Kirjoitan tänne koska olen jo todella väsynyt tämän asian kanssa ja haluaisin tiedustella jos joku on kokenut samaa.
Minulla on 7-vuotias ekaluokkalainen poika joka saa kamalia raivokohtauksia. Saattaa saada raivarin ihan pienestäkin asiasta ja kun kohtaus tulee päälle niin hän ei näe eikä kuule mitään, heittelee ja rikkoo tavaroita kodissamme, yrittää raivossaan purra kaikkea, sylkee päälleni, kiroilee ja haistattelee ja haukkuu, potkii, raapii niin että olen monta kertaa ollut mustelmilla. Perheeseemme kuuluu minä=äiti, mieheni, 2 kotona asuvaa poikaa ja aikuisia lapsia jotka eivät enää asu kotona. Poika jännittää koulua niin paljon ettei aamulla syö mitään ja häntä oksettaa ( ei kirjaimellisesti mutta sanoo että on oksettava olo) mutta koulussa käyttäytyy todella hienosti ja mallikkaasti, on saanu kehuja opettajilta. Mutta kun kotiin tullaan niin helvetti on irti. Kuitenkin sitten kun raivaria ei ole niin poika on ihana ja haluaa läheisyyttä ym. Mutta kun raivari iskee niin riehuu niin että saa vahtia koko ajan ettei satuta itseään. Välillä on mustelmia kun on heitellyt huoneessaan itseään. Isälleen ei uskalla laittaa vastaan mutta minulla käyttäytyy tällä tavalla.
Tämä on todella uuvuttavaa. Olen miettinyt avun hakemista jostain, mutta mistä? Minua pelottaa että jos menen juttelemaan neuvolaan tai koulun terveydenhoitajalle niin poika viedään pois jonnekin.. Jos itse hakee apua niin voiko sosiaalitoimisto ottaa pojan koska tätä en todellakaan halua missään nimessä. Ja millaista apua tähän olisi saatavilla? Ainakin osittain poika ilmiselvästi purkaa koulua kohtaan kokemaansa jännitystä ym mutta miten nämä kohtaukset voisi ehkäistä. Niitä tulee joka päivä suurinpiirtein ja joskus useamman kerran päivässäkin. Poika varmasti kärsii itsekin tuosta raivosta. Vanhempi poika on esimurrosikäinen ja nimittelee myös minua joskus kun esimerkiksi käsken pois tietokoneelta kun istuisi koko päivän siinä koulun jälkeen. Ottaa pienempi mallia mutta isompi ei kyllä saa mityään raivareita. Mieheni ei sano mitään eikä puutu asiaan paitsi sanomalla että on minun syyni kun pojat eivät kunnioita minua ja pitävät paskasäkkinään. Todella rasittavaa henkisesti. Osaako kukaan auttaa?
7v. poika ja raivokohtaukset
17
8052
Vastaukset
- laranenl
Sitten vielä lisäystä aloittajalta eli nuo raivokohtaukset ovat kestäneet pari vuotta, alkoivat jo päiväkoti-ikäisenä mutta laantuivat kesäaikana hieman. Nyt taas palanneet kauheana.
Poika myös yrittää ärsyttää veljeään niin kauan että tämä suuttuu ja koko ajan isommalla pojalla ollessa kavereita kylässä yrittää ärsyttää ja härkkiä heitä..- känkkäränkkä
Asperger oireilua? Katso netistä onko muuta mitkä sopii diagnoosiin..
- minä04
känkkäränkkä kirjoitti:
Asperger oireilua? Katso netistä onko muuta mitkä sopii diagnoosiin..
Hae apua neuvolasta. Miksi lapsi otettaisiin pois jos haet hänelle apua, en oikein ymmärrä miksi niin ajattelet. Kannattaisi tarkistaa pari asiaa. Onko lapsi ollut samassa ryhmässä päiväkodissa, eskarissa ja nyt koulussa? Mikäli on, luultavasti häntä kiusaa joku siellä. Itselläni on eskari-ikäinen poika, joka sai raivareita tämän tästä päivän päätteeksi. Tosin hän oli aina valittanutkin eräästä pojasta joka kiusasi.
