Onko kukaan valehdellut koskaan ihan missä vain asiassa saadakseen huomiota tai saadakseen toisen vaikka mustasukkaiseksi?
Itselläni on taipumusta valehteluun tällaisissa asioissa. Isoja valheita en ole enää aikuisena livauttanut, mutta suurennellut olemassa olevaa asiaa. Suurin valehtelemani asia on:
Valehtelin ensimmäisen kerran teininä(alle 18) poikaystävälleni joka jätti minut uuden tyttöystävän takia, jonka kanssa oli jo pettänyt minua suhteemme aikana. Jouduin oikeastikin sairaalaan ja minulla oikeastikin epäiltiin vakavaa sairautta. (ex)Poikaystäväni huolestui minusta ja hänen tunteensa voimistuivat taas minua kohtaan. Hän palasi luokseni ja vietimme syysloman yhdessä. Olin saanut jo terveen paperit, mutta en kertonut siitä poikaystävälleni, koska pelkäsin hänen jättävän minut. Hän jätti minut jokatapauksessa.
Samantyyppistä huomion ruinaamista olen harrastanut muissakin suhteissa, aina vain lievempänä. Mitä enemmän on ikää karttunut, sitä enemmän olen tajunnut että en hyödy valheista millään tavalla. Että miksi haluaisin miehen, joka on minun kanssani sellaisesta syystä, mikä ei ole totta. Jos en kelpaa muuten, sitten en kelpaa.
Erojen jälkeen olen saattanut valehdella meneväni treffeille tehdäkseni toisen mustasukkaiseksi. Jne.
Asia on minulle todella kipeä. Olenko ainoa tällainen ihminen, joka toimii järjen vastaisesti, koska tuntee olevansa muuten hylätty? Olen jo terapiassa ahdistuksen ja masennuksen takia. Ottaisin asiallisia kommenteja vastaan.
Itselläni on taipumusta valehteluun tällaisissa asioissa. Isoja valheita en ole enää aikuisena livauttanut, mutta suurennellut olemassa olevaa asiaa. Suurin valehtelemani asia on:
Valehtelin ensimmäisen kerran teininä(alle 18) poikaystävälleni joka jätti minut uuden tyttöystävän takia, jonka kanssa oli jo pettänyt minua suhteemme aikana. Jouduin oikeastikin sairaalaan ja minulla oikeastikin epäiltiin vakavaa sairautta. (ex)Poikaystäväni huolestui minusta ja hänen tunteensa voimistuivat taas minua kohtaan. Hän palasi luokseni ja vietimme syysloman yhdessä. Olin saanut jo terveen paperit, mutta en kertonut siitä poikaystävälleni, koska pelkäsin hänen jättävän minut. Hän jätti minut jokatapauksessa.
Samantyyppistä huomion ruinaamista olen harrastanut muissakin suhteissa, aina vain lievempänä. Mitä enemmän on ikää karttunut, sitä enemmän olen tajunnut että en hyödy valheista millään tavalla. Että miksi haluaisin miehen, joka on minun kanssani sellaisesta syystä, mikä ei ole totta. Jos en kelpaa muuten, sitten en kelpaa.
Erojen jälkeen olen saattanut valehdella meneväni treffeille tehdäkseni toisen mustasukkaiseksi. Jne.
Asia on minulle todella kipeä. Olenko ainoa tällainen ihminen, joka toimii järjen vastaisesti, koska tuntee olevansa muuten hylätty? Olen jo terapiassa ahdistuksen ja masennuksen takia. Ottaisin asiallisia kommenteja vastaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ainoa. Käyttäydyn itse usein ihan samalla tavalla, valitettavasti. Yksinäisyys on sitten kai niin myrkkyä ihmiselle loppujen lopuksi, että on pakko toimia noin.
inhoan valehtelua ja valehtelijoita....Miksi ruinata huomiota, eihän se huomio ole aitoa mitä valehtelulla saat....
Menee kyllä luottamus täysin jos valehdellaan päin näköä. Ja takas sitä vaikea jos mahdoton saada, riippuu tietysti asiasta.
Mutta niinkuin itsekkin sanoit mitä siitä hyödyit ?
Kaikkein kauheimpia tapauksia ovat sellaiset ihmiset, jotka uhkaavat itsemurhalla, jos toinen aikoo jättää. Tai muuten vaan, jotta saisivat huomiota ja toiset huolestumaan. Sellainen on todella törkeää huomiohakuista kiristämistä.
Onneksi moni joutuu sitten hoitoon sen vuoksi ja saa tosiaan terapiaa ja lääkitystä. Mutta, jotkut tekevät tuollaisia temppuja vuosikausia. Jopa aikuiset ihmiset, joilla on omiakin lapsia. Minusta se on järkyttävää käytöstä.
itsemurhalla uhkaileminen ei koskaan ole "turhaa" tai valheellista teki ihminen sen tai ei tai aikoi "oikeasti" tehdä sen tai ei. se on aina HÄTÄHUUTO. mitä sitten vaikka huomionhakuinen hätähuuto. jokainen ihminen on huomion arvoinen ja ihminen on varmasti tosi hädässä jos ei nää enää mitään muuta keinoa kuin itsemurhalla uhkailun. toki se on läheisille raskasta, mutta hädässä olevaa voi hellästi ohjata hoitoon.. ja ihan ekana vastata hädässä olevan tarpeeseen. et kai ole antamatta vettä janoiselle. miksi ei voi antaa huomiota huomionjanoiselle jos se pelastaa hänen henkensä. mielestäni ihmiset jotka eivät vastaa läheisensä hätään, ovat itse tunnekylmiä tai jääneet jotain vaille. ehkä heidän hätäänsä ei ole lapsuudessa vastattu, eivätkä voi siksi sietää toisen hätää tai heikkoutta.