olen kärsinyt masennukssesta, ja yhä syön lääkkeitä parantuakseni. Nyt vasta kun lääkkeet ovat alkaneet tehota, olen alkanut pitää elämisestä. Löydän pieniä ilonaiheita auringonpaisteesta, ihanista tuoksuista, omasta rakkaastani. On ihana tunne kun pitkän mustan tunnelin jälkeen on taas valoa, voi vaan istua, ja katsoa vaikka televisiota, ja yhtäkkiä huomata että on hyvä olla, eikä odota että pääsisi maailmasta pois. Nyt tahtoisinkin kysyä teiltä, mitkä ovat teidän elämäniloja; luonto, läheiset, elämä itse vai joku muu? Mikä saa jaksamaan?
mitä mieltä elämästä?
-tiuku-
2231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mut saa jaksamaan löytämäni elämän tavoite. Sen mahdollisti saamani keskusteluapu ja masennuslääkkeet. On alkanut helpottaa ja oon onnellisempi kuin koskaan, myös todella pienistä asioista. Ihana tunne kun jaksaa hymyillä eikä koko ajan paina se epämääräinen paha olo ja kaiken negatiivisuus. Hienoa että säkin oot saanu apua. Mä oon syöny lääkkeitä vajaa 2 kk ja uskon että lopettaessani mua kantaa tavoite (opiskella tietty ammatti) ja keventynyt olo kun on päässyt puhumaan ongelmistaan ja löytänyt uusia näkökulmia, oppinut tuntemaan itseään.
Kaikille, joilla on paha olla, suosittelen ongelmien rohkeaa käsittelyä, tarpeen tullen ammatti-ihmisen kanssa. Se on raskasta, mutta elämää ei ole tarkoitettu energian kuluttamiseen tuskaan ja jatkuvaan kärsimykseen. Elämä voi oikeasti tuntua hyvältä!
Minä olen syönyt piristäviä kolmekymmentä vuotta.
Hyvin on mennyt. Lapsuus oli mitä oli. Isä oli
hullu ja ajeli lapsia takaa pistoolin kanssa.
Olihan siinä maalaislapsuudessa hyviäkin puolia,
mutta ahdistus oli suuri. Siitä ne traumat tulivat. Kaksikymppisenä jouduin hoitoon, ja sitten vähitellen lääkkeet vakiintuivat. Nyt olen
kovassa iskussa.