En ollut olettanut sen olevan kovin vakavaa, olin kyllä sanonut päiväkodin henkilökunnalle siitä.
Kesän alussa tapahtui sitten pahempaa tuon lapsen osalta poikaamme kohtaan jolloin vaihdoimme hoitopaikkaa. Poika oli ensimmäisen viikon jälkeen aivan kuin eri lapsi. Tietysti on mahdollista, että lapsi on luonnostaan tempperamenttinen ja haluaa aina tahtonsa läpi, niinkuin meilläkin. Kyllä meillä vieläkin väännetään kättä välillä kun poika ei ole saanut niinkuin on halunnut mutta raivarit ovat lähes loppuneet.
Poikamme raivarit eivät olleet noin rajuja, mutta huusi omassa huoneessa itsekseen ja polki jalkaa.
Oletko yrittänyt rauhoittaa lasta? Katsoin jonkun ohjelman taannoin jossa oli jokin hoitokoti
lapsille jotka saivat raivokohtauksia ja heitä pidettiin kiinni kohtauksen ajan sylissä.
Uskon, ettei lapsi voi raivolleen mitään ja aikuisen tuki ja turva silläkin hetkellä olisi tärkeä.
Oletko katsonut Tv:stä Avalta kasvun paikka ohjelmaa. Aina lapsen käytöshäiriöiden syyt löytyy yllätys
yllätys vanhemmista. Tarkoitan lähinnä tuota kun mainitsit ettei miehesi puutu asioihin. Miksi ei?
Eikö hän ole myöskin osallinen asioihin. Muistan joskus lapsena itse kokeneeni raivokohtauksia
mitä ei saanut loppumaan, se vain tuli ja tuli. Kerran havahduin kun poikani tällaisen raivokohtauksen aikana toisti huoneessaan: se ei lopu, se ei lopu! Yht äkkiä tajusin, mikä ei lopu: raivo! Itseäni ei kukaan koskaan osannut silloin auttaa, vaan raivo jatkui sen aikaa kuin jatkui. Silloin menin poikani luokse
ja halasin ja pidin kiinni ja keinutin hiljaa sanoen: kyllä se loppuu. Noin kohtaus on mennyt ohi helpommin. - aloittaja kirjoittaj
känkkäränkkä kirjoitti:
Asperger oireilua? Katso netistä onko muuta mitkä sopii diagnoosiin..
en usko että poika on autistinen?! :O
osaa käyttäytyä aivan normaalisti ja todella kiltisti muiden aikaan ja koulussa, muutenkin normaali. - aloittaja taas
minä04 kirjoitti:
Hae apua neuvolasta. Miksi lapsi otettaisiin pois jos haet hänelle apua, en oikein ymmärrä miksi niin ajattelet. Kannattaisi tarkistaa pari asiaa. Onko lapsi ollut samassa ryhmässä päiväkodissa, eskarissa ja nyt koulussa? Mikäli on, luultavasti häntä kiusaa joku siellä. Itselläni on eskari-ikäinen poika, joka sai raivareita tämän tästä päivän päätteeksi. Tosin hän oli aina valittanutkin eräästä pojasta joka kiusasi.
En ollut olettanut sen olevan kovin vakavaa, olin kyllä sanonut päiväkodin henkilökunnalle siitä.
Kesän alussa tapahtui sitten pahempaa tuon lapsen osalta poikaamme kohtaan jolloin vaihdoimme hoitopaikkaa. Poika oli ensimmäisen viikon jälkeen aivan kuin eri lapsi. Tietysti on mahdollista, että lapsi on luonnostaan tempperamenttinen ja haluaa aina tahtonsa läpi, niinkuin meilläkin. Kyllä meillä vieläkin väännetään kättä välillä kun poika ei ole saanut niinkuin on halunnut mutta raivarit ovat lähes loppuneet.
Poikamme raivarit eivät olleet noin rajuja, mutta huusi omassa huoneessa itsekseen ja polki jalkaa.
