Sota-aikana saksalainen tuoreleipä oli maailamankuulua hyvästä säilyvyydestään. Se ei homehtunut kuukausienkaan varastoinnin aikana, mutta millä se oli säilötty, sitä en ole mistään nähnyt kerrottavan. Leipää ei todellakaan leivottu rintamilla vaan takaportaan varikoissa ja mahdollisesti jopa Saksassa, mistä se kuljetettiin rintamille. Tietääkö joku aiheesta enemmän, eli millä leipä säilöttiin? Jotkut kirjat mainitsee, kuinka jopa vuoden säilytyksen jälkeenkin leipä oli hyvää syötäväksi.
Nosta aiheen omaksi avauksekseen tuonne kirjoittamastani jutusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5098617#comment-45639271
Nosta aiheen omaksi avauksekseen tuonne kirjoittamastani jutusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5098617#comment-45639271
Vastaukset 19
Vanhimmat
Asiasta löytyy dokumentit sotataiteen arkistosta.
Mistä sinä olet päätynyt siihen ettei leipää olisi leivottu rintamilla? Jo ensimmäisessä maailmansodassa oli käytössä kenttäleipomot. Ja ei nillä minun tietääkseni sen suurempia salaisuuksia ollut säilymisen suhteen, tavan tuoreleipä niillä homehtui siinä kuin muillakin. Toisaalta armeijan käyttämä kuivaleipä kesti kauan. Säilyvyyttä parannettiin paistamalla se kahteen kertaan, silloin kyseessä oli ns. Zwieback-leipä, jota ilmeisesti tarkoitat.
tehty. Armeijakunnilla oli leipomokomppaniat. Esimerkiksi Sallan suunnan kenttäleipomo oli Hanhikosken suuressa huoltokeskuksessa Kemijärvellä koko sodan ajan..
Suomen armeijan leipä tilattiin kotiseudun leipomoilta, jota toimittivat sen talousvarikkoihin. Pienimuotoista leipomista tapahtui tietysti rintamallakin.
Suomen armeijan leipä tilattiin kotiseudun leipomoilta ja se oli kuivattua näkkileipää. Leipää leivottiin myöskin talkootyönä. Vaimonkin kotona leivottiin leipää armeijalle "mittojen mukaan" ja se pakattiin pahvilaatikoihin. Säilyvyys oli kuivatussa leivässä hyvä.
Saksalaisten leipä oli kuitenkin ns. tuoreleipää.
Saksalaisten tuoreleipä ei kestänyt sen pidempään kuin muutkaan, ei siinä mitään sellaisia säilöntäaineita ollut. Zwieback kesti, siihen ilmeisesti sekoitat. Zwieback ei ollut varsinaisesti mitään näkkileipää.
Jaa no ei kai sitä ihan poterossa leivottukaan (rintamalla kai nyt tarkoitaan laajempaa kuin pelkkä etulinja), mutta soppatykin tapaisia kenttäleipomoita oli ollut jo iät ja ajat, vanhin saksalainen malli taitaa olla vuodelta 1890. Yhdellä sellaisella pystyi tekemään päivässä parisen tuhatta leipää. Tuossa sen kuva:
http://www.altearmee.de/f_kueche/brot106.jpg
>Saksalaisten tuoreleipä ei kestänyt sen pidempään kuin muutkaan, ei siinä mitään sellaisia säilöntäaineita ollut.<
Miksi sekoat aiheeseen josta et tiedä mitään? Ota vaikka Mikko Laaksosen kirja Punanatsi ja lue siitä mitä saksalaisesta leivästä sanotaan.
Tiedän ihan riittävästi, jos sinulla on jotain parempaa tietoa niin voit toki sen esittää. Minä en ole nähnyt missään Wehrmachtin leipäresepteissä mitään sellaista säilöntäainetta joka siitä tekisi sen säilyvämpää kuin suomalaisten leipä. Jos kirjasi sisältää tästä jotain muuta tietoa, niin kerro ihmeessä.
