Uusi pj on heti arvosteltu - ei arvostettu.
Miten sitä kokomustaa väkeä johdetaan, kun tiukka
mutta poikkeuksellisen hyvä politiikko, Sauli, ei
kelpaa, eikä kelvannut liipattu ja superjoviaali
Perakaan.
Kokoomukella on vissiin ns. piilokriisi:
johtajuus ei onnistu. Selitys lienee se, ettei
ideologia enää ole kirkas eikä yhdistävä.
Rumempaa olisi, jos vallan ahneus estää sisäisen
yhtenäisyyden, mutta ei kai....
Miten sitä kokomustaa väkeä johdetaan, kun tiukka
mutta poikkeuksellisen hyvä politiikko, Sauli, ei
kelpaa, eikä kelvannut liipattu ja superjoviaali
Perakaan.
Kokoomukella on vissiin ns. piilokriisi:
johtajuus ei onnistu. Selitys lienee se, ettei
ideologia enää ole kirkas eikä yhdistävä.
Rumempaa olisi, jos vallan ahneus estää sisäisen
yhtenäisyyden, mutta ei kai....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ideologiapuolue vailla muuta ideologiaa kun huono-
osaisten "luonnollinen karsinta".
Ville "Vallaton" Itälä yrittää puhdistaa
puolueensa maineen riistäjänä ekologisin arvoin
ja Kepumaisilla lupauksilla.
Ääliömäistä ja ällöttävää takinkääntöä josta
"järkevien ihmisten" -puolueen oma väki luulisi
tekevän omat johtopäätöksensä jos tosiaan ovat
järkeviä. Pääministeriksi hinkuvaa Niinistöä toki
vähän säälinkin . Kaliffiksi kaliffin paikalle
yrittäminen vaatii salajuonia, seivästyksiä ja
sitkeää yrittämistä. Tosin Ahmed Ahnekaan ei
päässyt tavoitteeseensa, mutta periksi hän ei
koskaan antanut. Apumiehiä hänkin toki tarvitsi,
ehkä ennalta sovittu Itälä sopii Uskolliseksi
apulaiseksi, Saunabadiksi.
"Kepu pettää aina"-"Kokoomus pettää itseään aina".
Jos Niinistö mielestäsi "hinkuu" pääministeriksi,
miksi hän luopui puheenjohtajan paikasta, jolloin
mahdollisen vaalivoiton jälkeen pääministerin
salkun saa tietenkin uusi pj? Eiköhän Niinistö
pikemminkin ole kyllästynyt koko touhuun ja
lähtee lähiaikoina liike-elämän puolelle. Sääli,
koska seuraaja ei todennäköisesti saa
valtiontalouden (vasemistolaisia) tuhlareita
kuriin yhtä tehokkaasti.
Muistakaas veljet, ettei pj Suomisestakaan tullut
PM vaan pankkiveli valtioneuvos Holkerista alias
Harri Hermannista.
Itse saan elantoni liike-elämästä. Olen ollut
pienyrittäjänä kohta 15 vuotta. Suosittelen
lämpimästi tämänmuotoista liike-elämää nykyiselle
turhautuneelle valtionvarainministerille:
Sijoittamaan koko henkilökohtaisen omaisuutesi ja
ottamaan lainaa omiin nimiisi: Alkupääomaksi,
tarvittaviin investointeihin sekä tarvittaessa
jopa konkurssin välttämiseksi.
Tällä hetkellä yritykseni on käytännössä katsoen
velaton ja jopa tilinpäätös viime kaudelta oli
reippaasti plussan puolella. Nykyisin minulla on
viisi vakituista työntekijää, kaksi näistä ollut
jo yli 5 vuotta.
Entäpä jos olisin tai alkaisin toimia
yrityksessäni kuten nykyinen
hallitus "säästörefolmillaan"? Karsimalla kaikki
ei-pakolliset kulut, piittaamatta
työntekijöitteni hyvinvoinnista pätkääkään,
tekemättä yhtäkään vähänkään riskialtista
sijoitusta, tuijottaen lukuihin papereilla,
kauhistelemalla vain velkojeni määrää ja
korkomenojeni kasvua ja käyttänyt kaikki
mahdolliset tulot maaniseen velanmaksuun
(Tulevaisuudesta piittaamatta), saadakseni
hetkeksi kunniaa ja lopulta kunniajäsennyyden
kultapossukerhossa???