Oletko yrittänyt rauhoittaa lasta? Katsoin jonkun ohjelman taannoin jossa oli jokin hoitokoti
lapsille jotka saivat raivokohtauksia ja heitä pidettiin kiinni kohtauksen ajan sylissä.
Uskon, ettei lapsi voi raivolleen mitään ja aikuisen tuki ja turva silläkin hetkellä olisi tärkeä.
Oletko katsonut Tv:stä Avalta kasvun paikka ohjelmaa. Aina lapsen käytöshäiriöiden syyt löytyy yllätys
yllätys vanhemmista. Tarkoitan lähinnä tuota kun mainitsit ettei miehesi puutu asioihin. Miksi ei?
Eikö hän ole myöskin osallinen asioihin. Muistan joskus lapsena itse kokeneeni raivokohtauksia
mitä ei saanut loppumaan, se vain tuli ja tuli. Kerran havahduin kun poikani tällaisen raivokohtauksen aikana toisti huoneessaan: se ei lopu, se ei lopu! Yht äkkiä tajusin, mikä ei lopu: raivo! Itseäni ei kukaan koskaan osannut silloin auttaa, vaan raivo jatkui sen aikaa kuin jatkui. Silloin menin poikani luokse
ja halasin ja pidin kiinni ja keinutin hiljaa sanoen: kyllä se loppuu. Noin kohtaus on mennyt ohi helpommin.poika kävi päiväkodin ja puolet eskarista samassa päiväkodissa ja muutimme kesken eskarivuotta joten meni uuteen päiväkotiin. koulu on taas eri kuin päiväkoti tietenkin. en oikein usko kiusaamiseen koska ei ole kertaakaan kieltäytynyt lähtemästä kouluun, jännittää vaan kovasti. on saanut kavereita ja tuonut niitä kotiinkin meille. onhan tässä ollut muutto uudelle paikkakunnalle, lähellä entistä kaupunkia ja uudet kaverit mutta innoissaan on aina tullut koulusta. mutta, sitten tapellaankin läksyjen teosta, siitä ettei saa hyppiä vanhempien sänkyyn pakastimen päältä, ruokailusta jos ei ole mieleistä ruokaa, kaupasta pitää saada aina jotain tai tulee kohtausraivari, hampaidenpesusta, kaikesta. tässä yksi yö heräsi klo.4 aamuyöllä siihen että kävi vessassa ja olisi pitänyt päästä silloin yöllä suihkuun ja kun kielsin, huusi tunnin raivarit makkarissa..
Tottakai yritän rauhoittaa lasta mutta ei näe eikä kuule mitään raivarin aikana. otan syliin ja juttelen mutat raapii ja kynsii ja puree. huutaa monta kertaa päänsä kipeäksi. sitten tullaan kyllä syliin ja on kuin eri lapsi.
olen kasvattanut 4 muuta lasta eikä yksikään ole käyttäytynyt näin, samat kasvatusmetodit ovat olleet käytössä. siksi tuntuu jotenkin vaikealta hakea ulkopuolista apua ja mietin siksi että mitä jos vievät lapsen pois kun en tule toimeen hänen kanssaan kotona. tätä en missään nimessä halua koska rakastan poikaa yli kaiken.
luulen että miehenikin on hämmentynyt tilanteesta ja siksi syyttää minua. en tiedä. poika aloittaa raivarit harvoin isänsä ollessa kotona koska ei uskalla hänen aikaansa sanoa vastaan. mies pitää hyvin tiukkaa kuria raivarin ollessa käynnissä. ehkä olen antanut liikaa periksi? en tiedä. - minä04
aloittaja kirjoittaj kirjoitti:
en usko että poika on autistinen?! :O
osaa käyttäytyä aivan normaalisti ja todella kiltisti muiden aikaan ja koulussa, muutenkin normaali.lapsi kiusaa itsensä äärirajoille käyttäytyessään kunnolla ja sitten kotona ns vapautuu. Tunnistan kyllä itsessäni myös tuon piirteen: antanut liikaa periksi. Minulla on kaksi jo aikuista kohta kolmekymppistä lasta ja sitten tämä iltatähti. Koskaan ei ole ollut vastaavia ongelmia noiden isompien kanssa heidän olleessaan pieniä, eivät olisi koskaan uskaltaneet. Höpsis kukaan vie lastasi pois jos haet apua. Rohkeasti vaan neuvolaan ja selvittämään mitä asialle voisi tehdä. Kukaan ei ainakaan minun lastani vie minulta pois missään tilanteessa muutakuin kuolleen ruumini yli. Samaa päättäväisyyttä sinulle!