Tuolla kerrotaan vielä toisen maailmansodan aikanakin sotilasmuonana tarjotun leivän koostumuksesta:
http://www.altearmee.de/kommissbrot.htm
Taidat olla vielä väärässä sodassakin... Et siis tiedä aiheesta mitään, miksi siis sotket? Täällä palstalla on ammattilaisia, jotka varmasti tietää tuostakin asiasta ja sinä et selvästikään kuulu heihin. Ota se mainitsemani kirja ja lue ihan itse. Minulla se on tuossa käden ulottuvilla hyllyssäni kuten kaikki tuhannet muutkin kirjat!
Kommiss- und Kriegsbrote.
Die im Kriege 1914-1918 verwendeten und zur Verwendung empfohlenen Brote, Brotersatz- und Brotstreckmittel Springer, 1920.
Sinulla tuntuu tuo lukutaitokin olevan aika heikossa, miksi siis sotket lukutaitoisten ihmisten keskustelussa. Mainitsin jo että ko. Kommisbrot oli käytössä myös toisen maailmansodan aikana, ja jos sinä et sitä tiedä, niin et sikälikään kuulu asiasta perilläolevien keskusteluun. Ja, varmasti isukillasi on montakin kirjaa. Voit varmaan pyytää isukkiasi lukaisemaan kirjasta ne oleellisimmat kohdat jos kerran et siihen itse kykene. Tai toisaalta voit tietysti mennä leikkimään isukkisi kanssa kuurupiiloa.
Tuolta ylempää:
>Tuolla kerrotaan vielä toisen maailmansodan aikanakin sotilasmuonana tarjotun leivän koostumuksesta<
>Mainitsin jo että ko. Kommisbrot oli käytössä myös toisen maailmansodan aikana<
Olihan se samannäköistä, mutta eipä mainita säilöntäaineesta mitään. ;=)
Mikä sinua noin riepoo? Oletko lukenut liikaa Lauttamuksen kirjoja...
Kommisbrotissa ei ollut ensimmäisen tai toisen maailmansodan aikana mitään erikoista säilytysainetta, kuten ei muissakaan sotilasleivissä. Ainoa erityinen säilömistapa oli tölkkileipä. Avaajalla näkyy olevan jokin missio asian suhteen, tosiasiat eivät tunnu kelpaavan.
En ole lukenut ensimmäistäkään Lauttamuksen kirjaa.
Tuossa tölkki kestoleivälle:
http://www.militaria-depot.de/wehrmacht-notverpflegung-aluminium-brotdose.html
Suomalaisissa kaupoissa myytävänä Saksalaisia kakkuja joiden viim. myyntipäivä ensi vuoden keväällä.Niitä on huumorimielessä haukuttu ydinsodan kestäviksi.Ainahan noista "kyllästysaineista" on puhuttu.
kerralla useita Saksalaisia kakkuja kun kyliltä kaupunkiin pääsi.Aina löytyi kakkua kun kylään meni.Ei oikein innostanut syödä,mutta hyvin olivat säilyneet.Joten ei mikään uusi asia.
säilyvyys on ollut ainakin parikymmentä vuotta tiedossa ja asialle on vitsailtu paljon.Aina pohdittiin mikä aine on kyseessä.
niitä leikillisesti kutsuttiin säilyvyyden vuoksi.Mitähän niihin oli sekoitettu?
Saksalaiset näkyy säilöneen leipää tölkkeihin. Leipä itsessään oli ihan tavallista Kommisbrotia, mutta tölkkisäilöminen takasi jopa vuosien säilyvyyden. Tuossa jutussa kerrotaan että jopa yli 50 vuoden päästä leipä oli syötävää:
http://www.welt.de/print-welt/article399676/Dosenbrot_kommt_ins_Museum.html
Korpraali: Saatanan kovaa leipää, ei meinaa hampaat kestää. Makukin hävinnyt jo kauan sitten
Vääpeli: Kehtaat valittaa - 30-vuotisessa sodassa hakkapeliitta-esi-isäs olis riemuinnut jos sillä olis ollu tällaista leipää!
Korpraali: Ilman muuta - sillon se oli tuoretta!
kyllä suomalainen vanikka oli parempaa.