Emmehän me pienyrittäjät tietenkään oikeasti enää
pitkään aikaan ole olleet enää osa oikeata liike-
elämää. Näkeehän jo tuon meidän määrästämmekin.
Ehkä emme tosiaankaan osaa tuottaa ja työllistää.
Velkojammekin maksamme hitaasti, samaan tapaan
kuin esim. valtio nimeltä Yhdysvallat. Jonka
asiat ovat tunnetusti huonolla tolalla. Näkeehän
sen mm. täkäläisen valuutan arvostamisestakin.
Setä-Saulia varten löytynee työpaikka jostain
liike-elämän perusarvoihin luottavaan oikeaan,
toivottavasti valtion monopoliaseman suojissa
toimivassa yrityksessä, turhauttavan
politikoinnin sijaan.
Oon samaa mieltä yrittämisestä. Mä pidän
itseänikin yrittäjänä. Mun firmani on 5 henkinen
perhe ja yrittämistä myös kyllä riittää. teen
mieheni kanssa aina kun voidaan palkkatyötä
kapitaalin hankkimiseksi.
Meidänkin firmalla on velkaa. Ostettiinhan
asunto toimitiloiks. Ja jos nyt tosiaanki
toimittais niin ku hallitus. Hammas irvessä
lyhentämällä lainaa enemmän kun pankki vaatii ja
luopumalla kaikesta muusta. Niinku jälkipolven
todellisista tarpeista. Niillehän täs on oikein
kansakunnan voimalla pitkään säästetty. Tulokset
kai alkavat jo näkyä.
Ps: Niinistö saa meiltä kyllä töitä. Yrittäis
vaikka lastenhoitajan hommaa. Maksettais vielä
ihan alan sopimusten mukaista palkkaakin.
Terveisin: Tiina ja kumppanit
Yrittäjänä sijoitit koko omaisuutesi ja
lainanottosi investointeihin. Tuoloa tuottavat
investoinnit turvasivat kykysi maksaa kaikessa
rauhassa lainasi pois ja ymmärtää vielä
työntekijöitäsi tapeita ja palkita heitä.
90-luvun alkupuolella pudottiin synkeään lamaan.
Osoittautui, etteivät kaikki yrittäjät olleet
investoineet tuottaviin investointeihin. Syntyi
lainojen vakuuskato ja joukkoirtisanomisen uhka.
Paitsi säästäjät, monet järkevätkin sijoittajat
olisivat menettäneet siinä yrityksensä ja monet
heikommassa asemassa sen myös menettivät.
Katastroofia lievitettiin tukemalla pankkeja ja
niiden riskisitokykyä - viisaasti tai ei.
Suomalaisen sosiaaliturvan tulorahoitus romahti,
oli pelastettava edes sen ydin. Tuossa
tilanteessa porvari Iiro Viinanen kävi
viivytystaistelua suomalaisen sosiaaliturvan
puolesta ja velkaa otettiin historiallisia määriä.
Lamasta on selvitty ja vähitelleen Suomi elää
taas omillaan, vähän jää ylikin. Velasta suurin
osa on kuitenkin ollut elantovippiä lamanaikaisen
elintason pönkittämiseen. Se ei ole ollut
tuotannollista, tulevaisuudessa tuloa tuottavaa
investointilainaa ja -sijotusta. Se käytettiin 90-
luvun vaikeina hetkinä kulutukseen.
Lainalla ja lainalla on eronsa. Kulutetun
elantovipin maksamisella on kiire. Tuottavaan
investointiin otettu laina on aina kurantti, sen
takana on lainanväärtti sijoitus.
Muuten asianajotoimiston vetäjänä Niinistö lienee
ollutkin pienyrittäjä. Lienee ihan liikealan
tuntemustakin.
Ja kuinkas sitten kävikään? Nousiko silakan
myynti? Vai menikö hyvän makuiselta kalalta imago?
Piilokriisi? Identiteetti- vai perhekriisi?
Perhekriisiltähän lähinnä vaikuttaa. Onneksi
perhe on vahva ja sopii asiat keskenään
turvautumatta kriisiapuun. Oman identiteettinsä
löytäminen perhepiirissä voi taas ollakin
vaikeampaa. Ammattiapu lienisi tarpeen.