- 16 + 7
Kyseessä on "Oppositional Defiant Disorder", josta löytyy infoa netissä.
Meillä on samanlainen 10-vuotias. Merkkejä käytöksestä on ollut vauvaiästä asti, ja viimeisin raivonpurkaus tappouhkauksineen pari päivää sitten.
Selvästi kyseessä on sisäänrakennettu luonteenominaisuus, joka ei koskaan häviä mutta jonka hän toivottavasti aikuusuuteen mennessä saa hallintaan.
Meilläkin raivareita tuli pari vuotta sitten pahimmillaan monta kertaa päivässä mutta nykyään voi mennä pari kuukauttakin niiden välillä, joten toivoa on.
Pahinta sinulla on miehesi suhtautuminen. Ehkä sinun pitäisi lähteä kotoa pariksi viikoksi lomalle ja antaa hänen vetää show'ta. Ja jos häneltä homma sujuu, keskity palattuasi kodin hoitoon ja anna miehesi hoitaa murkkupoikien kurinpito.- Weewi
Meilläkin alkoi kolmen vanhana ja jatkui vuosia..mutta yhden asian opin johtui sitten mistä tahansa,älä suutu tai näytä hermostumista hänellä on itsessään ihan tarpeeksi kestämistä.Tälläinen lapsi usein jännittää helposti kohtaukset harventuivat ja lopulta loppuivat kun oppi siloin relaamaan kun aika on.Puhua myös kannattaa asiasta ihan itse asiasta ettei jää yksin mietteiden kanssa se voi olla kipeää sinullekkin kohdata om lapsi näin pahoinvoivana,ja hyvistä hetkistä kaikki irti että lapsikin saa hengähdys aikaa.
- zefanja
kuulostaa tosi raskaalta tilanteelta koko perheelleenne. Itsekin suosittelisin joihinkin kasvatus/terveysalan asiantuntijoihin yhteydenottoa.. Mutta ihan näin ensiapuna kannattaisi kokeilla mahdollisen ravinnon vaikutusta lapsen mielialoihin. Joitakin tutkimuksia on tehty esim. siitä, että ADHD lapset saavat apua Omega 3:n käytöstä, lisäksi ruokavaliosta pitäisi sulkea pois, tai ainakin vähentää rajusti makeiset, limut, jädet ja ylipäänsä sellaiset herkut ja nopeat hiilihydraatit (esim sokerit ja viljat), jotka heiluttelevat aikuisenkin oloa ylös ja alas, saatikka sitten lapsen.
- Tiina...
Heti ollaan antamassa jotain ihme diagnoosia pojalle. Saanen kysya, mita pojalle seuraa noista raivokohtauksista? Toivottavasti vastauksena ei ole ei mitaan. Onko pojalla oikeasti konkreettisesti rangaistus tiedossa tuollaisesta kayttaytymisesta? Jos on, niin voi miettia onko se riittava rangaistus kun tekee niin usein.
Tuskin pojalla mitaan mielenterveysongelmia on. Purkaa vaan raivonsa ja kiukkunsa teihin - koska han kokee voivansa tehda niin. Eihan siita oikeen mitaan ihmeempaa seuraa.
