?

Keskinen kirjoittelee kummia, eihän sukulaiskansat ole joutuneet Venäjän valtaan, kyllä se oli kommunistinen Neuvostoliitto. Sitäpaitsi, eikös nämä sukulaiskansat ole jo itsenäistyneet pari vuosikymmentä sitten. Eikö olisi jo aika lopettaa se enin parku II maailmansodan tilanteesta ja keskittyä tulevaisuuden rakentamiseen. Minusta näyttää siltä, että ainakin Keski-Euroopassa ja entisissä Itäblokin maissa tehdään niin.

"Ajatelkaa mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi joutunut Venäjän valtaan niin kuin moni sukulaiskansoistamme joutui ja sinne jäi?"

Jos Suomi ei olisi joutunut Venäjän valtaan vv. 1808-1809, mitään Suomea ei nykyisin edes olisi, koska Ruotsin valtakuntaa ei koskaan olisi halkaistu kahtia. Venäjä perusti Suomen, loi puitteet Suomen kehittymiselle. Suomi rajoineen (joista v. 1920 tuli myös Venäjästä erillisen Suomen rajat, vaikka se olikin virhe, joka oli parikymmentä vuotta myöhemmin pakko korjata) on Venäjän keisari Aleksanteri I:n ja hänen seuraajiensa luomus. Suomi on Venäjälle ja anteliaille keisari-suuriruhtinailleen koko olemassolonsa velkaa. Mutta suomalaiset pettivät bolševikkien ja muiden Venäjän vallankumouksellisten tapaan (ja heidän hyödyllisinä liittolaisinaan) laillisen hallitsijansa.

Suomalaiset passivisen vastarinnan harjoittajat, terroristiset aktivistit, törkeään maanpetokseen syyllistyneet jääkärit ja bolševikkien kanssa vehkeilleet vallankumoukselliset sosialistit loivat Suomeen 1900-luvun alussa poliittisen väkivallan perinteen, jonka suoraa seurausta v:n 1918 sisällissota hirmutöineen ja keskitysleireineen oli. Mutta epärehellisesti suomalaiset syyttivät omasta julmuudestaan venäläisiä, koska eivät olleet kypsiä ottamaan vastuuta omista teoistaan, omasta kansallisesta epäonnistumisestaan, joka todisti ettei Suomi vielä v. 1917 ollut kypsä eroamaan Venäjästä.

Missään tapauksessa Suomella ei v. 1917 ollut oikeutta erota Venäjästä (etenkin ottaen huomioon monien suomalaisten maanpetoksellisen asenteen ja toiminnan sodan aikana). Se oli mahdollista ainoastaan Venäjän laillisen hallitusvallan kukistumisen ja väkivaltaisen kumouksen kautta. Venäjä perusti Suomen omaan yhteyteensä, omaksi osakseen; vain Venäjän tappio Saksalle ensimmäisessä maailmansodassa ja Saksan tukema verinen bolševikkivallankaappaus Pietarissa saattoi repiä Suomen erilleen emämaastaan. Se oli ajan oloissa Suomelle valtava taloudellinen ja sivistyksellinen menetys, josta Suomen kesti kauan toipua. Elpyminen ja Suomen kehittyminen moderniksi teollisuus- ja hyvinvointivaltioksi alkoi vasta Suomen idänsuhteiden normalisoitumisesta toisen maailmansodan jälkeen. Historia opettaa, että Suomelle on aina ollut onnettomuus joutua "lännen etuvartioksi", mutta siunaus olla joko "silta idän ja lännen välillä" taikka suorastaan "kuulua itään".

"Ajatelkaa mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi joutunut Venäjän valtaan niin kuin moni sukulaiskansoistamme joutui ja sinne jäi?"

Suomihan oli Venäjän vallassa. Yli sata vuotta. Sitä ennen olimme ruotsalaisten orjakansaa noin 600-vuotta,