Tässä tilanteessa johtajuus ei todellakaan ole
mahdollista, kun se on ainakin viimeisen 14
hallitusvuoden aikana ollut vähintään vaikeaa.
Onnea ja menestystä silti PJ Itälälle. Ainahan
uusi perheenpää ei ole kiva rooli. Ainakaan TV:n
mafiasarjoista päätellen.
Kuriton on ja kurittomana pysyy. Kokoomus
arvostaa yksilöllisyyttä ja voimakkaita
persoonallisuuksia. Tämän vuoksi on mahdotonta
ajatella, että sillä olisi - peruslinjoja
lukuunottamatta - pienen eliitin vetämää kentää,
joka eliittiään sokeasti kunnioittaen ja
jumaloiden seuraisi sitä kaikissa vaiheissa.
Kokoomuksen kenttäväessä on monia mielipiteitä ja
käsityksiä, jotka käyvät jatkuvaa keskinäistä
debattia ja painopisteprosessia. Se on
Kokoomuksen voima ja kuuluu puolueen olemukseen.
Kukaan ei nouse "suuren johdattelijan" asemaan.
Kaikkien johtajien on kestettävä kenttäväen
kritiikki.
Tulipa vaan mieleeni, että toisaalta vaikka
kokoomus varmasti arvostaa yksilöitä ja erilaisia
mielipiteitä, niin suuren johdattelijan
olemattomuudesta on senkään puolueen kohdalla
turha puhua. Kansanedustajien on äänestettävä
puoluejohdon suuntaviivojen mukaisesti, tai alkaa
ruoska viuhua kohti tottelematonta. Sama tilanne
on lähes kaikissa muissakin puolueissa. Ryhmäkuri
ei mielestäni ole järkevää demokratiaa, vaan
lähinnä harvainvaltaa...
Ryhmäkuri on ryhmän kuria. Siitä päättää ryhmä,
tarkemmin ryhmän enemmistö. Ryhmän enemmistä ei
voi olla harvainvaltaa, se on yli puolet ryhmän
kokonaismäärästä.
Joissakin tapauksissa edustaja on ennen
ehdokkuuttaan tehnyt sitoutumisia ryhmän
toimintaan. Hän voi edustaja-aikana irtisanoutua
siitä. Yleensä hänen ja hänen edustamiensa
asioiden kannalta on eduksi kuulua ryhmään,
vaikka joutuukin toimimaan joissakin
yksittäistapauksissa toisin.
Jotkin edustajat käyvät raukkamaisesti
selittämässä äänestäjille, että "enhän minä,
mutta ryhmä päätti". Kokoomuksessa muuten
tällainen selittely menee harvinaisen huonosti
läpi. Selityksille, "enhän minä olisi mummoa
lyönyt, mutta kun kaveritkin niin teki" ei
yksilöllisyyttä korotavalle Kokoomukselle ole
ollut menestymisen mahdollisuuksia.
Jokainen puolue valitsee demokraattisesti
puoluejohdon. Tietysti puoluejohto on
puolueessaan keskeinen mielipidejohtaja, sillä se
nauttii puolueen kenttäväen ja eduskuntaryhmän
luottamusta. Puoluejohto vaihtuu, mikäli se
menettää luottamuksensa.
Puolueen johtaminen on ankaraa työtä
julkisuusruletin alaisena. Puolueen johto ei voi
edes aina edustaa omia mielipiteitään, vaan hän
edustaa puolueensa käsityksiä sellaisena kuin
puolueorganisaatio on asian määritellyt.
Lipponen, Niinistö yms, eivät siten voi vapaasti
esittää asioista omia näkemyksiään, vaan he
edustavat puolueensa näkemyksiä. Tämä sidos
rassaa ja tekee puoluejohtajan tehtävästä
epämiellyttävän
Sauli Niinisto sinetöi pelikentältä poistumisensa
presidentin vaaleissa. Hän kun kehaisi
nauttivansa enempi tupakoinnista ja
kaljoittelusta kuin presidenttiydestä.
Tälläinen imago ei sovi kokoomuksenkaan ilmeeseen
ja johtoon.
Kokoomuksessa on otettu myös tosissaan kritiikki,
joka on kohdistunut ns. koviin arvoihin. Ehkä
onnistunut reagointi voi pelastaa puolueen
laskukurssilta.