Kuria kasvatukseen. Kunnon seuraamukset jokaikisesta raivoomisesta. Jos han heittelee ja rikkoo tavaroita, te voitte rangaistukseksi ottaa hanelta pois tavaroita - ainakin maara-ajaksi. Sylkee, potkii ja haukkuu. No kai tasta tulee my;s rangaistus? Minkalaisia, voitte itse paattaa. Konsteja on monia, esim. aresti, kannykka pois, tietokone pois, tv kieltoon, viikkorahat tms pois jne jne.. Itse en sietaisi hetkeakaan tuollaista kaytosta.- 6v pojan äiti
Tässä asiassa ei todellakaan ole kyse siitä, että lapsen rankaiseminen auttaisi ravokohtauksiin!!!!!!!!!!!
Vikaan menee ja pahasti jos raivarin loputtua hämmentynyttä ja pahoillaan olevaa lasta aletaan rangaista.
Ehkä ei kannattaisi niin innokkaasti jaella neuvojaan, jos ei asiasta ole lainkaan kokemusta/tietoa.
Aloittajalle: olisi ERITTÄIN mukava jutella!:) meillä melko samanlainen tilanne, mutta mies ottaa osaa kasvatukseen tasapuolisesti. - ADHD plus asperger
6v pojan äiti kirjoitti:
Tässä asiassa ei todellakaan ole kyse siitä, että lapsen rankaiseminen auttaisi ravokohtauksiin!!!!!!!!!!!
Vikaan menee ja pahasti jos raivarin loputtua hämmentynyttä ja pahoillaan olevaa lasta aletaan rangaista.
Ehkä ei kannattaisi niin innokkaasti jaella neuvojaan, jos ei asiasta ole lainkaan kokemusta/tietoa.
Aloittajalle: olisi ERITTÄIN mukava jutella!:) meillä melko samanlainen tilanne, mutta mies ottaa osaa kasvatukseen tasapuolisesti.Näin on!!! Uskomattomia neuvoja. Varmaan terveiden tyttöjen äiti!!!!!
- 3 v. sitten
ADHD plus asperger kirjoitti:
Näin on!!! Uskomattomia neuvoja. Varmaan terveiden tyttöjen äiti!!!!!
Onko täällä kaksi samanlaista ketjua? Tästähän on tuoreimmat vastaukset poissa!
- normaalia
Ihan normaalia lapsen käytöstä...pitää antaa myös kiukutella... kyllä se siitä ajan kanssa ohi menee...
Hei
Ikävä kuulla, että raivarit vievät nyt teiltä energiaa ja voimavaroja. Mielestäni on lapsen oikeus saada niihin välittömästi apua. Noin voimakas raivarointi ei kuulu tavalliseen arkielämään, vaan on oiretta jostain. Missään nimessä sinun ei tule pelätä, että lapsi otetaan pois jos haet apua. Päin vastoin, avun hakeminen on merkki vastuullisesta aikuisuudesta ja avun hakematta jättäminen on pään työntämistä pensaaseen, eikö? Voit aloittaa avun hakemisen koulun oppilashuollosta tai perheneuvolasta. Joka tapauksessa on lapsen edun mukaista, että kohtauksiin saadaan opittua uudenlainen toimintamalli, joka suojelee niin lasta kuin muutakin perhettä
Voimia ja pikaista avun löytymistä
Merja, diakoni- mitäapua
ei saa apua- Raision kaupungin perhepalvelut on työntänyt itse päänsä pensaaseen valehdellessaan tuomioistuimessa lapsen olosuhteet, toiveet ja lausunnot perättömässä lausumassaan vainotessaan lasta ja lapsen isää, apua ei
perheneuvolasta ole saanut 9 vuoteen; klikkaa nappia apua
ja vastausta jo seuraavana arkipäivänä ei Raision kaupun-gissa toimi. Lapset tarkoitushakuisesti vieraannutettu isästään viranomaisten ja äidin toimesta.
- Juhamatti
Turvallisen lujassa sylissä on oma poika raivoillut vähän väliä, välillä hyvinkin rajuja. Jälkeenpäin oikein näkee miten hyvää se lapselle tekee kun voi turvallisesti purkaa tuntojaan. Synnynnäinen temperamentti ratkaisee miten usein näitä lapsella on. Hyvin yksinkertainen asia mielestäni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 921673
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1741310En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1051118Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll151097- 87946
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?44888- 68881
Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K65850Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289773Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107758